WINTER HALO

Tori Amos - Winter

Lotte Kestner - Halo (Beyoncé cover)

Yllä kaksi vinkkiä, joiden avulla selvitä ikuiselta tuntuvasta talvesta. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo ja valo sen kun lisääntyy. Tulppaanikausikin on alkanut, mikäs sen parempaa.

Tässä myös yksi lisävinkki: Valoa Festival Tampereella nyt perjantaina ja lauantaina. Talven paras festari ja Tampere on aina hyvä idea. Morotellaan jos törmätään!

YOUNG SPIRIT

Mun uskomaton tuuri talvikenkien kanssa näyttää jatkuvan. Joku ehkä saattaa muistaakin viimetalvisen tarinan Montrealista.

Niille kyseisille kengille kävi aika huonosti, kiitos Montrealin kaupungin, joka hiekoituksen sijaan suolaa katujaan talvisin. Suola ilmeisesti hapertaa kenkiä aika tehokkaasti, käytti millaisia suoja-aineita tahansa. Koko talven hyvin palvelleiden kenkien loppu tuli viimein kahden viikon mittaisella liftausreissulla, enkä sitten viitsinyt raahata rikkinäisiä kenkiä Suomeen asti, joten sinnepä jäivät.

Mutta, eipä hätää! Vaaleanpunaiset söpöläiset odottivat minua kiltisti UFFin hyllykössä, alle kahdenkympin!

En edes ollut etsimässä talvikenkiä, enkä muutenkaan kirppareilla tuijottele yleensä niinkään kenkävalikoimaa, koska harvoin mitään kivaa tulee vastaan, saati oikeassa koossa. No, nytpä osoittautui sekin harhaluuloksi.

Mun ei oikeastaan enää pitänyt hankkia mitään vaaleanpunaista, kun löytyy jo pipoa ja reppua ja maihareita, mutta nämä oikein huusivat mun nimeä.

Eipähän palele taaskaan tämän nuoren sielun varpaita!

Rosebud lips & glitter nails

Kuka muka jaksaa lakata varpaankynsiä talvella? Eihän niitä edes kukaan näe.

Minä jaksan ja näen ne itse aivan hyvin, kiitos vain kysymästä.

Mun mielestä talvella jos joskus on tärkeää repiä iloa pienimmistäkin jutuista. Kuten vaikka kultahipullisista varpaankynsistä.

Lakan nimi on Gold dust woman ja joka kerta suihkuun mennessä tunnen itseni hetken ajan tyypiksi, joka on kävellyt kultapölyssä.

Eikä se ole ollenkaan hassumpi tunne. Ei, vaikka kuinka tiedän, että hetken päästä kaikki se kimallus on piilotettava sukkien ja talvisaappaiden sisälle.

Kunhan vain muutaman minuutin ajan saan heilutella kultavarpaita.

Bling bling.

PS. Muut tämän hetken lempparit: ruusunmarjasalva pitää huulet pehmeinä ja mangotee mielen virkeänä, kyllä kelpaa!

PPS. Miksi varpaat näyttää aina niin hassuilta?

We will be warm

Talvikengät.

Huh, kuinka vaikeaa onkaan löytää hyvännäköiset ja samalla lämpimät kengät, mieluiten vielä vedenkestävät. Opiskelijabudjetilla. Siinäpä vasta missio.

Jossain mielenhäiriössä jätin Suomeen kirpparilta seitsemällä eurolla löydetyt, täydelliset nahkasaappaani ja ajattelin, että ostan sitten täältä kunnon talvikengät, kyllähän niitä kenkiä Kanadastakin löytyy. Ja löytyyhän niitä, jos rahaa löytyy.

Mutta kävikin sitten mieletön tuuri. Sellainen osien summa, että luulisi olevan mahdotonta.

Kierrettiin kavereiden kanssa ostoskeskuksen kenkäkauppoja ja eräässä liikkeessä bongasin mieluisat kengät. Haluamaani väriä ei kuitenkaan enää löytynyt ja hintakin hieman mietitytti, veroinen päivineen noin sataviiskymppiä euroiksi muutettuna.

Päätin jatkaa etsintää, mutta juuri kun oltiin lähtemässä, mua palvellut myyjä tuli vielä kerran mun luokse ja lähes kuiskaamalla sanoi, että omistaa samaiset kengät juuri mun koossa ja juuri siinä värissä, jota haikailin. Ja että ei tiedä, tulisiko käyttämään niitä kenkiä.

