The year of not needing to be something and finally just being.

CLICK THE IMAGES FOR SOURCE

>>>

2015 by Kristina Haynes:

The year of quiet and yearning and music and dancing and touch and tender and giving. The year of bruises, fire, dresses that are too tight, lipstick stains on everything, fake lashes left on my best friend’s sister’s dresser, aching feet from walking twenty blocks on Halloween, smoking too many cigarettes that it’s embarrassing, that I should be dead, I am so sorry: lungs, body, forgive me. The year of cake and conversations about pop music and oh my god Kim still looks gorgeous with all that water weight. The year that I’m still not correcting people on how to spell my name but I’ll get there, this year or the next. The year of not needing to be something and finally just being. The year I developed a palette for coffee, absinthe, jazz. The year of moving on. The year of breaking things, of piecing them back together. The year when I stepped outside on a night where it just rained and rained and I let myself be consumed by it. The year I did not quiet anything about myself. The year that I lived open, honest, like a wound with no bandage. At least the air can get to it. At least the scar won’t heal ugly. Even if it does. The year I accepted that I am my father’s child and that I inherited his big clumsy heart. The year of lonely, the year I finally did something about it. The year the poems came out from under the bed, the closet, from beneath the floorboards, leaked out of the mirrors, put their tiny hands on me, said hush, said come here. The year of sleeping all day and up all night, the year of running, the year of staying, the year of cinnamon, salt, vanilla. The year of yes. The year of finally. And always, the year of love, so much love that I am dizzy up to my ears with it. The year I loved myself back, claimed myself back. The year I needed. The year I am most proud of. The year I could just kiss myself for.

blog goals: making someone feel a little less sad

Click the images for sources

 

"You, with your hands full of Earth and your head full of rainfall. How many hearts do you hold in your own?"

-Shinji Moon, The Anatomy of Being

>>>

Olen ollut vähän hukassa tämän blogin kanssa.

(Ja ehkä vähän muutenkin, muttei nyt mennä siihen.)

On tullut jotenkin yhtäkkinen halu suojella itseä, käpertyä jonnekin näkymättömiin. Olla kertomatta mitään mistään, olla vaan.

Ja olen miettinyt, että mitä hittoa, mitä järkeä tässä on, mikä tämän tarkoitus on, miksi tämä on olemassa?

Itselle musiikki, kauniit kuvat ja kauniit sanat ovat aina olleet pakopaikka silloin, kun maailma on tuntunut liian pahalta paikalta olla ja elää. Ja sitä ne ovat edelleen.

En ole koskaan havitellut ammatti-/kaupallisten bloggaajien joukkoon, se ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta.

Mulle riittää, että on olemassa tämä oma pieni palanen internettiä, joka on kokonaan mun. Vaikka tavallaan ei ole, koska vaikka kaikki määräysvalta onkin minulla ja vaikka kuinka tekisin tätä vain itselleni, teen tätä myös vuorovaikutuksen toivossa, teille.

Ja ehkä jossain olen onnistunutkin, sillä vaikka kommentteja ilmestyykin aika harvoin, niin silti täällä käy päivittäin satoja ihmisiä, mikä on jollekin ehkä pieni luku, mutta mulle aivan käsittämätön.

Joten kyllä, aion jatkaa edelleen. Tehdä ja julkaista sellaisia juttuja, jotka tuntuvat itsestä hyvältä, silloin kun siltä tuntuu. Jakaa hyvää musiikkia, kauniita kuvia ja lauseenpätkiä usein aika monimutkaisesta ajatuksenjuoksusta.

Jos se vaikka saisi jonkun ihmisen siellä tuntemaan itsensä vähän vähemmän surulliseksi tai yksinäiseksi ja maailman tuntumaan hetken hieman kevyemmältä, kestettävämmältä.

Kiitos, ootte parhautta.


(Otsikko: XX)

You are not lost you are here

 Click the images for sources

>>>

Hengitä.

Keskity siihen, että hengität.

Just breathe.