If I stay here, trouble will find me

Mulla on kaikki niin hyvin täällä.

Paremmin kuin hyvin, itse asiassa.

Tampere ei ehkä paikkana ole kaikista ihmeellisin, mutta olen löytänyt ympärilleni ihmeellisiä ihmisiä. Ne sanoo mulle yllättäen, että olen ihana, arvaamatta, kuinka paljon sitä tarvitsen juuri sillä hetkellä.

Ja silti musta välillä tuntuu, että:

if I stay here, trouble will find me

Tai ehkä pikemminkin, että:

if I stay here, I'll never leave

Enää mulla ei ole tarvetta paeta, mutta en halua jäädä liiaksi jumiin.

Siksi lähdenkin syksyllä.

En vielä tiedä minne, mutta senkin pitäisi varmistua ihan pian. Jännittää.

PS. Taidan kuunnella The Nationalia vielä vanhana mummonakin. Uusi albumi on ihan tajuton.

PPS. Joku sanoi lauantaina baaritiskillä kahden jälkeen, että tuoksun hyvältä mutta mulla oli liian kiire tanssimaan.

No need to talk about the future, baby, we don't need to talk about that

Marraskuussa haastoin itseni tekemään uusia asioita. Totta puhuakseni, olisin voinut suoriutua paremminkin. Mutta ei tämä mikään kilpailu ollut ja varmasti tuli tehtyä myös sellaista, jota ei edes tajunnut tekevänsä ekaa kertaa.

Mieleen jäi ainakin ensimmäinen kahvakuulatunti (oli huippua, tätä lisää!). Osallistuin myös kieltenopiskelijoiden ainejärjestön pikkujouluihin ja tulipa minusta sitten kertaheitolla toinen uuden hallituksen kulttuurivastaavista, hupsista.

Eräänlaisena uutena kokemuksena voi pitää sitä, kun menin tenttiin nukkumatta silmällistäkään edellisenä yönä. Lukeminen jäi hieman viime tinkaan. Yleensä en juo kahvia koskaan, sinä yönä meni kaksi kupillista vierasvarana ollutta pikakahvia. Aikamoinen kokemus sinänsä, voitte arvata, kuinka nauroin (lähinnä ihmetyksestä), kun eilen sain tietää tentin menneen läpi.

Tämän ehkä voisi ottaa ihan tavaksi, pyrkiä tekemään ainakin yksi täysin uusi asia kuukaudessa (mielellään kivoja asioita, ei esimerkiksi viimeisenkaltaista tapausta). Siinäpä haastetta vuodelle 2013.

Ensi vuodelta odotan parempaa opiskelumotivaatiota, Protuleirille ohjaajaksi menemistä, kesän festareita sekä, jos kaikki vain menee suunnitelmien mukaan, vaihtoon lähtemistä.

Vuosi 2012 oli hyvä, toivottavasti 2013 on vieläkin parempi! Jännittävämpi ainakin saisi olla.

PS. Tekikö joku jotain uutta tämän innoittamana? Saa kertoa! Saa myös jakaa juttuja, joita pyrkii, suunnittelee tai haaveilee toteuttavansa ensi vuonna.

Letting go of ghosts

Rakastin Bat For Lashesin The Haunted Man-albumia jo ennen, kuin se oli julkaistu. Pariin päivään ei ole muu musiikki houkutellut. Oi, niin itkettävän ihanaa ja mahtipontista.

Nyt kuitenkin hymyilyttää, sillä jos kaikki menee hyvin, vuoden päästä olen jossain muualla, kuin Suomessa.

Tänään kehottaisinkin kuuntelemaan tuota levyä, katsomaan tuon kauniin making of-videon ja päästämään irti menneisyyden haamuista. Suurena Filosofina kehottaisin myös, että;

Turn your dreams into plans.

(En suinkaan keksinyt lausahdusta itse, mutten enää muista, missä sen näin. Väliäkö sillä, hyvä motto kelle tahansa.)

