Vuoden viimeisinä viikkoina saunoin paljon ja aloitin avantouintiharrastuksen.
Ensimmäiselle lomaviikolle oli vain kaksi tavoitetta: käydä ulkona vähintään kerran päivässä ja lukea joka päivä edes vähän (kirjoja). Tavoitteet toteutuivat mallikkaasti ja aika tuntui pysähtyneen vanhempien huomassa. Ehkä ne paukkupakkaset jäädyttivät kellotkin.
Joulunaika oli rauhallinen, aattoillan suurin kriisi oli kun makaronilaatikolle ei ollutkaan ketsuppia.
Oli maisemia ja koiralenkkejä. Valkoiseksi kuorrutettuja puita, auringonlaskuja kolmelta iltapäivällä ja sinisiä hetkiä sen jälkeen.
Oli hyvä vetää henkeä Jyväskylässä ja sitten palata taas Tampereelle, kun alkoi tulla ikävä ystäviä ja omaa tilaa (=omaa asuntoa).
Etukäteen tuumin, että mulle uuden vuoden vaihtumisen juhlimiseen riittää, kun on hyviä tyyppejä, kuplivaa, tähtisadetikkuja ja jossain vaiheessa ois kiva päästä tanssimaan. Tähtisadetikut unohtuivat, mutta muuten meni nappiin. Mitä nyt puhelin lakkasi toimimasta, mutta onneksi olin silloin jo matkalla illan ensimmäiseen määränpäähän. Vuoden vaihtuessa poksauteltiin pulloja auki kommuuni-kotibileissä, joissa kaikille tarjoiltiin kotiviiniä suoraan ämpäristä.
Juhlin smaragdinvihreä samettitoppi päällä ja oli myös nougat-kynnet, kultahileripsaria ja huulilla sävy wild fuksia, kyllä kelpasi. Villi oli meno ainakin tanssilattialla, ehkä liiankin, mutta mitäs sitä riemua rajoittamaan.
Olkoot uusi uljas vuosi lempeä itse kullekin ja ihmeitä täynnä!
Shine on, säteilkää ja olkaa häpeilemättömästi omia itsejänne, anteeksi pyytelemättä.
Pus!
