you weren’t made for shallow waters, your heart is an ocean

Vuoden viimeisinä viikkoina saunoin paljon ja aloitin avantouintiharrastuksen.

Ensimmäiselle lomaviikolle oli vain kaksi tavoitetta: käydä ulkona vähintään kerran päivässä ja lukea joka päivä edes vähän (kirjoja). Tavoitteet toteutuivat mallikkaasti ja aika tuntui pysähtyneen vanhempien huomassa. Ehkä ne paukkupakkaset jäädyttivät kellotkin.

Joulunaika oli rauhallinen, aattoillan suurin kriisi oli kun makaronilaatikolle ei ollutkaan ketsuppia.

Oli maisemia ja koiralenkkejä. Valkoiseksi kuorrutettuja puita, auringonlaskuja kolmelta iltapäivällä ja sinisiä hetkiä sen jälkeen.

Oli hyvä vetää henkeä Jyväskylässä ja sitten palata taas Tampereelle, kun alkoi tulla ikävä ystäviä ja omaa tilaa (=omaa asuntoa).

Etukäteen tuumin, että mulle uuden vuoden vaihtumisen juhlimiseen riittää, kun on hyviä tyyppejä, kuplivaa, tähtisadetikkuja ja jossain vaiheessa ois kiva päästä tanssimaan. Tähtisadetikut unohtuivat, mutta muuten meni nappiin. Mitä nyt puhelin lakkasi toimimasta, mutta onneksi olin silloin jo matkalla illan ensimmäiseen määränpäähän. Vuoden vaihtuessa poksauteltiin pulloja auki kommuuni-kotibileissä, joissa kaikille tarjoiltiin kotiviiniä suoraan ämpäristä.

Juhlin smaragdinvihreä samettitoppi päällä ja oli myös nougat-kynnet, kultahileripsaria ja huulilla sävy wild fuksia, kyllä kelpasi. Villi oli meno ainakin tanssilattialla, ehkä liiankin, mutta mitäs sitä riemua rajoittamaan.

Olkoot uusi uljas vuosi lempeä itse kullekin ja ihmeitä täynnä!

Shine on, säteilkää ja olkaa häpeilemättömästi omia itsejänne, anteeksi pyytelemättä.

Pus!

JOU JOU

No jou jou joulu tietty!

En ole koskaan ollut niitä, jotka fiilistelevät joulua kuukausia etukäteen, kuuntelevat joululauluja jo lokakuussa ja aloittavat glögikauden heti, kun sitä alkaa ilmestyä kauppojen hyllyille (vai saako glögiä vuoden ympäri?).

Pidän kyllä joulusta, mutta se on aina tullut ilman sen kummempia vouhotuksia. En ole sillä tavalla, noh, jouluhörhöillyt.

...paitsi tänä vuonna.

Kaikki alkoi salakavalasti, kun armas äitini lähetti postissa joulukalenterin.

Sitten eräänä päivänä kuljin taas kerran tietyn kukkakaupan ohi, kuten joka kerta töihin mennessäni ja huomasin, että myynnissä oli hyasintteja; 1,5 euroa kappale. Valitsin vaaleanpunaisen.

Pian huomasin jo askartelevani pillihimmeleitä (jep) Annin mainiolla ohjeella.

Viime viikko oli kylläkin sitten yhtä puristusta saada kaikki opiskeluhommat suoritettua ja siitä oli joulurauha kaukana. Tajusin myös, ettei mulla ole ollut kunnolla lomaa sen jälkeen, kun palasin Suomeen, eli noin seitsemään kuukauteen.

Toki on ollut viikonloppuja ja vapaapäiviä, mutta nyt mulla on vihdoin kaksi kokonaista viikkoa lomaa! Kaksi kokonaista viikkoa, jolloin saan päättää täysin vapaasti mitä teen, ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Oi autuutta!

Ajattelin ainakin lukea kirjoja, muita suunnitelmia ei ole, enkä niitä edes kaipaa. Ajattelin vain olla, ilman aikatauluja ja takaraivossa jyskyttäviä deadlineja.

Ajattelin myös viettää vähemmän aikaa tietokoneen ruudun ääressä, joten toivotan jo tässä vaiheessa kaikille oikein riemukasta ja rauhoittavaa joulua!

Tämä newbie jouluhörhö suuntaa pian Keski-Suomeen perheen joulupatojen ääreen!

Joulu Montrealissa

24.12.2013 alkoi avokadopastalla (ei sillä hienolla versiolla, vaan yksinkertaistetulla) ja joulutorttujen leipomisella. Piparit oltiin paistettu jo edellisenä päivänä. Torttutaikinakin tehtiin alusta saakka itse ja kaupasta löytyi ihme kyllä plum butter/beurre de prunes-purkki.

