Kiinnostaa

Tällä hetkellä kiinnostaa:

Master of None, musiikki jossa voi kellua (esim. Daughter: Not To Disappear ja ikirakkaus Bloc Partyn uusi albumi HYMNS), Patykan Huile Absolue naamalle ja sheavoi muulle kropalle (esim. tämä Flow kosmetiikan kehäkukalla terästetty, niin herkku tuoksu!), Loldiers of Odin, kandi, ruotsin kieli (vaikka oonkin ihan surkea siinä), jallu, sokerin vähentäminen (vaikka ostinkin just kuukauden semisokerittoman kauden jälkeen pussillisen irtokarkkeja), Haruki Murakami, Charles Bukowski, antirasismi, LÄSKI. Rasvainen monologi lihavuudesta, mustavalkoisuus pukeutumisessa (muttei ajattelussa), Carol.

Ei kiinnosta:

loska, "naisten suojelu" tekosyynä rasismille (tein just lahjoituksen Naisten Linjalle ja suosittelen tekemään samoin, jos vain suinkaan rahatilanne niin sallii), kandi, omistaminen, sydänsurut, ikäkriiseily (täytän huomenna 25 vuotta!!).

Sweet(er) November

Muutaman minuutin kuluttua se on ohi, marraskuu nimittäin. Vaikka onkin ollut päiviä, jolloin ainoa mieliteko on ollut käpertyä jonnekin talviunille, on marraskuu tuntunut ihmeen mukavalta. On tullut seikkailtua Helsingissäkin välillä ja kokeiltua eri tanssityylejä ihan ohjatusti, muutenkin siis kuin baareissa (vaikka on niitäkin koluttu huolella). Baletti ei ole yhtään mun juttu, mutta nykytanssi vois ollakin.

Vaikka marraskuu väistyykin, pimeys sen kun jatkuu, joten ajattelin vinkata muutamasta jutusta, jotka saattaisivat hieman pehmentää kamalaa kaamosta:

- MUSA: Hunajainen RnB, josta kuitenkin löytyy potkua ja asennetta, on yksi mun tämänhetkisistä suosikkigenreistä. Kannattaa tsekata ainakin SZA:n Z-niminen EP sekä Abra ja Tinashe. Tein myös jokin aika sitten tällaisen juustolistan, josta löytyy yli 200 biisiä herkistelyyn: MORE CHEESE PLEASE. (Ja pakko vielä hehkuttaa Grimesin uutta Art Angels-albumia, joka on täyttä timanttia alusta loppuun, vaikkei edellä mainittuun musagenreen ihan istukaan.)

- TV: En ole pitkään aikaan seurannut mitään kunnon hömppäsarjaa, mutta nyt tajusin kaipaavani sellaista elämääni. Rakastan dokumentteja, koska loputon uteliaisuus ja uuden oppiminen, mutta ne on usein myös niin raskaita, ettei niiden parissa oikein kunnolla rentoudu. Samoin kaikki sillat ja gameofthronesit on kyllä hyviä, mutta ei kevyimmästä päästä nekään. Tosi-tv taas saa mut repimään hiukset päästäni ja aika monet sitcomit on melkoisen karmeita. Siispä, aloin katsomaan Gleetä! Jokin jenkkien high school-draamassa ja pateettisen mahtipontisissa showkuoro-esityksissä vetoaa, hehee. Plussaa monipuolisesta näyttelijäkaartista ja edes jonkinasteisesta tiedostavuudesta. (Saa myös suositella jotain kevyen kivoja sarjoja, muistan ainakin joskus tykänneeni Modern Familystä ja New Girlistä, mutta nekin sitten jäi, hmm.)

- KIRJALLISUUS: Tove Janssonin Muumilaaksoon on mitä ihaninta paeta todellisuutta, mutta jaksaisin edelleen hehkuttaa myös runoja. Sellaiset nimet kuin Warsan Shire, rupi kaur ja Nayyirah Waheed kannattaa painaa mieleen ja etsiä heidän tuotantoaan luettavaksi. Uppoutukaa radikaaliin lempeyteen, sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

- JUHLAT: Aina on syytä juhlaan ja pimeyden keskellä kannattaakin tarttua jokaiseen tilaisuuteen skoolailla ja laittaa jalalla koreasti. Ostaa kaupan pakasteesta valmis mutakakku ja muuttaa kotikampaamo kakkupirskeiksi, lakata vahtaamasta bussien aikatauluja ja jäädä after workin "yksien" jälkeen diskoilemaan, tanssia vieraassa kaupungissa pilkkuun saakka ilman tietoa yöpaikasta. Ihanan typerää ja hulvattoman vastuutonta.

Näillä kohti vuoden 2015 viimeistä kuukautta, tulispa sitä lunta taas pian!

Sense8

Vinkkaisin taas kivasta tv-sarjasta, jota suosittelen lämmöllä katsomaan!

Olin hieman epäileväinen aluksi, kun törmäsin Sense8-sarjaan sen scifi-elementin takia ja tuskin olisin aloittanut katsomisen, ellei Pauliina olisi kehunut sitä.

Netflixin alkuperäissarja Sense8 kertoo ihmisistä eri puolilta maailmaa, jotka huomaavat olevansa yhteyksissä toisiinsa mielensä kautta. Sarja hyppelehtii eri aikatasoilla ja eri paikoissa ja kestää hetki, ennen kuin alkaa hahmottaa, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Lisähämmennystä tuo myös se, että päähenkilöitä on tosiaan kahdeksan kappaletta.

Juoni ja sarjan idea on toki kiehtova, mutta mielestäni kaikista parasta sarjassa on sen henkilökaartin monipuolisuus. Kerrankin kerrotaan muidenkin kuin valkoisten jenkki/länkkäriheteromiesten tarinoita (mitä toki niitäkin on mukana)! Mukaan mahtuu niin intialainen, islantilainen kuin korealainenkin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.

Katsoin sarjan joskus kesällä mutta edelleen muistan elävästi pari kohtausta (ei spoilaa liikaa, lupaan!), jolloin teki mieli tuulettaa (no joo, taisin hieman hihkua ääneen):

Kun Nomi (transnainen ja lesbo) puhuu Pride-kulkueesta ja lausuu taikasanat I am also a we. Niinpä, henkilökohtainen identiteetti linkittyy vahvasti myös muihin.

Kun islantilainen Riley ja kenialainen Capheus ovat lentokoneessa ja Capheus sanoo, kuinka Riley on onnekas saadessaan lentää ja Riley vastaa, että ei onnekas vaan etuoikeutettu. (C: You're so lucky. R: No, not lucky. Privileged.)

Tässäpä siis mun vinkki pimeneviin syysiltoihin! (Onko joku jo katsonut tämän, mitä ajatuksia herätti?)

SOITTOLISTA / JUL15

JUL15 - PACING

Kuuntele ainakin nämä:

Luca feat. Tei Shi - Best On. Mukavan rauhallinen fiilistelybiisi, jossa on kuitenkin potkua ja joka vähän alkaa keinuttaa lanteita.

Miguel - coffee. Ahhh!! Olin todella, todella obsessed tähän biisiin, kun sen eräs aamuyö päätin kuunnella kun en saanut unta. Kello oli tosiaan jotain siinä kello kolme aamulla, eikä uni tullut ja sitten tanssin reilun tunnin tämä biisi kuulokkeista repeatilla itsekseni. Yksi kesän kivoimmista hetkistä ja biiseistä. Jos joku joskus soittaa tämän baarissa tms. tulee saamaan multa ikuista rakkautta ja kunnioitusta osakseen, haha!

Ta-ku feat. JMSN & Sango - Love Again. Kuuntelin Ta-kun ihanaa Songs To Break Up To-levyä paljon Montrealissa ja olin kovin innoissani uudesta albumista Songs To Make Up To (levyjen nimeämistaidot muuten kohdillaan tällä heebolla!). Tää musiikki on vaan niin i-ha-naa, ah!

The Internet feat. KAYTRANADA - Girl. Ja tämäkin sitten, ei huh huh! Ihanaihanaihana. (Loppuu ylistyssanat kesken jo tässä vaiheessa listaa...)

Kali Uchis - Know What I Want. Amy Winehouse-ääni ja no fucks to give, vieläkö tarvitaan muita syitä kuunnella Kali Uchisia? Ei mun mielestä.

Broods - Bridges. Tämän tahtiin poljin 11 kilometriä lähes pelkkää ylämäkeä ystävän luo kylään. Kuvittelisin toimivan ihan yleisenä tsemppausbiisinä noin muutenkin.