Mulla kesti hieman, ennen kuin tajusin jutun jujun ja hieman pöllämystyneenä seurasin, kun myyjä kirjoitti hermostuneena (pelkäsi, että joku muu työntekijä huomaisi ja raportoisi pomolle asiasta) puhelinnumeronsa kuittipaperin taakse ja pyysi ottamaan yhteyttä myöhemmin.

Tekstiviestittelyn jälkeen sovittiin, että voisin ostaa kengät sadalla Kanadan dollarilla, eli alle 70 eurolla! Sovittiin tapaamispaikka ja -aika ja nopean sovituksen jälkeen kengät vaihtoivat omistajaa. Tuntui ihan kuin huumediilaukselta, ahhah (vaikka ei sillä, että siitä kokemuksia olisikaan..).

Ja nyt mulla on lämpimät, vedenkestävät, laadukkaat talvikengät. Eivät ehkä maailman kauneimmat, mutta ihan nätit kuitenkin.

Mutta mitä hittoa, millä todennäköisyydellä juuri mua auttavalla myyjällä on juuri ne kengät, joihin tykästyn, juuri mun koossa ja juuri siinä värissä, jonka haluaisin, mutta joka sattuu olemaan loppu kaupasta sillä hetkellä? Ei tällaista tapahdu, ainakaan mulle. Ikinä.

Kyse on ehkä vain kengistä, mutta ai että tunnen itseni onnekkaaksi! Tänä talvena ainakaan mun jalat ei palele.

BITS + PIECES.

Eli toisin sanoen kameraan tallentuneita palasia melko pitkältä aikaväliltä. Vai onko lähes kaksi kuukautta pitkä aika, en tiedä.

Ostin sitten pinkit maiharit, kuten vakuuttava 22-vuotias tekee (niin oli mulla synttäritkin tuossa, mutta siitä enemmän toivottavasti pian!). Haaveilin pitkään (nojoo, haaveilen edelleen) kukallisista Dr. Martenseista, mutta pelkään niiden olevan jotenkin liian raskaat ja massiiviset jaloissani. Nämä on kivan sirot ja niiden pohjassa lukee "Make contact. Communicate. Fall in love." Hah, olisikin niin helppoa.

Kyllä, tämä kuva on otettu jouluaattona. Ehkä daijuinta ikinä puhua joulusta reilu kuukausi sen jälkeen, mutta en muita joulukuvia julkaissut, niin tässäpä edes kuva mun lempparijoulukoristeesta, kultaisesta omenasta, joita onneksi löytyi useampikin kappale meidän kuusesta.

Olen löytänyt itsestäni todellisen talvi- ja lumifiilistelijän. Mitä enemmän lunta, sen parempi! Ja saa olla vaikka kuinka kylmä, koska kylmimmät päivät on kauneimpia! Mun on nykyään mahdotonta nimetä lempivuodenaikaa.

Glitteriä ikkunalaudalla. (No okei, ois se kesä ihan kiva kuitenkin, tule pian!)


Matto nimeltä Matilda, joka löytyi ihan vaan Anttilasta, mutta josta tykkään kovin.


En normaalisti koskaan osta kirjoja, koska kirjastot toimii. Tämän nappasin kuitenkin vitosella mukaani, koska kansi oli kaunis ja joku jossain taisi kehua sisältöäkin.


Tampereen kauppahallista saa parasta pikaruokaa, Armaksesta nimittäin! Natakin tätä jo ehti hehkuttaa ja ihan syystä. On liha-, kala- ja kasvisversiota, joista itse vedin jälkimmäisen napaani ennen suklaatehtailua. Hyvää oli!


Elinan kivat valot.


Tarvitsin eräisiin vuosijuhliin sopivan korun piristämään pitkää, mustaa mekkoani ja aavistelin, että sellainen saattaisi löytyä Vintage Gardenista. Oikeassa olin! Hain ensin sellaista statement-korua, mutta parhaimmaksi osoittautuikin hieman Chanel-henkinen, kuitenkin aika rokahtava kultainen ketju mustalla nahalla. Kieputin vielä pari ohutta ketjua sen ympärille lisää blingiä tuomaan. Suosittelen lämpimästi käymään VG:ssä, palvelukin on niin super mukavaa, hih!

