"Your stripper name is Rebecca Johnson?" -"Boobies Johnson. Two Boobs Johnson."

 

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi ihannoida Zooey Deschanelia. Koska a) Zooey on naimisissa Ben Gibbardin kanssa (Death Cab for Cutien laulaja), b) (500) Days of Summer on yksi mun lempielokuvista, c) Zooey tekee indiemusaa She & Himissä, d) Zooey on nätti ja käyttää söpöjä mekkoja ja muutenkin aika kivoja vaatteita.

Mutta. Jostain syystä Zooey ärsyttää mua. Ei samalla tapaa kuin turhat johannatukiaiset tai saanaparviaiset, vaan jollain aivan toisella tasolla. Siten, että kun kaikki tuntuu olevan kohdallaan, niin kaikki ei juuri siksi olekaan. Zooey on jo vähän ällösöpö. Tajusin tämän lopullisesti, kun luin Imagesta Anu Partasen avautumisen samasta aiheesta (Söpö, söpömpi, Zooey).

Mutta. Sitten aloin seuraamaan uutta komediasarjaa New Girl, jota ensin välttelin juurikin Zooeyn takia. Ja kappas, tykästyin sarjaan suurestikin (eikä tähän vaikuta yhtään eräs Jake M. Johnson......). Zooeyhan onkin aika kelpo komedienne! Epäilen, että tulen ikinä täällä kirjoittamaan Zooeysta ihania naisia-tunnisteen alla, mutta jollain oudolla tavalla pidän Zooeyn esittämästä Jessistä. Tai niinpä tosiaan, ehkä tykkäänkin vain roolihahmosta..?

 

kuvat: we♥it

It's looking like a beautiful day

Tasan viikko sitten perjantaina The Head And The Heart livenä, ah. Laulajan ääni, hunajaa korville.

Viinittelyä Sacre Coeurin portailla, tarkoituksena lähteä viimeiseen junaan. Maria puhui ympäri ja seikkailu jatkui Marian kämpille saapumiseen saakka.

Seuraavan päivän hirveääkin hirveämpi olo ja Mäyrän odottelua. Oli babysittaus, onneksi Mäyrä myös yövieraana. En tiedä, oliko Les Triplettes de Belleville paras valinta siihen mielen- ja olotilaan, kai se oli yhtä sekava.

Sunnuntaina herätys kuudelta ja bussikuljetus Arrasiin lähti lopulta kaiken säädön jälkeen. I Blame Coco, Elbow (♥), PJ Harvey, Cold War Kids (paras!), Portishead ja Coldplay tuli nähtyä ja kuultua.

Aurinkoa, pari kivaa tyyppiä, keikkoja, sopivasti juomista ja syömistä, mitä sitä muuta festareilla tarvitsee? (Sen, ettei ajattele seuraavan päivän työpäivää ja muutamaa hassua tuntia, jotka ehtii sitä ennen nukkua.)

Elbow - One Day Like This

PS. Tänään on viimeinen työpäivä, kuinka outoa? Huomisen jälkeen en tiedä, milloin näen noita lapsia seuraavan kerran, näenkö ikinä.

PPS. Saa tänne kommentoidakin!

Mikä ennen oli kevyttä on äkkiä enemmän

Oon löytäny itsestäni aamu-urheilijan täällä Ranskassa, lähdettiin tänään lenkille lempparinaapurin kanssa kello 9 aamulla! Aattelin aina Suomessa, että pyh, kuka muka jaksaa urheilla heti aamusta, mutta hupsista... Oon oppinut pitämään myös mm. oliiveista ja katkaravuista, juomaan olutta (demi-pêchestä se lähti...) ja eilen ostin ensimmäistä kertaa elämässäni (?) sormuksen, aion opetella pitämään muitakin koruja, kuin korviksia. Ostin myös villin väristä kynsilakkaa, aika päästä yli vain-kirkkaanpunaista-kynsilakkaa-jos-sitäkään-kaudesta. Sen nimi on picnic in the park, sopii siis tämänhetkiseen elämään enemmän kuin paremmin, haha (nimim. tänäänkin kolmisen tuntia kärähtäneellä nurmikolla "opiskelu"-piknikkiä viettäen).

