Valoa Festival avasi tämän festarivuoden ja nyt rima on asetettu niin korkealle, että ihan huimaa.
Viipottelin menemään onnenhuuruissa milloin kenenkin kanssa ja oli hengästyttävän hauskaa.
Fiilistelin keikkoja, ihmisiä, tunnelmaa. Tanssin ja nautin.
Hukkasin röökit mutten itseäni.
(Pussailua bussipysäkillä koska toisinaan suoralla puhella saa mitä haluaa mutta nyt jäljellä on vain hämmennys.)
Sunnuntaina sain ystävän loikoilemaan nojatuoliin ja itse makoilin lattialla. Siinä sitten kellittiin monta tuntia kunnes tuli nälkä ja siirryttiin Hesen nurkkapöytään kikattelemaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että kyllä festarit vaan on ihmisen parasta aikaa.