Leikattiin myös porkkanoita ja tehtiin hummusta.

Sitten suunnattiin kantamuksinemme Nikosin Christmas Partyihin.

Koristeltiin pipareita, syötiin ja juotiin. Oli pöydät erikseen suolaiselle ja makealle, Saul oli paistanut kokonaisen kalkkunan. Tanssittiin villasukat jalassa pikkutunneille.

Juhlat loppuivat valtavaan tyynykasaan, jonka alle Emilio-parka haudattiin. Aamuviideltä laitettiin vielä Love Actually pyörimään ja nukahdettiin sohvalle.

Erilainen, mutta erittäin hyvä joulu.

Keep your head up, keep your heart strong

 

 

 

 

On juhlittu joulua, pelattu lautapelejä, katsottu elokuvia, syöty suklaata ja vähän muutakin. Tanssittu Tapsaa, viihdytty tupareissa. Vielä pitäis jaksaa lauantaina vuoden vaihtuminen. Tuo otsikko voisi olla aika hyvä motto tai jonkinlainen ohjenuora (haha, mikä sana) ensi vuodelle.

May you find happiness there,
May all your hopes all turn out right

And Christmas time coming

Määrä korvaa harvoin laatua, jos koskaan oikeastaan. Onnistuneeseen iltaan tarvitaan vain yksi ystävä, jonkin verran sparkling winea ja paikka, jossa soitetaan musiikkia inhimillisellä voimakkuudella niin, ettei tarvitse huutaa toisen korvaan. Siitä voi sitten tietyn hilpeyden saavuttaneena jatkaa tanssahtelemaan ja siellä tavata sattumalta lisää kavereita. Pitää tosin sanoa, että vaikka niin paljon rakastankin Jyväskylän Rumaa, niin alkaa jo hieman väsyttää, kun siellä soi aina vaan ne samat biisit. Vaikka ne kuinka olisi superhyviä ja lemppariartisteilta, niin vois vähän laajentaa, kiitos! Tästä syystä on kiva jorailla esim. Tampereen Klubilla, siellä musiikki on samantyyppistä, mutta mukavan yllätyksellistä. Vaikka riippuuhan se tietty dj:stä. Pitäisi varmaan testata Tampereen Ruma myöskin!

Tampereella käytiin tekemässä päivän reissu vanhempien kanssa, löysin UFFilta villakangastakin puoleen hintaan ja päätin, etten enää ikinä syö suklaaleivoksia kahviloissa, ne on lähes poikkeuksetta liian ällömakeita, saan vieläkin kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta.

Kävin myös vihdoin luovuttamassa verta, siellä sai parhainta appelsiinimehua! Menkää tekin luovuttamaan, ei se oo yhtään ällöttävää tai mitään, vaikka muakin hieman hirvitti etukäteen. Menkää vaikka vaan sen appelsiinimehun takia, namm! (En tosin tiedä, onko just sitä mehua muualla kuin Jyväskylän luovutuspisteellä...)

Löysin myös täydelliset talvikengät ekasta kaupasta, johon mentiin, ihmeiden ihme. Kaulahuivi on pian valmis ja tänään leivoin sahramin värjäämiä joulupullia.

Jepjep, joulu on huomenna. Mulle riittää, että lunta on meiän takapihalla, satakoot sitten vaikka vettä muuten. Tein soittolistankin hyvistä jouluisista kappaleista, mutten jaksanutkaan kuunnella sitä. Tänä vuonna en oo stressannu lahjoista yhtään ja ehkä just siks ne onkin ollu ajoissa valmiina ja oon niihin jotenkin erityisen tyytyväinen. Joulukorttien lähettäminen jäi ajatuksen tasolle, mutta ainahan sanotaan, että ajatus on tärkein?

Ihanaa joulua, syökää ja levätkää hyvin!

Band of Horses - The First Song

So hang your holiday rainbow lights in the garden

Kaikki kysyi ennen joulua, että tuntuuko joululta. Aattelin, että kyllä kai, oli joulukuusi ja pipareita. Mutta miltä joulu tuntuu? Nyt tiedän miltä joulun kuuluu tuntua, koska tänä vuonna ei tuntunut. Oli lahjoja ja ruokia, mutta tärkein, eli perhe, puuttui. Tunsin väistämättä itteni ulkopuoliseksi, vaikka kaikki oli tosi mukavia ja ystävällisiä. Oli silti kivoja päiviä, mutta ne olis voinu olla mitä tahansa päiviä jolloin ollaan vierailulla isovanhempien luona.

