29.9.2010

I could have given you everything you wanted, everything you needed

Oon halunnut jakaa tän ekasta katsomiskerrasta lähtien (kun tää ilmestyi Kelen omaan blogiin), mutta olin muistaakseni juuri hehkuttanut jotain Keleen liittyen. Joten nyt kun aikaa on kulunut tarpeeksi, voin laittaa tämän tänne, ettette ajattele, että voi ei taas... Tai ehkä ajattelette silti. Mutta toi katse lopussa, sniif.

28.9.2010

There's often times that it comes out wrong

Eilen en tehnyt mitään erikoista, lähinnä piileskelin huoneessani siivoojaa. Näillä siis käy aina maanantaisin siivooja, joka siivoaa käytännössä kaikki muut tilat paitsi mun huoneen. En halua olla sen tiellä, joten linnottaudun mun huoneeseen. Oisin tietty voinu käydä jossain, mutten jaksanu. Hyvin aika meni dataillessa, katoin myös pari jaksoa Gossip Girliä täältä. Tajusin, että eihän Suomessa ole näytetty kuin pari tuotantokautta ja nythän alkoi jo neljäs. Tajusin myös, etten edes hirveesti pidä kyseisestä sarjasta, liian muovinen tai jotain. Voisin siis skipata kolmoskauden ja kattoa tota uusinta, vain koska se tapahtuu Pariisissa, vou.
Tänään mulla alkoi kielikoulu! Oon niin innoissani siitä! Sitä on kolmesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan, kaksi kertaa on kielitunteja ja yksi on joku Ranskan kulttuuriin ja historiaan keskittyvä, kai. En vielä ihan tiedä koska tänään oli tosiaan ensimmäinen kerta. Oon semmosessa, mikä on tarkoitettu nimenomaan au paireille, tosin siellä on kaksi jotka ei oo au paireja. Jäi vähän epäselväksi miksi ne on siellä, toinen ainakin hoitaa omia lapsiaan kotona. Löytyy monta saksalaista, japanilainen, korealainen, meksikolainen, britti, ruotsalainen. Ja jopa yksi poika-au pair. Oon ainut suomalainen siinä ryhmässä. Opettaja vaikutti tosi mukavalta ja ymmärsin hyvin. Ja puhuin ranskaa parinkin tytön kanssa, cool. Tajusin, etten kielikoulupäivinä kerkeä tekemään oikein mitään muuta kuin kotitöitä ja koulua. Paitsi no iltaisin tietty, mutta aika harvoin sitä jaksaa illallisen jälkeen mitään, koneelle vaan hehe.

26.9.2010

I am not miserable now

Eilen oltiin taas Pariisin yössä ja oli aika mahtavaa. Kadunreunojen ja muutaman baarin jälkeen mentiin tänne. ******************* kallista, mutta saipahan tanssia kunnolla. Aamulla tulin kotiin sillon, kun jompikumpi näistä vanhemmista oli jo heränny ja nostanu aamupalatarvikkeet pöydälle. Nukuin kahteen ja sen jälkeen ollu tekemättä oikein mitään mainitsemisen arvoista. On satanu koko päivän, la famille (= perhe) oli kattomassa E.T.:tä kun heräsin ja katoin sen lopun niiden kanssa. Pitääpä joskus katsoa se ihan kokonaan taas, oih. Äsken käytiin mättämässä pizzaa nassuun Eveliinan ja Riikan kanssa, oli hyvää. Niskat aika jumissa.

Niin ja perjantaina käytiin muuten Even kanssa testaamassa joogaa. Sitä piti sympaattinen mummeli ja se oli ihan mukavaa, mutta vähän turhankin rauhallista ja joka välissä paljon taukoja. Toistaiseksi pitää siis tyytyä juoksemiseen.

25.9.2010

We expected something more

Unohdin kertoa, että keskiviikkona käytiin Even kanssa kävellen tsekkailemassa millanen meno on meidän naapurikaupungissa Tavernyssa. Todettiin, että yhtä hiljaista kuin St-Leussa. Tää perhe oli kyllä ihan oikeessa sanoessaa, että täällä ei iltaisin liiku ketään, eikä mikään paikka oo auki. No, kyllä me muutamia ihmisiä nähtiin ja jotkut pienet ruokapaikat oli auki. Aseman lähellä oli vielä kymmenen aikaa auki crêperie, ehkä me vielä eksytään sinne joskus. Musta on kyllä ihan kiva asua tällaisessa pikkukaupungissa, koska junalla pääsee kuitenkin kätevästi jättimäiseen Pariisiin. Täällä on helppo liikkua ja on turvallista.
Äsken törmäsin kauppareissulla sattumalta Eveen ja Riikkaan (Even suomalainen kaveri, ei au pair) ja käytiin orkidea-näyttelyssä. Koska öö se oli ilmainen.. Illemmalla suuntana Pariisi! Lakkais vaan satamasta, höh.
Kuvat on yksityiskohtia tästä talosta. Antaa osittain ehkä väärän vaikutelman, mutta menköön.

