Bisous

Darling I'll grow weary, happy still with just the memory of your face

2012-02-13T17:06:00.000+02:00

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo ainakin useamman kuukauden ajan, mutten ehkä edelleenkään tiedä miten. Olematta liian syyttelevä tai osoitteleva. Koska ei kai tämmöiset asiat ole loppujen lopuksi kenenkään syytä varsinaisesti.

Luin jostain naistenlehdestä jutun, jossa pohdittiin, voiko ystävästä erota ja miten. Siis siten, kuin tyttö- ja poikaystävistä. Siinä sanottiin hyvin, että ystävyyssuhteet ovat ainoita, joita ei pohdita asianomaisten kesken. Kaikki muut ja kaikkien toistenkin suhteet ruoditaan ja analysoidaan puhki, mutta kaksi ystävystä tuskin koskaan puhuvat keskenään suhteesta toisiinsa.

Ranskavuoden aikana opin, millaisten ihmisten kanssa viihdyn parhaiten. Kaikkien kanssa kyllä tulee toimeen edes jollain tasolla, mutta vain niiden, joiden kanssa klikkaa, kannattaa viettää enemmän aikaa. Tapasin vuodessa ihanimpia ihmisiä, mutta myös ärsyttäimpiä, mitä koskaan tähän asti elämässäni.

Oon jo oppinut hyväksymään sen, että ihmisiä tulee ja menee. Joidenkin kanssa elämää kuljetaan vain hetki yhdessä ja oli se kuinka siistein tyyppi ikinä, joskus (näin kliseisesti) vaan lähdetään eri suuntiin.

Tajusin hiljattain, että oikeastaan lähes kaikki uudet ystävät Tampereella ja myös ne kaikki "vanhat" ja uudet ympäri Suomea tai maailmaa, ovat sellaisia, jotka on viettäneet pidemmän aikaa ulkomailla. Toki poikkeuksiakin on, mutta oli se silti aika shokeeraava valaistuminen. Koska en todellakaan valikoi ihmisiä sen perusteella. En ole kuitenkaan vielä keksinyt mitään järkevää selitystä asialle.

"Se, että jokin kohtaaminen jäi lyhyeksi, ei tee siitä vähemmän arvokasta." Hyvin sanottu Eevalta. Mutta sitä enemmänhän se surettaa, mitä pidempään on tunnettu.

Pitäisi kai osata päästää irti. Teeskennellä, ettei se satu. Mietin, että kun on niin paljon ihania ihmisiä elämässä, miksi vaivaan päätäni sellaisilla, joita ei selvästi kiinnosta. Niille ihmisille kyllä löytää aina aikaa, joille haluaa.

"...People change so that you can learn to let go...", sanoi Marilynkin.

Pahinta on kuitenkin tajuta, että oli tuskin itse koskaan yhtä tärkeä sille toiselle, kuin se toinen oli itselle.

(Nämä molemmat kappaleet tässä yhteydessä kertoo suhteista, ehkä ennemminkin seurustelu-sellaisista, mutta yhtä hyvin ne kai käyvät ystävyyteenkin.)

Now you're just somebody that I used to know

I'm just here now and soon I'll be gone

2012-02-10T18:22:00.000+02:00

A Londres en juillet 2011.

Voisin käydä uudestaankin Lontoossa ja haluan ehdottomasti joskus takaisin Berliiniin. Eniten kuitenkin ikävöin Pariisia.

Ulkomailla aina tuntuu siltä, että:

I'm nobody's baby,
I'm everybody's girl,
I'm the queen of nothing,
I'm the king of the world

This is what makes us girls, we don't stick together 'cause we put the love first

2012-02-07T23:14:00.000+02:00

Lauantaina meillä oli Anniinan kanssa pizzahetki, teehetki, siiderihetki ja ilmapallohetki. Ja sitten vielä Chisu, ah, jumalainen Chisu. Taisin olla eturivissä, kädenmitan päässä, taisin pidellä bassoa hetken, taisin tanssahdella, taisi olla yksi ihanimmista keikoista koskaan.

Ihanan ällömakeaa tyttöilyä. Hattaraa ja sateenkaaria teidänkin iltaan, joo...

Lana Del Rey - This Is What Makes Us Girls

High on life

2012-02-05T19:29:00.000+02:00

Perjantaina asunto oli täynnä ihania tyttöjä, ilmapalloja, ruokaa, puhetta, musiikkia, naurua. 21 vuotta ja 23 neliömetriä juhlistettiin asianmukaisesti ja löydettiin jopa Rumaankin, tanssimiseksihan se meni.

Toiset osaa, toiset ei...

PS. Kivoilta tyypeiltä pitäisi aina muistaa pyytää puhelinnumero. Tai tajuta kysyä edes sukunimi, höh.

Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)

PPS. Nyt kun innostuin jullkaisemaan soittolistoja, niin tästä pääsette kuuntelemaan hieman pitkää synttäri + tupari-soittolistaa!

Ainiin, ja osasta kuvia kunnia kuuluu Anniinalle!

Dancing in the night, dancing through the days

Now my life is sweet like cinnamon

2012-02-02T16:35:00.000+02:00

Tiistaina oli viimeinen päivä 20-vuotiaana. Heräsin väsyneenä, vaihdoin vaatteita ainakin viisi kertaa, laitoin hiukset kymmenen kertaa uusiksi, tuijotin peilikuvaa kyynelten läpi. Lopulta menin tuntia myöhemmin kouluun kuin olisi pitänyt.

Eilen keskiviikkona heräsin auringonpaisteeseen ja helmikuuhun 21-vuotiaana. Laitoin päälle vain lempiasioita, lempimekon (voisin kirjoittaa oodin tuolle mekolle), lempineuleen, lempikengät jne. Illalla Haaviston tukiklubi oli melko vaisu, mutta Yona ja Samae Koskinen pelastivat paljon.

(Psst, hapankorppu/ruisleipä + avokado + ripaus suolaa = supernam!)

Ja nyt sitä tosiaan saa, Lana Del Reyta levyllisen verran nimittäin! Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olo oli jotenkin - pettynyt. Toisaalta Video Games nosti odotukset niin korkealle, että olisi ollut mahdotonta yltää kokonaisen levyn osalta samaan.

Lana Del Rey - Radio

Baby love me cause I'm playing on the radio

Älä huoli Lana, kyllä mä susta tykkään.

We grew up at midnight

2012-01-31T23:42:00.000+02:00

Superjumitusviikonloppu superparhaiden tyyppien kanssa. En mennytkään Turkuun Turun itsensä takia, vaan noiden jumittajien. Sushia (tein ja söin ekaa kertaa, uu), Herculesta, päivätorkkuja, Hittoa ynnä muuta. Tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos!

The Maccabees - Grew Up At Midnight

Vielä pari juuri sopivasti nimettyä kappaletta loppuun, kas näin:

Cocoon - Sushi

M.I.A. - TEQKILLA

Just take my hand and make me feel amazing

2012-01-24T22:02:00.000+02:00

En tiedä, opinko ikinä tykkäämään kameran edessä olemisesta, mutta ehkä harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa. Halusin vain näyttää, että neuloin kuin neuloinkin sen kaulahuivini valmiiksi. Jyväskylään jäi vielä keskeneräinen neulepanta, koska pelkäsin, etten selviä siitä ilman äitiä, hahah.

Ja oonko ees hidas vai hidas, kun yhdistin Spotifyn vasta nyt Facebookiin? Ajattelin aiemmin, että se on ihan turhaa, kun mulla on kuitenkin Last.fm. Mutta eihän ne nyt oo yhtään sama. Ja koska multa pyydeltiin soittolistaa, niin näinhän sen jakaminen käy kätsysti! Tuumin, että voisin jatkossa jakaa aina kuukauden aikana kerääntyneet uudet musiikkilöytöni, miltä kuulostaa? Tästä pääset tammikuun listaan käsiksi! (Ja kyllä, siellä on myös Beyoncéa. Ei sille voi mitään, jos Queen B just makes some honey...)

Guillemots - I Don't Feel Amazing Now

Oh anyway, my heart is on the table
You can take it if you want, it's yours

(Se olkoon tervehdykseni kaikille uusille suloisille lukijoille, pus!)

I'm a rude bitch, nigga, what are you made up of?

2012-01-23T23:29:00.000+02:00

Yhtenä iltana sitseilin 70 v. Hellevi-Marjattana (terkkuja supersöpölle Idalle!) ja toisena indiediskoilin Millan kanssa pilkkuun asti (täällä saattaa bongata minutkin muutamasta kuvasta, hups...). Huippuhyvä viikonloppu huipentui parhaalla mahdollisella tavalla, kaikki on vielä mahdollista presidentinvaaleissa.

Mun mielestä tuo kuva ja tämä kappale sopii aika hyvin yhteen!

Mustavalkeaa

2012-01-19T14:19:00.000+02:00

Kirpputorit on rakkautta ja nyt solmin rakkaussuhteita koulusalkkuun ja pitsiseen synttärimekkoon. Kieputin tukkaa ja nukuin sukkahousut päässä mutta feikkipermis epäonnistui silti. Kaupassa ei ollut enää avokadoja, joten ostin emmental-juustoa, söin siitä jo puolet. Postiluukusta tipahti vaaleanpunaista silkkipaperia. Olin niin väsynyt, että melkein unohdin pestä hampaat, katsoin silti uusimman jakson Täydellisiä naisia. Löydän uusia lempparibiisejä päivittäin ja kyllästyn niihin seuraavina. Miljoona syytä olla onnellinen.

Regina - Mustavalkeaa

So keep your heart strong and love long and give kisses when you can

2012-01-17T19:29:00.000+02:00

Lisää elämänohjeita tupsahtelee eteen tuon tuosta ja hyvä niin. Onhan tuo otsikkoon lainattu lähes sama kuin tässä, mutta haittaakse? (peukku Putouksen Jani-Petterille, hehe). En oo mielestäni koskaan ollut ihminen, jolla on jokin motto, mutta tykkään nappailla lausahduksia lauluista, elokuvista, kirjoista, mistä vaan.

Nyt myös hieman kirjapäivitystä.

Juha Itkosen Kohti, pidin siitä. Ei mikään superparasikinä mutta tykkäsin. ("Minä en pelännyt yksinäisyyttä mutta minä halusin rakastaa.")

Lionel Shriver, Poikani Kevin oli hirveä. Ei siis huono, päinvastoin. En vaan keksi osuvampaa sanaa, jolla sitä kuvailla. Varmasti yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan.

Riikka Pulkkinen, Totta. Pidin hurjasti, enkä vain siksi, että mukana vilahteli myös Pariisi. Tuota lukiessa tajusin entistä selvemmin oman viha-rakkaussuhteeni Pariisia kohtaan.

Tarvitsen nähtävästi sopivassa suhteessa päiviä, jolloin en tee yhtään mitään, jotta toisina kykenen tekemään edes jotain. Kuten saamaan itseni ulos valoisaan aikaan ja lähteä kävelylle. Tajusin nimittäin, että mun vieressä on arboretum ja sunnuntaina oli ihan täydellinen talvipäivä!

Innostuin myös hieman askartelemaan. Mielessä on muhinut jo jonkin aikaa aarrekarttajuttu ja muita onnellisuusasioita (lukekaa: klik!, klik!, klik!). Tosin skippasin pohdintaosuuden ja aloin leikellä vaan kivoja kuvia niistä lehdistä, joista raatsin. Mutta nyt tarkemmin ajateltuna kyllä siinä kai niitä unelmiakin näkyy. Ilmeisesti ainakin mun alitajunta yrittää saada mut värjäämään hiukset ruskeiksi ja leikkaamaan otsiksen, hmmm. Saattaahan tuo jonkun mielestä olla lapsellinen, naiivi ja korni, mutta sanonpa vain (kuten Iris elokuvassa The Holiday):

"I like corny. I'm looking for corny in my life."

Sillä mitä muuta tässä elämässä pitäisi tehdä, kuin olla onnellinen?

Break our windows and let the sun shine in

2012-01-13T23:01:00.000+02:00

Mikään ei piristä (tai masenna kun tulee ikävä...) näin pimeän ja kylmän keskellä, kuin valokuvien katseleminen. Etenkin ystävien ja keväisten reissukuvien. Huhtikuu 2011 ja ah, Berliini!