Semmottist! Tsemppiä loppuviikkoon, kivat!

PS. Tamperelaisille viikonloppuvinkki: Valoa-festarit!

And I found myself attached to this railroad track

Olen ihastellut sinisiä hetkiä ja lumisia maisemia. Kylmyyskään ei haitannut, kun oli niin kaunista.

Olen matkustanut junalla Tampereen ja Jyväskylän sekä Tampereen ja Helsingin väliä. Yksin ja seurassa, aamulla ja illalla. Kuunnellut musiikkia, lukenut lehtiä, syönyt eväitä, nukkunut ja antanut ajatusten vaeltaa.

Tavannut uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Miettinyt ihmisiä ja ihmissuhteita, keskustellut niistä.

Ollut pikkujouluissa, yllätyssynttärijuhlissa ja First Aid Kitin keikalla. Piilotellut sängyssä lämpimän peiton alla tekemättömiä velvollisuuksia.

Enää pari viikkoa ja sitten voin oikeasti hengähtää hetkeksi. Olla vain, tekemättä mitään, stressaamatta mistään. Paitsi siitä, mahtuuko mahaan vielä yhtä joulutorttua.

(Konsertin helmi oli, kun siskokset kysyivät yleisöltä, "Are you ready to abandon modern technology?" ja esittivät tämän laulun täysin akustisesti yhdellä kitaralla säestettynä, ilman mikrofoneja ja vahvistimia.)

PS. Jospa seuraavaan merkintään osuisi ihan oikealla kameralla otettuja kuvia?

I can only find you if you are looking for me

On se vaan niin hassua, kuinka pienillä asioilla saa kohotettua mielialaa niin huimasti.

Kuten lampunvarjostimella, joka kukittaa valopilkuillaan koko keittokomeron seinät.

Tai uudella suihkuverholla, jonka ansiosta ankeinakin aamuina hieman hymyilyttää hampaidenpesulla.

Tai kun vihdoin ja viimein löytää oikeasti kivan heijastimen (maatuskalla ei ole vielä nimeä, mutta on merkiltään Tikkerperi).

Ja etenkin, kun aamulla katsoo ulos ikkunasta ja näkymä on tämä:

(Joo joo, totta kai ne ehtii vielä sulaa pois, mutta iloitsen silti!)

Vaikka toisinaan tuntuukin, että talviunet olisi paras keino selvitä kevääseen, niin on tässäkin puolensa. Saa rauhassa valitella väsymystä ja voi jäädä kotiin katselemaan elokuvia esim. Netflixistä, jos siltä tuntuu.

Ja parasta talvi(uni)musiikkiahan tarjoilee tietysti Wintersleep:

   WINTERSLEEP - Hum

 PS. Kiitos parhaalle äidille varjostimesta, suihkuverhosta sekä heijastimesta! Ja siitä, että jaksaa aina myös meikämököttäjää.

So keep your heart strong and love long and give kisses when you can

 

Lisää elämänohjeita tupsahtelee eteen tuon tuosta ja hyvä niin. Onhan tuo otsikkoon lainattu lähes sama kuin tässä, mutta haittaakse? (peukku Putouksen Jani-Petterille, hehe). En oo mielestäni koskaan ollut ihminen, jolla on jokin motto, mutta tykkään nappailla lausahduksia lauluista, elokuvista, kirjoista, mistä vaan.

Nyt myös hieman kirjapäivitystä.

Juha Itkosen Kohti, pidin siitä. Ei mikään superparasikinä mutta tykkäsin. ("Minä en pelännyt yksinäisyyttä mutta minä halusin rakastaa.")

Lionel Shriver, Poikani Kevin oli hirveä. Ei siis huono, päinvastoin. En vaan keksi osuvampaa sanaa, jolla sitä kuvailla. Varmasti yksi vaikuttavimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja tulen koskaan lukemaan.

Riikka Pulkkinen, Totta. Pidin hurjasti, enkä vain siksi, että mukana vilahteli myös Pariisi. Tuota lukiessa tajusin entistä selvemmin oman viha-rakkaussuhteeni Pariisia kohtaan.

Tarvitsen nähtävästi sopivassa suhteessa päiviä, jolloin en tee yhtään mitään, jotta toisina kykenen tekemään edes jotain. Kuten saamaan itseni ulos valoisaan aikaan ja lähteä kävelylle. Tajusin nimittäin, että mun vieressä on arboretum ja sunnuntaina oli ihan täydellinen talvipäivä!