Honey Cocaine - Can't Sit With Us. Paulan mahtava pwrpssy-muijaräppilista on kuuntelemisen arvoinen, esim. tämän Mean Girls-vibaisen biisin voi bongata sieltä!

CHVRCHES - Leave A Trace. Instagramin puolella jo mainitsinkin, kuinka Chvrchesin jokainen sinkku on mulle todellinen jumitusbiisi, joita kuuntelen ainakin pari päivää repatilla, kun ne julkaistaan.

Warpaint - No Way Out. Warpaint vaan toimii, aina. Tämä biisi toimii etenkin sadepäivinä.

Choir Of Young Believers - Hollow Talk. Joku saattoi ehkä arvatakin, että jep, katsoin Siltaa kesällä. Heti tämän alkutunnarin ensitahdeista ajattelin, että pakko etsiä biisi käsiini ja että jos sarja on muuten huono, niin ainakin löysin sen kautta kivan biisin. (No ei ollut huono, mutta ehkä vähän liian ahdistava, eli en taida enää katsoa muita tuokkareita.)

Tep No - Pacing. Tää on semmonen ei-huolen-häivää-biisi, jota on kiva kuunnella. Ja astella (höhö) vaikkapa tähän tyyliin.

>>>

Koko lista kuunneltavissa Spotifyssa, aiemmat soittolistat täällä.

Top of the Lake

Pitkästä aikaa tv-sarjasuositus!

Top of the Lake alkaa siitä, kun 12-vuotias Tui yrittää hukuttaa itsensä järveen ja paljastuu, että tyttö on raskaana. Juttua alkaa ratkoa synnyinkaupungissaan sattumalta vierailulla oleva etsivä Robin Griffin.

Uusiseelantilaisen pikkukaupungin tapahtumien selvittämistä vaikeuttavat monimutkaiset ihmissuhdekuviot ja lisämaustetta tuo myös naisjoukon pellolle perustama Paradise-leiri.

En yleensä pidä rikossarjoista (paitsi Hercule Poirot'sta, heh), mutta tästä pidin todella, todella paljon.

Ei mitään kevyttä kesäkatsottavaa (trigger warning: raiskaus, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö), mutta hyvin toteutettu tarina mahtavilla näyttelijöillä (mm. Elisabeth Moss, joka voitti ansaitusti Golden Globen roolisuorituksestaan).

Uuden-Seelannin metsäiset vuoristomaisemat vain kruunaavat kylmäävät juonikuviot. Minisarjassa on vain seitsemän noin 45 minuutin mittaista jaksoa, joten sen katsoo vaikka parissa päivässä.

Suosittelen katsomaan, jos oma pää yhtään kestää tällaista! Jos pidit True Detectivestä tai Twin Peaksista, pidät todennäköisesti tästäkin.

On ne change pas

Kaivaudun peiton alle jokaisena vapaahetkenä, enkä nouse pois ennen kuin on ihan pakko.

Bussin lämmössä on helppo huristella yliopistolle, mutta tuntuu kuin ei heräisi koko päivänä.

Seuraan nyt enemmän tv-sarjoja kuin vuosiin (suosittelen: Tellus, Syke, Game Of Thrones (joojoo tiedän, oon ihan jälkijunassa) & True Detective).

(No okei, olen katsonut myös Ensitreffit alttarilla...)

Haaveilen matkoista Ruotsiin ja Tanskaan ystäviä moikkaamaan, kylpylälomasta Viroon ja yksin reilaamisesta Itä-Euroopassa. Australiastakin, mutta sillä ei niin kiire ole. Jospa edes jokin näistä toteutuisi, pitäisi vain saada rahoitus kuntoon.

Elin kyllä aikamoista mummoelämää koko syksyn, mutta nautinkin siitä, että sai vaan olla kotona. Pelkäsin vähän, ettei reissukuume enää ikinä tulisikaan takaisin, niin hyvältä Suomi tuntui. Mutta ei huolta, nyt taas alkaa kuumotella.

Samalla kun olen käpertynyt kotiin ja peiton alle, olen käpertynyt itseni ympärille ja sen kerän avaaminen on välillä ollut aika vaikeaa. On tuntunut hankalalta olla seurassa, kun on ollut liian isoja asioita ääneen sanottaviksi ja kaikkea pienempää en ole osannut sitäkään ilmaista oikein.

Tajusin myös, että aika usein (en kylläkään aina) olen ystävyyssuhteissa se aktiivisempi osapuoli, joka ottaa yhteyttä ensin ja ehdottaa tapaamisia. Päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos en olekaan aina se aloitteentekijä. Yksin en ole jäänyt, mutta ehkä panostanut enemmän niihin, joiden kanssa yhteydenotto on ollut molemminpuolista. (Enkä nyt ole syyttelemässä ketään siellä, rakkaat, no worries!)

Välillä päivät tuntuvat mauttomalta, paksulta puurolta, mutta sitten sitä on kuitenkin ollut kaikenlaista. Sunnuntaiseikkailuja oudolla kirpputorilla, kävelylenkkejä kipakassa talvisäässä, Kahvilakerhoilua ja kahden euron villapaitalöytöjä. Avantouintia ja äidin turistioppaana toimimista. Synttärijuhlat, jonne vein ruusuja ja sipsiä, koska niillä harvoin menee vikaan.

Eilen uppouduin keskipäivällä elokuvateatteriin kylmyyttä pakoon. Mommy sai kaipaamaan Montrealia ja Quebecin ranskamongerrusta. Vaikuttavin elokuvaelämys pitkään aikaan ja poistuin salista villapaidan kaulus kyynelistä kosteana. Haukoin pistävää pakkasilmaa keuhkot täyteen ja kuuntelin Céline Dionin On ne change pas'ta repeatilla.

Edelleen on hieman pöllämystynyt olo. Että onhan sitä, kaikenlaista elämää.

(Mutta uskon kyllä silti muutoksen mahdollisuuteen.)

5 vinkkiä

Eli viisi ihan parasta juttua just nyt:

Musiikki: Chet Faker - Built To Glass. Chetin uunituore albumi on just niin hyvä (ja parempikin) kuin mitä odotin.

Dokumentti: Miss Representation. Naiset ja media, aijai. Hyvin vahva jenkkinäkökulma, mutta antoi paljon ajattelemisen aihetta asiaan aika hyvin jo perehtyneellekin.

TV-sarja: Toisen kanssa. Olen aina hyvin ennakkoluuloinen suomalaisia sarjoja kohtaan (tönkköä dialogia, jäykkää näyttelemistä, aina ne samat näyttelijät jne.) mutta jostain syystä annoin tälle kuusiosaiselle sarjalle mahdollisuuden ja ai vitsit, tykkään hurjasti! Neljä jaksoa löytyy jo Areenasta, nyt pitäisi enää malttaa odottaa kahta viimeistä.

Valokuvaus: Mile End by Alex Godbout Simard. Kuvasarja mun huudeilta, eli missä olen asustellut täällä Montrealissa joulukuun lopusta lähtien.

Sarjakuva: Don't let fear stop you from traveling. Etenkin naisia varoitellaan aina yksin matkustamisen vaaroista, mutta kuten tässä tulee hyvin esille: Everyone dies. I would like to live a little first. Älä siis anna varoittelujen ja pelkojen estää tekemästä asioita, joita haluat tehdä!

✌ ✌ ✌

Just nyt olen onnellinen, koska: 

✌ En ole enää kipeä! Flunssa kaatoi sänkyyn koko viime viikoksi, mutta nyt ollaan taas kuosissa. No, tulipahan levättyä kunnolla kerrankin.

✌ Girlsin 3. tuotantokausi alkoi ja juutuubissa on kaksi ekaa jaksoa ihan kokonaan katsottavissa!

✌ Löysin vihdoin tuollaiset sormen puoleenväliin jäävät sormukset (midi rings) pitkän haaveilun ja etsinnän jälkeen. Ja muistin jopa lakata sisäpuolen värittömällä kynsilakalla, niin ei tule sormet vihreiksi.

✌ Kasariteinileffat ja ihana, ihana Molly Ringwald.

✌ Mun synttäreihin on enää reilu viikko aikaa ja suunnitelmat jo valmiina!

✌ Kotibileet. On. Parhaita.

✌ Ihmiset myös, kun tuntee just ne oikeat.