The world is such a wonderful place

Anniina haastoi mut tällaiseen kivaan juttuun. Se muuten tulee tänään tänne Ranskaan (au pairiksi myös), kuinka huippua hei!

The rules:
1. Post who gave you this award.
2. State ten things you like.
3. Give this award to 10 other bloggers and notify them with a comment.

On lukemattomia asioita, joista pidän, mutta päätin tähän listata joitain satunnaisesti. Eli tässä ei ole kymmenen asiaa, joista pidän eniten tai mitään sellaista. Päästin itseni vähän helpommalla, koska puolet näistä on lueteltu jo tuossa sivupalkissa, tietoja minusta-osiossa. Muuten sitten valitsin jotain elämän pieniä iloja, jotka huomatessaan päivä on aavistuksen parempi ja hymyilee hitusen leveämmin.


1. Hymykuopat
Ja muutenkin ihmisten hymyt on kivoja. (Tää kuva on vaan niin mahtava, pikkuveli maireana Tunisiassa jokunen vuosi sitten. Voi, tuli vähän ikävä..)

2. Pisamat
Alkukesässä yksi parhaista jutuista on, kun käsivarsiin ilmestyy pieniä pisamia ennen varsinaista rusketusta (joka tosin ei mulla oo koskaan kovin vahva).

3. Pyöräily
Kätevää, kivaa ja kuntoa kohottavaa. En vaan omista omaa pyörää Suomessa, täällä kylläkin sen aika huonon...

4. Pilvet
Voisin katsella vain taivasta kaikki päivät, se on kiehtova.

5. Tee
Aika harvat teet on superherkullisen makuisia (siis on tee musta hyvänmakuista), mulle kyse on enemmän siitä lämmittävästä vaikutuksesta. Tee kuuluu juoda aina isosta mukista ja sitä tulee olla siinä niin paljon, että loppu on jo ehtinyt viiilentyä, vaikka hörppimisen on aloittanut jo silloin, kun on vielä meinannut polttaa suunsa.

6. Hyvät coverit
Siis a) jos joku mun lempiartisti on tehny coverin jonkun toisen mun lempiartistin kappaleesta tai b) joku lempiartisti on tehny coverin oikeastaan mistä tahansa kappaleesta tai c) joku (lempiartisti tai ei) on tehny aivan erilaisen, hyvän, version listahitistä tai d) joku (ei-niin-lempiartisti) on tehny coverin lempiartistin biisistä (suurin todennäköisyys huonolle coverille).


Tunng - The Pioneers (Bloc Party)


KT Tunstall - The Prayer (Bloc Party)

"With someone else's song you're almost able to open up more because it's not yours", kuten KT asian ilmaisee.

7. Ilmapallot
Mikäköhän niissäkin on niin ihmeellistä, kumihärpäke täynnä ilmaa. Ja kuitenkin ihastelen niitä aina. Ne on kivan värisiä?

8. Hauskat laulujen nimet
Tai ei välttämättä tarvitse olla niin hauska, kunhan siinä on joku juttu. Parasta on, jos myös se itse biisi nimen lisäksi on hyvä.

Broken Records - If The News Makes You Sad, Don't Watch It


Interpol - Stella Was A Diver And She Was Always Down



9. Hitaat aamut
Saa herätä silloin kun haluaa, ei ole kiire mihinkään. On aikaa valmistaa ja syödä kunnon aamupala. Juoda teetä ja lukea sanomalehteä vaikka tuntikausia. Tätä kaipaan Suomesta. Täällä ei edes tuu sanomalehtiä koteihin.

10. Valot
Aurinko, tuli, lamppu, kaikki toimii. Pimeys luo turvattomuutta ja talven pimeys saa mut alakuloiseksi.

Kuvat (ensimmäistä lukuunottamatta) ffffound.

Oon kauhea laiskimus ja huijari, mutta teen niin, että haastan kaikki tämän lukeneet (joilla on blogi) tekemään tämän.

24.9.2010

On fait la bise?

Poskipusut kuuluu Ranskaan yhtä vahvasti kuin patonki, viini tai juustot. Ekan kerran vaihdoin poskipusut kaikkien kanssa heti kun tapasin tän perheen lentokentällä. Sen jälkeen en oo enään vaihtanu poskipusuja mamanin kanssa (en tiiä miksi), mutta papan kanssa aina kun se saapuu töistä illalla. Ja näiden lasten kanssa mm. kun saatan ne kouluun, kun haen ne koulusta ja kun ne menee nukkumaan. Ne saattaa kyllä tulla muutenkin vaan halailemaan ja pusuttelemaan. Poskipusuja on tullut vaihdettua myös aina kun oon tavannu Even ranskaperheenjäseniä tai tämän perheen tuttavia.

Täällä se siis kuuluu ihan tervehtimiseen, kättelyn korvike tavallaan. Kadulla oon myös huomannu, että kun jotkut toisilleen tutut tapaa pikaisesti, ne tervehtii bonjourilla, vaihtaa poskipusut, sanoo ehkä ca va? (= mitä kuuluu) ja se on siinä, ei ne välttämättä jää pitkästi tarinoimaan. Mutta pusut kyllä vaihdetaan.

Poskipusut vaihdetaan niin, että posket koskettaa toisiaan ja pusut annetaan ilmaan, mutta pusuääni kuuluu totta kai. En koskaan tee aloitetta pusujen suhteen, koska en aina tiiä keiden kaikkien kanssa niitä pitäis vaihtaa.

Tällä alueella annetaan kaksi pusua (perheenjäsenien kanssa yksi pusu), mutta se vaihtelee yhden ja viiden välillä eri alueilla Ranskaa. Täältä näkyy combien de bises pitää antaa missäkin. Bises meinaa siis lähinnä poskisuukkoja ja bisous on vastaava kuin kisses tai xoxo, eli sen voi laittaa esim. kaverille menevän tekstiviestin loppuun.

Bisous, Roosa

Why so serious?

Varoitus: tämä teksti sisältää paljon jaarittelua ja toisiinsa ei-mitenkään liittyviä epäolennaisuuksia.

Musta tuntuu, että mulla oli sunnuntai-iltana ja maanantaina kuumetta, vähintäänkin lämpöä. En tosin mitannu sitä millään kuumemittarintapaisellakaan, mutta en kyllä täysissä voimissani ollu. Maanantaihin kuului nukkumista ja The Dark Knight, joka on Heath Ledgerin Jokerin ansiosta loistava. Olin innoissani löytäessäni sen näiltä, koska oon jo pitkään halunnu katsoa sen uudestaan.

Tiistaina pötköttelin sohvalla Frendejä tuijotellen. Näillä on 9. ja 10. tuotantokaudet. En oo aiemmin kunnolla kattonu Frendejä, varmaan edes kokonaista jaksoa, välillä pari minuuttia sattumalta vilkassu. Ihan hauska ja hyvää ajanvietettä jos ei jaksa panostaa kokonaisen elokuvan katsomiseen. Kahdeksan jakson jälkeen ei iske muhun lähellekään samalla tavalla kuin Skins tai Mullan alla, tai edes Greyn anatomia tai Täykkärit, mutta ihan jees. Noina päivinä kului myös litroittain teetä.

Keskiviikko oli älyttömän lämmin päivä, vaikka täällä on jo virallisesti vaihtunut syksyyn. Aamupäivällä saatoin P:n sen teatteriharrastukseen. Mun pitää saattaa se puoliväliin sitä matkaa, tietyn kukkakaupan kohdalle ja olla sitä sitten puolentoista tunnin päästä siinä vastassa. Tässä välissä lähdin Even mukaan ruokakauppaan, koska sen piti tehdä ostoksia sen perheelle. Selvittiin hyvin sen perheen jättiautolla kolhimatta mitään tai ketään. P harrastaa myös judoa, jota sillä on kahdesti viikossa. Keskiviikkona mentiin sinne pyörillä. Ihan kiva, että näillä on mulle oma pyörä joo, mutta... Sinne judopaikkaan kestää kävellen joku reilu vartti ja pyörällä kai vähän alle kymmenen. Lähettiin kivasti viittä minuuttia ennen sen tunnin alkua sinne ja en tosiaan ollu kokeillu mun pyörää aiemmin. Satula oli aika matalalla, mutta se oli pienin mun murheista. Pyörässä on vain käsijarrut ja mulla on aina ollu jalkajarrullinen pyörä. Vaihteet siinä on ihan pimeet, siinä on seittemän vaihetta, mutta ne menee päinvastoin kuin Suomessa (kai..), siis tän ykkönen vastaa suomalaista seiskaa, jos tajuatte. Lisäksi se satula on ehkä epämukavin ja kipua tuottavin ikinä. Yritä siinä sitten päästä kiireessä nopeasti eteenpäin. Ja tosiaan autotiellä, koska näiden kävelytiet on kapeita. Tai no, niin on autotietkin, nää parkkeeratessaan kääntää sivupeilit sisäänpäin...

Tänään torstaina (täällä kello ei oo vielä yli puolenyön, eiku nytpä onkin, hups) täällä oli taas lakko (3 miljoonaa ihmistä kaduilla ympäri maata, suomalaiset vois ottaa mallia) ja tällä kertaa vain C:llä oli koulua, eli P oli mun kanssa kotona koko päivän. Pelattiin Wiitä (oon huono siinä) ja katottiin elokuva (L'aile ou la cuisse).