Winter stole summer's thrill and the river's cracked and cold

 

Palataanpa muutama päivä taaksepäin ja jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ben Howardista ja muustakin.

Sen kaaoksen ja tenttien keskellä mietin, että jos elämässä pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi, miksi olen tässä?

Mietin, että onkohan musta sittenkään tähän. Yliopistoon ja lukemiseen. Oon aina ollut ihan hyvä koulussa ja pitänyt itseäni melko teoreettisena ihmisenä. Nyt oon alkanut harkita jopa ammattikorkeakoulua, joka ei ole aiemmin edes ollut olemassa vaihtoehtona omassa päässäni. Haluaisin löytää koulun, jonne oikein odottaisin, että pääsen joka päivä. En tosin tiedä, onko se edes mahdollista. Mutta onhan mulla aikaa kokeilla ja miettiä.

Tampereelle kuitenkin alan kotiutua. Mirel Wagner ja Joose Keskitalo Telakalla oli jotain ihan uskomattoman taianomaista. Istuttiin muutaman metrin päässä esiintyjistä viinilasiemme kanssa, ah. Torstaina tuntui jotenkin oudolla tapaa pahalta lähteä Jyväskylään, vaikka tiesin, että menen kotiin ja palaan taas. Kai se jotain tarkoittaa.

But if I was to go my own way
Would I have to pass you by?

All I have to say now baby, you had me at hello

 

Elämä on jännä juttu. Jokainen pyörii omassa kuplassaan päivästä toiseen yrittäen tehdä edes jotain mielekästä. Joskus sitä epäilee omia valintojaan ja tekojaan ja ahdistuu, kun mahdollisuuksia on samanaikaisesti liikaa ja liian vähän. Toisinaan kokee pieniä tai vähän suurempia valaistuksia. Tarvittiin vain yksi lähes kolmituntinen luento ja pyöräilin kotiin hymyillen, innostuneena, miettien, onko tyhmää suunnitella jo nyt gradua, väitöskirjaa, tutkimusta, tulevaa uraa, mitä lie kaikkea suureellista. Ja ihan hetki sitten olin vielä sitä mieltä, että yliopisto ei ehkä sittenkään oo mun juttu.

Mikään ei ole ikinä varmaa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin hyvinkin katsella Tamperetta pidempäänkin, ehtii sitä ulkomaille uudestaan myöhemminkin. Unohdin linkittää tänne oivallisia sanoja mm. lähtemisestä. Muistinpas nyt kuitenkin, lukekaahan!

Minäkin sanon, että lähde. Jos et nyt ihan heti maailman toiselle puolelle, niin edes sinne kehonhallintatunnille, vaikket punttijumppaan jaksanutkaan. Ja sinne ranskanopiskelijoiden pikkujouluihin, joihin lähtemistä mietit useammin kuin kahdesti. Koska saattaa käydä niin, että se onkin päivän paras päätös.

Ja sitten vesitän hienon kannustuspuheen olemalla lähtemättä mihinkään tänä iltana, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Mutta ei ihan aina jaksa ja sitä paitsi lauantaina lähden Helsinkiin, superia!

 

PS. Ainiin, mulla kävi kyläilijöitä ja sain kirjaimellisesti lisää valoa elämään, jei!

Ewert And The Two Dragons - You Had Me At Hello

You know how the time flies, only yesterday was the time of our lives

Tein listaa, mitä haluan tarvitsen asuntooni (jota siis ei ihan vielä ole, melkein kyllä). Ekana oli Macbook, realistista joo? Päädyin sitten kuitenkin halvempaan, ihan kelpo varmasti sekin. Ajattelin, että on se ehkä hieman tyhmää maksaa tuplasti enemmän vain siksi, kun se on niin kivan näköinen. Valitsin silti sen kauniimman niistä kahdesta vaihtoehdostani (ei-Maceista). Konetta kuitenkin käytän päivittäin, niin ärsyttäisi vain jos se olis ruma. Jos jossain tunnen itseni tyhmäksi, niin tietokonekaupassa.