Nyt ilahduttaa

Linkkivinkkejä ja muuta mukavaa tälle tiistaille, teille parhaille:


19 Flawless Pieces Of Life Advice That Amy Poehler Gave Us In 2013. Viisas, viisas nainen tuo Amy.

tirsat. Paras blogilöytö hetkeen. Elämäntilanne täysin eri kuin itsellä, mutta tilanteet hyvin samaistuttavia ja kirjoitustyyli mitä valloittavin. Itkettäviä ja naurattavia arjen asioita ja ajatuksia. (Lukekaa nyt vaikka tämä kirjoitus, oi!)

Girlsin 3. tuotantokauden traileri. Jo tieto siitä, että lisää Girlsiä on luvassa tammikuussa, saa mut hymyilemään!

Tattoos by Alice Carrier. Tatskakuume sen kun kasvaa tämmöisiä taideteoksia katsellessa!

Meet the Somalis. Somalien tarinoita seitsemästä eri Euroopan kaupungista, sarjakuvien muodossa. Koskettavia, hymyilyttäviä, kamalia, optimistisia ja valaisevia kertomuksia mielettömän hyvin toteutettuna.

Mindy Kalingin sanomiset. Lukekaa tarkkaan etenkin on the importance of knowing how to cook sekä on the attention paid to her appearance.

Angel Haze - Same Love. Angelin Macklemore-coveri on aivan järisyttävän upea. "Here's a message to the people who just don't get it / Love is love, there is no difference" ♥

Lyhytelokuvakalenteri. Tässäpä aineeton joulukalenteri jokaiselle (vaikkei ihan aattoon asti ylläkkään, heh)! Vuoden lyhimpänä päivänä, 21.12., järjestetään Lyhytelokuvapäivä ja siihen saakka joka päivä sivustolla avataan uusi luukku, jonka takaa paljastuu aina uusi lyhytelokuva. Itse leffapäivänä sitten järkätään kaikenlaisia lyhytelokuviin liittyviä tapahtumia ja näytöksiä, lisätietoa löytyy tuolta nettisivustolta.


PS. Miksi peukkua näyttäessä naama pitääkin vetää aina ihme mutrulle, hah!

The Outs

Hetki sitten vinkkasin Whatever this is.-sarjasta. Ennen tuota sarjaa sen luoja Adam Goldman teki web seriesin nimeltä The Outs.

Suosittelen sitäkin lämmöllä. Kaikki seitsemän jaksoa katsoo helposti putkeen vaikka yhdessä päivässä. Vaikka tällaisena hitaana sunnuntaina.

The Outs kertoo myös newyorkilaisista, mutta tässä painotus on vielä vahvemmin homoissa ja ote on vakavampi. Ei haudanvakava, mutta hieman melankolinen ja kouraiseva. Lämmin ja sydämellinen kuitenkin.

Tätäkin on verrattu Girlsiin; "Like Girls, but you won't hate all of them."

(Ja aivan sama, vaikka vihaisit tai rakastaisit Girlsiä, kannattaa antaa tälle mahdollisuus joka tapauksessa.)

Whatever this is.

Nyt tulee kuumaa tv-sarjavinkkiä! Tai oikeastaan tämä on webshow, nettisarja, mikä on vielä parempi, koska tätä voi katsoa netistä silloin kun itselle sopii. Eikä edes tarvitse mitään Netflixejä tai muita!

Whatever this is. kertoo parikymppisistä newyorkilaisista mediatyöläisistä, jotka kamppailevat alipalkatuissa hanttihommissa saadakseen edes vuokrarahat kasaan.

Ensimmäisenä vertailukohtana tuli heti mieleen Girls, totta kai, mutta tässä sarjassa kaikki päähenkilöt eivät ole valkoisia heterotyttöjä. Eivätkä ihan niin sekaisin.

Tällä hetkellä jaksoja löytyy kolme kappaletta, seuraava ilmestyy viikon kuluttua.

Itse ainakin koukutuin heti viimeistään toisen jakson jälkeen ja odotan innolla lisää!

"I would tip you if I could, but I can't, so I won't."

"I don't want The One, I don't have time for The One."

"Gay people have so many feelings."

BOMB GIRLS

 

 

Kuvat

Bomb Girls on kanadalainen tv-sarja pommitehtaalla työskentelevistä naisista toisen maailmansodan aikaan.

Yle Areenasta näkee jo viisi ensimmäistä jaksoa. Olen katsonut vasta kaksi ja olen aivan koukussa.

