Torstai-iltana Anniina sanoi, että Legacy Tattoossa olisi Walk-in Friday. Päätettiin, että jos ehditään ennen Garden Partya, niin mennään. Ja mehän ehdittiin.
Jouduin tosin jättämään Anniinan vielä koristeltavaksi, kun lähdin haahuilemaan kohti Hietaniemeä. Olisin ehkä vieläkin pitkin katuja harhailemassa, ellei kadulla jo ohittamastani tyttöporukasta olisi huudahdettu nimeni. Viimeksi Pariisissa vuosi sitten näkemäni tyttö kavereineen oli sattumalta menossa sinne minne minäkin aioin! Jatkettiin siis matkaa yhdessä kuulumisia vaihtaen. Ihmeitä tapahtuu!
Jorailtiin täysillä The Shinsin tahtiin ja viereinen, tuntematon tyttö katsoi silmiin ja hymyili leveästi poikaystävänsä kainalosta. Charlotte Gainsbourgin peruuntuminen ohitettiin olankohautuksella, olihan meillä Tuborgia ja hyviä juttuja ja auringon viimeiset säteet. Regina Spektorin ihanuutta en edes yritä kuvailla. Liikutuin, hymyilin, lauloin, nauroin ja lumouduin.
Lauantaina ennen sadetta syötiin croissantteja ja ihasteltiin täydellisiä ihmisiä Sun Roba-katufestareilla. Sadetta paettiin Fazer-kahvilaan syömään jäätelöä ja kakkua sekä Kino Engeliin katsomaan Le Havre. Elokuvateatterin seinällä oli samanlaisia hahmoja kuin Berliinin muurissa (à la Thierry Noir).
Sunnuntaina aurinko paistoi ja teki mieli jäätelöä ennen kotimatkaa.
Mikään ei piristä (tai masenna kun tulee ikävä...) näin pimeän ja kylmän keskellä, kuin valokuvien katseleminen. Etenkin ystävien ja keväisten reissukuvien. Huhtikuu 2011 ja ah, Berliini!
Solander - Berlin
PS. Ei teidän tarttis olla niin hiljaa siellä. Kun aina sitä välillä miettii, että onko tässä touhussa mitään mieltä. Niin olisi kiva kuulla, että onko jotain erityistä, mitä haluaisitte nähdä enemmän täällä blogissa, mikä on ihajees ja mikä ei. Vaikka loppujen lopuksi päätän tietysti itse, mitä täällä julkaisen, niin kaipaisin pikkuisen ajatuksia nyt teiltäkin. Pus!
Vuosi 2011 oli jotain ihan mieletöntä. Jos vuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi onnellisuus. Voi pojat sanon minä, huisia! Yli puolet vuodesta oli samalla yli puolet mun Ranska-ajasta, ja oikeastaan se parempi puolisko. Ennen joulua se oli vielä semmosta totuttelua. Ajattelin näyttää teille tällä kertaa aarteita Peven kamerasta. Puolikas vuosi Ranen seurassa, olkaapa hyvä:
Okei, tää on ehkä vähän huijausta, koska tää on otettu jo vuoden 2010 syyskuussa, mutta tältä näytin alkuaikoina Ranskassa, haha! Oiskohan ollu eka kerta Peven luona jopa kyseessä, Saint Leussa oli brocante eli semmonen katukirppis ja ostettiin sikakalliita irtokarkkeja.
Nojoo, tääkin on oikeesti vuosi sitten joulukuulta. Tehtiin lounaaksi läskipiirakkaa (siis ei nyt ihan kirjaimellisesti, kasviksia siinä oli!), kuvassa myös pp eli paha porkkana.
TAMMIKUU. Ylemmässä kuvassa taidetaan olla ekassa junassa matkalla Pariisista kotiin. Eka juna lähti siis 06:13, good times. Alemmassa etitään mun korvista, hmm, jossain. Heh.
HELMIKUU. Meidän lemipaikka Batofar eli batis! Se on siis laiva, Seinen aallot keinutti kivasti. Vähä drum'n'bassia nii hyvä tuli!
MAALISKUU. Fiilistelyä Seinen varrella, oli vielä vaan vähän turhan kylmä.
HUHTIKUU. Yhdellä monista piknikeistä. Kuvassa kyseessä Bois de Boulogne, jossa öisin liikkuu prostituoituja.
HUHTIKUU edelleen. Oltiin Peven ja Mäyrän kanssa Berliinissä, paras reissu! Saatiin baarissa ilmaista ruokaa (sheikkasin kananugettien kanssa), puhaltelin pulloon muistaakseni useampaankin otteeseen ja rakastuin kaupunkiin täysiä.
HUHTIKUU näissäkin. Peven kamu Aino oli käymässä Espanjasta. Kuten kuvista huomaa, Pariisissa kannattaa vierailla huhtikuussa, ei sada ollenkaan, muttei oo vielä tukahduttavan kuuma (eipä, olin paistua sukkahousuissa ja consseissa...).
TOUKOKUU. Tää taitaa olla otettu huhtikuun puolella, mutta toukokuulta ei löytyny kauheesti julkaisukelpoista materiaalia, joten... Tässä Rane siis vappupiknikillä Parc des Buttes Chaumontissa, mun lempparipuistossa. Meillä oli jopa simaa ja Tiialla muistaakseni säilykepurkkinakkeja, hyh!
KESÄKUU. Yhet hauskimmista juhlista oli apinanaamaripartyt. Kun saavuttiin Glazartiin, niin siellä klubilla, ihmisten seassa, soitti vaskipuhallinorkesteri hullun maukasta settiä ja muutenki oli ihan kreisi meno, oijoijoi!
Sitten Peve lähtikin Aasiaan, joten kuvat Ranestakin loppuu. Suunnittelin julkaisevani tän jo lauantaina, kun vielä luulin viettäväni vuodenvaihdetta sohvalla leffoja tuijotellen, mutta suunnitelmat saikin mieluisan yllättävän käänteen ja mun uusi vuosi pelastettiin. Parasta tanssia jonkun kotona ihanien ihmisten kanssa, on tilaa ja soittolistan saa valita itse. Nukkumaan pääsin ehkä puoli viiden aikaan jalat täysin turtana. Jos vuosi vaihtuu näin, niin tästä vuodesta ei voi tulla muuta kuin mahtava! Toivottavasti muillakin oli kivaa, upeaa vuotta 2012!
Tuleviin tämänvuotisiin tansseihin voi ottaa oppia vaikka tästä:
