All your gold

 

Laura oli ihan kiva maistiainen tulevasta, mutta tästä biisistä en vaan saa tarpeekseni! Ihan älyhyvä! Ja miten en ole tajunnut aiemmin, kuinka kaunis Natasha Khan on?

 

Musta tuntuu jo nyt, että New Girlin kakkostuottari on parempi kuin ykkönen (joka oli sekin loistava) ja alan lämmetä jopa Zooey Deschanelille.


Ei mulla muuta, halusin vaan kertoa tämänhetkiset suosikkijutut. Kivaa viikonlopun jatkoa!

PS. En tiedä, pitäisikö tätä tunnustaa, mutta: katsoin eilen Justin Bieberistä kertovan dokumentin/elokuvan/fanipätkän/?? Never Say Neverin, koska halusin tietää, mistä siinä oikein on kysymys. Justin Bieber-maniassa siis. Ja se muutti mun käsityksiä täysin! Olihan se nyt maailman eniten cheesy, mitä olen ikinä nähnyt, mutta! Jos oon aina ennen suhtautunut lähinnä naureskellen koko hemmoon, nyt osaan myös arvostaa sitä. Onhan se nyt saavuttanut amerikkalaisen unelman potenssiin tuhat ja tehnyt töitä sen eteen. Sen musiikkia en edelleenkään kestä, mutta onhan se nyt mahdottoman suloinen! Never say never, siis! Ei jumalauta, minäkin...

We don't want the fame // Oh, we want the fame

Tietysti juuri silloin, kun on edellisenä iltana ajatellut, että kyllä hiukset vielä yhden päivän menevät pesemättä ja nutturalla vielä kolmannenkin päivän, on nukkunut yön huonosti ja aamulla pukeutuminen on kiinnostanut, kuin kilo, noh, sitä itseään, laittanut päälleen vain jotain mahdollisimman mukavaa ja jotenkuten puhdasta, vähiten rikkinäiset sukkahousut ja kaiken lisäksi kumisaappaat, koska näytti uhkaavasti siltä, että alkaa sataa, niin totta kai juuri silloin Aamulehden toimittaja ja kuvaaja haluavat haastatella tyyli- ja muotiasioista.

Tässä siis meikän 15 minuuttia kuuluisuutta, ehheh. Ja ei, en halunnut tässä valittaa, että iiks, jouduin lehteen (tai vastaavasti brassailla, että hei meikän pärstä on lehdessä), mutta tuo koko tilanne huvitti minua vain niin suunnattomasti. En muista puhuneeni mistään kupeista, vaan astioista yleensä (tai ehkä puhuinkin, tilanne kun oli melkoisen kuumotteleva, sano siinä sitten jotain järkevää..), mutta ehkä nuo pääpointit tulivat esille.

Joo-o, nyt saa nauraa.

    Santigold "Fame"

Today we're younger we ever gonna be

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytiin Anniinan kanssa Helsingissä.

Torstai-iltana Anniina sanoi, että Legacy Tattoossa olisi Walk-in Friday. Päätettiin, että jos ehditään ennen Garden Partya, niin mennään. Ja mehän ehdittiin.

Jouduin tosin jättämään Anniinan vielä koristeltavaksi, kun lähdin haahuilemaan kohti Hietaniemeä. Olisin ehkä vieläkin pitkin katuja harhailemassa, ellei kadulla jo ohittamastani tyttöporukasta olisi huudahdettu nimeni. Viimeksi Pariisissa vuosi sitten näkemäni tyttö kavereineen oli sattumalta menossa sinne minne minäkin aioin! Jatkettiin siis matkaa yhdessä kuulumisia vaihtaen. Ihmeitä tapahtuu!

Jorailtiin täysillä The Shinsin tahtiin ja viereinen, tuntematon tyttö katsoi silmiin ja hymyili leveästi poikaystävänsä kainalosta. Charlotte Gainsbourgin peruuntuminen ohitettiin olankohautuksella, olihan meillä Tuborgia ja hyviä juttuja ja auringon viimeiset säteet. Regina Spektorin ihanuutta en edes yritä kuvailla. Liikutuin, hymyilin, lauloin, nauroin ja lumouduin.

Lauantaina ennen sadetta syötiin croissantteja ja ihasteltiin täydellisiä ihmisiä Sun Roba-katufestareilla. Sadetta paettiin Fazer-kahvilaan syömään jäätelöä ja kakkua sekä Kino Engeliin katsomaan Le Havre. Elokuvateatterin seinällä oli samanlaisia hahmoja kuin Berliinin muurissa (à la Thierry Noir).

Sunnuntaina aurinko paistoi ja teki mieli jäätelöä ennen kotimatkaa.

You keep me wishing in the dark

Oi voi, piti taas kertoilla ihan eri jutuista, mutta läppärin kiintolevy alkoi temppuilla ja nyt ollaan jokin aika ilman konetta, höh. Nyt jos koskaan olen onnellinen älykkäästä puhelimestani sekä yliopiston tietokoneluokan 24/7-aukiolosta. Ei tässä silti hirveästi omaa blogia päivitellä saati muiden lueta. No jospa ne viimeiset kouluhommat tulisi nyt tehtyä...