Innostuin myös hieman askartelemaan. Mielessä on muhinut jo jonkin aikaa aarrekarttajuttu ja muita onnellisuusasioita (lukekaa: klik!, klik!, klik!). Tosin skippasin pohdintaosuuden ja aloin leikellä vaan kivoja kuvia niistä lehdistä, joista raatsin. Mutta nyt tarkemmin ajateltuna kyllä siinä kai niitä unelmiakin näkyy. Ilmeisesti ainakin mun alitajunta yrittää saada mut värjäämään hiukset ruskeiksi ja leikkaamaan otsiksen, hmmm. Saattaahan tuo jonkun mielestä olla lapsellinen, naiivi ja korni, mutta sanonpa vain (kuten Iris elokuvassa The Holiday): 

"I like corny. I'm looking for corny in my life."

 

Sillä mitä muuta tässä elämässä pitäisi tehdä, kuin olla onnellinen?

 

Do you want to go? Do you really know?

 

Kuvamateriaalia ja todisteita siitä, että käytän vaatteita. En oikein jaksanut pyöriä alennusmyynneissä, mutta sen kerran kun pyörähdin, niin jouduin pyörtämään periaatteeeni. Mukaan tarttui jotain mustaa ja pelkkää akryyliä, mutta kun se oli rakkautta ensituntumalta. Sellaisen ohi ei pidä kulkea taakseen katsomatta, vaan tarttua tiukasti kaksin käsin eikä päästää enää koskaan irti.

Huulipunan arkikäyttöön on vielä totuteltava, mutta luulen onnistuvani. Pitää vain malttaa levittää sitä ei-niin-runsaalla kädellä, ainoastaan sillai töps töps töps. Ainakin jos ainoa huulipuna on kirkuvan punainen.

Olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu, kun reidet jäätyy pisteleviksi pakkasessa. Mutta vaikka Ranskassa oli enimmillään -5 C pakkasta, niin oli sielläkin kylmä, uskokaa pois. Se kylmyys vaan on erilaista. Talojen sisäistä kylmyyttä niin, että nenänpää jäätyi ja joutui hytisemään viltin alla, jos oli päivisin kotona, koska lämmitykset meni päälle vasta iltapäivällä. Pariisissa Seinestä hohkaava kylmyys, metroasemien vihlova kylmyys. Etenkin Gare du Nordin tajuton luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys. Hrrr.

Tänään ei enää ollut ihan niin kylmä, mutta lunta tuli senkin edestä. Ai että miten kauniilta ulkona näyttääkään. Sokerikuorrutettuja puita ja timanttihiutaleita.

Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Kerroinhan joskus mun varastetusta pyörästä? No, Meiju laittoi eilen viestiä, että oli löytänyt hylätyltä näyttävän pyörän ja kysyi, oliko sen merkkinen mun pyörä. Ei valitettavasti ollut. Kerroin omani tuntomerkit ja Meiju vitsaili pitävänsä silmät auki. Muutaman tunnin kuluttua Meiju sitten soitti ja kysyi, oliko mun pyörässä sininen soittokello ja kuvaili muitakin yksityskohtia. Huusin vaan puhelimeen että JOO ja mitä hittoa. Se pyörä oli kuulemma vaan hengaillu jotain lyhtypylvästä vasten. Ihan kreisiä! Nyt mun pitää vaan keksiä, miten saan sen lukon sulatettua, että saan sen tuotua kotiin turvaan. Ahhaha, en kestä!

Oon löytänyt taas paljon hyvää uutta musiikkia. Tässä parhaimmistoa, Zola Jesus. Kuvailisin sanoilla astetta synkempi Florence. Jos tykkäät Florence + The Machinesta ja Lykke Li:stä, tykkäät aika varmasti tästä! Niistä muista löydöistä sitten ehkä jokin toinen päivä.

Sleep in our clothes and wait for winter to leave

 

 

 

Loma loppuu ja kaiken järjen mukaan pitäisi taas jaksaa opiskella. Pitäisi myös purkaa Jyväskylän-kantamukset ja kasata Ikeasta hankittu kirjahylly. Nyt tuoksun vastedes raikkaalta mahdollisuudelta tai sattumalta, miten sen nyt ottaa. Uudet lempikorvikset on ihanat ja niitä saa tilattua Hannan blogista.