Viime viikon torstain ja perjantain vietin kotona vanhemman pojan (8 v. Paul) kanssa, koska sillä oli kai angiina. Suomessa jos lapsella on kuumetta, se jää kotiin lepäämään ja juomaan Jaffaa, mutta ehei, ei täällä. Ranskassa lapsi viedään heti seuraavana päivänä lääkäriin. Näiden lastenlääkäri on päälle viisikymppinen minihameeseen pukeutunut nainen, ihan mukava, mutta kuulemma vähän erikoinen (eräänä jouluna oli poronsarvet päässä + keräilee Disney yms. -keräilykortteja, joita saa Auchanista, paikallisesta Citymarkettia vastaavasta kaupasta ostosten kylkiäisenä). Lääkärikäynnin jälkeen mentiin apteekin kautta kotiin ja Paul veti seitsemän pilleriä naamaan. Sekä lääkäri, että maman olivat sitä mieltä, että jos seuraavana päivänä ei ole kuumetta, niin kouluun vaan (käsite yksi kuumeeton päivä ei selvästikään ole tuttu..). Niin ja eilen aamulla sitä käytettiin myös sairaalassa vatsakipujen takia, mutta ne kuulemma kuuluu tautiin, ja tänään poika oli jo koulussa.

Perjantai-iltana illallistettiin Anniinan viimeinen illallinen Pariisissa (kuulostipa hurjalta) ja sain (taas) lisää suomalaisia tuttuja. Mistä näitä suomalaisia oikein riittää? Paikallisia kavereita in your dreams... Mutta pääasia, että niitä kavereita ylipäänsä on! Onneks mulla on vielä ihan huippuja ♥

Loppuviikonloppu sujuikin sitten auringossa maaten ja uima-altaassa pulikoiden (jäätävää!). Kierrettiin me kirpparillakin tosiaan ja ajeltiin bussilla Pariisin halki, vaikka metroilla ois päässy ainakin puolet nopeemmin. Mutta mikäs siinä, jos ei oo kiire.

PS. Nyt raikaa Manner täälläkin! Tai raikasi... Noh, kerkesin sentään kuunnella sen viidesti, ostan sen sitten Suomesta! Vaikka äiti jo kysyikin, että pitääkö se lähettää mulle, heh.

PPS. Kidutan itseäni juuri katselemalla Euroviisujen semifinaalia. Aikamoiset James Blunt-vibat tulee Paradise Oskarista, mutta sanoisin, että vois olla jopa voittoainesta...

Like a search for murder clues in dead man's eyes

Oli ihmeellinen viikonloppu. Huippuhyvä, mutta erilainen kuin yleensä. Ensinnäkin, ei menty juhlimaan. Käytiin Even kanssa juoksulenkillä lauantaina aamupäivällä. Siivosin mun huoneen. Hengailin omituisen paljon kotona, mutta olinkin kutsunu kavereita kylään. Pyöräytettiin parit piirakat ja katottiin leffaa (Changeling, suosittelen!) Even, Mäyrän ja Laura-Sophien kanssa. Laura-Sophie jäi yöksi ja kello neljän jälkeen oli pakko päättää, että nyt nukutaan eikä puhuta.

Sunnuntai-iltapäivästä otettiin juna Pariisiin ja suunnattiin Père-Lachaisen hautausmaalle. Saavuttiin kuitenkin harmittavasti puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, joten luovuttiin toivosta löytää kuuluisuuksien hautoja ja tehtiin vain pieni kierros siellä. Loppuilta kului saksalaistyylisessä kahvilassa sekä mielettömän maittavalla illallisella senegalilaisessa ravintolassa. Paras ravintola täällä tähän asti, pakko päästä uudestaan!

 

Kuvia ois ollu miljoona lisää, mutta ehkä tämä riittää!

26

26 - A song that you can play on an instrument

Yritän saada tämän projektin piakkoin loppuun, ettei veny ihan ikuisuuksiin. No, enää neljä tämän jälkeen, koittakaa kestää (se, että näitä on enää/vielä neljä tulossa)!