Mulla on liikaa aikaa ajatella. Mulla on liikaa aikaa. Mulla on liikaa. Mulla on. Mulla. Minä.

Mitä sulle kuuluu? Mitä teille kuuluu? Kiinnostaisi kovasti tietää.

Tai kertokaa sitten edes jotain Tampereesta. Kehukaa, jooko?

Something tells me I'm into something good

Eilinen oli oivallusten päivä:

♣ En saanut yöllä heti unta, joten rupesin selailemaan Tampereen yliopiston hyväksymispapereita ja muita lappusia. Innostuin toden teolla, ehkä Tampere on hyvä just mulle. Kiva muuten saada tietää, että on päässyt myös Turkuun opiskelemaan sen jälkeen, kun Tampereen paikka on jo pitänyt hyväksyä. No, eipä tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa sen suhteen. Ja kai se on ihan hyvin, että pääsi kolmeen yliopistoon niistä neljästä, joihin haki.

♣ Sinä samaisena yönä sain myös kuningasidean. Tatuointiin nimittäin. Nykyään on kai omaperäisempää olla ottamatta tatuointia, mutta ku muutkin nii minäki! Tai siis... Oon muistaakseni aina pitänyt tatskoista, mutta en osannut kuvitella niitä itselleni ennen kuin ehkä pari vuotta sitten eräänä kesänä huomasin valvoneeni aamuviiteen tuijotellen mitä kivoimpia kuvia mm. täältä. Oon vain halunnut odottaa, että saan jonkun oikeasti hyvän idean siihen.

♣ Huomasin, että mun vihreä Picnic in the park-kynsilakka loppuu ihan kohta. Se on huono asia, koska a) en tajunnut hamstrata sitä mukaani Pariisista, b) mun on pakko lakata koko ajan kynsiäni, sillä toi lakka ei ihan hevillä poistu, vaan kynsistä jää kauniin vihertävät ja c) tykkään tästä kovasti, en oo koskaan saanut näin paljon kehuja kynsien väristä. Mm. siltä lentokentän virkailijalta, jolle maksoin ylimääräisestä matkalaukustani ja siltä homomieheltä Batofarilla, jonka kanssa päädyin hetkeksi tanssimaan.

♣ Iloitsin taas, ehkä miljoonannen kerran, kuinka kivoja kavereita mulla onkaan. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla ja sen jälkeen kävin toisten tyttöjen kanssa kahvilla (eli kaakaolla) ja kirpparilla, jossa...

♣ ...ihmettelin, miksi olen koskaan alkanut keräämään astiastona perustylsääkokoa, kun kirppareilta löytää ihania astioita? Tuleehan niistä aikamoinen sekamelska, kun ostaa aina pari lautasta kukallisia ja sitten toiset pari raidallisia, mutta aika suloinen sekamelska mielestäni. No, ei kai astioita voi koskaan olla liikaa?

♣ Muistin, ettei mulla ole tällä hetkellä hajuvettä laisinkaan. Viime vuoden sinnittelin joltain lomamatkalta lentokoneesta tuliaisina saamilla minipulloilla Lancômen tuoksuja sekä Sephoran (meikkikauppaketju, toimii ainakin Ranskassa) näytelahjoilla (joita siis sai yleensä aina kun osti sieltä jotain). Kipitin siis The Body Shopiin ja pikaisen harkinnan jälkeen päädyin kirsikankukkiin, koska ajattelin selviytyväni Suomen pimeästä talvesta nuuhkien Pariisin kevättä (pullon kyljessä tosin lukee Japanese cherry blossom, mutta ei anneta sen häiritä). Haaveilun kohteena pysyy kuitenkin edelleen Chanelin Chance Eau Fraîche (kirotut kylkiäislahjat!).

♣ Tuumin, että tämänvuotinenkin Flow taitaa mennä siten, että tiedän paljonkin tyyppejä, ketkä on sinne menossa, mutta en ole oikein menossa kenenkään kanssa. Tai siis että en oo menossa jollain tietyllä porukalla samalla junalla samassa paikassa yötä hengataan yhessä koko viikonloppu -tyyppisesti. Mutta kaikki järjestyi viime vuonnakin ja nyt en edes stressaa asiasta, toisin kuin vuosi sitten hieman. Hyvä vaan jos voi vaihtaa porukkaa aina fiiliksen ja bändin mukaan, heheh.

