YOUNG SPIRIT

Mun uskomaton tuuri talvikenkien kanssa näyttää jatkuvan. Joku ehkä saattaa muistaakin viimetalvisen tarinan Montrealista.

Niille kyseisille kengille kävi aika huonosti, kiitos Montrealin kaupungin, joka hiekoituksen sijaan suolaa katujaan talvisin. Suola ilmeisesti hapertaa kenkiä aika tehokkaasti, käytti millaisia suoja-aineita tahansa. Koko talven hyvin palvelleiden kenkien loppu tuli viimein kahden viikon mittaisella liftausreissulla, enkä sitten viitsinyt raahata rikkinäisiä kenkiä Suomeen asti, joten sinnepä jäivät.

Mutta, eipä hätää! Vaaleanpunaiset söpöläiset odottivat minua kiltisti UFFin hyllykössä, alle kahdenkympin!

En edes ollut etsimässä talvikenkiä, enkä muutenkaan kirppareilla tuijottele yleensä niinkään kenkävalikoimaa, koska harvoin mitään kivaa tulee vastaan, saati oikeassa koossa. No, nytpä osoittautui sekin harhaluuloksi.

Mun ei oikeastaan enää pitänyt hankkia mitään vaaleanpunaista, kun löytyy jo pipoa ja reppua ja maihareita, mutta nämä oikein huusivat mun nimeä.

Eipähän palele taaskaan tämän nuoren sielun varpaita!

I'm not alone, I'm just focused in my zone

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole niitä naisia, jotka kulkevat korkokengissä kaikkialle; töihin, kauppaan, bileisiin.

Maltillisia korkoja olen kuitenkin vastahakoisesti toisinaan pitänyt, koska "ne nyt kuuluvat juhliin".

Iskin kuitenkin silmäni vaaleanruskeisiin nahkasandaaleihin huimalla korolla varustettuna ja niitä muutaman kerran mallailtuani päätin, että ehkä musta voisikin tulla korkkarimuija.

(Omilla rahoillani en tosin olisi kenkiä ostanut, kiitos kuuluukin hyvin jalomieliselle äidilleni!)

Tai ainakin osa-aikainen korkkarimuija.

Sellainen, joka käyttää korkoja vain vapaapäivänä, kun ei ole kiire mihinkään.

(Koska korkokengillä tepastelu: ok, korkokengillä kiiruhtaminen: hell no!)

Ehtii höpötellä ystävän kanssa nurmikolla, syödä litran herneitä ja lukea koivun varjossa vuorotellen kirjaa, vuorotellen ottaa pieniä nokosia.

Mekko kyseisten kenkien kanssa olisi tuntunut liialliselta pröystäilyltä, jonka säästän sitten juhliin (saa muuten kutsua kesäjuhliin, ne kengät on kuin tehty puutarhajuhlia varten! Koska sitten ne voi myös riisua tarpeen tullen...), joten puin päälle kevyen kirjavat kesähousut.

Illemmalla, pahimman helteen hellitettyä, korkkarit vaihtuivat kuitenkin lenkkareihin, kun teki mieli taas lähteä pinkomaan.

En ollut käynyt vielä kertaakaan missään lähistön uimarannoista, koska jostain syystä päähäni oli juuttunut ajatus, että uimaan pitää tehdä erillinen uimaretki ja erityisesti jonkun kaverin kanssa.

Tajusin kuitenkin, että uimaan voi mennä hyvin yksinkin ja jopa juoksumatkan varrella.

Siispä, kun sain tarpeeksi urheilemisesta, jätin päälle vain pikkuhousut ja urheilurintsikat ja kahlasin lämpimään järviveteen.

Kelluin linnunmaidossa niin pitkään, että sormista ja varpaista tuli ryppyisiä rusinoita.

Jotenkin tuntuu, että musta on tullut tyyppi, joka entisen jahkailun ja "sitten kun"-pohdiskelun sijaan vain tekee asioita.

Alkaa käyttää korkokenkiä, koska haluaa ja käy alusvaatteisillaan uimassa, koska se on kätevintä.

Ehkä tää on vaan joku kesätyyppi, mutta tästä tyypistä mä tykkään!

We will be warm

Talvikengät.

Huh, kuinka vaikeaa onkaan löytää hyvännäköiset ja samalla lämpimät kengät, mieluiten vielä vedenkestävät. Opiskelijabudjetilla. Siinäpä vasta missio.