Musta myös tuntuu, että tää oli ehkä tylsin ja epäkiinnostavin kirjotus ikinä ja oisin voinu vaikka mennä nukkumaan tämän sijasta, mutta meni jo.

19.9.2010

Sitten viikko rauhaa, tulee tarpeeseen

Tota mitäs mitäs. No, torstaina heräsin siihen, että kurkku oli tuskaisen kipeä ja muutenkin suhteellisen huterakipeäolo. Lähdin kuitenkin kiertelemään kauppoja Pariisiin, loputtomaan kauppakeskukseen Even ja Lauran kanssa. Sain illalla mamanilta jotain ainetta, jolla piti kurlata suuta ja se auttoi! Perjantaina silti makasin sohvalla vilttiin kietoutuneena ja katoin Les Choristes (kaukosäädin ei vieläkään ollut löytyny, joten oli pakko katsoa ranskalainen leffa... Nyt se on kuitenkin löytynyt, wuhuu!). Illalla ei tuntunut enää niin kipeältä, joten lähdettiin Pariisin yöhön. Sanoisin, että un peu trop beaucoup de vin... Liikaa myös kävelyä. Ja baareissa vois käydä muutenkin kuin vain vessassa... Tää biisi sopii tähän kohtaan täydellisesti. Okei, no tanssimaan en ehtinyt...
Lauantaina nukuinkin sitten iltapäivään, koska kotiin olin päässyt siinä seitsemän aikaan. No, takaisin Pariisiin. Syömään. Ei me paljoa muuta tehty kuin syötiin. Ja käveltiin. Testattiin myös junayhteyksiä ja osattiin mennä oikein, nyt on varasuunnitelma jos ei halua lähteä yhdentoista aikaan, muttei jaksa olla aamuun asti, jei.
Tänään täällä meidän kaupungissa oli katukirpparimarkkinatapahtuma (kuvat tältä päivältä). Katujen varret täynnä pöytiä, joissa ihmiset myi tavaroitaan. Löysin paljon kivoja juttuja, jotka maksoi yhteensä saman verran kuin irtokarkit, joita ostin... Siis kymmenisen euroa, huhhuh. Mutta mulla on ollu niin ikävä irtokarkkeja, joita täältä siis ei saa. Tai saa kai jostain kojuista, mutta niitä on vähän ja niissä on todella kallista. Nyt vaan maha kipeä ja huono olo niistä karkeista... hyh.
Oon siis viihtyny oikein mainiosti, nyt vaan aikamoista nuhaa pukkaa. Luultavasti siis lähinnä lepäilen arkipäivät, että ensi viikonloppuna jaksaa taas touhuta!

15.9.2010

Ihmeellistä, miten paljon kykenee tekemään ilman, että tekee oikein mitään, tärkeintä on näyttää kiireiseltä

Eilen olin niin väsyny, että menin hetkeksi takaisin nukkumaan, kun olin vieny pojat kouluun. Ehdin kuitenkin tehdä mun askareet, ennen kuin lähdettiin Even ja Sereinan kanssa naapurikaupunkiin Tavernyyn. Siellä on semmonen kauppakeskus, jossa on vaatekauppoja ja valtava ruokakauppa, jossa mamankin käy tekemässä ostokset. Ostin muutaman paidan ja yhden mekon. Täällä ei myydä ruokakaupoissa yksittäispakattuja jätskejä, outoa. Onneksi löyty kolmen kappaleen pakkaus!

Täällä myös alkoi eilen Täydellisten naisten 6. tuotantokausi, joka on siis jo pyöriny Suomessa, eli jonka oon jo kertaalleen nähny. Mutta täällähän siis se on dubattu ranskaksi, joten toisaalta ihan hyväkin, että tiiän jo mitä tapahtuu. Sitä luulis, että nyt vois keskittyä niiden ranskapuheeseen, mutta sen sijaan huomasin kiinnittäväni huomiota ainoastaan naisten käsilihaksiin, vaatteiden värisävyihin yms yhtä tärkeään... Kaikista sarjoista tulee täällä aina kaksi jaksoa peräkkäin, paitsi eilen jostain syystä tuli kolme Täykkäriä. Maman sano, että se ja papa ei hirveesti kato telkkaria, mutta Desperate Housewives on niiden molempien ehdoton lemppari, haha.

Mainoskatkoja tulee täällä ehkä yksi tunnissa, mutta se onkin melko pitkä sitten. Ja kaikissa ruokamainoksissa (Coca-Cola, Mars, McDonald's...) on alareunassa teksti, että "Terveytenne vuoksi..." ja sitten vaihtelevasti, esim. "syökää viisi hedelmää tai vihannesta päivittäin/harjoittakaa säännöllistä liikuntaa/tms" ja sitten tämän nettisivun osoite.