Kuinka paljon ihminen saakaan jaariteltua hajuvesistä ja kynsilakoista? Aika paljon näköjään.

Voisin jaaritella vielä siitä, kuinka kivaa olisi, jos tämä laulu kertoisi mun elämästä. Mutta ehkä jaarittelu riittää jo tälle kerralle.

The Bird And The Bee - I'm Into Something Good


Kaikki kuvat we♥it, kuinkas muutenkaan.

Like punching in a dream

Parasta on se, kun tajuaa elävänsä unelmaansa. Juuri sellaista elämää, josta on aina haaveillut. Olla juuri (tai ainakin lähes) sellainen ihminen, jollainen on aina haaveillut olevansa. Sellaista oli Ranskassa ja näyttää, että se meno tulee jatkumaan (toivottavasti) täällä Suomessa. Pitää vain olla tarkkana, ettei ajaudu samoihin käyttäytymismalleihin, kuin aiemmin.

Pääsin Tampereelle opiskelemaan ranskan kieltä, ihme kyllä! Olin täysin varma, että Tampereelle en ainakaan pääse, mutta kappas. Eniten oon ehkä innoissani siitä, että pääsen pois Jyväskylästä. Vaikka ei mulla mitään Jyväskylää vastaa olekaan, haluan vain jotain muuta.

Tulin tiistaina Suomeen ja Jyväskylään 14 tunnin junissa, busseissa, lentokoneessa ja autossa matkustelun jälkeen. 40 kiloa matkatavaraa, olin aika poikki kyllä. On ehtinyt olla jo kavereitten tuparit, kadunvaltausta, läksiäisiä ja sen semmoista. Kaupunki on täynnä rallijuntt-, anteeksi, -turisteja.

Vaikka täällä on hyvä olla, niin välillä kaipaan Ranskaan. Sitä, että ympärillä puhutaan ranskaa ja että itsekin pääsi puhumaan sitä. Kaipaan Seineharmoniaa, puistopiknikkejä, drum'n'bass-menoja, tekemistä. En kuitenkaan kaipaa hassunmuotoisia pussilakanoita, ainaista juoksemista metroon (vaikka seuraava tulee kahden minuutin kuluttua), kusenhajuisia metrokäytäviä tai sitä, että kaikki polttaa.

Huomenna lähdetään Iisan kanssa kokkaamaan viikoksi Protulle. Saa nähdä, mitä Team KK (KuurotKokit) saa aikaan. Oon niin kaivannut protuilua!

 

PS. Norjan kammottavista tapahtumista en itse osaa oikein sanoa mitään, mutta onneksi jotkut muut osaavat.

PPS. Kaksi viimeisintä kuvaa on Pariisin kesämenoista, Paris Plages.

You gave to me all I know I will stay here I will not go

Saanko sanoa vielä kerran, kuinka parasta on, kun talo on tyhjillään? Voi kutsua ystävän kylään ja jumittaa aamuyöhön asti viinin virratessa, illallistaa romanttisesti kynttilän valossa, nauttia toisen rajoittamattomasta Spotifysta ja lisäillä kappaleita vuorotellen soittolistaan nimeltä "ranen ja mäyrän parhaat". Tänä aamuna Mäyrän (a.k.a. Märskin a.k.a. Märtsiboin a.k.a. Lauran) lähtiessä seitsemän jälkeen töihin ajattelin nukkua vielä hetken ja sitten mennä juoksemaan. Alkoikin ukkostaa ja nukuin sitten vielä hetken lisää. Isä soitti, että mulla on opiskelupaikka Jyväskylässä. Pelkään, että käy niin, että pääsen vain Jyväskylään, kun halusin mihin tahansa muualle kuin Jyväskylään. No, viikon päästä selviää.