Papan vanhin sisko asuu Saksassa ja sillä on saksalainen mies, niiden kolme lasta on kaksikielisiä, niiden ranskassa on vahva aksentti. Vanhin niistä lapsista on opiskellu hieman ruotsia (varför?). Toinen sisko asui kymmenen vuotta sitten Suomessa kuusi vuotta ja muistaa kielen hämmentävän hyvin. Papan pikkuveli asuu yksin ja sillä on moottoripyörä.

Jouluaattona syötiin kukkoa illallisella. Joulupäivänä elävä sellainen tepasteli pihalla. Tähtitorttuja kehuttiin kovin ja piparitkin meni melkein kaikki. Korvapuustien teko jäi, kun papa ilmoitti aattoaamuna, että lähtö puolen tunnin kuluttua, koska sataa lunta, maman tulee junalla perässä kun sen työt loppuu.

Ajomatka kesti kolme tuntia, mentiin kaikkia mahdollisia kiertoreittejä, nähtiin monia tienvarteen pysähtyneitä rekkoja ja ajettiin tiellä, joka oli yhtä valkoinen kuin ympäröivä pelto, ei tiedetty milloin tie loppuu ja pelto alkaa. Kesärenkailla tietysti.

Normaalisti kuulemma oltaisiin käyty kirkossa, mutta nyt oli liikaa lunta. Kaikki päivitteli kuinka siellä ei oo koskaan aiemmin ollut niin paljon lunta. Sain siis sen valkoisen jouluni, heh.

Isovanhemmat asuu Chavonne-nimisessä kolmensadan asukkaan pikkukylässä. Ensimmäisen maailmansodan aikana sillä alueella oli paljon taisteluja ja maan alla menee paljon tunneleita ja käytiin yhdessä, vou.

 

Koko kylä mahtui yhteen kuvaan!

The truth is waiting to be found

Parasta on hengailla XL-kokoisessa farkkupaidassa ja villahousuissa (ehdottomasti paras ostos Pariisista tähän mennessä, noi housut siis). Leivoin torstaina kolme tuntia pipareita. Vielä vähän tähtitorttujakin illemmalla. Siinä välissä kuuntelin junassa mun Aamumusaa-nimistä soittolistaa, jossa on piristävää heräämismusiikkia. En oo varmaan koskaan kuunnellu sitä aamulla heräillessä, sen sijaan kuuntelen sitä kun tarvitsen ilostuttavaa musiikkia. Mullan alla ykköskausi oli ostettu loppuun niistä kahdesta Fnacista, joihin jaksoin niissä ihmismassoissa itseni luovia, hpmh, ois pitäny ostaa aiemmin ja pitikin, mutta.

Mitä hyötyä on kannettavasta jos netti ei toimi kuin piuhan avulla, kysyn vaan. Maratoniskypetys Emman kanssa onnistui silti, kunhan kurkki välillä uuniin.

Eilen ja tänään oon lasten kanssa kolmistaan kotona koko päivän, "jee". No oli meillä eilen ihan hauskaa kun leikittiin ravintolaa ja koristeltiin pipareita. Toivottavasti on tänäänkin.

PS. Kirjoitan joulusta kyllä, kunhan ehdin.

When you're still waiting for the snow to fall, doesn't really feel like Christmas at all

Viikko sitten käytiin yksillä Laura-Sophien synttäreitten kunniaksi. Tai no muut jatko paattibileisiin mun kiirehtiessä vikaan junaan, koska aamulla oli töitä ja olin kipeä. Oon nytkin kipeä, vaihteeksi mahatautia ja kuumetta, jihuu. Tullu nukuttua parin päivän aikana vähintään 2/3 vuorokaudesta. On tullut myös puhuttua suomea ranskalaisen kanssa, kuin siistiä oikeesti!! Tapasin myös Miaa, joka on täällä vaihtarina. Käytiin suomalaisilla joulumarkkinoilla, jotka oli aika säälittävän pienet ja maksoin järkyttävän paljon karjalanpiirakoista. Ostin tänään kilon voita kaupasta. Tein piparitaikinan ja huomenna leivon varmaan koko päivän.

Perinteisten joulurallattelujen sijaan virittäydyn joulutunnelmaan mm. näiden avulla:

Suosikki The Killersin joulubiiseistä, uusimmalle (kannattaa katsoa video vaikka vain hyväntekeväisyyden nimissä!) en oo vielä lämmenny niin hirmuisesti, mutta niinhän se oli tän kanssa viime vuonna...