Solander - Berlin

PS. Ei teidän tarttis olla niin hiljaa siellä. Kun aina sitä välillä miettii, että onko tässä touhussa mitään mieltä. Niin olisi kiva kuulla, että onko jotain erityistä, mitä haluaisitte nähdä enemmän täällä blogissa, mikä on ihajees ja mikä ei. Vaikka loppujen lopuksi päätän tietysti itse, mitä täällä julkaisen, niin kaipaisin pikkuisen ajatuksia nyt teiltäkin. Pus!

Do you want to go? Do you really know?

2012-01-11T23:32:00.000+02:00

Kuvamateriaalia ja todisteita siitä, että käytän vaatteita. En oikein jaksanut pyöriä alennusmyynneissä, mutta sen kerran kun pyörähdin, niin jouduin pyörtämään periaatteeeni. Mukaan tarttui jotain mustaa ja pelkkää akryyliä, mutta kun se oli rakkautta ensituntumalta. Sellaisen ohi ei pidä kulkea taakseen katsomatta, vaan tarttua tiukasti kaksin käsin eikä päästää enää koskaan irti.

Huulipunan arkikäyttöön on vielä totuteltava, mutta luulen onnistuvani. Pitää vain malttaa levittää sitä ei-niin-runsaalla kädellä, ainoastaan sillai töps töps töps. Ainakin jos ainoa huulipuna on kirkuvan punainen.

Olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu, kun reidet jäätyy pisteleviksi pakkasessa. Mutta vaikka Ranskassa oli enimmillään -5 C pakkasta, niin oli sielläkin kylmä, uskokaa pois. Se kylmyys vaan on erilaista. Talojen sisäistä kylmyyttä niin, että nenänpää jäätyi ja joutui hytisemään viltin alla, jos oli päivisin kotona, koska lämmitykset meni päälle vasta iltapäivällä. Pariisissa Seinestä hohkaava kylmyys, metroasemien vihlova kylmyys. Etenkin Gare du Nordin tajuton luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys. Hrrr.

Tänään ei enää ollut ihan niin kylmä, mutta lunta tuli senkin edestä. Ai että miten kauniilta ulkona näyttääkään. Sokerikuorrutettuja puita ja timanttihiutaleita.

Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Kerroinhan joskus mun varastetusta pyörästä? No, Meiju laittoi eilen viestiä, että oli löytänyt hylätyltä näyttävän pyörän ja kysyi, oliko sen merkkinen mun pyörä. Ei valitettavasti ollut. Kerroin omani tuntomerkit ja Meiju vitsaili pitävänsä silmät auki. Muutaman tunnin kuluttua Meiju sitten soitti ja kysyi, oliko mun pyörässä sininen soittokello ja kuvaili muitakin yksityskohtia. Huusin vaan puhelimeen että JOO ja mitä hittoa. Se pyörä oli kuulemma vaan hengaillu jotain lyhtypylvästä vasten. Ihan kreisiä! Nyt mun pitää vaan keksiä, miten saan sen lukon sulatettua, että saan sen tuotua kotiin turvaan. Ahhaha, en kestä!

Oon löytänyt taas paljon hyvää uutta musiikkia. Tässä parhaimmistoa, Zola Jesus. Kuvailisin sanoilla astetta synkempi Florence. Jos tykkäät Florence + The Machinesta ja Lykke Li:stä, tykkäät aika varmasti tästä! Niistä muista löydöistä sitten ehkä jokin toinen päivä.

Sleep in our clothes and wait for winter to leave

2012-01-08T15:38:00.000+02:00

Loma loppuu ja kaiken järjen mukaan pitäisi taas jaksaa opiskella. Pitäisi myös purkaa Jyväskylän-kantamukset ja kasata Ikeasta hankittu kirjahylly. Nyt tuoksun vastedes raikkaalta mahdollisuudelta tai sattumalta, miten sen nyt ottaa. Uudet lempikorvikset on ihanat ja niitä saa tilattua Hannan blogista.

Stay inside 'till somebody finds us
Do whatever the TV tells us
Stay inside our rosy-minded fuzz

So worry not
All things are well
We'll be alright
We have our looks and perfume on

PS. 22. tammikuuta (ellen jo ennakkoon) äänestän Pekka Haavistoa.

My mind is open wide and now I'm ready to start

2012-01-07T19:57:00.000+02:00

Täydellisiä naisia vai epätoivoisia kotirouvia? Ei onneksi kumpaakaan kai, ainakaan vielä. Vietin suurenmoisen onnistuneita hetkiä mainioitten ihmisten kanssa Jyväskylässä, monia iltoja, monia nauruja. Kiitos ja pus ja nähdään pian taas!

Sitten on häpeäkseni tunnustettava, että aloin kuunnella Arcade Firea vasta, kun se suvaitsi ilmestyä Spotifyn listoille. Tiedän, oon huono. Niin kauan kun se onkin ollut päässäni listalla "tutustu näiden yhtyeiden/artistien tuotantoon" ja niin monesti oon katellut niiden levyjä kaupassa sillä silmällä. Mutten oo koskaan uskaltanu ostaa, ensinnäkään en tiennyt mistä alottaa ja sitten se mitä jos? Mitä jos tää onkin musta ihan paskaa vaikka kaikki aina hehkuttaa? No eihän tää kyllä onneksi sitä ole, päinvastoin!

I wanna change the future as I look into your eyes

2012-01-05T17:42:00.000+02:00

Ei mulla oikeastaan ole sen kummempaa sanottavaa tällä hetkellä, mutta ajattelin nyt laittaa tänne muutaman kuvan itsestäni (vaihteeksi) uutta vuotta juhlistamassa ja hieman musiikkia (vaihteeksi) kuunneltavaksi. Alkaa jo ärsyttää tämä lahnailu.

Kaikki kunnia ylläolevista kuvista kuuluu Anniinalle!

Jammailtiin mm. näiden tahtiin:

Neon Indian - Polish Girl

Sleigh Bells - Rill Rill

Tässä myös pari kännykkäkuvaa:

1.1.2012

1.1.2011

I got a love that keeps me waiting

2012-01-02T00:39:00.000+02:00

Vuosi 2011 oli jotain ihan mieletöntä. Jos vuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi onnellisuus. Voi pojat sanon minä, huisia! Yli puolet vuodesta oli samalla yli puolet mun Ranska-ajasta, ja oikeastaan se parempi puolisko. Ennen joulua se oli vielä semmosta totuttelua. Ajattelin näyttää teille tällä kertaa aarteita Peven kamerasta. Puolikas vuosi Ranen seurassa, olkaapa hyvä:

Okei, tää on ehkä vähän huijausta, koska tää on otettu jo vuoden 2010 syyskuussa, mutta tältä näytin alkuaikoina Ranskassa, haha! Oiskohan ollu eka kerta Peven luona jopa kyseessä, Saint Leussa oli brocante eli semmonen katukirppis ja ostettiin sikakalliita irtokarkkeja.

Nojoo, tääkin on oikeesti vuosi sitten joulukuulta. Tehtiin lounaaksi läskipiirakkaa (siis ei nyt ihan kirjaimellisesti, kasviksia siinä oli!), kuvassa myös pp eli paha porkkana.

TAMMIKUU. Ylemmässä kuvassa taidetaan olla ekassa junassa matkalla Pariisista kotiin. Eka juna lähti siis 06:13, good times. Alemmassa etitään mun korvista, hmm, jossain. Heh.

HELMIKUU. Meidän lemipaikka Batofar eli batis! Se on siis laiva, Seinen aallot keinutti kivasti. Vähä drum'n'bassia nii hyvä tuli!

MAALISKUU. Fiilistelyä Seinen varrella, oli vielä vaan vähän turhan kylmä.

HUHTIKUU. Yhdellä monista piknikeistä. Kuvassa kyseessä Bois de Boulogne, jossa öisin liikkuu prostituoituja.

HUHTIKUU edelleen. Oltiin Peven ja Mäyrän kanssa Berliinissä, paras reissu! Saatiin baarissa ilmaista ruokaa (sheikkasin kananugettien kanssa), puhaltelin pulloon muistaakseni useampaankin otteeseen ja rakastuin kaupunkiin täysiä.

HUHTIKUU näissäkin. Peven kamu Aino oli käymässä Espanjasta. Kuten kuvista huomaa, Pariisissa kannattaa vierailla huhtikuussa, ei sada ollenkaan, muttei oo vielä tukahduttavan kuuma (eipä, olin paistua sukkahousuissa ja consseissa...).

TOUKOKUU. Tää taitaa olla otettu huhtikuun puolella, mutta toukokuulta ei löytyny kauheesti julkaisukelpoista materiaalia, joten... Tässä Rane siis vappupiknikillä Parc des Buttes Chaumontissa, mun lempparipuistossa. Meillä oli jopa simaa ja Tiialla muistaakseni säilykepurkkinakkeja, hyh!

KESÄKUU. Yhet hauskimmista juhlista oli apinanaamaripartyt. Kun saavuttiin Glazartiin, niin siellä klubilla, ihmisten seassa, soitti vaskipuhallinorkesteri hullun maukasta settiä ja muutenki oli ihan kreisi meno, oijoijoi!

Sitten Peve lähtikin Aasiaan, joten kuvat Ranestakin loppuu. Suunnittelin julkaisevani tän jo lauantaina, kun vielä luulin viettäväni vuodenvaihdetta sohvalla leffoja tuijotellen, mutta suunnitelmat saikin mieluisan yllättävän käänteen ja mun uusi vuosi pelastettiin. Parasta tanssia jonkun kotona ihanien ihmisten kanssa, on tilaa ja soittolistan saa valita itse. Nukkumaan pääsin ehkä puoli viiden aikaan jalat täysin turtana. Jos vuosi vaihtuu näin, niin tästä vuodesta ei voi tulla muuta kuin mahtava! Toivottavasti muillakin oli kivaa, upeaa vuotta 2012!

Tuleviin tämänvuotisiin tansseihin voi ottaa oppia vaikka tästä:

Drunken I love yous on top of the world

2011-12-30T00:16:00.000+02:00

Muutama kuva taannoiselta Helsinki-vierailulta. Yhdistelmä Kannelmäki + Tivoli toimi tällä possella mainiosti.

Keep your head up, keep your heart strong

2011-12-29T15:27:00.000+02:00

On juhlittu joulua, pelattu lautapelejä, katsottu elokuvia, syöty suklaata ja vähän muutakin. Tanssittu Tapsaa, viihdytty tupareissa. Vielä pitäis jaksaa lauantaina vuoden vaihtuminen. Tuo otsikko voisi olla aika hyvä motto tai jonkinlainen ohjenuora (haha, mikä sana) ensi vuodelle.

May you find happiness there,
May all your hopes all turn out right

And Christmas time coming

2011-12-23T17:53:00.000+02:00

Määrä korvaa harvoin laatua, jos koskaan oikeastaan. Onnistuneeseen iltaan tarvitaan vain yksi ystävä, jonkin verran sparkling winea ja paikka, jossa soitetaan musiikkia inhimillisellä voimakkuudella niin, ettei tarvitse huutaa toisen korvaan. Siitä voi sitten tietyn hilpeyden saavuttaneena jatkaa tanssahtelemaan ja siellä tavata sattumalta lisää kavereita. Pitää tosin sanoa, että vaikka niin paljon rakastankin Jyväskylän Rumaa, niin alkaa jo hieman väsyttää, kun siellä soi aina vaan ne samat biisit. Vaikka ne kuinka olisi superhyviä ja lemppariartisteilta, niin vois vähän laajentaa, kiitos! Tästä syystä on kiva jorailla esim. Tampereen Klubilla, siellä musiikki on samantyyppistä, mutta mukavan yllätyksellistä. Vaikka riippuuhan se tietty dj:stä. Pitäisi varmaan testata Tampereen Ruma myöskin!

Tampereella käytiin tekemässä päivän reissu vanhempien kanssa, löysin UFFilta villakangastakin puoleen hintaan ja päätin, etten enää ikinä syö suklaaleivoksia kahviloissa, ne on lähes poikkeuksetta liian ällömakeita, saan vieläkin kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta.

Kävin myös vihdoin luovuttamassa verta, siellä sai parhainta appelsiinimehua! Menkää tekin luovuttamaan, ei se oo yhtään ällöttävää tai mitään, vaikka muakin hieman hirvitti etukäteen. Menkää vaikka vaan sen appelsiinimehun takia, namm! (En tosin tiedä, onko just sitä mehua muualla kuin Jyväskylän luovutuspisteellä...)

Löysin myös täydelliset talvikengät ekasta kaupasta, johon mentiin, ihmeiden ihme. Kaulahuivi on pian valmis ja tänään leivoin sahramin värjäämiä joulupullia.

Jepjep, joulu on huomenna. Mulle riittää, että lunta on meiän takapihalla, satakoot sitten vaikka vettä muuten. Tein soittolistankin hyvistä jouluisista kappaleista, mutten jaksanutkaan kuunnella sitä. Tänä vuonna en oo stressannu lahjoista yhtään ja ehkä just siks ne onkin ollu ajoissa valmiina ja oon niihin jotenkin erityisen tyytyväinen. Joulukorttien lähettäminen jäi ajatuksen tasolle, mutta ainahan sanotaan, että ajatus on tärkein?

Ihanaa joulua, syökää ja levätkää hyvin!

Band of Horses - The First Song

I'm head over heels

2011-12-20T00:22:00.000+02:00

Lontoo, heinäkuu 2011. Essillä oli vapaaliput, joten käytiin ihastelemassa maisemia korkeuksista, Lontoon silmässä ihan.

Tää taitaa olla ainut yhteiskuva meistä koko reissulta... Hyvä, että on näin onnistunutkin!

Essiä tais jännittää, kun ei oikein hymyä irronnut

Essi ja kaverit osa 138740

Ystävämme Ben oikealla

Ystävämme Essi "The London Eye" (sorryy, hope you don't mind :))

Frida Hyvönen - London!

Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

2011-12-17T01:06:00.001+02:00

Mikäs tässä, vanhempien luona lomailemassa. Oon ehtinyt mm. nähdä VETOa ja Ewert and the Two Dragonsia livenä, syödä joulutorttuja, käydä kampaajalla (vaikka hiukset alkoi olla jo överipitkät niin ehkä silti napsaistiin pikkasen liikaa.. No, onpahan taas varaa kasvaa!), nuuhkia hajuvesiä äitin kanssa ja hoitaa joulupukkiasioita.

Mutta ennen kaikkea, oon alkanut neulomaan! Kaulahuivi valmistuu joskus tulevaisuudessa, toivottavasti. Enpä ole tarttunut puikkoihin sitten ala(vai ylä?)asteen. Neuloin tosin puolentoista kerän verran kaksinverroin leveämpää, kunnes tajusin, että se on ihan himoleveä ja aloitin alusta. Mmm, leijonankeltaista!

Ja lisäksi; luen taas kirjoja! Ihanaa. Väitän muistavani sen hetken, kun opin lukemaan, oli muistikuva totta tai ei. Olin viisivuotias, isuin eteisen lattialla sellainen pieni, paksu pahvikirja (tiedättehän, sellainen, jossa on kuva ja sen alla lukee isolla PALLO tai KUKKA jne.) sylissä ja yhtäkkiä tajusin, mitä niistä kirjaimista muodostuu. Ala- (ja kai jonkin aikaa yläasteellakin) suorastaan ahmin kirjoja ja sepitin mielessäni tarinoita ennen nukahtamista. Sitten, noh, koulujuttuja ja muita juttuja tuli lisää, lukio ja sen sellaista. Koulukirjojen lisäksi tuli luettua vain lehtiä. Nyt koitan ryhdistäytyä, vähemmän tietokonetta, enemmän kirjoja!

Pinon päällimmäinen, Zadie Smithin Kauneudesta, on jo luettu, loput tavoitteena ennen loman loppumista. En oikein tiedä, pidinkö tuosta, enkä oikein osaa kuvailla sitä. Takakannessa sanotaan humoristinen ja polveileva kertomus itsepetoksesta ja anteeksiannosta. Hmm, niin kai sitten (jos luette, lukekaa alkuperäiskielellä englanniksi! Suomennettu rap on väkisinkin tahattoman koomista). Ainakin siinä sanottiin hienosti sisaruudesta:

"Hän ei pohtinut, rakastiko heitä, ja jos rakasti, niin miten tai miksi. He vain olivat rakkaus: he olivat ensimmäinen todiste, joka hänellä oli rakkaudesta ollut, ja he olisivat viimeinen vahvistus rakkauden olemassaolosta, kun kaikki muu sortuisi."

Kai ootte jo kuulleet uutta Pariisin Kevättä?!

Pariisin Kevät - Saari

Killing us softly

2011-12-15T17:55:00.000+02:00

Oon jakanut tän saman jo Facebookissa sekä Tumblrissa, mutta ajattelin jakaa myös täällä. Bongasin tämän blogista nimeltä dekomekko ja iloitsen taas kerran siitä, mihin kaikkeen siistiin muiden blogeissa törmääkään. Oon vahvasti sitä mieltä, että ihan jokaisen tulisi katsoa kyseinen video. Siinä puhutaan mainoksista ja mm. niiden luomista kauneusihanteista. Ja nyt joku ajattelee, että hohhoijakkaa, vanha juttu. Ehkä se onkin, mutta onko mikään oikeastaan muuttunut, vaikka aihe toisinaan nousee pinnalle? Lisäksi puhuja, Jean Kilbourne, osaa hommansa huikean hyvin olemalla selkeä ja hauska, eikä lainkaan puuduttava. 45 minuuttia elämästään voi käyttää huonomminkin.

Winter stole summer's thrill and the river's cracked and cold

2011-12-11T01:02:00.001+02:00

Palataanpa muutama päivä taaksepäin ja jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ben Howardista ja muustakin.

Sen kaaoksen ja tenttien keskellä mietin, että jos elämässä pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi, miksi olen tässä?

Mietin, että onkohan musta sittenkään tähän. Yliopistoon ja lukemiseen. Oon aina ollut ihan hyvä koulussa ja pitänyt itseäni melko teoreettisena ihmisenä. Nyt oon alkanut harkita jopa ammattikorkeakoulua, joka ei ole aiemmin edes ollut olemassa vaihtoehtona omassa päässäni. Haluaisin löytää koulun, jonne oikein odottaisin, että pääsen joka päivä. En tosin tiedä, onko se edes mahdollista. Mutta onhan mulla aikaa kokeilla ja miettiä.

Tampereelle kuitenkin alan kotiutua. Mirel Wagner ja Joose Keskitalo Telakalla oli jotain ihan uskomattoman taianomaista. Istuttiin muutaman metrin päässä esiintyjistä viinilasiemme kanssa, ah. Torstaina tuntui jotenkin oudolla tapaa pahalta lähteä Jyväskylään, vaikka tiesin, että menen kotiin ja palaan taas. Kai se jotain tarkoittaa.

But if I was to go my own way
Would I have to pass you by?

And you laugh like you've never been lonely

2011-12-05T17:35:00.001+02:00

Kun yöpöytä näyttää tältä, voitte kuvitella, missä kunnossa on muu asunto. Mutta kun nyt on tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen.

Eilen, Ranskan historian kertaamisen sijaan keskityin fiilistelemään täydellistä miesääntä. Niin kaunista, että itkettää.

And you love like you've always been lonely
That's alright honey
That's alright with me

Tähän päivään sopivat erityisen hyvin sanat

Oh go, silent as death on the first day of the snow

They were all yellow

2011-12-04T14:06:00.001+02:00

Mua ahdistaa aina, jos oon kokomustissa. Silloin tuntuu jotenkin synkältä ja no, tylsältä. Mulla on joskus ollut sininen kausi, ehkä viidennellä luokalla ja myös punainen kausi joskus ysin aikoihin. Ennen kirkkaan värit oli se juttu, nykyään tykkään jo aika lailla murretuistakin sävyistä. Tänä syksynä sinapinkeltainen on vienyt mun sydämen, kuten mainitsin aiemmin. Muutenkin kaiken pimeyden keskellä huomaan, että mun silmä bongailee kaikkea keltaista, valon puutetta ja aurinkoa ikävä? JOO!

Kaikki alkoi anorakista, jonka löysin Bonuksesta alkusyksystä. Mahtavaa innostua ulkoiluvaattesta näin paljon ja kiva että edes jossain vaatteessa mahtuu kokoon XS, haha.

Jokin aika sitten ostin lisää teetä, vaikuttikohan paketin väri jotenkin alitajuisesti? Mutta tää oli kyllä ensimmäinen pettyminen Clipperiin, toi ei maistu oikein miltään, höh. Ois pitäny pitäytyä vain siinä chaissa.

Yksi mun lempikangaskasseista on Berliinistä ostettu aseistettu panda. Se on melko likainen, mutten uskalla pestä sitä enää uudestaan, kun ekan pesukerran jälkeen se näytti hieman oudolta...

Eilen käytiin sukkaostoksilla ja kappas, sinapinkeltaista!

Mun lempparit keltaiset asiat on tässä. Lontoosta ostettu lompakko (Lost In Musicissa joku mies kehui sitä baaritiskillä, ai no kiva. Sitten se yritti nuolasta sitä, mitä helv...?!), äitin vanhat kasarikorvikset (mun kalleimmat aarteeni) ja paras huulirasva, vaseliini (kyllä, sen pohjassa on dinosaurustarra. Sen nimi on Timo. Timo-Dino nääs. Terveisin Roosa 20 v.).

Nyt kun sinapinkeltainen on selätetty, milleköhän lämpenen seuraavaksi; oranssille, vaaleanpunaiselle vai (huh!) liilalle?

Keltaisten asioiden lisäksi mut on tehnyt iloiseksi:

☂ Rubikin keikka & Hang The DJ Klubilla, tanssimista pikkutunneille saakka.

☂ Seuraavana aamuna takaisin Klubille, aamiaisbuffettia ja lyhytelokuvia.

☂ Kaverit, joiden kanssa näitä asioita on tehty, pidetty piknikkiä sisällä, keksitty hassuja tanssimuuveja, käyty sukkaostoksilla.

Ainut tyhmä asia on, että mun pyörä varastettiin keikan aikana. Sekin oli muuten keltainen.

"Your stripper name is Rebecca Johnson?" -"Boobies Johnson. Two Boobs Johnson."

2011-12-02T00:58:00.001+02:00

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi ihannoida Zooey Deschanelia. Koska a) Zooey on naimisissa Ben Gibbardin kanssa (Death Cab for Cutien laulaja), b) (500) Days of Summer on yksi mun lempielokuvista, c) Zooey tekee indiemusaa She & Himissä, d) Zooey on nätti ja käyttää söpöjä mekkoja ja muutenkin aika kivoja vaatteita.

Mutta. Jostain syystä Zooey ärsyttää mua. Ei samalla tapaa kuin turhat johannatukiaiset tai saanaparviaiset, vaan jollain aivan toisella tasolla. Siten, että kun kaikki tuntuu olevan kohdallaan, niin kaikki ei juuri siksi olekaan. Zooey on jo vähän ällösöpö. Tajusin tämän lopullisesti, kun luin Imagesta Anu Partasen avautumisen samasta aiheesta (Söpö, söpömpi, Zooey).

Mutta. Sitten aloin seuraamaan uutta komediasarjaa New Girl, jota ensin välttelin juurikin Zooeyn takia. Ja kappas, tykästyin sarjaan suurestikin (eikä tähän vaikuta yhtään eräs Jake M. Johnson......). Zooeyhan onkin aika kelpo komedienne! Epäilen, että tulen ikinä täällä kirjoittamaan Zooeysta ihania naisia-tunnisteen alla, mutta jollain oudolla tavalla pidän Zooeyn esittämästä Jessistä. Tai niinpä tosiaan, ehkä tykkäänkin vain roolihahmosta..?

kuvat: we♥it

But it is alright here in the time and the place I am

2011-11-29T20:26:00.001+02:00

Nää kuvastaa hyvin sunnuntain fiiliksiä ja olotilaa, hirvee ja harmaa. Miniloma Helsingissä oli yhtä juhlintaa ja kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka meinasi tulla ongelmia (terveisiä vaan omppuhotellin vartijalle!). Lukion kouluposse taas kasassa ja sen mukaan sitten juhlittiinkin. Miten voi olla, että on vaan enemmän ikävä sen jälkeen kun on nähnyt niitä tyyppejä?