Tänään P:llä alko sen harrastukset, teatteri ja judo. Mun pitää aina saattaa ja hakea se. Kävin myös kirjastossa (luovutin ranskankielisen kirjan suhteen vielä, luen sen myöhemmin, kun ranska vähän paranee) ja pankissa, jännää. Ja taas taistelua C:n kanssa suihkuunmenosta, onneksi muistin meidän yhteisen insidejutun ja sain sen hyvälle tuulelle pitkällisen kappailun jälkeen, huoh. Muutama kirosana suomeksi tuli päästeltyä...

14.9.2010

I'm so glad I've found this

Viikonloppu taas takana. Perjantaina iltapäivällä P:n koululla oli vanhempainilta ja maman meni sinne, P halus mukaan, joten olin C:n kanssa hetken kaksin. Siitä oli ylisiistiä ja ihmeellistä katsoa, kun puhalsin purkkapalloja. Tottakai se yritti perässä ja yritin neuvoa sitä parhaani mukaan, mutta neljävuotiaat nyt harvoin oppii tommosta. Mutta pääasia, että sillä oli kivaa ja se pysy tyytyväisenä. Yritän pitää lapset mahdollisimman hyvällä tuulella niin on helpompaa, en kylläkään salli niille kaikkea tai lahjo niitä karkeilla tms. Perjantaina olis ollu myös ensimmäinen tilaisuus katsastaa Pariisin yöelämä, mutta jätin sen käyttämättä, huoh.
Koska, lauantaina suuntasin tän perheen kanssa huvipuistoon nimeltä la Mer de Sable (=hiekkameri). Olin ymmärtäny, että se on joku Linnanmäen/Särkänniemen tyyppinen, mutta se oli ennemminkin pienille lapsille suunnattu elämyspuisto. Siis oli siellä laitteita (joissa mulla tulee aina huono olo, en siis erityisesti pidä huvipuistoista), mutta ne oli aika kesyjä. Siksi pystyin käymään melkein kaikissa, haha. Mulla vaan oli koko päivän kauhea päänsärky, eikä auringonpaahde tosiaan parantanu oloa. Roikuin kuitenkin reippaasti mukana koko päivän. Sinne en ottanu kameraa mukaan, koska maman selitti jotain isoista laukuista tms.
Ainiin, matka sinne oli melko tapahtumarikas. Sinne oli noin tunnin ajomatka, papa oli menny edeltä pyörällä (se harrastaa triathlonia; pyöräily, uinti, juoksu, jee) ja me loput tultiin siis autolla. Maman ajo, tietysti (oon niin helpottunu, ettei mun tartte ajaa täällä autoa). Eksyttiin aluksi ja ajettiin sitten CDG:n lentokentän niiden terminaalien edestä, muutama taksi ja muitakin autoja kiitettävästi. Selviydyttiin lopulta oikealle tielle, mutta hetken päästä poliisi pysäytti meidät. Luulen, että se äiti ajoi hieman ylinopeutta, koska jotain se joutu maksamaan, mutta en kehdannu kysyä. Oli aika villiä...
Sunnuntaina kävin Even kanssa semmosessa infotilaisuudessa, jossa oli esillä kaikki mahdolliset aktiviteetit, mitä täällä Saint-Leussa voi harrastaa. Oltiin siellä kuitenkin lähinnä urheiluklubin takia. Harkitsen kortin ostamista sinne, pääsisin vihdoin kokeilemaan joogaa! Eikä se oo ees kovin kallista, mutta saa nähdä, koska jumppailut ei oo ihan parhaimpiin aikoihin...
Infojutun jälkeen lähdettiin junalla Pariisiin (minä, Eve ja sen kaveri Riikka) tarkoituksena katsastaa Picasso-museo. No, kierrettiin rakennus ympäri etsien sisäänkäyntiä, kunnes älyttiin lukea ilmoitus, että se on remontissa vuoteen 2012 asti... Eipä siinä, onneksi näillä oli toinenkin museo valmiiksi mietittynä (quai Branly, kuvat sieltä, paitsi ensimmäinen), suunnattiin sinne ja seuraan liittyi myös Laura. Museon aihe oli siis alkuperäiskansat ja siellä oli paljon mm. patsaita ja koruja. Oli se suht mielenkiintoinen, mutta oon ihan onnellinen, että päästiin EU:n kansalaisina ilmaiseksi...
Ja sunnuntain aikana tuli kyllä ainakin syötyä jos ei muuta, Quick (belgialainen hampurilaisketju), Subway, jätskiä... Ihan ku täällä ei muuten sais ruokaa, heh.
Omistan nyt myös shekkivihon, koska avasin tilin tänne Ranskaan, maukasta. Oottelen vielä mun Carte Bleue Visaa, tai sitten mun pitää hakee se pankista, en oo ihan perillä asiasta.

Nyt tiedän myös, että oman jaksamisen takia mun ei kannata viettää viikonloppuja tän perheen kanssa. Siis tykkään näistä ihan mielettömästi ja oon edelleenkin ihmeissäni, kuinka hyvä tuuri mulla kävi. Mutta lauantaina tajusin, että pakko saada välillä pientä lomaa näistä, etten kerkee ärsyyntyä näihin, tai nää muhun. Tätä on melko hankala selittää vaikuttamatta kauhean negatiiviselta...

10.9.2010

What does she have to celebrate? It's not a party if I'm not there, just her stupid friends and a birthday cake

25 - A song that makes you laugh

Muutamia viikkoja sitten aloin kuunnella Eelsin Tomorrow Morning-levyä, koska Keskisuomalaisessa oli siitä arviointi otsikolla hyvän mielen musiikkia. Levy on ihan ok, tarvitsee ehkä vielä lisäkuuntelua. Pidin enemmän Bonus EP:n kappaleista kuin sen varsinaisen levyn. En löytänyt tätä mistään, varmaankin koska levy on uusi ja tämä on nimenomaan niitä bonuskappaleita, mutta kuunnelkaa jos omistatte Spotifyn (sori jos ette).

Eels - Let's Ruin Julie's Birthday

Omistan tän Juulille, jolla oli synttärit maanantaina, onnea vielä hurjasti, onneks en oo siellä pilaamassa sun bileitä!!! Nyyh.

Some people talk about ya like they know all about ya

Eilen tuli taas käytyä lenkillä Sereinan ja Even kanssa, etanoita väistellen. Täällä oli pari yötä kylässä mamanin siskontyttö Julie, pari vuotta mua vanhempi. Siitä oli apua ainakin eilen, kun onnistuin säheltämään jotain tän talon varashälyttimen kanssa. Täällä siis pitää lukita ovi aina (vaikka siis ois kaikki kotona) ja kun lähtee ulos, pitää muistaa painaa yhtä nappia, että hälytykset on päällä ja sitten kun tulee takas kotiin, pitää näppäillä semmonen koodi. Mutta hälyttimelle ei ilmeisesti tarvii tehä mitään, jos talo ei jää tyhjilleen (sain tietää siis eilen tämän). Olin vieny lapset kouluun ja palasin kotiin, jossa Julie oli. Näppäilin koodin ja hälytin vähän piippaili ylimäärästä, mutta aattelin, ettei se oo mitään vakavaa, koska välillä se piippailee ja välillä ei. No, puhelin alko soida ja rohkaistuin vastaamaan. Joku nainen soitti sieltä turvapaikasta (security..?) ja yritin epätoivoisesti selittää vähäisillä ranskantaidoilla, että oon näiden au pair. Ymmärsin, että mun ois pitäny sanoa joku salasana, mutta mulle ei ollu kerrottu sellaista, joten tökkäsin puhelimen Julielle, joka selitti jotain sinne. Huh! Olin vähän paineissa, että aiheutin jotain vahinkoa, mutta ilmeisesti kaikki on ok, maman sano, että se kirjottaa sen salasanan lapulle.

Kysyin myös elokuvien kielestä ja maman sano, että kieltä saa vaihdettua, jehuu! Tosin en vieläkään löytäny kaukosäädintä ja unohdin kysäistä, missä se on. Katoin tänään sitten Ensemble, c'est tout (Kimpassa) ja siinä oli jostain syystä valmiiksi ranskankieliset tekstitykset, mikä vain helpotti ymmärtämistä. Oon kattonu sen aikasemminkin, eli juonen tiesin jo. Tykkäsin siitä enemmän kuin ekalla katselukerralla.

Huomasin, että täällä talossa on aika hyvä akustiikka, ja astianpesukoneen tyhjennys tai ruuanlaitto sujuu mukavasti pääasiassa SMG:tä hoilotellen. On muuten hullun kiva tehä täällä päivisin ruokaa itelleen, maman sano, että saan käyttää kaikkea mitä kaapeista löytyy, joten voin soveltaa kaikenlaista. On tullut tehtyä mm. lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-vesimeloni-kana-juustosalaattia ja kesäkurpitsa-tomaatti-juustomunakasta. Iltaruualla kun on yleensä jälkiruokana jugurttia, parasta on maustamaton jugurtti johon lisätään hedelmäsokeria, namii!

Tässä lisää mun lemppareita ranskalaisilta musakanavilta:

Tää on mun ykköslemppari tällä hetkellä, korvaa aika hyvin sen, etten pysty täällä kuuntelemaan Ginger Ninjaa enkä Donkeyboyta.

