3 vinkkiä viikonlopulle!

Tässäpä kolme kultturelliä vinkkivinkkistä tälle viikonlopulle:

1. Jyrock 17.-18.4.

Tämä vinkki taitaa tulla vähän turhan myöhässä muille kuin Jyväskylän seudulla viikonloppuaan viettäville, mutta kuitenkin: tänään ja huomenna järjestettävä, 30-vuotista taivaltaan juhliva Jyrock on oivaa lämmittelyä kesän musiikkifestareita varten. Huh huh mikä kattaus esiintyjiä!

2. Dok: Astrid Lindgrenin tarina

Äärimmäisen kiehtova ja valtavan taidokkaasti toteutettu kolmiosainen dokumentti ruotsalaiskirjailijan elämästä ja urasta. Muistan lapsuudestani Peppi Pitkätossun, Vaahteramäen Eemelin, Ronja Ryövärintyttären, Melukylän lapset sun muut, mutta en ollut ennen miettinytkään, kuinka kiehtova hahmo Astrid itse olikaan. Valtavan insipiroiva elämäntarina ja persoona, rikas niin mieleltään kuin sydämeltäänkin.

3. Meri Kuusisto: Amerikkalainen

Kuusiston esikoisromaanin lukee helposti viikonlopun aikana ja on sopivasti yhtä aikaa kevyt ja raskas, hauska mutta surullinen, hulvattoman absurdi ja silti riipaisevan todenmukainen. Kirja kertoo Susetesta, joka alkaa hoitaa amerikkalaista jalkapalloa kuin lasta ja Hermannista, joka asuu teltassa kerrostalon katolla. Enempää en tohdi paljastaa, mutta suosittelen lukemaan!

Kivaa viikonloppua!

Kuvat: jyrock.fi ja areena.yle.fi

VALOA

Valoa Festival avasi tämän festarivuoden ja nyt rima on asetettu niin korkealle, että ihan huimaa.

Viipottelin menemään onnenhuuruissa milloin kenenkin kanssa ja oli hengästyttävän hauskaa.

Fiilistelin keikkoja, ihmisiä, tunnelmaa. Tanssin ja nautin.

Hukkasin röökit mutten itseäni.

(Pussailua bussipysäkillä koska toisinaan suoralla puhella saa mitä haluaa mutta nyt jäljellä on vain hämmennys.)

 

Sunnuntaina sain ystävän loikoilemaan nojatuoliin ja itse makoilin lattialla. Siinä sitten kellittiin monta tuntia kunnes tuli nälkä ja siirryttiin Hesen nurkkapöytään kikattelemaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että kyllä festarit vaan on ihmisen parasta aikaa.

WINTER HALO

Tori Amos - Winter

Lotte Kestner - Halo (Beyoncé cover)

Yllä kaksi vinkkiä, joiden avulla selvitä ikuiselta tuntuvasta talvesta. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo ja valo sen kun lisääntyy. Tulppaanikausikin on alkanut, mikäs sen parempaa.

Tässä myös yksi lisävinkki: Valoa Festival Tampereella nyt perjantaina ja lauantaina. Talven paras festari ja Tampere on aina hyvä idea. Morotellaan jos törmätään!

Höstfest Jyväskylässä 10.-11.10.

Tekijä: Kaisa Kunelius

Helouu Jyväskylä!

Taas ois festaria tarjolla! Höstfest on syksyinen undie-festari (indie + underground) Ilokivessä ja Vakiopaineessa ja vitsit, mitä kaikkea onkaan tarjolla! Tsek tsek ohjelma!

Nähdään siellä jookos!

(Puolivahingossa ajauduin taas lipunmyyjäksi, että saa tulla morjenstaan, mutta kantsii tulla muutenkin, itse odotan innolla mm. Astrid Swania.)

Kiitos Canvas, olit ihana

Canvas Festival taisi olla jopa kivoin festari koko kesänä ja tulihan niitä muutama kuitenkin koluttua.

Lippukopeissa oli lämmintä ja asiakkaat muuttuivat illan edetessä vain iloisemmiksi.

Seuraavana päivänä saatettiin missata pari esiintyjää, mutta ei otettu ressiä. Parhaat tanssit taikoi ihan lopuksi Alex Metric ja olin hikinen ja onnea täynnä.

Lähes viidentoista kilometrin yöpyöräilykään ei karistanut hymyä kummallakaan kerralla.

Parempaa kesän lopetusta en olisi osannut toivoakaan.

Kiitos Jyväskylä, kiitos kaverit, kiitos minttuviina, kiitos musiikki, kiitos Canvas!

(Ja nyt kun kesäfestarit on ohi, on aika syksyn sisäfestareiden, jeah!)

Y-FESTIVAALI & Siivouspäivä

Ajattelin vinkata parista lähipäivien tapahtumasta:

 

Y-FESTIVAALI

Tampereella 27.-31.8.

Ohjelma sisältää musiikkia, taidetta, lyhyelokuvia, työpajoja jne. Kaikenlaista mielenkiintoista siis ympäri kaupunkia, suurimmaksi osin täysin maksutta!

 

Siivouspäivä

Kaikkialla! 30.8.

Muistatte ehkä parin vuoden takaisen Hämeenpuiston puistokirppiksen? Se oli valtaisa menestys ja oltaisiin varmasti mielellämme Idan kanssa järkätty vastaavanlainen uudestaankin, jollei kaupunki suhtautuisi niin nihkeästi lupa-asioihin... Mutta onneksi on tällaisia koko Suomen laajuisia Siivouspäiviä, jolloin kuka tahansa voi mennä minne tahansa puistoon tms. myymään vanhoja vaatteita ja tavaroita. Itse ajattelin mennä juurikin Y-Festivaalin yhteydessä järkättyyn puistokirppikseen Nalkalan rantapuistoon, tulkaa sinne sankoin joukoin!

PS. Ai niin, melkein meinasin unohtaa: huomenna on myös Designviikon Vaihtovaate, eli vaatteiden vaihtotapahtuma vaatelainaamo Luottovaatteen tiloissa, Facebookista lisäinfoa!

Canvas Festival 22.-23.8. Jyväskylässä

Hoi kaikki jyväskyläläiset! (Ja miksei kaikki muutkin!)

Ihanaa, että Jyväskylässäkin tapahtuu nykyään kaikenlaista kiinnostavaa. Esimerkiksi nyt tulevana viikonloppuna olisi viime vuonna ensimmäistä kertaa järkätty Canvas Festival.

Joku jossain taisi jo tituleerata sitä Jyväskylän Flow'ksi (tamperelaisten kaverieni reaktio tähän: awwww). Itse odotan jotain samankaltaista esim. H2Ö:n kanssa; vähän tuntemattomampia esiintyjiä, joista voi tehdä upeita löytöjä (vaikka onhan siellä esim. Say Lou Lou, Iisa, LCMDF..!), rentoa ja lämminhenkistä tunnelmaa.

Saa nähdä, olenko oikeassa, tulkaa tekin! (Ja tulkaa ostamaan multa lippuja perjantaina!! ^____^)

FLOWWWWW

Oli Flow ja mun oli hankala olla.

Ihmisvihaaja-erakko-olotilassa ei todellakaan kannattaisi lähteä festareille.

Kaikki ihanimmatkin tyypit ärsytti, mikä ei tietysti ollut niiden vika alkuunkaan. Kaikki ärsytti ja sitten ärsytti se, että ärsytti.

Musiikki auttoi aina hetkellisesti ja olin mielissäni kaikista ihanista keikoista, mutta olen myös helpottunut, että nämä festarit on nyt ohi.

(Ja oli mulla oikeasti ihan kivaa suurimman osan ajasta, en vain jaksa teeskennellä, että oli parasflowikinä, kun ei ollut. Pus!)