Oon rakastunut, pitkästä aikaa. Oon ikuisesti kiitollinen sille, joka suositteli Idalle The Jezabelsia. Löydän kyllä aina kivaa musiikkia kuunneltavaksi, mutta tää iski täydellä voimalla. Viimeks näin kävi ehkä Cold War Kidsin kanssa ja siitäkin on jo niin kauan, hui.

You leave a light on all night,
Just to remind of the place I am

All I have to say now baby, you had me at hello

2011-11-24T18:33:00.001+02:00

Elämä on jännä juttu. Jokainen pyörii omassa kuplassaan päivästä toiseen yrittäen tehdä edes jotain mielekästä. Joskus sitä epäilee omia valintojaan ja tekojaan ja ahdistuu, kun mahdollisuuksia on samanaikaisesti liikaa ja liian vähän. Toisinaan kokee pieniä tai vähän suurempia valaistuksia. Tarvittiin vain yksi lähes kolmituntinen luento ja pyöräilin kotiin hymyillen, innostuneena, miettien, onko tyhmää suunnitella jo nyt gradua, väitöskirjaa, tutkimusta, tulevaa uraa, mitä lie kaikkea suureellista. Ja ihan hetki sitten olin vielä sitä mieltä, että yliopisto ei ehkä sittenkään oo mun juttu.

Mikään ei ole ikinä varmaa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin hyvinkin katsella Tamperetta pidempäänkin, ehtii sitä ulkomaille uudestaan myöhemminkin. Unohdin linkittää tänne oivallisia sanoja mm. lähtemisestä. Muistinpas nyt kuitenkin, lukekaahan!

Minäkin sanon, että lähde. Jos et nyt ihan heti maailman toiselle puolelle, niin edes sinne kehonhallintatunnille, vaikket punttijumppaan jaksanutkaan. Ja sinne ranskanopiskelijoiden pikkujouluihin, joihin lähtemistä mietit useammin kuin kahdesti. Koska saattaa käydä niin, että se onkin päivän paras päätös.

Ja sitten vesitän hienon kannustuspuheen olemalla lähtemättä mihinkään tänä iltana, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Mutta ei ihan aina jaksa ja sitä paitsi lauantaina lähden Helsinkiin, superia!

PS. Ainiin, mulla kävi kyläilijöitä ja sain kirjaimellisesti lisää valoa elämään, jei!

Ewert And The Two Dragons - You Had Me At Hello

Nils sanoi

2011-11-19T15:02:00.001+02:00

Lontoo, heinäkuussa 2011.

Nils

Joku kassialma sillan alla...

Nils aamujoogalla

Terqui Suomeen!

Aattelin käydä pulahtamassa Thamesissa, mutta vesi oli liian matalalla, hö!

Tässä nyt kerrankin vähän enemmän pärstäkuvia mustakin, vaikka ärsyttääkin kuinka huonosti huivi on näissä kuvissa, hah!

UK's Next Top Model!

Spirit, villi ja vapaa!

Mums! Karamellisoituja (tai jotain) pähkinöitä jos joku ei tajuu...

Tuolla sillalla kuulin tarinan siitä, kuinka Essin kaveri oli vahtinut tietämättään Jude Law'n lapsia ja tajunnut sen vasta, kun isä oli tullut hakemaan lapset kotiin kavereiden luota. This is London...

Scandinavian Music Group - Nils sanoi jag älskar dig

I heard that you like the bad girls honey, is that true?

2011-11-17T18:20:00.001+02:00

Kuinka paljon voikaan ihminen rakastaa villapaitaa. Äärettömästi, sanoisin. Eihän mulla oikeasti olisi varaa ostaa yhtään mitään, mutta jos jotain, niin tässä marraskuussa tarvitaan piristäviä asioita. Superlämpimiä, 0 % akryyliä sisältäviä (sen sijaan mm. puuvillaa ja hieman angoraa), kivan värisiä asioita. En olisi vielä vuosi sitten uskonut sanovani sinapinkeltaista (?) kivaksi väriksi. Alan lämmetä jopa ruskealle, niin. Palatakseni uuteen rakkaudenkohteeseeni, oon asunut tässä valehtelematta ainakin viikon ja tulen pitämään tätä koko talven aivan varmasti. Yritin laittaa tänään päälle jotain muuta, mutten osannut. Kuinka pitkään samaa vaatetta saa käyttää putkeen, kertokaa! Paljon asiaa yhdestä vaatekappaleesta, mutta se ansaitsee jokaisen sanan, vaikkei nämäkään tee sellaista oikeutta kuin pitäisi.

Kerrankin muistin kysäistä keikkajulistetta kotiin vietäväksi, hyvä minä!

Muitakin piristäviä asioita onneksi löytyy. Esimerkiksi 2 Broke Girls, hulvattoman hauska uusi komediasarja. Yleensä inhoan valmiiksi naurettuja sitcomeja, mutta tää on niin hyvä! Tapahtuu Brooklynissä, nauraa hipstereille, Max on parhautta ja jokaisen jakson jälkeen tekee mieli cupcakeja. Jaksot löytää esim. täältä.

Muistakaa myös, että jumppa piristää!

Myös musiikki auttaa aina. Video Games on jumalaisen kaunis kappale ja tiedän, etten tosiaan ole ainoa joka on tätä mieltä ja hyvä niin. Lisäksi Adele + Pariisi + just tämä laulu = täydellistä.

Joka aamu herätessäni ajattelen, että jos selviän tästä päivästä, selviän mistä tahansa. En käsitä, kuinka ikinä selviydyin lukiossa täysistä jaksoista, kun en ollut lintsaajatyyppiä laisinkaan. Ja nyt on sentään vain neljä päivää koulua viikossa.

PS. Kertokaa joku, mikä tuo Gothise on ja miksi tänne löytää sen kautta ihmisiä?

Mitä pidemmälle mä tuun sitä huonommin muistan kaiken muun

2011-11-14T22:00:00.001+02:00

Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

(Se 2009-versio on kyllä mun mielestä kivempi)

Junassa tuli istuttua enemmän kuin tarpeeksi, mutta olihan se sen arvoista. Pääsin ratsastamaan (!!!), nukkumaan päiväunia, katsomaan X-Factoria, tsiigailemaan yöelämää, hoitamaan eläimiä, bjuutikuvauksiin metsään ja syömään ihan liikaa kaikkea.

Ben & Jerry's-aamupala, perus!

Itse Oulua en kyllä kauheasti nähnyt kuin sumun peitossa ja pimeällä, mutta sitä ihmettelen, miten oululaiset onkin niin mukavia ja puheliaita! Toisaalta tapasin lähinnä Peven perhettä ja kavereita, joten ei kai pitäisi ihmetellä, heh.

Löytyi jotain maahisiakin metsästä...

On se mallin työ vaarallista kun voi pudota vaikka kuoppaan kesken kuvausten!

Tämmöset viikonloppureissut on ihania, kun voi unohtaa kaiken muun hetkeksi. Aina sanotaan, että loman jälkeen jaksaa taas tylsää arkea paremmin, mutta mun mielestä nyt arki ja koulutehtävät tuntuu vaan kahta kauheammalta. Yhyy Peve miksi asut niin kaukana siellä pohjoisessa? Tajusin myös, että nähtiin nyt kunnolla sitten kesäkuun, kun Peve lähti Ranskasta. Ja se on paljon se, kun on jotakuta nähnyt lähes päivittäin noin vuoden ajan.

Night time... Day time! Siinä meidän perjantai-illan tanssimuuvit, jotka joku herrasmies käski lopettaa kun olisi saanut kuulemma paniikkikohtauksen muuten, ha!

And the heart is hard to translate it has a language of its own

2011-11-08T23:48:00.000+02:00

On ihanaa, kun perjantaisin ei ole koulua ollenkaan ja viikonloppu on huumaavan pitkä. Nyt se tuli vietettyä kotikotona Jyväskylässä, mm. French Filmsin keikalla ystävien seurassa. Lippuja Chisun keikalle ei riittänyt, pitää siis seuraavalla kerralla olla nopeampi.

Suvi sanoi jokin aika sitten: "Sä oot edelleen ihan Ranska-sfääreissä!" Ja minä: "Niin oonkin, enkä haluu poistua täältä!" Mutta päivä päivältä se vuosi on kauempana takana ja yritän epätoivoisesti pitää muistikuvista kiinni, roikkua niissä ja muistaa pienimmätkin asiat, tunteet, ajatukset, tunnelmat. Ei ole päivääkään, jolloin en ajattelisi jotain Ranskaan liittyvää.

Mietin, pitäisikö lähteä jo ensi vuonna vaihtoon. Houkuttelisi niin kovasti taas ulkomaat ja seikkailut. Tuntuu välillä, ettei mun elämässä tapahdu mitään nyt Suomessa. Vaikka tapahtuukin ja kai se on vain omasta asenteesta kiinni.

Ja tiedän, että ikävöin Ranskavuotta juuri sellaisena kuin se oli. Eli jos lähtisin uudestaan, ei se olisi sama asia. Ei samat ihmiset, samat tapahtumat, sama minä. Juuri siksi se oli niin upeaa kuin oli, koska tapasin juuri ne ihmiset, juuri niissä paikoissa.

Eniten arveluttaa, että jaksanko taas aloittaa alusta. Ranskaan lähtiessä olin huojentunut, kun sain aloittaa täysin uudestaan, puhtaalta pöydältä, kuten sanotaan. Tampereelle muuttaessa ajattelin, että onko mun pakko taas aloittaa alusta, löytää kavereita, oppia tää kaupunki. Vastahan mä tein niin, en jaksais.

Oon alkanut jo ehkä liikaakin kiintyä tähän yksiööni ja päivien tiettyyn kaavaan, ei pitäisi ruveta liian mukavuudenhaluiseksi tai muuten huomaa unelmien lipuvan ulottumattomiin.

Onneksi mun ei tarvitse päättää just nyt. Voin hymyillen muistella sitä iltaa, kun sain sähköpostin, että ne haluaa mut au pairiksi, pääsisinkö viikon päästä. Päässä pyöri miljoona ajatusta, muttei pelkoa ollenkaan vaan silkkaa riemua. Ja kuinka kuuntelin Coldplayn Don't Panicia repeatilla montamontamonta kertaa.

Ja onneksi on glögiä, kirsikkatomaatteja sekä Florence + The Machinen uusi albumi (joka ei ehkä ole ensimmäisen veroinen, mutta upea silti). Mutta ihan parasta kaikessa on, että ylihuomenna odottaa OULU ja rakkain ex-naapuri!

Florence + The Machine - All This And Heaven Too

You might laugh you might frown walkin' round London town

2011-10-31T22:39:00.000+02:00

Tässä kiva joululahjavinkki, ei ees pahan hintanen!

Oltiin suuntaamassa juhlimaan, kun ohitettiin tällainen kauppa. Eihän sitä voinu olla menemättä sisään. Näin siis Lontoossa, viime heinäkuussa. 4 levels of fun with Essi and a camera phone.

I simply want him more because he looks the other way

2011-10-30T19:26:00.000+02:00

Tän viikon aikana fiilikset on liikkuneet The Nationalista Two Door Cinema Clubiin, yleensä vielä saman päivän aikana. Järjetöntä väsymystä ja paljon koulujuttuja, jotka vaan tulee lisääntymään. Ennen olin niin tunnollinen koulun suhteen, saatoin yöunien sijaan lukea kokeisiin ja halusin pärjätä. Ranskavuoden aikana muhun on tarttunut jostain hällä väliä-asenne, liika huolettomuus, kaikki on ihan sama. Joissain asioissa se on varmasti ihan hyväkin muutos ja tervettä, mutta opiskelujen suhteen ei-niin-toivottavaa.

Mua pelottaa marraskuu. Se musta, kaiken imevä pimeys. Voin sanoa, että vuosi ilman kaamosmasennusta (vaikken voikaan väittää, että mulla sellainen ihan oikeaoppisesti olisikaan) oli ihana.

Mutta onneksi on ihmisiä, joiden kanssa voi viettää lettukestejä keskellä tentteihinlukua. Kuten tehtiin Suvin kanssa keskiviikkona. Torstaina taas katsottiin ranskalainen elokuva muutamien ranskanopiskelijoiden kanssa. Ja eilen juhlittiin Riikan synttäreitä, saatiin mm. tanssibattlerinki aikaiseksi Klubilla. Oon niin ylpeä itsestäni, että menin juhliin, vaikken tuntenut sieltä kuin pari tyyppiä jotenkuten.