Stay inside 'till somebody finds us
Do whatever the TV tells us
Stay inside our rosy-minded fuzz

So worry not
All things are well
We'll be alright
We have our looks and perfume on

PS. 22. tammikuuta (ellen jo ennakkoon) äänestän Pekka Haavistoa.

And you laugh like you've never been lonely

 

Kun yöpöytä näyttää tältä, voitte kuvitella, missä kunnossa on muu asunto. Mutta kun nyt on tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen.

Eilen, Ranskan historian kertaamisen sijaan keskityin fiilistelemään täydellistä miesääntä. Niin kaunista, että itkettää.

And you love like you've always been lonely
That's alright honey
That's alright with me

Tähän päivään sopivat erityisen hyvin sanat

  Oh go, silent as death on the first day of the snow

So hang your holiday rainbow lights in the garden

Kaikki kysyi ennen joulua, että tuntuuko joululta. Aattelin, että kyllä kai, oli joulukuusi ja pipareita. Mutta miltä joulu tuntuu? Nyt tiedän miltä joulun kuuluu tuntua, koska tänä vuonna ei tuntunut. Oli lahjoja ja ruokia, mutta tärkein, eli perhe, puuttui. Tunsin väistämättä itteni ulkopuoliseksi, vaikka kaikki oli tosi mukavia ja ystävällisiä. Oli silti kivoja päiviä, mutta ne olis voinu olla mitä tahansa päiviä jolloin ollaan vierailulla isovanhempien luona.

Papan vanhin sisko asuu Saksassa ja sillä on saksalainen mies, niiden kolme lasta on kaksikielisiä, niiden ranskassa on vahva aksentti. Vanhin niistä lapsista on opiskellu hieman ruotsia (varför?). Toinen sisko asui kymmenen vuotta sitten Suomessa kuusi vuotta ja muistaa kielen hämmentävän hyvin. Papan pikkuveli asuu yksin ja sillä on moottoripyörä.

Jouluaattona syötiin kukkoa illallisella. Joulupäivänä elävä sellainen tepasteli pihalla. Tähtitorttuja kehuttiin kovin ja piparitkin meni melkein kaikki. Korvapuustien teko jäi, kun papa ilmoitti aattoaamuna, että lähtö puolen tunnin kuluttua, koska sataa lunta, maman tulee junalla perässä kun sen työt loppuu.

Ajomatka kesti kolme tuntia, mentiin kaikkia mahdollisia kiertoreittejä, nähtiin monia tienvarteen pysähtyneitä rekkoja ja ajettiin tiellä, joka oli yhtä valkoinen kuin ympäröivä pelto, ei tiedetty milloin tie loppuu ja pelto alkaa. Kesärenkailla tietysti.

Normaalisti kuulemma oltaisiin käyty kirkossa, mutta nyt oli liikaa lunta. Kaikki päivitteli kuinka siellä ei oo koskaan aiemmin ollut niin paljon lunta. Sain siis sen valkoisen jouluni, heh.

Isovanhemmat asuu Chavonne-nimisessä kolmensadan asukkaan pikkukylässä. Ensimmäisen maailmansodan aikana sillä alueella oli paljon taisteluja ja maan alla menee paljon tunneleita ja käytiin yhdessä, vou.

 

Koko kylä mahtui yhteen kuvaan!

Sometimes you get up and bake a cake or something

Kaikki on täällä ihan sekasin kun on reilu 10 cm lunta. Ihmiset on jumissa ja nukkuu öitä moottoriteillä autoissaan, lapsia viettää öitä koulun jumppasaleissa, bussit ei kulje, lentokentät kiinni jne. Kyllähän se hieman vaikeuksia tuottaa jos pitää liukastella kesärenkaissa, kun muita ei täällä tunneta... Eilen aamulla oli syksy, mutta viiden tunnin lumipyryn jälkeen täysi talvi, jes! Oon niin paljon iloisempi, kun on lunta. Mentiinkin Even kanssa leikkimään lapsia eilen illalla, tarkoituksena saada aikaan lumiukko, mutta mittari oli sen verran jo karannut pakkasen puolelle, että saatiin aikaiseksi vain päärynä... niinpä.

Rakastan ja vihaan spinningiä. Nyt on kahdesti tullut käytyä siellä ja se on vaan parasta, vaikka sen aikana hoen kirosanoja mielessäni (ja joskus puoliääneenkin, onneks täällä ei kukaan ymmärrä Eveä lukuun ottamatta..), hikoilee ainakin tarpeeksi!