And I feel like I'm breaking up, and I wanted to stay

Maria Mena - Home For Christmas


Paitsi että en mene kotiin jouluksi, vietän sen täällä Ranskassa. Päätin sen oikeastaan jo ennen kuin lähdin tänne, koska haluan ottaa tästä kaiken irti ja nähdä ranskalaisen tavan viettää joulua. Onneksi se sopi mainiosti myös mun ranskaperheelle ja ne sanoi että totta kai saan viettää niiden kanssa joulun jos vain haluan, se on täysin mun päätös. Samaa sanoi äitikin. Tuleepahan erilainen joulu. Ei sillä että joulussa Suomessa olisi mitään vikaan, päin vastoin, tykkään joulusta hirmuisesti. Riisipuurosta aattoaamuna, kuusen tuoksusta, Lumiukko-animaatiosta, illallisesta, jonne jokainen saa toivoa syötävää, mistä syystä se ei meillä ole kaikista perinteisin (terveisin haluan_aina_pakasteherneitä_ja_makaronilaatikkoa_91). Sitä tietynlaista odottavaa tunnelmaa, vaikkei lahjoja enää odotakaan kuten lapsena. Joulusaunaa ja myöhään valvomista suklaata syöden ja jonkin uuden pelin pelaamista koko perheen voimin.

Odotan kyllä tätäkin joulua ja uskon että sekin on ihan kiva. Mennään papan vanhempien luokse sitä viettämään ja meitä on siellä yhteensä 18 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Ei mua joulu itsessään sinänsä huoleta, se kestää kuitenkin vain pari päivää ja luulisin että silloin on tekemistä. Välipäivät ja uusi vuosi mua askarruttaa enemmänkin, koska kaikki mun kaverit täällä on lähteny tai lähtee joulun ajaksi kotimaihinsa. Mutta uskon selviäväni jos vain löydän ohjelmaa joulukuun 31. päivälle.

Täällä on jo joulukuusi, ollut jo ainakin viikon. Se on jo koristeltu ja siinä on punaiset, välkkyvät, valot... Glögiä ei saa mistään, lämmitetty punaviini ei oo yhtään sama. Päivät ennen joulua taitaa mennä leipoessa. En halua edes ajatella sitä ikävän määrää mikä varmasti iskee jouluna. Mutta kerrankin saa herätä ilman, että koko huushollissa haisee kamala kinkku. Ellei kalkkuna sitten haise..


Tuntuu turhalta sanoa, että oikeesti, kuunnelkaa tämä, mutta pakko se on, koska mikään muu ei pysty paremmin kuvailemaan tän hetken tuntemuksia.

Falling out of touch with all my friends are somewhere getting wasted, hope they’re staying glued together, I have arms for them

Täälläkin on nyt lunta!

Eilen suoritettiin salaperäinen matkalaukkujen vaihto-operaatio eräällä pariisilaisella hotellilla. Nyt mulla on salmiakkia, ruisleipää, hapankorppuja, ksylitol-purkkaa, Fazerin sinistä ♥ Ja täydellinen ajoitus talvitakille sekä -kengille, eipä palellu tänäaamuna! Mun joulu saapui jo.

Lauantaina käytiin Even, Laura-Sophien ja Anniinan kanssa ruotsalaisen kirkon joulumarkkinoilla. Tuli hyvä mieli jo siitä, että purkeissa luki raesokeri tai tumma siirappi, tuijottelin tuttuja tuotteita lähes hartaana. Pettymys oli suuri kun glögi olikin lähinnä lämmitettyä punaviiniä, mutta piparit oli ihan jees.

Markkinahumussa jatkettiin Champs-Elysées-joulumarkkinoille. Oli muuten kylmä! Okei, ei ehkä niin kylmä kuin Suomessa, mutta ihan tarpeeksi.

Käytiin myös pyörähtelemässä Ranskan suurimman maailmapyörän kyydissä (Anniinan piti lähteä babysittaamaan, mutta saatiin lisäystä kahdesta sveitsiläisestä ja yhdestä saksalaisesta) .

Noi nuket oli ylisöpöjä!

En tiedä oliko tässä edes yritetty kääntää ranskasta englanniksi, toivottavasti ei... Mutta tän jälkeen pakko laittaa tää biisi, joka mitä luultavimmin soi Suomessakin tiuhaan tahtiin (?). Ekakuulemalta ajattelin, että onpa idioottimainen biisi, mutta muutama kerta lisää plus video, nii täähän on ihan hillitön!

 

Mentiin kiltisti kotiin markkinoiden jälkeen, eikä lähdetty humputtelemaan mihinkään. Oli kiva nukkua kerrankin... Myös perjantai oli rauhallinen, katottiin Evellä A Fish Called Wanda naureskellen. Viime viikolla ostin myös ekan kerran elämässäni jotain Starbucksilta, kun käytiin kahvilla (minä kaakaolla) ruotsalaisen Johannan kanssa. Jos haluaa Starbucksiin Pariisissa, kannattaa mennä oopperan lähellä olevaan, se on kaunis (metropysäkki Opéra).