Tän piti esittää jotain, mutten muista enää mitä..

Tää biisi on ihana, samoin video!

This is the sound of settling

2011-10-24T17:52:00.000+03:00

Luentomuistiinpanoja, hyödyllistä tenttiä ajatellen...

Paluu arkeen ja kouluun, ei se ehkä ookkaan niin kauheeta. Ootan innolla naistutkimuksen ja ympäristöpolitiikan kursseja. Sais vaan edelliset hommat alta pois nyt. Mutta nyt kyllä tiskaan ensin, onneks se on mun lemppari kotityö, vaikka oishan tiskikone toki kätevä...

Meitsi sheikkailee ennen approa...

Death Cab For Cutie - The Sound Of Settling

Mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt sitä, mitä hän on etsinyt?

2011-10-23T23:08:00.000+03:00

Mitähän tännekin pitäisi kirjoittaa, en tiedä. Mikä on olennaista?

Sekö, että autokoulun kakkosvaihe on vihdoin suoritettu. Ratapäivänä join automaattikaakaota niin, että vatsaan sattui koko loppuillan. Mutta kun siitäkin on jo pari viikkoa. Oli myös appro, jossa oli tasaisen kivaa Suvin kanssa, Frederik kuvotti ja Fintelligensistä tuli mieleen lähinnä abiristeily, haha.

Syyslomaviikon vietin kotikotona Jyväskylässä. Porukoilla on parasta, kun on ruokaa ja telkkari. Niiden parissa se loma pääasiassa sitten menikin. Pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa ja aika lailla elokuvia.

Jotenkin päädytään aina Sinin kanssa kahdestaan Rumaan, mutta ei se mitään, Rumassa on aina parasta (etenkin kun käydään toivomassa Fluxia ja seotaan sitten kun se soitetaan). Scandinavian Music Group Lutakossa oli ihana kuten aina, perushyvä (vaikka ilmeisesti keikkavarmuus tuo myös vähän liian rentoa otetta, sanojen unohtelusta päätellen).

Nyt oon taas Tampereella ja Sini oli viikonlopun täällä kylässä. Syötiin, juotiin, puhuttiin, kuunneltiin musiikkia (mm. Anssi Kelaa...), katsottiin stand upia Youtubesta, käytiin UFFin euron päivillä, hengailtiin. Ja eilen oltiin Lost In Musicissa katsomassa Reginaa, Disco Ensembleä ja Huoratronia, oijoi! Tosin mulla oli koko päivän järkyttävä päänsärky, särkylääkkeet loppu ja apteekit kiinni, kiva. Onneksi keikkojen aikana se pääkipu kummasti aina unohtui...

Mun ja Sinin leffateatteri, piti vähän soveltaa...

Olennaista elämässä taitaa siis olla hyvä ruoka, hyvä musiikki (etenkin livenä) ja hyvät ihmiset. Mulla on siis kaikki oleellinen. Ja mun on hyvä olla just näin, just tässä. Mutta silti välillä tuntuu, että multa puuttuu jotain. Tai oikeastaan joku.

Chisu - Etsijät

Ja mä päätän sen, kenen oon tai en

2011-10-15T15:41:00.000+03:00

Koska täällä blogissa enää harvoin julkaisen muita kuin itse ottamiani kuvia, niin ajattelin tehdä Tumblrin, joka siis löytyy nyt täältä. Siellä on kaikkia mun mielestä siistejä juttuja!

Kuunnelkaa hei uutta Chisua!

Pusuja, hyvää viikonloppua (ja lomaviikkoa kaikille, joilla sellainen on, eli esim. mulle jei!) ♥

Even though I can't get out, in my mind I'm leaving this town

2011-10-12T18:15:00.000+03:00

Eilen meillä oli Meijun kanssa omatoiminen Eurooppa-päivä. Ensin käytiin Eurooppalaisella ruokatorilla (nam, juustoja). Tyydyin tosin vain katselemaan, kiitos opiskelijabudjetin.

Sitten saatiin kylmyydestä tarpeeksemme ja mentiin Café Europaan lämmittelemään (nam, kaakaota). Saatiin Dumletkin vielä kaupan päälle!

French Films - Take You With Me

England is mine I will take what I want

2011-10-10T16:01:00.000+03:00

Bloc Party - England

I poured my aching heart into a pop song, I couldn't get the hang of poetry

2011-10-05T22:56:00.002+03:00

En koskaan kuvitellut olevani Converse-tyttö. Ajattelin (ja ajattelen edelleen), että on turhaa maksaa suuria summia tennareista vain tähtilogon takia. Ja sitä paitsi, kaikilla on converset. No, sitten erään kerran Pariisissa kirpparilla pyöriessä edessäni oli juuri oikean kokoinen pari, juuri oikean värisenä (oikeasti kirkkaampi vihreä kuin kuvissa!), neljä euroa. Arvatkaa, montako sekuntia harkitsin. Oikein, en ainuttakaan.

Onneksi myös Tampereen kirpparitarjonta näyttää olevan hyvin suosiollinen, lauantaina ehdin kiertää vain kolmessa ja hamusin sellaisen lottopotin, että oli pakko lopettaa ennen vararikkoon joutumista. Kivan värinen silkkitoppi, ihana pieni nahkalaukku, päheet nahkakengät, täydellinen tummansininen takki (etsinnöissä ollut jo vaikka kuinka kauan, nyt odotan vain säiden kylmenemistä) ja mahtava anorakki. Hymyilin kilpaa auringon kanssa pyöräillessäni kotiin. Ja tajusin juuri, että ne kaikki on kotimaista tuotantoa, siistiä! Jos olisin oikeaoppinen muotibloggari, niistä kaikista olis tietty kuva täällä, mutta... Noh, sanotaanko vaikka, että mun mielestä sana "muoti" on tästä blogista melko kaukana... Ei sillä, ettenkö lukisi sellaisia blogeja vähän turhankin paljon, heh.

Kävin eilen kokeilemassa rugbya, oli kivaa, mutaista ja vei voimat aika tehokkaasti, menin nukkumaan kymmeneltä... Ja tänään särkee joka paikkaan, ihanaa! Tuli mieleen koripalloajat, jea.

Ihme Arctic Monkeys-kausi nyt meneillään. En valita, päinvastoin!

"Baby, I was made to break your heart"

But what's it gonna cost to be gone?

2011-10-03T20:19:00.000+03:00

Sitä mietin paljon lähtiessäni Ranskaan. Kun tulin takaisin, alussa tuntui, että kaikki on kuten ennenkin. Mikään ei ole muuttunut, ainoastaan minä itse jonkin verran. Kuitenkin mitä kauemmin aikaa kuluu paluusta, huomaan kuinka asiat on muuttuneet. Ei välttämättä mitenkään radikaalisti, enkä tiedä vielä hyvään vai huonoon suuntaan, vai voiko sitä edes arvioida. Varmasti voin sanoa ainoastaan, että minä olen muuttunut tavoilla, joita en välttämättä itsekään huomaa ja niin ovat kaikki tuntemani ihmiset.

Vuosi on suhteellisen lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin ajassa ehtii tapahtua. Valtavasti asioita, oi että mitä kaikkea. Valvoin viime yönä lähes lehdenjakeluun saakka, kun kirjoitin kaikkea tapahtunutta ylös. Koska en halua unohtaa. En halua, että koko se seikkailu haalistuu vain yhdeksi vuodeksi elämästä, silloin kun olin Ranskassa. Vaikka tiedän, että niin tapahtuu väistämättä.

Toisinaan mietin, ärsyttääkö ihmisiä, kun puhun Ranskasta ja kaikesta siellä tapahtuneesta. Kun kerron, kuinka Pariisissa se ja se asia oli siten ja siten. Kuinka sekin yksi kerta kun kävi niin ja niin. En halua millään tavalla ylpeillä ja retostella sillä, että olin siellä ja ajatella, että olen jotenkin parempi muita kun vietin vuoden Ranskassa, enkä jäänyt Suomeen, en todellakaan. Se vain on tosiasia ja fakta, että vietin siellä aika hemmetin pitkän ajan, melkein vuoden, 11 kuukautta, elämäni tähän asti onnellisimmat kuukaudet (jos siis lasketaan vain ne kuukaudet, jolloin olen tiedostanut, mitä sana onnellisuus tarkoittaa).

Joskus sitä alkaa miettimään kaikkea typeryyksiä, kuten niitä joulu- ja synttärikortteja, joita mulle lähetettiin kavereiden toimesta pyöreät nolla kappaletta. Ja joo, olen todella saamaton ihminen itsekin, ei siinä mitään, ymmärrän. Pitäisi vain välittää enemmän, minun, kaikkien. Ei, en puhu enää turhista korteista vaan ihan kaikesta.

No, ennen kuin tämä kaikki riistäytyy käsistä ja alan julistamaan maailmanrauhaa, tässä muutama asia, joita listasin viime yönä:

Jumitus Starbucksissa kielikoulun jälkeen. "Ajetaan Tavernyyn". Kirpparitaivas Porte de Montreuil ja euron vaatekasat. Siniset hetket Sacre Coeurin juurella (siihen näkyyn kiteyttäisin Pariisin). Alottelut rottamiehen luona. Käytäväbileet katakombeissa. Nukkuminen junassa päätepysäkille asti. Maailmanparannuskeskustelut ja täydellinen Yves. Demi-Pêche. Unelmahyvät kermakaakaot jossain random kahvila-leipomokaupassa. Maraisin falafelit. Dexter. Liben norjalaispoika. Autojen väliin... Omat kuntoilut Vital Formissa ja Finitsu. Aina jonon ohi Batikselle (kiitos Lillille). Ekan metron ja ekan junan odottelut.

Mutta ei mun sanat riitä kertomaan.

Band Of Horses - Detlef Schrempf

Don't run don't rush, just flow

2011-09-30T23:43:00.000+03:00

Jos niksipirkan ainaiset sukkahousut kyllästyttää, niin ajattelin jakaa vähän vinkkejä!

Suosittelen:

Δ Luovia ratkaisuja. Hankin rikkaharja & -lapiosetin siivoustarkoituksiin ja lapio-osan kokoamiseen olisi ohjeen mukaan tarvinnut vasaraa, jota en omista. Siksipä käytin järeätekoista suomi-ranska-suomi-sanakirjaa. Kasassa on ja pysyy!

Δ Piirtämistä. Kerrankin mulla on aikaa piirtää! Luennoilla nimittäin, heheh... Mutta jotain on keksittävä, että pysyy hereillä esim. Yleisen kielitieteen peruskurssilla (silloin kun niille menee, eikun siis joka kertahan minä...), ei sillä, etteikö ne olis kiinnostavia, ööh. Joskus pienenä piirsin tosi paljon, voisin olla ihan hyväkin jos oisin jatkanu ahkerasti, huoh.

Δ Omatekoisia kuorintanaamioita. Yleensä käytän hunajaa ja kaurahiutaleita mutta eilen löysin erään peltipurkin kätköistä (kun vihdoin sain muutaman laatikon purettua) vuonna 2009 vanhaksi menneitä vaniljakahvipuruja. Olin ensin aikeissa heittää ne menemään, kunnes keksin niille hyötykäyttöä, hah! Taidan sittenkin ostaa vierasvaraksi pikakahvia (jos joku haluaa mun luona oikeaa kahvia, saa ihan vapaasti ostaa mulle kahvinkeittimen, tai ei ehkä sittenkään, ei se mihinkään mahtuis) ja käyttää sitä toisinaan kaunistautumistarkoituksiin..

Δ Banaanikärpäsansoja. Olin jo ihan paineissa niistä miljoonista pikkukärpäsistä, joita alkuviikkojen aikana keittokomerossa lenteli, laitoin hedelmät jääkaappiin, roskikset ulos ja mitä kaikkea, ei auttanut. Sitten googlailin "banaanikärpäsistä eroon" tai muuta vastaavaa ja löysin jonkun neron älynväläyksen. Lasiin/mukiin hieman mehua (tai esim. etikkaa ja sokeria), tilkka fairya ja päälle kanneksi paperinpala, jossa on aukko. Mehusta huumaantuneet kärpäsraukat leijailee onnessaan aukosta sisään ja tiskiaineen rikkoessa pintajännitteen, hukkuvat lasin pohjalle, julmaa.