Vahvoja naishahmoja, ihania 1940-luvun kampauksia ja vaatteita. Ystävyyttä ja pärjäämistä.

Harmi, että tämäkin sarja lopetettiin ensimmäisen kauden jälkeen. Mutta onneksi on edes tämä!

Ah, mä tykkään! Mutta kannattaa kiirehtiä, ensimmäinen jakso on enää päivän verran katsottavissa tuolla Areenassa!

PS. The Golden Girls, Gilmore Girls, Gossip Girl, New Girl, 2 Broke Girls, Bomb Girls, Girls. Mitähän seuraavaksi? Haha.

I hope you know you've got the ocean blue

Mulla olisi teille kolme kovaa maanantaivinkkiä:

1. Musavinkki: Mr Little Jeans - Oh Sailor

Heleän eteerinen naislaulaja, lapsikuoroa ja merimiehiä. Toimii minulle ainakin.

2. Tv-sarjavinkki: Avara luonto: Maapallo lintujen silmin

Ai hitsi, miten upeita maisemia tässä on ja kaikkea muutakin jännää! Kaksi hienoa jaksoa jo mennyt, mutta vielä pääsee mukaan. Nyt viimeisimmässä eli kolmannessa jaksossa näkyy vähän Suomen metsiä ja karhujakin!

3. Tamperevinkki: Isoimmat ja halvimmat pehmikset löytyvät Tammelan torin nakkikioskilta!

Ihan totta, jättimäinen pehmis maksaa vain kaksi ja puoli euroa, kun muiden testattujen kojujen pikkupehmis maksaa ainakin kolme. Ei uskoisi, että mikään pehmis voisi olla liian iso, mutta tämä alkaa jo melkein olla. Sen syöminen tekee hieman tiukkaa jopa tämmöiselle jätskifanille, joka voisi elää pelkällä jäätelöllä.

Suosittelen kaikkia kolmea kovasti, toimivat varmasti myös muutenkin kuin maanantaisin.

Because maybe you're gonna be the one that saves me

Tämän piti olla puhdas Girlsin hehkutusjuttu, mutta olipas hyvä, että kirjoitan tätä ystävänpäivänä, sillä yksi keskeisimmistä teemoista sarjassa on juuri ystävyys.

Täytyy myöntää, etten ihan heti syttynyt tyttöihin. Katsoin kyllä ensimmäisen tuotantokauden läpi ja tykkäsinkin ihan juu, mutten samalla tapaa kuin joistain lempparisarjoistani. Pari viikkoa sitten Yle näytti sarjan viisi ekaa jaksoa putkeen sunnuntai-iltana ja satuin olemaan porukoilla telkkarin ääressä ja jäin tapittamaan niitä pikkusiskon kanssa.

Ihastuin tällä kertaa paljon lujempaa ja voin sanoa, että kakkostuokkari on jo nyt parempi kuin ensimmäinen. En tietenkään kannusta ketään laittomuuksiin, mutta jos saatte jaksoja käsiinne, niin suosittelen! Ne ekan tuotantokauden viisi ensimmäistä jaksoa näkee edelleen Yle Areenassa.

Niin hyvä kuin sarja jo itsessään on, vielä paremman siitä tekee sen musiikit. Spotifysta löytyy mainio soittolista täynnä Girls-musiikkia.

Vaikka ette olisi katsoneet sarjaa näin pitkälle (tai ollenkaan), voitte huoletta katsoa alla olevan loppukohtauksen kakkostuokkarin nelosjaksosta. Sen ansiosta kuuntelen tälläkin hetkellä Oasiksen Wonderwallia ja olen kiitollinen mun ystävistä.

And after all

You're my wonderwall

Kivaa ystävänpäivää rakkaat Internet-ystävät!

Solitude's my best friend

Parhautta lähiaikoina:

♥ Lohkeava jogurtti raparperi. Aika harvoin enää syön maustettuja jogurtteja koska niissä on niin paljon sokeria, mutta tää onkin mulle kuin karkkia, mm-mm.