Soitin eskari-ikäisenä vuoden pianoa, jolloin opin nuotit jotenkuten suunnilleen. Nykyään osaan soittaa pianoa yhdellä kädellä jos mulle isketään nuotit eteen. Ala-asteella soitin viisi vuotta trumpettia ja olin sen myötä myös puhallinorkesterissa mukana. Tää on vähän outo valinta, koska en todellakaan osaa soittaa tätä kokonaisuudessaan, enkä varmaan enää laisinkaan, mutta tää on ainoa kappale, jonka muistan, että esitettiin orkesterin kanssa jossain. Oisin laittanut tähän sen biisin, joka esitettiin lukiossa musiikin ykköskurssilla, kun meiät jaettiin "bändeihin". Silloin viimeksi soitin trumpettia. Mutta kun en kuollaksenikaan muista, mikä se biisi oli?! (Ja pakko vielä mainita, että oli erittäin hämmentävää törmätä tähän kyseiseen teokseen täällä!)

Finlandia

Ihmeellistä, miten paljon kykenee tekemään ilman, että tekee oikein mitään, tärkeintä on näyttää kiireiseltä

Eilen olin niin väsyny, että menin hetkeksi takaisin nukkumaan, kun olin vieny pojat kouluun. Ehdin kuitenkin tehdä mun askareet, ennen kuin lähdettiin Even ja Sereinan kanssa naapurikaupunkiin Tavernyyn. Siellä on semmonen kauppakeskus, jossa on vaatekauppoja ja valtava ruokakauppa, jossa mamankin käy tekemässä ostokset. Ostin muutaman paidan ja yhden mekon. Täällä ei myydä ruokakaupoissa yksittäispakattuja jätskejä, outoa. Onneksi löyty kolmen kappaleen pakkaus!

Täällä myös alkoi eilen Täydellisten naisten 6. tuotantokausi, joka on siis jo pyöriny Suomessa, eli jonka oon jo kertaalleen nähny. Mutta täällähän siis se on dubattu ranskaksi, joten toisaalta ihan hyväkin, että tiiän jo mitä tapahtuu. Sitä luulis, että nyt vois keskittyä niiden ranskapuheeseen, mutta sen sijaan huomasin kiinnittäväni huomiota ainoastaan naisten käsilihaksiin, vaatteiden värisävyihin yms yhtä tärkeään... Kaikista sarjoista tulee täällä aina kaksi jaksoa peräkkäin, paitsi eilen jostain syystä tuli kolme Täykkäriä. Maman sano, että se ja papa ei hirveesti kato telkkaria, mutta Desperate Housewives on niiden molempien ehdoton lemppari, haha.

kuva

Mainoskatkoja tulee täällä ehkä yksi tunnissa, mutta se onkin melko pitkä sitten. Ja kaikissa ruokamainoksissa (Coca-Cola, Mars, McDonald's...) on alareunassa teksti, että "Terveytenne vuoksi..." ja sitten vaihtelevasti, esim. "syökää viisi hedelmää tai vihannesta päivittäin/harjoittakaa säännöllistä liikuntaa/tms" ja sitten tämän nettisivun osoite.

Tänään P:llä alko sen harrastukset, teatteri ja judo. Mun pitää aina saattaa ja hakea se. Kävin myös kirjastossa (luovutin ranskankielisen kirjan suhteen vielä, luen sen myöhemmin, kun ranska vähän paranee) ja pankissa, jännää. Ja taas taistelua C:n kanssa suihkuunmenosta, onneksi muistin meidän yhteisen insidejutun ja sain sen hyvälle tuulelle pitkällisen kappailun jälkeen, huoh. Muutama kirosana suomeksi tuli päästeltyä...

Oh, it was a funny feeling; to be wanted

Tarkoitus olisi siis lähteä ensi sunnuntaina Ranskaan au pairiksi. Hassua, outoa, kivaa, jännittävää, en tajua vielä kunnolla edes. 20 kilometrin päässä Pariisista ja sinne menen asumaan!

ffffound