Δ Dokumentteja ja keskusteluohjelmia. Vaikkei jaksaisi lukea kaikista maailman epäkohdista, voi silti hieman aktivoida itseään ja saada tietoa ja näkökulmia hieman "helpommassa" muodossa. Katsokaa esim. A2:n Vihailta (politiikka ois paljon mielenkiintoisempaa jos puolueiden nuorisojärjestöjen tyypit ois aina mukana keskusteluissa!) ja Myrkkyä halvalla.

Δ Greyn anatomiaa. Mun perjantait on pelastettu! Tai siis ainahan perjantai itsessään on juhlan aihe, mutta jee silti! Greyn anatomian uusi, 8. tuotantokausi on juuri alkanut (viikko sitten) Jenkeissä ja jaksothan näkee esim. täältä.

Δ Hyvää musiikkia. Kuten Broken Bells, uusin rakkaus. Ajankohtainen biisin nimikin hei!

Remember what they say
There's no shortcut to a dream
It's all blood and sweat
And life is what you manage in between

Δ Jäätelöä ja teetä. Oli vuodenaika mikä tahansa, toimii aina! Voisin ilmeisesti alkaa pitämään jotain teemukiblogia.. (..sillä klik!, klik! ja klik!)

PS. En suosittele: mysliä mehukeiton kanssa. Outo yhdistelmä, jugurtti/jukurtti/jogurtti (valitse mieleisin kirjoitusasu) on paaaljon parempaa, niin se vain on.

London skies

2011-09-28T23:57:00.000+03:00

Ennen ja jälkeen Tate Modernin.

Jamie Cullum - London Skies

I've been a fool and I have been blind

2011-09-26T20:23:00.000+03:00

Voihan MOP! Kaikki keikat oli vähintäänkin hyviä, ei ainuttakaan huonoa bändiä mahtunut mukaan. Lemppareita ainakin jj (mikä ääni! Kitaristi/basisti/mikälie aineissa haha), Regina (ihanainen Iisa Pykäri), Big Wave Riders (niiiiin hyvä alusta loppuun!), Bright Shades (anteeksi nyt mutta VITUN KOVAT BILEET!).

Telakalla otettiin rauhallisemmin ja Klubilla sitten bailattiin. Jalkoihin sattui aamuisin niin, että hyvä kun pystyi kävelemään. Kiitos kovasti sille pitkätukkaiselle tytölle, joka tulit perjantaina sanomaan, että tanssin ihanasti, sen ja sen kavereiden (Riikan määritelmä taisi olla "reippaat hipsterystävät") ansiosta ei tarvinnut tanssia yksin sitten, kun omat kaverit luovutti.

Saattaa kestää jonkin aikaa palautua täysin, mutta oon edelleen ihan fiiliksissä! Tykkäsin Monsters of Popista, tykkään Tampereesta, tykkään elämästä!

PS. Huomattavasti parempia kuvia löytyy TÄÄLTÄ !

I need someone who's here today, not someone who died two thousand years ago

2011-09-24T14:51:00.000+03:00

Usko ja uskonnot on yksi mun lempipuheenaiheista, voisin keskustella niistä loputtomiin. Yritän nyt pitää tän lyhyenä; en usko minkäänlaiseen jumalaan, kohtaloon yms. Mun mielestä ihan kaikki elämässä on sattumaa. Jokainen saa mun puolesta uskoa mihin haluaa, kunhan ei vahingoita sillä muita. Jos joku tulee onnelliseksi uskon avulla, hienoa, itse olen mielettömän onnellinen ilmankin.

Tuomo - Help Me Thru These Difficult Times

Kuvat Pariisista, käväisin kerran Notre Damessa.

Shake it out

2011-09-23T17:37:00.000+03:00

Miksei mulla oo aiemmin ollut tunnistetta "ihania miehiä"? Oon ihastellut vain naisten ihanuutta. En kuitenkaan ole mikään miesvihaaja, vaikka feministi olenkin (ja musta jokainen fiksu ihminen on).

Tää syksy on kuitenkin ollut musiikillisesti lähinnä naisten. Adelea ja Siaa paljon ja lisäksi lähiaikoina just nää kolme biisiä:

Florence + The Machine - Shake It Out

Ane Brun - Do You Remember

Austra - Lose It

Kiva muuten kerrankin löytää haastattelu Kelestä, jossa se on iloinen, haha. Ja lokakuun lopussa the magic happens kun Florencen uusi levy julkaistaan, jipii!

Päivät valuvat, välillä ootan ja makaan

2011-09-21T20:04:00.002+03:00

Tavarat löytää paikalleen erittäin hitaasti ja epävarmasti. Toisaalta koulua on ihan liian vähän ja toisaalta ihan liikaa. Tekemistä ois mutta en saa aikaan.

Oon niin heikko. Mutta oli hyvä tarjous ja luumun väriset kynnet sopii paremmin syksymielialaan. Nyt mulla on Milanoa sormissa ja Pariisia varpaissa. Eilen kävin superkivan tytön kanssa elokuvissa, nähtiin Woody Allenin Midnight in Paris. Hykertelin koko ajan mielessäni "aa tää on täältä, joo just tässä oon kävelly, nii tuolla tapahtui sitä ja sitä". Ei varmaan tarvitse mainita, että haluan Pariisiin takaisin esim. nyt heti. Mutta onneksi Tampereelta löytyy sympaattisin leffateatteri Niagara, joka ikinen tiistai liput viisi euroa, jee! Ja symppis kahvila-ravintola siinä samassa, magnifique! Mun täytyy myös selkeesti ottaa projektiksi katsoa kaikki woodyallenit.

Yläastekavereiden jälleennäkeminen ja parasta junaseuraa!

En muista enää, oliko mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai no onko mulla ikinä. Välillä haluaisin kirjoittaa isoista ja tärkeistä asioista, mutta niistä kirjoitetaan kirjoja mua viisaampien toimesta. Pienet asiat, ne laittaa hymyilyttämään. Kuten se, että mun lempisanonta ranskaksi on "Oh la vache!" Eli voihan lehmä, siis "Voi hitto!". Suomeksi sanotaan, että sikakivaa, ranskaksi jokin voi olla lehmäisesti cool, vachement cool.

Regina - Päivät valuvat

Ainiin! Huomisesta lauantaihin on Monsters of Pop ja mulla on kolmen päivän passi, superjee! Puolistakaan bändeistä ikinä kuullutkaan, mutta odotankin yllätyksiä. Vihdoin, vihdoin Regina livenä, onnistun aina missaamaan sen kaikilla festareilla. Vaikken olekaan tosifani, tää uusin levy on ehkä ainoa jota jaksan oikeesti kuunnella. Tiedän että pitäisi perehtyä niihin aiempiinkin. Kuten miljoonan muunkin bändin ja artistin juttuihin.

Your love is real

2011-09-20T15:56:00.000+03:00

Eilisestä päivälleen 25 vuotta taaksepäin ja mun äiti ja iskä meni naimisiin. Samassa jamassa ne on edelleen. Hääpäiväpirskeitä vol. 2 juhlittiin sunnuntaina. Kohtalokas oli eräs vappu Kuopiossa, rakkautta ensisilmäyksellä, sanoi äiti.

Leivoin ensimmäistä kertaa ikinä porkkanakakkua ja siitä tuli (äidin sanoin) jumalaisen hyvää. Kuorrutetta tuskaisesti vatkatessani muistelin lämmöllä 13-tuntista junamatkaa Berliiniin, sieltä se ajatus sitten lähti (pusuja taas kerran Mäyrälle ja Pevelle!). En kuitenkaan suosittelisi syömään maukkaintakaan porkkanakakkua niin paljon, että kärsii huonovointisuudesta koko puolentoista tunnin junamatkan (Jyväskylä-Tampere) ajan. Vahingosta viisastuneena söin aamupalaksi mokkapaloja (monikossa huom.). Ja välipalaksi (sekä iltapalaksi) lisää porkkanakakkua. Nyt harkitsen herkkulakkoa, jollaisille nauroin räkäisesti ennen Ranskavuotta. Niinpä, huoh.

Florence + The Machine - You've Got The Love (The xx Remix)

I saw sunlight on the water

2011-09-18T22:23:00.000+03:00

Jokavuotinen mökkireissu toteutui muutamia viikkoja sitten, tällä kertaa tosin vain viikonlopun mittaisena. Siinäkin ajassa ehti tehdä puutöitä, saunoa, uida kylmässä järvessä, syödä hyvin, lukea tädin Kauneus & Terveys -lehtiä ja pelata korttia huvimajassa.

Iron & Wine - Walking Far From Home

(Tää kappale on niiiin hyvä, kuten koko Iron & Winen uusin levy Kiss Each Other Clean. Ihan vain tiedoksenne.)

Miksi aina

2011-09-15T12:04:00.000+03:00

When I saw you last night
I wanted to say, run away with me

away from the cynics

that this could be the start of

something truly real

but all that I could say was “hey”

(Mutta miten kivaa olikaan tanssia kaiken sen sateessa hengailun jälkeen!)

Stay young, go dancing

2011-09-12T23:55:00.000+03:00

Nyt tää kämppä on täynnä tavaraa, en tiedä minne ne kaikki mahtuu. Pitäis jaksaa järjestellä. Kiidettiin Ikea äitin ja isän kanssa läpi hätäisesti, tein paniikkiratkaisun verhojen suhteen mutta kai ne on ihan hyvät. Tästä lähtien ajan kouluun keltaisella polkupyörällä, jota käytin ala-asteella. Seitsenvaihteinen on jumittunut ehkä kolmoselle mutta kyllä se eteenpäin kulkee ja kasassa pysyy (kai..).

Virallinen opiskelijakorttikuva. (Mäyrä älä suutu jooko, oot ihana ♥ )

Perjantaina oli ylihauskaa suomalais-nepalilaisporukalla (Senssi jo toistamiseen, miten tää on mahdollista?), lauantaina jumitettiin Mäyrän kanssa (olitte oikeassa, Café Europa on ihana!) ja opin, että omenoiden varastamiselle on ruotsissa aivan oma verbinsä, palla äpplen. Tosin me ei varastettu, kunhan käytettiin jokamiehenoikeuttamme. Sunnuntaina sitten juhlistettiin mummoa sekä äitin ja iskän 25-vuotishääpäivää (aika hienoa hei!).

Jos en ihan väärin muista, niin tää on Emmalta lahjaksi saatu. Että terveisiä vaan, on muuten hyvä teemuki!

Tänään ahdoin mahan täyteen herkkuja namiapprossa ja löysin pari kivaa kahvilaa, joihin pitää päästä uudestaan. Oon ollut niin laiska kuvaamaan, oivoi.

Death Cab For Cutie - Stay Young, Go Dancing

Out on the street are so many possibilities to not be alone

2011-09-08T19:55:00.001+03:00

Kuvissa ensimmäinen ilta ja ensimmäinen aamu omassa asunnossa. Uusista pyyhkeistä irtoaa kamalasti nukkaa ja luennot on tylsiä (ranskankurssit ei onneksi!), mutta kaikki on hyvin. Tää alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan kodilta.

Päätin alussa, että mähän en jää neljän seinän sisälle, vaan osallistun ihan joka ikiseen tapahtumaan, mitä vaan järjestetään. (Harmi, että meidän ainejärjestö ei vain taida olla aktiivisimmasta päästä..) Jäin ilman ennakkolippua, joten täällä sitä istutaan. Ei houkuttele mennä sateeseen yksin jonottamaan, vielä kun siellä on kuulemma niin täyttä, ettei mahdu liikkumaan, saati tanssimaan. Haalaribileitä on kuitenkin aina kerran kuussa. Ja huomenna on isoimmat bileet ikinä, koska mun lempparit jumittajat tulee Tampereelle!

Meitsi pitää nyt omat bileet näiden kanssa:

Stay out super late tonight picking apples, making pies

2011-09-07T17:57:00.000+03:00

Omenapiirakkaa oman pihan omenoista, sadetta, valtavia pensasmustikoita, pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa, oleilua. Niistä koostui päivät Jyväskyläkotona ennen muuttoa.