On kivaa

H2Ö aka hillitty hipsterifestari.

Eikä edes mitenkään pahalla sanottuna. Tunnelma oli mukavan rento ja rauhallinen, alue rosoinen ja kotikutoinen.

Pääosassa oli musiikki, eikä örvellys.

Perjantai-iltana lipunmyyntikojulla oli lämmin ja raukea tunnelma.

Seuraavana päivänä solmin pitkät helmat solmulle, kun hurautin lainapyörällä Ruissalon telakalle.

Yksi kiva kysyi, onko kivaa ja mä sanoin, että on kivaa ja tarkoitin sitä koko sydämestäni.

Kysyjä kai lähinnä tarkoitti festareita, vastasin koko elämän puolesta.

Jaakko Eino Kalevin keikalla päässä pyöri vain yksi ajatus:

"Oon kotona."

Mä kuulun nyt tänne.

Jatkoiltiin vanhan vankilan vieressä grindaus-musan tahdissa, jaettiin viimeiset karkit, kaljat ja tupakat.

Aamu alkoi sarastaa.

Sunnuntaina oli ukkosmyrsky ja menin kaverin luokse darrateelle, vaikkei darraa ollutkaan.

Aurinko alkoi taas paistaa ja istuin pikajunan kyytiin.

Oon kotona.

Elämä on seikkailu, ei suunnitelma

Kävin festari-ilakoimassa Joensuussa. Hytisin kymmenen tuntia kylmyydestä ja tylsyydestä perjantain ja lauantain välisenä yönä ja otin leirintäalueen portilla enemmän ja vähemmän humalaisia majoittujia vastaan.

Sen jälkeen kaksi vapaapäivää olin sulaa kuumuudesta, teltta kun muuttui jossain vaiheessa aamua aina saunaksi, eikä varjoa ollut missään. Heitin vihdoin talviturkinkin, kun koko viikonlopun ainoa pesupaikka oli järvi.

Pestiin hiuksia järvivedellä ja vieressä pojat leikkivät jallupullonnoutoa.

Nukahdin rantahiekalle ja poltin selkäni.

Kaikesta huolimatta ja juuri siksi festarit on kyllä ihmisen parasta aikaa, olo on huoleton ja vapaa. Kun puhelimesta loppuu akku, sitä on turha ladata, sillä kenttää ei ole kuitenkaan ja jos hukkaa kaverit, ne löytää aina jossain vaiheessa teltalta. Ja jos ei, niin aina löytää uusia. Sellaisia kesäkavereita, joihin tutustuu ruokatauolla ja jotka illalla lähettää juoksukisaan raviradan ympäri ja lupaa palkkioksi lämmintä kaljaa.

Olen ruskettuneempi kuin koko elämäni aiempina kesinä yhteensä, enkä yhtään tiedä, miten tässä näin kävi. Pohdittiin, että ihmisiä on kahdenlaisia: papuja ja rapuja (pätee tietysti lähinnä vaaleaihoisiin).

Tajusin, ettei tänä kesänä ole vielä iskenyt kesäblues. Se kuuluisa summertime sadness on (onneksi) pysytellyt loitolla, luultavasti siksi, että olen koko ajan menossa. Sekaisin olin muutaman päivän ainoastaan, kun katsoin liian monta jaksoa My Mad Fat Diarya putkeen (siitä lisää joskus toiste, mutta vahva suositus!).

En pysähdy vahingossakaan ikävöimään muualle, varsinkaan valtameren toiselle puolen.

Aloin idättää avokadon siementä ja tarkoitus olisi myös yrittää kasvattaa appelsiinipuu. Jonkun kaktuksenkin voisi ehkä hankkia. Seuraavalta reissulta palattuani ainakin täytän tyhjän suolakurkkupurkin maitohorsmilla, se on vissi.

Huomenaamulla tie vie taas Turkuun, jo toisen kerran tämän kesän aikana. Olen käyttänyt vitosen junalippuja lähiaikoina varmaan enemmän kuin kukaan koskaan minua ennen.

Olisi tehnyt mieli ostaa taas uusi kynsilakka, mutta vähävaraisena päätin säästää ja hain vintiltä vuoden jemmassa olleet lakkaputelit. Mikään sävy ei tuntunut juuri tähän hetkeen sopivalta, joten yhdistelin itselleni riemunkirjavat karkkikynnet. Ihanan lapsekasta, asiallinen ranskalainen manikyyri nyt ei vaan oo mun juttu sitten yhtään.

Tänään aamupäivällä kävin juoksulenkillä fiksusti juuri kuumimpaan aikaan, vaihdoin lähikauppaa ja ostin banaania, sokeria ja vanhan kunnon Amppari-mehujään.

Leivoin banana breadia, keitin puuroa ja polkaisin töihin.

Illalla piti käydä uuden baarin avajaisissa, mutta tulinkin kotiin leipomaan sämpylöitä.

Että tällaista mulle noin niin kuin suurin piirtein kuuluu.

"Enää en ajattele, että kaikki menee lopulta huonosti. Tiedän, että elämään mahtuu sekä kamalia että ihania ääripäitä.

Jos pelkää koko ajan pahinta, ei ehdi huomata, että juuri nyt on hyvä olla."

Näin järkeili Maria Veitola jossain Trendin kolumnissaan ja oikeassapa olet, Maria.

Mielekästä

Ruisrock oli tänäkin vuonna kiva, mutta erilainen aiempiin vuosiin verrattuna.

Kaksi kertaa seitsemän tuntia lippuja tarkistamassa oli kyllä aikamoista, mutta sunnuntaina sitten ilakoin senkin edestä.

Parhaiten jäi mieleen ihana Lily Allen sekä kahden tuntemattoman tytön keskustelu talkoolaisbussissa.

Toinen oli miettinyt monta vuotta, että haluaisi festareille ja nyt sitten vihdoin oli päättänyt uskaltaa.

"Mä vielä etin sitä mun tapaa elää."

"Ai nii, et ois semmosta onnellista?"

"Mm, mielekästä."

"Nii, mielekästä!"

Istuin tyttöjä vastapäätä ja nieleskelin kyyneleitä, kun tajusin, että mun elämä on ihan hemmetin mielekästä. Just semmosta elämää, kuin haluankin.

Kaikki osaset eivät välttämättä ole ihan kohdillaan ja täydellisesti, mutta en kyllä vaihtaisi tätä mihinkään.

Tätä mun ikiomaa, mielekästä elämää.

(Summer)times

 

Oi, kesä!

Joko saa haikailla kesän perään? Pidän tästä syksystäkin kyllä, mutta kesä 2013 oli yksi parhaista ikinä.

Tässa muutama filmikuva kesäkerttikseltä (kertakäyttökameralta siis), tapahtumapaikkoina lähinnä Ruissi ja Ilosaari.

Pidän eniten viimeisestä, hassusti "palaneesta" kuvasta. Olin kävelemässä kotiin maha täynnä lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa, iloisena kahden rakkaimman ystävän tapaamisen jälkeen. Päätin jostain syystä kävellä eri reittiä kuin yleensä, rannan kautta. Aurinko oli laskemaisillaan ja värjäsi taivaan violetiksi. Pysähdyin ottamaan kuvan ja siinä hetkessä tajusin viimeistään kunnolla, kuinka paljon pidän Tampereesta ja kuinka pian lähtisin kauas pois. Kuinka mun tulisi ikävä kaikkea ja kaikkia. Mutta samalla mulla oli sellainen varmuus, että näin sen pitääkin mennä. Ja että tänne on hyvä palata.

All I need is here on my wishlist:

Beer

Cigarettes

You

And whiskey

FLOW 2013

Olipas ihana Flow, taas kerran! Oon vieläkin ihan mielissäni, aijai!

