Mutta ennen kaikkea, oon alkanut neulomaan! Kaulahuivi valmistuu joskus tulevaisuudessa, toivottavasti. Enpä ole tarttunut puikkoihin sitten ala(vai ylä?)asteen. Neuloin tosin puolentoista kerän verran kaksinverroin leveämpää, kunnes tajusin, että se on ihan himoleveä ja aloitin alusta. Mmm, leijonankeltaista!
Ja lisäksi; luen taas kirjoja! Ihanaa. Väitän muistavani sen hetken, kun opin lukemaan, oli muistikuva totta tai ei. Olin viisivuotias, isuin eteisen lattialla sellainen pieni, paksu pahvikirja (tiedättehän, sellainen, jossa on kuva ja sen alla lukee isolla PALLO tai KUKKA jne.) sylissä ja yhtäkkiä tajusin, mitä niistä kirjaimista muodostuu. Ala- (ja kai jonkin aikaa yläasteellakin) suorastaan ahmin kirjoja ja sepitin mielessäni tarinoita ennen nukahtamista. Sitten, noh, koulujuttuja ja muita juttuja tuli lisää, lukio ja sen sellaista. Koulukirjojen lisäksi tuli luettua vain lehtiä. Nyt koitan ryhdistäytyä, vähemmän tietokonetta, enemmän kirjoja!
Pinon päällimmäinen, Zadie Smithin Kauneudesta, on jo luettu, loput tavoitteena ennen loman loppumista. En oikein tiedä, pidinkö tuosta, enkä oikein osaa kuvailla sitä. Takakannessa sanotaan humoristinen ja polveileva kertomus itsepetoksesta ja anteeksiannosta. Hmm, niin kai sitten (jos luette, lukekaa alkuperäiskielellä englanniksi! Suomennettu rap on väkisinkin tahattoman koomista). Ainakin siinä sanottiin hienosti sisaruudesta:
"Hän ei pohtinut, rakastiko heitä, ja jos rakasti, niin miten tai miksi. He vain olivat rakkaus: he olivat ensimmäinen todiste, joka hänellä oli rakkaudesta ollut, ja he olisivat viimeinen vahvistus rakkauden olemassaolosta, kun kaikki muu sortuisi."
Kai ootte jo kuulleet uutta Pariisin Kevättä?!
Pariisin Kevät - Saari
Oi että mäkin haluun neuloa! En kyllä tiedä osaanko enää, mutta kai sitä vois taas opetella. Oon varmaan viimeks tehny lapaset kuudellella luokalla.
VastaaPoistaHihii kohta työvuoroon ja sitten mäkin pääsen lähtemään kotikotiin joulun viettoon. Heti maanantaina suunnitelmissa kirjaston valloitus ja joululomakirjojen kahminta. Mullakin on olevinaan tarkka muistikuva, kuinka opin lukemaan (tai sitten oon kuullut tarinan niin monta kertaa, että vaan luulen muistavani)myöskin 5veenä, kattelin aina äitin kanssa Kymppitonnia ja yhtäkkiä kysyin, että lukeeko tossa lapussa leijona?
kyllä sen vielä osaa jos on joskus jo osannut! onneks äiti vähän autto alussa ja aina jos luulen tekeväni jotain väärin niin huutelen sitä apuun :DD hahha, kymppitonni!!! cool :--D
VastaaPoistaMulla on Poikani Kevin omassa kirjahyllyssä ja voin kertoo että se on aika... miten sitä nyt vois kuvailla. Ahistava, masentava. Mutta se on ehottomasti lukemisen arvonen!
VastaaPoistasini: joo, osaan aavistella ku tiiän mistä se kertoo :)
VastaaPoista