Bongasin tän ekan kerran aikaa sitten täältä, mutta tää tanssi on vaan niin smoothia!

Kannattaa myös kuunnella Mt. Desolationia, jossa on mukana The Killersin rumpali ja jäseniä semmosista bändeistä kuin Keane, Noah and the Whale ja Mumford and Sons! Ihastuin palavasti ainakin toiseen kappaleeseen, joka löytyy Spotifysta.

8.9.2010

I'll marry my lover

Vielä vähän aikaa sitten en tiennyt, mitä haluan häiltäni, mutta nyt kiitos jotain tällaista:
"Njal proposed to Elin at the Band of Horses show in Oslo earlier this year. When the Bride and Groom heard that BoH was to play a festival in Tromso on the same day of their wedding, they contacted the band and told them their story. With all the coincidences surrounding the wedding, the band said, "What the hell" and decided to surprise the couple. The band showed up minutes after landing in Tromso to play Marry Song at their ceremony. BoH was honored to be a part of the couple's special day. Congratulations Njal and Elin!" Liikutun kyyneliin kun katon tätä.

Unohdin kertoa, että täällä oli eilen lakko (ehkä ranskalaisinta mitä voi olla, lakot..), koska eläkeikää meinataan nostaa ja jotain. Isoja mielenosoituksi ympäri maata (ei kuitenkaan täällä pikkukaupungissa) ja esim. junia kulki tosi harvoin. Tänään satoi koko päivän. Tänään myös leivoin suklaakakkua ja oli pientä soveltamista, sain sen kuitenkin suht hyvin onnistumaan, hieman se kärähti uunissa, mutta oli ihan syötävää.

7.9.2010

It's been a hard enough for me

En oikein tiedä, mitä ajatella Brandon Flowersin sooloilusta. Tykkään sen äänestä mielettömästi. Mutta The Killers on mun rakkaus, enkä voi olla vertailematta bändiä ja tätä sooloprojektia. Mutta nyt Flamingoa kuunnellessa, ei se ole ollenkaan hassumpi. Ehkä muutaman kuuntelukerran jälkeen tykästyn tähän yhtä lujaa kuin Kelen The Boxeriin. Tästä videosta tosin en hirveesti pidä, vaikka siinä on Charlize Theron ja kaikkea..

Ehdin jo innostua tän perheen dvd-kokoelmasta, siellä on vaikka mitä, semmosia joita oon aina halunnu nähä, mutta vielä ei oo tullu tilaisuutta. Kuten Fight Club tai Pianisti. Mutta, ne taitaa olla kaikki dubattu ranskaksi, eiih. Ja ne kaikki näyttää siltä, että ne on poltettu tms, eli en tiiä saako kieltä muutettua. Enkä löytäny dvd-soittimen kaukosäädintäkään. Ääh.

Spotify-mainokset ei muuten ärsytä tippakaan, kun ne on ranskaksi. Mun huoneessa on myös radio ja löysin hyvän kanavankin, Virgin Radio. Sieltä tulee superhyvää musiikkia, paljon esim. Gossipia, Coldplayta, välillä myös ranskalaista.

En oo hirveesti jaksanu kattoa telkkarista mitään sarjoja, mutta päivisin pyykkiä lajitellessa ja muutenkin mulla on auki musiikkikanavat, en oo ainakaan huomannu, että täällä ois MTV:tä, mutta surffailen kahden kanavan välillä, Direct Star ja W9, vähän sen mukaan, kummasta tulee aina parempaa musiikkia. Aika samat videothan ne aina pyörii, mutta en oo vielä ehtiny pahasti kyllästyä. Näistä tykkään, esimerkiksi:
 
Eilen kävin juoksulenkillä tuolla metsässä Eveliinan kanssa. Siellä on ihan hullun hyvä juosta! Ja nyt on ilmeisesti kuherrusvaihe ohi lasten kanssa, pienempi sai eilen semmosen raivokohtauksen kun ois pitäny mennä suihkuun, että huhhuh. Puoli tuntia parkumista. Kunnon tahtojen taistelu, yritin rauhoittaa laulamalla SMG:tä ja vaikka sun mitä, mutta vaan äiti ois kelvannu. Olin eilen illalla niin väsyny juoksemisesta ja muutenkin, aivot toimi hyvin hitaasti, joten ruokapöydässä en tajunnu heti mitään mitä ne mulle puhu, vasta parin toistamiskerran jälkeen jotenkin. Meninkin puoli kymmeneltä nukkumaan.

PS. Ooh, Hurtsin albumi kuunneltavissa Spotifyssa, jehuu!