All that I have is on the floor

2011-09-04T19:31:00.000+03:00

Adele - Turning Tables

Mun lemppari Adelelta. Toi kappale saa melko humoristisen sävyn jos sen liittää muuttopuuhiin. Tosin mulla ei vielä ole edes pöytää, mitä käännellä. Puuttuu myös tuolit, sänky, isoja lusikoita, veitsiä, kulhoja ja kuorimaveitsi, muun muassa.

Hassua olla ekaa kertaa yksin ekassa omassa asunnossa. Onhan tää pieni, mutta ihana. Pitäis järjestää tavarat paikoilleen, sen sijaan datailen lattialla ja syön muromysliä muumimukista, koska niitä kulhoja ei siis ole.

PS. Bombay Bicycle Clubin uusi levy on hyvä, kuunnelkaapa sitä tyypit!

PPS. Unohdin mainita edellisessä, että Lapkon seuraava albumi on sitten pakkohankinta, niin lupaavalta kaikki uudet biisit kuulosti.

PPPS. Kivaa sunnuntaita, muistakaa laiskotella!

Never find your home by running

2011-09-03T02:42:00.000+03:00

Ensimmäinen viikko yliopistoa ja Tamperetta takana. Oon innoissani siitä, että kuulen ja saan puhua ranskaa joka päivä. Siitä, että mulla on elämäni ensimmäinen ikioma asunto (vaikka Suvin luona olikin mitä mukavinta asua viikon verran). Siitä, että asun kerrankin kävelyetäisyyden päässä kaikesta. Haaveilen aterimista ja lasipurkeista ja huonekasveista.

En joutunut kertaakaan syömään yksin yliopiston ruokalassa, aika hyvin mielestäni (ei sillä, ettenkö voisi syödä yksinkin, seura vaan on kivempaa tietty). Löydettiin espanjalaiselle Lucialle kännykkä Gigantista ja sateenvarjo on ollut hyödyllinen. Ihailen ortodoksikirkon kauneutta jokaisella koulumatkalla. Ekat opiskelijabileet oli superlame, mutta mitä voi odottaa jos ne järjestetään Senssissä..

Silloin joskus, kun Helsinki tuntui liian suurelta (hah!), Tampere oli mun unelma. Miksei se siis voisi olla sitä edelleen? Mutta vaikka kuinka yritän, niin nyt se tuntuu lähinnä tyytymiseltä. Pääsen kyllä yli mun Ranska-ikävästä ja hyväksyn itselleni suruajan. Loppujen lopuksi kaupungin tekee ihmiset. Suurin ja kauneinkin kaupunki on hemmetin tylsä ja yksinäinen ilman kavereita. Mun pitää nyt vain löytää mun Tampere-ihmiset.

Parasta on ne hetket, kun ei haluaisi olla missään muualla, kuin juuri siinä missä sillä hetkellä on. Torstaina Lapkon keikalla ylitsevuotavassa onnellisuuden tunteessa päätin, että

Je vais aimer ma vie à Tampere.

Lapko - Horse And Crow

Who would have known how bittersweet this would taste?

2011-08-25T15:13:00.000+03:00

Miten joku voi olla näin hauska? Onneksi saatin levy tädiltä, nyt Adele pitää mulle seuraa jokaisella kävely- ja juoksulenkillä.

You know how the time flies, only yesterday was the time of our lives

2011-08-24T20:18:00.000+03:00

Tein listaa, mitä ~~haluan~~ tarvitsen asuntooni (jota siis ei ihan vielä ole, melkein kyllä). Ekana oli Macbook, realistista joo? Päädyin sitten kuitenkin halvempaan, ihan kelpo varmasti sekin. Ajattelin, että on se ehkä hieman tyhmää maksaa tuplasti enemmän vain siksi, kun se on niin kivan näköinen. Valitsin silti sen kauniimman niistä kahdesta vaihtoehdostani (ei-Maceista). Konetta kuitenkin käytän päivittäin, niin ärsyttäisi vain jos se olis ruma. Jos jossain tunnen itseni tyhmäksi, niin tietokonekaupassa.

Mulla on liikaa aikaa ajatella. Mulla on liikaa aikaa. Mulla on liikaa. Mulla on. Mulla. Minä.

Mitä sulle kuuluu? Mitä teille kuuluu? Kiinnostaisi kovasti tietää.

Tai kertokaa sitten edes jotain Tampereesta. Kehukaa, jooko?

Rakkaat ystäväni Peve ja Mäyrä,

2011-08-22T18:30:00.000+03:00

Tällä kuvalla haluan kertoa, että olen pahoillani kun en nyt päässytkään Ouluun, mutta lupaan kyllä tulla heti kun ei tarvitse maksaa kiskurihintaa matkoista (= sitten kun mulla on opiskelijakortti). Ja että ikävä on kova. Ikävöin teitä lehmäisen ja neliömäisen paljon.

Kuvassa Peve siis nauttii täysin siemauksin telttaretkestä Saint Leun metsän siimeksessä. Harmikseni en omista vieläkään sitä kuvaa historiallisesta hetkestä, Rane rakkaudenhedelmän synnystä Social Clubilla, tosin se saattaisi olla jo liian rajua materiaalia tänne..

Puspus, Rane

Dans ce monde inhabitable il vaut mieux danser sur les tables

2011-08-18T19:50:00.000+03:00

En käynyt puolessakaan niistä museoista, joissa suunnittelin käyväni Pariisissa. Aina sitä ajatteli, että onhan mulla aikaa. Mutta parempi kai, että oli kaikkea muuta (kivempaakin) tekemistä. Ennen lähtöä kävin kuitenkin modernin taiteen museossa, Centre Pompidoussa. Siellä taas kerran pohdin sitä, mikä on taidetta. Vaikka löysin kivojakin asioita, suurimman vaikutuksen eivät tehneet taideteokset, vaan näkymät ulkoparvekkeilta Pariisin kattojen yli.

Ja onneksi Suomimasennukseen on lääke: ystävät ja tanssiminen. Vaikkei ihan pöydillä sentään tanssittu, niin valomerkkiin asti Rumassa kuitenkin. (Jos jalat kipeyty Flow'ssa, niin se ei ollut mitään verrattuna tähän, pystyn hädin tuskin kävelemään...)

Zaz - Port Coton

Mais moi, je ne t'oublierai pas

2011-08-17T18:54:00.000+03:00

Ma vie en France me manque. Kaipaan sinne, missä viinipullo maksaa ruokakaupassa kaksi euroa, aterialla on tietty kaava, hyviä juustoja syödään päivittäin, voletit (ikkunaluukut = les volets) suljetaan yöksi, metrossa voi tarkkailla ihmisiä (jotkut ihmiset on kuin suoraan piirretystä tai sarjakuvahahmoja).

Kaipaan valoja yöllä, kun ne heijastuu Seinen pintaan. Kuinka matka-ajan voi arvioida laskemalla metropysäkit. Pikniköintiä puistossa. Kuinka lusikkaa kannatti pitää mukana (jos alkoi tehdä mieli vaikka naturea), mutta unohdin sen silti lähes aina.

Suomi masentaa mua. Tai sitten se on vaan tää sade. Mulle kävis niin hyvin sellanen, että oisin kesät Suomessa ja muuten muualla. Vaikka Pariisi onkin ruma talvella, harmaa taivas, harmaat talot, harmaa joki.

Kaipaan huolettomuutta.

(ihana video, ihana kappale)

Bohemian dances

2011-08-16T18:14:00.000+03:00

Voihan, mikä Flow taas! Seura vaihtui yhtä tiuhaan kuin esiintyjätkin. Välillä hengailin myös itsekseni, mutta eipä haitannut, sillä music is my boyfriend ja niin edespäin.

Terveisiä eturivistä Olivia B. Merilahdelle, ihana nainen!

Terveisiä myös Rubikille! Paras keikka niiltä, mitä olen nähnyt.

Mutta kyllä se oli Janelle Monáe, joka pesi kaikki muut! Kyykytti yleisöään kirjaimellisesti ja oijoi, kuinka me tanssittiinkaan!

Kyllä Kanyekin jotain yritti, lähinnä ystävänsä autotunen kanssa.

James Blake ja ne bassot. Koko keho tärisi, korvatulppien lisäksi sormet korvissa.

Lisäksi mieleen jäivät First Aid Kitin mielettömät laulajat, ihana Jamie Woon (plus lukemattomat muut keikat), törkeän kalliit juomat, hyvännäköiset ihmiset, alueen valot pimeän aikaan, kaikki kivat tyypit, joiden kanssa hengailin, idiootit yöbussissa, tanssimisen riemu sekä kipeät jalat.

Something tells me I'm into something good

2011-08-11T14:19:00.000+03:00

Eilinen oli oivallusten päivä:

♣ En saanut yöllä heti unta, joten rupesin selailemaan Tampereen yliopiston hyväksymispapereita ja muita lappusia. Innostuin toden teolla, ehkä Tampere on hyvä just mulle. Kiva muuten saada tietää, että on päässyt myös Turkuun opiskelemaan sen jälkeen, kun Tampereen paikka on jo pitänyt hyväksyä. No, eipä tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa sen suhteen. Ja kai se on ihan hyvin, että pääsi kolmeen yliopistoon niistä neljästä, joihin haki.

♣ Sinä samaisena yönä sain myös kuningasidean. Tatuointiin nimittäin. Nykyään on kai omaperäisempää olla ottamatta tatuointia, mutta ku muutkin nii minäki! Tai siis... Oon muistaakseni aina pitänyt tatskoista, mutta en osannut kuvitella niitä itselleni ennen kuin ehkä pari vuotta sitten eräänä kesänä huomasin valvoneeni aamuviiteen tuijotellen mitä kivoimpia kuvia mm. täältä. Oon vain halunnut odottaa, että saan jonkun oikeasti hyvän idean siihen.

♣ Huomasin, että mun vihreä Picnic in the park-kynsilakka loppuu ihan kohta. Se on huono asia, koska a) en tajunnut hamstrata sitä mukaani Pariisista, b) mun on pakko lakata koko ajan kynsiäni, sillä toi lakka ei ihan hevillä poistu, vaan kynsistä jää kauniin vihertävät ja c) tykkään tästä kovasti, en oo koskaan saanut näin paljon kehuja kynsien väristä. Mm. siltä lentokentän virkailijalta, jolle maksoin ylimääräisestä matkalaukustani ja siltä homomieheltä Batofarilla, jonka kanssa päädyin hetkeksi tanssimaan.

♣ Iloitsin taas, ehkä miljoonannen kerran, kuinka kivoja kavereita mulla onkaan. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla ja sen jälkeen kävin toisten tyttöjen kanssa kahvilla (eli kaakaolla) ja kirpparilla, jossa...

♣ ...ihmettelin, miksi olen koskaan alkanut keräämään astiastona perustylsääkokoa, kun kirppareilta löytää ihania astioita? Tuleehan niistä aikamoinen sekamelska, kun ostaa aina pari lautasta kukallisia ja sitten toiset pari raidallisia, mutta aika suloinen sekamelska mielestäni. No, ei kai astioita voi koskaan olla liikaa?

♣ Muistin, ettei mulla ole tällä hetkellä hajuvettä laisinkaan. Viime vuoden sinnittelin joltain lomamatkalta lentokoneesta tuliaisina saamilla minipulloilla Lancômen tuoksuja sekä Sephoran (meikkikauppaketju, toimii ainakin Ranskassa) näytelahjoilla (joita siis sai yleensä aina kun osti sieltä jotain). Kipitin siis The Body Shopiin ja pikaisen harkinnan jälkeen päädyin kirsikankukkiin, koska ajattelin selviytyväni Suomen pimeästä talvesta nuuhkien Pariisin kevättä (pullon kyljessä tosin lukee Japanese cherry blossom, mutta ei anneta sen häiritä). Haaveilun kohteena pysyy kuitenkin edelleen Chanelin Chance Eau Fraîche (kirotut kylkiäislahjat!).

♣ Tuumin, että tämänvuotinenkin Flow taitaa mennä siten, että tiedän paljonkin tyyppejä, ketkä on sinne menossa, mutta en ole oikein menossa kenenkään kanssa. Tai siis että en oo menossa jollain tietyllä porukalla samalla junalla samassa paikassa yötä hengataan yhessä koko viikonloppu -tyyppisesti. Mutta kaikki järjestyi viime vuonnakin ja nyt en edes stressaa asiasta, toisin kuin vuosi sitten hieman. Hyvä vaan jos voi vaihtaa porukkaa aina fiiliksen ja bändin mukaan, heheh.