Täällä ehkä on jonkin aikaa hiljaista, joten sillä aikaa suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan ylläolevan kappaleen, joka löytyisi minunkin kesälistalta 110-prosenttisen varmasti, jos vain löytyisi Spotifysta, mokoma. Sopii alkukesään kuin jäätelö suuhun, nauttikaa (niin musiikista, videosta, kesästä, kuin jäätelöstäkin)!

Don’t go thinking you gotta be tough, to play like a stone

 

 

Ostin vihdoin, pitkän haaveilun jälkeen, rakkaustopin Helsingin-reissulla, kun käytiin katsomassa Zola Jesusta livenä (hitto se nainen on lyhyt!). Laukkuja mulla oikeastaan olisi jo ihan tarpeeksi, mutta kun rakkaus ilmestyy eteen niin eihän siitä nyt kannata kieltäytyä, eihän?

 

 

Kuninkaallista postia sain, kun voitin ensimmäisetä kertaa elämässäni blogiarvonnan (elswears). Paketista kuoriutui mm. kaksi huulijuttua, joista toinen sanoo, että Patience, please ja toinen puolestaan että Kiss me quick. Malttiin kehottavassa huulikiillossa näytän tosin aivan Johanna Tukiaiselta, harmi sinänsä. Sitä suuremmalla syyllä pussailisin mielihyvin merimiehiä, jos niitä tapaisin. Kuvan pinssi on matkamuisto Helsingin Tivolin tanssilattialta viime joulukuulta.

The Shinsin uus levy on niin tasaisen hyvä, että mun on vaikea päättää lemppareita!

PS. Kävin eilen elokuvissa ja suosittelen, että menette katsomaan Kohta 18. Pääosanäyttelijöiden ulkonäkö ei haittaa katselukokemusta ollenkaan, hehee.

PPS. Syökäähän paljon suklaamunia, kivaa pääsiäistä!

"Your stripper name is Rebecca Johnson?" -"Boobies Johnson. Two Boobs Johnson."

 

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi ihannoida Zooey Deschanelia. Koska a) Zooey on naimisissa Ben Gibbardin kanssa (Death Cab for Cutien laulaja), b) (500) Days of Summer on yksi mun lempielokuvista, c) Zooey tekee indiemusaa She & Himissä, d) Zooey on nätti ja käyttää söpöjä mekkoja ja muutenkin aika kivoja vaatteita.

Mutta. Jostain syystä Zooey ärsyttää mua. Ei samalla tapaa kuin turhat johannatukiaiset tai saanaparviaiset, vaan jollain aivan toisella tasolla. Siten, että kun kaikki tuntuu olevan kohdallaan, niin kaikki ei juuri siksi olekaan. Zooey on jo vähän ällösöpö. Tajusin tämän lopullisesti, kun luin Imagesta Anu Partasen avautumisen samasta aiheesta (Söpö, söpömpi, Zooey).

Mutta. Sitten aloin seuraamaan uutta komediasarjaa New Girl, jota ensin välttelin juurikin Zooeyn takia. Ja kappas, tykästyin sarjaan suurestikin (eikä tähän vaikuta yhtään eräs Jake M. Johnson......). Zooeyhan onkin aika kelpo komedienne! Epäilen, että tulen ikinä täällä kirjoittamaan Zooeysta ihania naisia-tunnisteen alla, mutta jollain oudolla tavalla pidän Zooeyn esittämästä Jessistä. Tai niinpä tosiaan, ehkä tykkäänkin vain roolihahmosta..?

 

kuvat: we♥it

I follow rivers

Viime viikolla oli töitä aamusta iltaan kaikkina arkipäivinä paitsi keskiviikkona. Käveltiin Mäyrän kanssa sitten mun vapaapäivänä ympäri Pariisia.

Muutaman kenkäkaupan jälkeen ohitettiin kaupungintalo ja sen eteen rakennettu "puutarha".

 

 

Karkkien sijasta ostettiin kirsikoita. Ja patonkia. Ja juustoa. Ja ehkä jotain muutakin. No, suunnattiin piknikille, jossa hullut varpuset yritti saada osansa meidän eväistä.

 

 

 

 

MK2 Bibliothèque on meidän vakkarileffateatteri, koska siellä maksaa lippu vain 4,90 e (ennen joulua 3,90!) aina alle 26-vuotiaille. Ei mentykään elokuviin, koska aurinko alkoi paistaa pienten sadekuurojen jälkeen.

 

 

Hetken jumituksen ja pilvien katselun jälkeen tajuttiin, että Parc de Bercy on ihan vieressä ja päätettiin mennä sinne.

 

 

 

 

Löydettiin viiniviljelmiä!

Ja sorsia!

 

Jos jotain, niin puistoja tulen kaipaamaan Pariisista.

Illalla kaikki ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan... Mentiin lasillisille, seura löysi kyllä paikalle (oon umpisurkea antamaan ohjeita puhelimessa), illan saldona lopulta yksi varastettu laukku, yöbusseilua, Mäyrä joutuu kävelemään hetken aikaa keppien kanssa, kotona neljän aikaan aamuyöstä. Olin onnekas, ettei mulle sattunut mitään.