6.9.2010

Mennä ulos alle sinisen taivaan, kuunnella lintuja

Eilen vietin päivän Serainan kanssa. Ensin mentiin jonnekin järvelle, joka on suht lähellä täältä, junaradan varrella. Ei tiedetty, voiko siellä uida, mutta kun saavuttiin sinne niin huomattiin heti, että ketään ei ollu uimassa. Eikä toisaalta ihmekään, vesi oli aika likaista. Oli ihana ilma, aurinko kuumotteli ja päätettiin mennä ajelemaan sellasella polkuveneellä. Olihan sillä hintaa, mutta kerrankos sitä.
Syötiin myös jätskiä sen paikan ainoassa kahvilassa (tooosi outoa, että siellä oli vaan yksi) ja maksoin viisi euroa semmosesta pikkupikkuannoksesta, yhyy. Oli sentään hyvää suklaajätskiä.
Sitten mentiin junalla Pariisiin kuljeskelemaan, Notre Damen lähistölle.
Notre Damen lähellä oli semmonen silta, joka oli täynnä lukkoja. Oon kuullu, että monissa muissakin kaupungeissa on näitä. Eli siis rakastavaiset laittaa lukon siltaan ja heittää avaimen jokeen, ikuisen rakkauden merkiksi. Aika suloista.
Kuljeskeltiin vaan ympäriinsä vaikka kuinka kauan. Oi että ootan sitä, ettei oo enää niin paljoa turisteja Pariisissa.
Käväistiin myös Le jardin du Luxembourgissa, joka on siis iso puisto, mutta sitä alettiin just sulkemaan kun mentiin. Siellä sulkemisaikaan vartijat alkaa puhaltaa pilleihin ja huudella, että nyt se puisto suljetaan, se oli aika koomista.
Käytiin vielä syömässä kivassa paikassa ja tarjoilija ei alkanu puhua meille englantia, jes! Tuli pikkunen yliannostus juustoja, koska söin neljän juuston pizzaa, huhhuh!
Hieman monta kuvaa, sori... Ja mulla ei oo sitten mitään kuvanmuokkausohjelmaa tässä koneella, että nää on ihan originaaleja. Tosin en yleensä muutenkaan hirveesti kuvia muokkaile, mitä nyt jotain pikkujuttuja säätelen.

5.9.2010

Sinä lähdit Pariisiin, sanoit olevasi onnellinen

Aa joo hm, mitäs kaikkea oon tehny... No öö lapsilla alko torstaina koulu, papa oli ottanu vapaapäivän, eli saatettiin pojat yhdessä kouluun aamulla. Päivällä hengasin tuolla puutarhassa auringossa lehteä lukien ja kävin vähän kiertelemässä Saint-Leuta kameran kanssa. Täällä on niin helppo liikkua kun tää on niin pieni kaupunki ja asutaan niin lähellä kaikkea. Tästä lentää jatkuvasti lentokoneita yli, vähintään pari tunnissa, yleensä enemmän, koska tää on just sillä reitillä, mistä lentsikat lentää Charles de Gaullen (nää kutsuu sitä Roissyksi) kentälle.
Perjantaina tapasin Eveliinan, suomalaisen au pairin, joka asuu tässä samassa kaupungissa. Istuttiin kahvilassa monta tuntia.
Joo heh heh...
Eilen meillä oli piknik Eiffel-tornin juurella, isolla au pair-porukalla. Meitä oli varmaan 20! Paljon suomalaisia ja ruotsalaisia, pari meksikolaista, yksi jenkki ja mitähän vielä. Kaikkien kanssa ei ihan ehtiny jutella koska meitä oli niin paljon, mutta aika monen kanssa kuitenkin, jee! Oli välillä vaikeuksia vaihtaa kieltä, kun hullun pitkään yrittäny puhua vaan ranskaa, nyt puhuttiin enimmäkseen englantia ja suomalaisten kanssa suomea, huh! Illemmalla mentiin vähän pienemmällä poppoolla Sacre Coeurin lähelle Montmarten (?) kaupunginosaan syömään. Väsytti aika lailla ja lähettiinkin sitten Even ja Sereinan (sveitsiläinen, asuu myös Saint-Leussa) kanssa junalla kotiin. Täällä jos haluaa lähtee juhlimaan, niin pitää olla sitte koko yö aamuun asti, koska tänne menee viimenen juna joskus 12-01 aikaan ja sitte ekat alkaa kulkee 06-07 aikoihin.
Kohta lähetään Sereinan kanssa jonnekin järvelle. Se puhuu aika hyvää ranskaa, se on siis saksankielinen, mutta Sveitsissä on ilmeisesti pakollista lukea sitten jotain toistakin sen maan virallisista kielistä. Mutta sen kanssa on kiva (yrittää) puhua ranskaa, koska sen äidinkieli ei kuitenkaan oo ranska.