Kuinka paljon ihminen saakaan jaariteltua hajuvesistä ja kynsilakoista? Aika paljon näköjään.

Voisin jaaritella vielä siitä, kuinka kivaa olisi, jos tämä laulu kertoisi mun elämästä. Mutta ehkä jaarittelu riittää jo tälle kerralle.

The Bird And The Bee - I'm Into Something Good

Kaikki kuvat we♥it, kuinkas muutenkaan.

Smile, smile, Bobby

2011-08-10T21:58:00.000+03:00

Ja nyt siellä mellakoidaan. Let England shake, todellakin.

Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

2011-08-09T14:46:00.000+03:00

Huh, nyt alkaa väsymys jo hieman helpottaa. Oli kyllä ihan mielettömän upea viikko. Sellasta tunteiden vuoristorataa joka päivä, mutta parasta silti. Ei mulla riitä enää superlatiivit tai ylistyssanat, käytin ne jo ihmisten kehulappuihin.

Kaikki rakasti meiän ruokia (ja meitä, heheh). Oltiin kuulemma parhaita kokkeja ikinä, tyyppeinä ja ruoan suhteen, aika hyvin mun mielestä. Varsinkin, kun ei oltu tehty ikinä puoliakaan niistä ruuista aiemmin ("Miten nää linssit toimii?", "Emmä tiiä, en oo koskaan tehny.", "No en mäkään!"). Ruokittiin joku sata ihmistä sunnuntaina, näin jälkeenpäin vähän hirvittää. Mutta siitäkin selvittiin!

Aurinkotervehdyksiä, popittelua, kuurot, laulavat ja alastomat kokit, tiskivuoria, kiirettä, jeesuskristusta, bileet kun onkin ruokakermaa jääkaapissa, tähtitaivaan katselua laiturilla kahden aikaan yöllä. Oltiin kuin osa tiimiä, parhautta. Oon täynnä mustelmia pusupainista (!!!) ja palovammoilla myös. Muistin taas, kuinka rakastankaan Protua.

Seksikkäät sandaalit

Sutsisatsaata ja sämpylätaikinaa aamupuurosta

Kaikki kuulostaa hienolta ranskaksi, varsinkin ruokien nimet (kasviskeitto vs. soupe aux légumes)

Joku myyrä?

Oltiin myös kauniita aina

Sori Kasi mut oli pakko

Katettiin aina tällä tavalla...

Balettitanssija villahousuissa

Ja välipala oli aina tämänlainen

Vaikka kännykkä ois tippunu järveen, niin ei se nyt rikki ois menny, koska me ollaan niin parhaita

Tehtiin hyvää puuroa

Käytettiin vain sydämenmutoisia perunoita

Ja saatiin vain sydämenmuotoisia palovammoja

Tähän on hyvä lopettaa. Rane ja Kasi kiittää ja kuittaa, ens vuonna uusiks!

Like punching in a dream

2011-07-30T15:07:00.000+03:00

Parasta on se, kun tajuaa elävänsä unelmaansa. Juuri sellaista elämää, josta on aina haaveillut. Olla juuri (tai ainakin lähes) sellainen ihminen, jollainen on aina haaveillut olevansa. Sellaista oli Ranskassa ja näyttää, että se meno tulee jatkumaan (toivottavasti) täällä Suomessa. Pitää vain olla tarkkana, ettei ajaudu samoihin käyttäytymismalleihin, kuin aiemmin.

Pääsin Tampereelle opiskelemaan ranskan kieltä, ihme kyllä! Olin täysin varma, että Tampereelle en ainakaan pääse, mutta kappas. Eniten oon ehkä innoissani siitä, että pääsen pois Jyväskylästä. Vaikka ei mulla mitään Jyväskylää vastaa olekaan, haluan vain jotain muuta.

Tulin tiistaina Suomeen ja Jyväskylään 14 tunnin junissa, busseissa, lentokoneessa ja autossa matkustelun jälkeen. 40 kiloa matkatavaraa, olin aika poikki kyllä. On ehtinyt olla jo kavereitten tuparit, kadunvaltausta, läksiäisiä ja sen semmoista. Kaupunki on täynnä rallijuntt-, anteeksi, -turisteja.

Vaikka täällä on hyvä olla, niin välillä kaipaan Ranskaan. Sitä, että ympärillä puhutaan ranskaa ja että itsekin pääsi puhumaan sitä. Kaipaan Seineharmoniaa, puistopiknikkejä, drum'n'bass-menoja, tekemistä. En kuitenkaan kaipaa hassunmuotoisia pussilakanoita, ainaista juoksemista metroon (vaikka seuraava tulee kahden minuutin kuluttua), kusenhajuisia metrokäytäviä tai sitä, että kaikki polttaa.

Huomenna lähdetään Iisan kanssa kokkaamaan viikoksi Protulle. Saa nähdä, mitä Team KK (KuurotKokit) saa aikaan. Oon niin kaivannut protuilua!

PS. Norjan kammottavista tapahtumista en itse osaa oikein sanoa mitään, mutta onneksi jotkut muut osaavat.

PPS. Kaksi viimeisintä kuvaa on Pariisin kesämenoista, Paris Plages.

You must be somewhere in London, you must be loving your life in the rain

2011-07-25T03:15:00.000+03:00

The National - England

No ei siellä nyt ihan koko ajan satanut, onneksi.

Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä

2011-07-20T02:04:00.000+03:00

Mun pitäis niin olla nukkumassa. Mun pitää herätä samaan aikaan kuin menin eilen nukkumaan. Ja siihen on reilu pari tuntia. Oon vaan pakannut ja pakannut ja on satanut ja satanut.

Kuuntelen Adelea ja lakkaan kynsiä. Nukun sitten kai junassa matkalla Lontooseen.

Mun Ranskavuoteen mahtuu ainakin kolme Suomivuotta, niin paljon on tapahtunut. Je ne regrette (presque) rien. Viikon päästä oon jo Suomessa.

Olenko valmis?

Scandinavian Music Group - Valmis

Il fait gris

2011-07-18T15:56:00.000+03:00

Beginners. Se ei ollut vain romanttinen draamakomedia (kuulostaapa hirveältä jo itsessään), siinä käsiteltiin homoja, vanhempia, rakkautta, elämää, kuolemaa, surua. Se oli samalla iloinen ja surumielinen. Pidin kovasti ja sain uuden naisnäyttelijäsuosikin, Mélanie Laurent. Se tekee myös musiikkia, esikoislevyllä on pari kappaletta Damien Ricen kanssa. Aika täydellistä, huh.

kuvat we♥it

I'm on the pursuit of happiness and I know everything that shine ain't always gonna be gold

2011-07-18T01:10:00.000+03:00

Torstaina oli le 14 juillet, Ranskan kansallispäivä. Paras kommentti tuli kauppiaalta; "C'est pas ma fête!", ei se ole minun juhlani, koska se oli arabi. Täällä mennään chez arab, kun käydään pikkupikkuruokakaupoissa, joita pitää maahanmuuttajat. Ne on auki melkeinpä aina (mutta ne on kalliimpia kuin normisupermarketit), joten ei huolta mistä saa viiniä kello yhdeksän jälkeen, heh.

Oltiin Mäyrän kanssa Seinen varrella (yllättäen..), lähellä Pont des Artsia. Ilotulitukset (le feu d'artifice) Eiffeliltä näytti aika pieniltä, ennen kuin tajuttiin nousta sillalle. Mikään ei koskaan kuitenkaan peittoa Juurikkasaaren tulituksia, kun istuttiin Suvin kanssa laiturin nokassa ja ihan yllättäen alkoi mieletön show. (Edelleen ilotulitukset on mun mielestä silti mitä pahinta rahantuhlausta..)

Perjantaina alkoi mun yksinelo, kaikki on nyt hyvästelty, au revoir ja à bientôt! Kävin yksin elokuvissa ja yksin teatterissa. Ja se oli oikeasti tosi kivaa. Totta kai se ois voinu olla vielä kivempaa jonkun seurassa, mutta mua ei nolottanut yhtään, kuten joskus ennen olisi saattanut (ja miksi edes pitäisi, kyllä leffassa voi käydä yksinkin, it's not a big deal).

Kotimatkalla juttelin junassa toistamiseen yhden kiinalaisen naisen kanssa. Ensimmäisen kerran tavattiin reilu viikko sitten viimeisessä junassa ja vaihdettiin muutama sana. Nyt juteltiin koko junamatka ja tajusin taas, kuinka omat asiat on paremmin kuin hyvin ja kuinka onnekas olen. Toiset joutuu työskentelemään hurjan kaukana perheestään, jotta voi maksaa lastensa koulutuksen. Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, jo kolmatta vuotta ilman ystäviä. En ihan ymmärtänyt kaikkea, koska se nainen puhui aika heikosti ranskaa, mutta ihan riittävästi keskustelun aikaansaamiseksi. Se oli niin iloinen, että tuntee nyt jonkun St. Leussa, harmi että lähden pois ihan kohta.

Kid Cudi feat. MGMT & Ratatat - Pursuit Of Happiness

"Jos osaat unelmoida, osaat lentää"

Dear friends

2011-07-15T22:48:00.000+03:00

Elbow - Dear Friends

You are here in my head, in my heart

And a moment I'm home

You gave to me all I know I will stay here I will not go

2011-07-12T23:27:00.000+03:00

Saanko sanoa vielä kerran, kuinka parasta on, kun talo on tyhjillään? Voi kutsua ystävän kylään ja jumittaa aamuyöhön asti viinin virratessa, illallistaa romanttisesti kynttilän valossa, nauttia toisen rajoittamattomasta Spotifysta ja lisäillä kappaleita vuorotellen soittolistaan nimeltä "ranen ja mäyrän parhaat". Tänä aamuna Mäyrän (a.k.a. Märskin a.k.a. Märtsiboin a.k.a. Lauran) lähtiessä seitsemän jälkeen töihin ajattelin nukkua vielä hetken ja sitten mennä juoksemaan. Alkoikin ukkostaa ja nukuin sitten vielä hetken lisää. Isä soitti, että mulla on opiskelupaikka Jyväskylässä. Pelkään, että käy niin, että pääsen vain Jyväskylään, kun halusin mihin tahansa muualle kuin Jyväskylään. No, viikon päästä selviää.

Mullakin on nyt vihdoin kesäloma! On ollut tosi hassua ajatella, että Suomessa ihmiset on olleet kesälomalla (tai no ketkä nyt lomalla ja ketkä kesätöissä, mutta kuitenkin) jo vaikka kuinka kauan. Nyt on jo melkein heinäkuun puoliväli, kesähän on kohta ohi, hei mitä ihmettä! Ranskaperhe lähti kesäloman viettoon lauantaina, hyvästelyt sujui hämmästyttävän sujuvasti. On hyvä tietää, että on aina tervetullut kylään. Paul (se 8-vuotias) suunnitteli lähtevänsä mun mukana Suomeen ja antoi halauksia viimeisen kuukauden ajan joka toinen sekunti. On aika surullista, kuinka nopeasti lapset unohtaa.

Beat boxaus kuulosti mahetsulta (mellevältä, muikeelta, mistä mä tämmösiä sanoja nappasin?) maailmanmestareiden (ne on ranskalaisia, en tosin tiedä minkä vuoden mestareista oli kyse..) suusta/kehosta. Ei voinut olla hymyilemättä. Toisena päivänä lopulta mentiin elokuviin (Omar m'a tuer), sen jälkeen ei hymyilyttänyt.

Oon juonut litroittain teetä, syönyt liikaa omatekemää briochia, kuunnellut Spotifyn kuunteluajan loppuun ja yrittänyt löytää majoitusta Lontoosta. CouchSurfing houkuttaa, mutta saa nyt nähdä. Suunnittelin turistoivani hulluna viimeisen kokonaisen Pariisiviikon kunniaksi, mutta eilisen suurin saavutus oli kaupassa käynti ja tänään en ole edes käväissyt ulkona. Siellä sataa ja mä oon lomalla!

Se on siinä, mun kesäbiisini tälle kesälle:

Bombay Bicycle Club - Shuffle