Mitäs muuta... Lauantaina babysittaus-ilta ja lasten mentyä nukkumaan tortilla- ja leivontailta Even kanssa. Papalla oli sunnuntaina synttärit nii halusin tehdä sille suklaakeksejä, vaikkei ollutkaan fariinisokeria eikä ensin melkein leivinpaperiakaan, jeejee.

Viime perjantaina oltiin kaiken säädön jälkeen kahdestaan Even kanssa liikkeellä, vaikka tosiaan vain murto-osa ajasta oltiin ihan kahdestaan. Pidettiin pientä suomen oppituntia junassa, yhdenkin kirjaimen muutos on aika ratkaiseva toisinaan...

Ihana aikajärjestys muuten, samapa tuo. Sunnuntaina ostin hyväntuoksuisia kynttilöitä (en edes muista millon viimeksi poltin kynttilöitä, vaikka niitä on Suomi-kotiin kertyny aika kiitettävästi kaikista lahjoista...) ja kirkuvanvärisen villapaidan sekä ohuita villasukkia, jotka on ehkä maailman kätevimpiä. Käytiin myös herkuttelemassa intialaisessa Eve plus Mäyrä plus minä-porukalla.

Maanantaina leivottiin Even (yllätysyllätys) kanssa korvapuusteja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Voita, sitä todella oli, hiivaa ei kai sitten tarpeeksi.

Niin ja tänään käytiin Pariisin ruotsalaisesta kaupasta ostamassa tummaa siirappia (pipareille) ja raesokeria (pullille), leipominen jatkukoon!

Pitäiskö mun huolestua, kun löydän kamerastani tämmösiä kuvia? Jos mun 407 askeleen päässä asuvalla eläinystävällä onkin jotain salaisia patoutumia...

Falling out of touch with all my friends are somewhere getting wasted, hope they’re staying glued together, I have arms for them

Täälläkin on nyt lunta!

Eilen suoritettiin salaperäinen matkalaukkujen vaihto-operaatio eräällä pariisilaisella hotellilla. Nyt mulla on salmiakkia, ruisleipää, hapankorppuja, ksylitol-purkkaa, Fazerin sinistä ♥ Ja täydellinen ajoitus talvitakille sekä -kengille, eipä palellu tänäaamuna! Mun joulu saapui jo.

Lauantaina käytiin Even, Laura-Sophien ja Anniinan kanssa ruotsalaisen kirkon joulumarkkinoilla. Tuli hyvä mieli jo siitä, että purkeissa luki raesokeri tai tumma siirappi, tuijottelin tuttuja tuotteita lähes hartaana. Pettymys oli suuri kun glögi olikin lähinnä lämmitettyä punaviiniä, mutta piparit oli ihan jees.

Markkinahumussa jatkettiin Champs-Elysées-joulumarkkinoille. Oli muuten kylmä! Okei, ei ehkä niin kylmä kuin Suomessa, mutta ihan tarpeeksi.

Käytiin myös pyörähtelemässä Ranskan suurimman maailmapyörän kyydissä (Anniinan piti lähteä babysittaamaan, mutta saatiin lisäystä kahdesta sveitsiläisestä ja yhdestä saksalaisesta) .

Noi nuket oli ylisöpöjä!

En tiedä oliko tässä edes yritetty kääntää ranskasta englanniksi, toivottavasti ei... Mutta tän jälkeen pakko laittaa tää biisi, joka mitä luultavimmin soi Suomessakin tiuhaan tahtiin (?). Ekakuulemalta ajattelin, että onpa idioottimainen biisi, mutta muutama kerta lisää plus video, nii täähän on ihan hillitön!

 

Mentiin kiltisti kotiin markkinoiden jälkeen, eikä lähdetty humputtelemaan mihinkään. Oli kiva nukkua kerrankin... Myös perjantai oli rauhallinen, katottiin Evellä A Fish Called Wanda naureskellen. Viime viikolla ostin myös ekan kerran elämässäni jotain Starbucksilta, kun käytiin kahvilla (minä kaakaolla) ruotsalaisen Johannan kanssa. Jos haluaa Starbucksiin Pariisissa, kannattaa mennä oopperan lähellä olevaan, se on kaunis (metropysäkki Opéra).