 

Mullakin on nyt vihdoin kesäloma! On ollut tosi hassua ajatella, että Suomessa ihmiset on olleet kesälomalla (tai no ketkä nyt lomalla ja ketkä kesätöissä, mutta kuitenkin) jo vaikka kuinka kauan. Nyt on jo melkein heinäkuun puoliväli, kesähän on kohta ohi, hei mitä ihmettä! Ranskaperhe lähti kesäloman viettoon lauantaina, hyvästelyt sujui hämmästyttävän sujuvasti. On hyvä tietää, että on aina tervetullut kylään. Paul (se 8-vuotias) suunnitteli lähtevänsä mun mukana Suomeen ja antoi halauksia viimeisen kuukauden ajan joka toinen sekunti. On aika surullista, kuinka nopeasti lapset unohtaa.

Beat boxaus kuulosti mahetsulta (mellevältä, muikeelta, mistä mä tämmösiä sanoja nappasin?) maailmanmestareiden (ne on ranskalaisia, en tosin tiedä minkä vuoden mestareista oli kyse..) suusta/kehosta. Ei voinut olla hymyilemättä. Toisena päivänä lopulta mentiin elokuviin (Omar m'a tuer), sen jälkeen ei hymyilyttänyt.

Oon juonut litroittain teetä, syönyt liikaa omatekemää briochia, kuunnellut Spotifyn kuunteluajan loppuun ja yrittänyt löytää majoitusta Lontoosta. CouchSurfing houkuttaa, mutta saa nyt nähdä. Suunnittelin turistoivani hulluna viimeisen kokonaisen Pariisiviikon kunniaksi, mutta eilisen suurin saavutus oli kaupassa käynti ja tänään en ole edes käväissyt ulkona. Siellä sataa ja mä oon lomalla!

 

Se on siinä, mun kesäbiisini tälle kesälle:

Bombay Bicycle Club - Shuffle

Vielä joskus palaan, lupaan, vielä joskus

Ahdistaa suunnattomasti yliopistohaku. Tuntuu, että tiedän vielä vähemmän mitä haluan, kuin viime keväänä. Tai ehkä eniten ahdistaa paluu Suomeen. Voisin vaan jatkaa tämmöstä oleilua, kaikki on niin helppoa nyt. Ehkä liiankin kai. En välttämättä haluais toista vuotta au pairina, mutta lisäaikaa Pariisissa tai jossain muualla kelpais. Vaikka ei se tietenkään ois sama asia kuin tähän asti, kun kaikki ihmiset vaihtuis taas, mutta.

Siiri kysyi multa joskus, kun vasta haaveilin au pair-jutuista ja Ranskasta, että miksen mee Afrikkaan, puhutaan sielläkin ranskaa. Silloin tyrmäsin, ettei se ehkä oo vaan mun juttu. Se on jääny kaivelemaan aika pahasti, hitto miksei muka olis. Ei ehkä helppoa ja vaatis rohkeutta, mutta tekis ainakin jotain oikeasti hyödyllistä (toivottavasti).

Viime viikonloppu oli hurjan kiva, juhlimisen sijasta (juhlimisen puutetta tosin kompensoitiin päiväkaljoilla) siihen kuului puistoissa istuskelua auringonpaisteessa, vaikka olikin vielä aavistuksen liian kylmä piknikkeilyyn. Meitä se ei kuitenkaan estänyt. Lauantain babysittaus oli ihan ylihelppo ja kummasti Peven kanssa syötiin vaikkei kummallakaan ollut nälkä.. Ja eilen oli reilu plus kymmenen täällä, kevät on tosi jees!

I'm froze by desire, no need to leave

23 - A song that you want to play at your wedding

Aika mahdotonta sanoa, koska sillä pitää olla merkitystä molemmille. Mutta tässä aika osuva:

I know nothing 'bout leaving but I know I should do it today

kuva

Mutta muistakaa, että:

Minä en unohda sinua koskaan,

vaikka en muistaisi omaa nimeäni