♥ Oranssinpunainen kynsilakka. Tiesin haaveilevani oranssinpunaisesta lakasta, mutta koska olin kauemmin haikaillut kirkkaanoranssin perään, niin kaupassa törmätessäni lähes neonoranssiin pulloon, päätinkin kotiuttaa sen. Mutta; sepä osoittautuikin aivan täydelliseksi punaoranssiksi! Jossain valaistuksessa kynnet on enemmän oranssit ja toisessa enemmän punaiset, mutta that's the way a-ha a-ha I like it! Sattumalta osuinkin ihan napakymppiin, jea!

♥ Friday Night Lights. Tämä tv-sarja kuulostaa paperilla juuri sellaiselta, etten ikimaailmassa alkaisi tätä katsomaan. Kertoo teksasilaisen pikkukaupungin amerikkalaisen jalkapallon high school-joukkueesta. Huh! Mutta, tässä on vaan ihan mielettömät henkilöhahmot ja näyttelijät ja kaikki. Tämä tuli Suomessakin telkkarista joitakin vuosia sitten nimellä Unelmien kentät, jolloin katsoin tätä satunnaisesti, ja nyt reilu kuukausi takaperin löysin tämän uudestaan. Nyt on ole hetkeen ehtinyt katsoa, mutta ykkös- ja kakkostuokkarit ahmin parissa viikossa. On mullakin elämä, hahah!

♥ Livemusiikki. Tämä nyt on ikuisuusparhautta, mutta aina sitä ei muista, mitä hyvä keikka saakaan aikaan. Viime viikon torstaina olin kuuntelemassa Laura Moisiota (kovat Anna Puu-vibat, mutta tykkäsin Laurasta enemmän, lisää vaan omaa matskua niin hyvä tulee!), Ochre Roomia (entisenä trumpetistina annan trumpetista aina plussaa, ja muutenkin ihan jees livenä, mutten ehkä jaksaisi kuunnella kotona) sekä Jukka Ässää (kuten eräs keikkaseuralaisistani asian ilmaisi: "Nää on ihanan positiivinen bändi!"). Hymyilyttää vieläkin!

♥ El Perro Del Mar sekä William Fitzsimmons.

Psychasthenia - William Fitzsimmons

Niin, onhan se joku joulukin tulossa, mutta uskon kaikkien olevan siitä tietoisia ilman, että erikseen mainitsen asiasta, heh. Rentoa joulua kaikille!

PS. On se järkkäri hyvä olla, että voi kuvailla jogurttipurkkia ja omia kynsiään, oh boy... Noh, ehkä nyt jouluna saan aikaiseksi kuvata muutakin. Suklaakonvehteja ehkä.

All your gold

 

Laura oli ihan kiva maistiainen tulevasta, mutta tästä biisistä en vaan saa tarpeekseni! Ihan älyhyvä! Ja miten en ole tajunnut aiemmin, kuinka kaunis Natasha Khan on?

 

Musta tuntuu jo nyt, että New Girlin kakkostuottari on parempi kuin ykkönen (joka oli sekin loistava) ja alan lämmetä jopa Zooey Deschanelille.


Ei mulla muuta, halusin vaan kertoa tämänhetkiset suosikkijutut. Kivaa viikonlopun jatkoa!

PS. En tiedä, pitäisikö tätä tunnustaa, mutta: katsoin eilen Justin Bieberistä kertovan dokumentin/elokuvan/fanipätkän/?? Never Say Neverin, koska halusin tietää, mistä siinä oikein on kysymys. Justin Bieber-maniassa siis. Ja se muutti mun käsityksiä täysin! Olihan se nyt maailman eniten cheesy, mitä olen ikinä nähnyt, mutta! Jos oon aina ennen suhtautunut lähinnä naureskellen koko hemmoon, nyt osaan myös arvostaa sitä. Onhan se nyt saavuttanut amerikkalaisen unelman potenssiin tuhat ja tehnyt töitä sen eteen. Sen musiikkia en edelleenkään kestä, mutta onhan se nyt mahdottoman suloinen! Never say never, siis! Ei jumalauta, minäkin...

In our wildest moments we could be the greatest

Niin paljon hyviä hetkiä, hyviä kaupunkeja ja hyviä tyyppejä, joista haluaisin kertoa.

Porissa Meijun ja Heidin kanssa tehtiin vohveleita, pidettiin piknikkiä ja makoiltiin auringossa kuunnellen Norah Jonesia (joka nähtiin myös screeniltä, kun etsi sopivan paikan).

Tampereella sain vieraita tädistä ja pikkusiskosta. Onni on omistaa täti, joka jakaa saman intohimon matkustamiseen ja jonka kanssa voi puhua, oikeasti. Onnea on myös sisko, jonka kanssa voi tanssia kahdestaan muuten autiolla tanssilattialla.

Ida ja Kaffila. Juonia ja herkuttelua. Jogurtilta, mintulta ja omenalta maistuva tee oli mielenkiintoinen ajatuksena, mutta pieni pettymys silti. Seura ja rahkakakku kuitenkin pelastivat.

Heidin kanssa ihailtiin Laukontorin taakse laskevaa aurinkoa samalla, kun Red Hot Chili Peppers soitti vieressä. Tuli kylmä, mutta jallukaakao lämmitti. Punaviinilasillisen jälkeen suunnitelmana oli kotimatka, mutta päädyinkin Marin ja Elinan kanssa tanssimaan Klubille, jonka musiikki oli suuri pettymys ensimmäistä kertaa ikinä.

Jyväskylässä Iisan kanssa syötiin luumuja ja keskusteltiin siitä, ettei pitäisi tyytyä. Etenkään rakkaudessa.

Juuli, värikkäitä pillejä, pahaa viiniä, rallikansaa ja avoautoajelu. Ystävää ei jätetä. 

Sitten vielä kadunvaltausta, pingistä pikkuveljen kanssa, monta elokuvaa ja Domino-keksejä.

Emmalta sain jäätelöä ja kahvilakeskusteluja, onneksi Jyväskylän keskustakin oli jo hiljentynyt rallien jälkeen.

(Tämän piti olla oodi näille kaikille hyville tyypeille, mutta en oikein osaa pukea tätä sanoiksi nyt. Ootte kivoja ja oli kivaa!)

Hyville hetkille, kaupungeille ja tyypeille tulee pian jatkoa, sillä pian on Flow, jonne pääsin talkoolaiseksi. Moikataan jos tavataan!

PS. Tällä hetkellä koukuttaa: ylläoleva biisi ja Terapiassa-sarja.

And with the rain in equal measure, you brought the sun to guide you through

 

Aurinkoisena päivänä sulkeudun pimeään elokuvateatteriin ja sateisena käyn juoksulenkillä. Yhtenä iltana syön jäätelöä ja katson Audrey Hepburnia jonkun kanssa, toisena iltana syön jäätelöä ja katson lempi tv-sarjaa itsekseni. Teen mustikkarahkaa ihan vain, koska muuten vispikerma vanhentuu jääkaappiin ja pakastelokero ei ole tarpeeksi kylmä mustikoillekaan. Enkä vahingossakaan muista pestä ikkunoita.

PS. Lukekaa Poikani Kevin mieluummin kirjana tai ainakin lukekaa se ennen kuin katsotte elokuvan, pliis.

PPS. Musiikkihuomioita: harvoin mikään yksittäinen albumi sopii juoksumusiikiksi, mutta Lapkon uusin sopii täydellisesti. Norah Jonesin uusin on täydellistä sunnuntaimusiikkia. Gossipin uusin on parempi kuin odotin, tai ainakin parin biisin diskojumputuksella lähtee aamu hyvin käyntiin. Santigoldin uusin kuulostaa M.I.A.:n pikkusiskolta, mutta ehkä juuri siksi onkin niin niin niin hyvä. Tänään kuitenkin kelpaa vain School Of Seven Bells.

I love Paris in the rain

Tästä piti tulla kunnon haikeilupostaus, mutta ystävän kanssa skypeily piristi ihan liikaa. Kuten myös Bref, jota suosittelen kaikille vähänkään ranskantaitoisille. Ihan kreisihauskoja ja sopivan lyhyitä, katsoin vähän vahingossa kaikki putkeen, kun etsin motivaatiota kirjoittaa koulujuttuja.

Bref. J'ai pris le métro. - Episode du 24/01

Metrojuttu on mun lemppari, koska on vaan niin totta. "Nananananana!"

Hassua, miten ikävä muuttaa muotoa ajan kuluessa. Parhaimmat hetket harvoin tallentuu kuviin, mutta kuvat auttaa muistamaan. Pahinta on, kun tietää Pariisissa kirsikkapuiden olevan parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta, sitten aamulla avaa verhot ja sataa lunta. Merde.