Torstaina lähdin harmaudesta aurinkoiseen Helsinkiin, vietettiin iltaa Kalliossa kaljoitellen ja keskustellen ja kävelinpä myös ukkosmyrskyssä Lauttasaaren siltaa salamoiden iskiessä mereen. Ihan mieletöntä, vaikka sainkin seuraavana aamuna kuivatella kenkiä hiustenkuivaajalla.

Perjantaina seisoin portilla tarkastamassa lippuja ja rannekkeita ja oli niin haipakkaa, etten edes taukoa ehtinyt pitää. Mutta mikäs siinä, mä niin kovasti tykkään olla tuolla talkoolaisena, en keksi muita haittapuolia kuin sen, että saattaa missata pari esiintyjää, mutta tällä kertaa mulla kävi tuuri ja sain tosi hyvät vuorot.

Perjantaina ehdin nähdä Kendrick Lamarin (bitch, don't kill my vibe), Cat Powerin (oih!), Alicia Keysin (huh huh!) ja Huoratronin (bileet!).

Lauantain työvuoro oli vähän rennompi, odottelua lähinnä. Sitten olinkin vapaa ja vuorossa oli Nicole Willis & The Soul Investigators (vaskipuhallinosasto oi oi), Ebo Taylor & the Odapajan (siis HUH, ihan mieletöntä settiä Ghanasta! Onneks nää soitti kaksi keikkaa niin saatiin tanssia sydäntemme kyllyydestä! Menee kirkkaasti parhaimpien keikkojen kärkikastiin!) ja Beach House (kuulin Other Peoplen ja se riitti mulle, oli kiire tanssimaan Ebo Taylorin tahtiin, heh).

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Tavastian Lauantaidiskossa, onhan se ehkä semmonen must-juttu, joka pitää joskus kokea. Vai? No hauskaa oli!

Söin tänä päivänä myös elämäni parhaimman kasvishampparin Groteskin kojusta, aivan taivaallista.

No entäs sunnuntai sitten! Paras keikkapäivä ja huh mikä kattaus! Antero Lindgrenin (niin ihana aina) jälkeen chillailtiin ja kerättiin voimia, koska sitten alkoi keikalta toiselle juokseminen.

Angel Haze, se räppimuidu, päätti hylätä lavan ja veti keikan yleisön seassa ja lopuksi teltan ulkopuolellakin, toimi! Keikan parasta antia oli tosin Haimin siskosten tanssahtelu lavan takana.

Mutta Haimista puheenollen! Reilun puolen tunnin venailu palkittiin, tokassa rivissä oli mukavaa ja olin aivan superinnoissani kun ihan lopussa pääsin eturiviin asti. Ainut miinus oli, ettei ne soittaneet Don't Save Me:ta, mutta annan sen anteeksi, koska kaikki muu oli upeutta.

Of Monsters And Men oli ihan hauska, ihmettelin silti, että se oli laitettu päälavalle.

Mutta sitten. Bat For Lashes. En osaa sanoin kuvailla sitä upeutta. Siellä se jotenkin iski, että kohta en näe mun ystäviä melkein vuoteen. Ja mä itkin. Lauran aikana etenkin, en ennen tajunnut sen biisin hienoutta, mutta livenä se iski kovemmin kuin mikään. Tulee vieläkin kyyneleet silmiin sitä hetkeä ja keikkaa ajatellessa.

Kraftwerkin 3D-show olis varmaan ollut vakuuttavampi, jos mulla olisi ollut omat lasit, mutta nyt vain kurkin pari kertaa kaverien lasien läpi, heh. Vikana esiintyneeltä Grimesilta odotin ehkä liikoja, vasta vikat biisit sai bileet aikaan. Oli sillä taitavat tanssijat kuitenkin.

Että semmoista! Ensi vuonna uudestaan! Erityisterveisiä niille muutamalle, jotka uskaltautuivat tunnustautua lukijoiksi, olitte söpöjä hih!