Jossain mielenhäiriössä jätin Suomeen kirpparilta seitsemällä eurolla löydetyt, täydelliset nahkasaappaani ja ajattelin, että ostan sitten täältä kunnon talvikengät, kyllähän niitä kenkiä Kanadastakin löytyy. Ja löytyyhän niitä, jos rahaa löytyy.

Mutta kävikin sitten mieletön tuuri. Sellainen osien summa, että luulisi olevan mahdotonta.

Kierrettiin kavereiden kanssa ostoskeskuksen kenkäkauppoja ja eräässä liikkeessä bongasin mieluisat kengät. Haluamaani väriä ei kuitenkaan enää löytynyt ja hintakin hieman mietitytti, veroinen päivineen noin sataviiskymppiä euroiksi muutettuna.

Päätin jatkaa etsintää, mutta juuri kun oltiin lähtemässä, mua palvellut myyjä tuli vielä kerran mun luokse ja lähes kuiskaamalla sanoi, että omistaa samaiset kengät juuri mun koossa ja juuri siinä värissä, jota haikailin. Ja että ei tiedä, tulisiko käyttämään niitä kenkiä.

Mulla kesti hieman, ennen kuin tajusin jutun jujun ja hieman pöllämystyneenä seurasin, kun myyjä kirjoitti hermostuneena (pelkäsi, että joku muu työntekijä huomaisi ja raportoisi pomolle asiasta) puhelinnumeronsa kuittipaperin taakse ja pyysi ottamaan yhteyttä myöhemmin.

Tekstiviestittelyn jälkeen sovittiin, että voisin ostaa kengät sadalla Kanadan dollarilla, eli alle 70 eurolla! Sovittiin tapaamispaikka ja -aika ja nopean sovituksen jälkeen kengät vaihtoivat omistajaa. Tuntui ihan kuin huumediilaukselta, ahhah (vaikka ei sillä, että siitä kokemuksia olisikaan..).

Ja nyt mulla on lämpimät, vedenkestävät, laadukkaat talvikengät. Eivät ehkä maailman kauneimmat, mutta ihan nätit kuitenkin.

Mutta mitä hittoa, millä todennäköisyydellä juuri mua auttavalla myyjällä on juuri ne kengät, joihin tykästyn, juuri mun koossa ja juuri siinä värissä, jonka haluaisin, mutta joka sattuu olemaan loppu kaupasta sillä hetkellä? Ei tällaista tapahdu, ainakaan mulle. Ikinä.

Kyse on ehkä vain kengistä, mutta ai että tunnen itseni onnekkaaksi! Tänä talvena ainakaan mun jalat ei palele.

This heart is wasted on you

 

Lemppariasioita tällä hetkellä:

▲ Vartalovoit. Ilmojen kylmetessä iho kuivuu inhottavasti ja kosteusvoiteet tuntuu toisinaan aika heppoisilta ja vetisiltä, mutta onneksi on täyteläisempiä vaihtoehtoja. The Body Shopin voit on melkoisen hintavia, mutta nyt raaskin kokeilla, kun oli tarjouksessa tämmöinen uutuus. Tehokas ja plussaa huumaavasta tuoksusta, toimii!

▲ Uusien teelaatujen testaaminen. Taidan pian olla maistellut suurinta osaa Clippereistä, ne on vaan parhaita! Ainoa ei-niin-hyvä-clipper on ollut nokkos-inkivääri, mutta muuten ei ole tullut pettymyksiä. Superlemppareita on vihreä chai (parasta etenkin talvella!), kookos-appelsiini ja piparminttu. Tuo detox-tee taitaa nousta joukon jatkoksi pian. Tuota harmonista naisten teetä (haha) ostin lähinnä pakkauksen perusteella ja se osoittautuikin aika mauttomaksi, mutta ihan ookooksi silti.

▲ Syyskengät. Sisäinen heppatyttöni on innoissaan noista "ratsastuskengistä", sopii ihan kaiken kanssa ja on niin mukavat jalassa. Kaupunkikumppareita olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa, kun bongasin nuo kirppikseltä, uujee! Hai-saappaat on ihan hauskat, mutta ei niillä koko päivää jaksa lompsia.

▲ Tenderfist. Kuinka usein kuulee hyvää malesialaista elektropoppia? Tai malesialaista musiikkia ylipäänsä? Tästä bändistä jo mainitsinkin MOP-tarinoinnin yhteydessä. Keikka vakuutti niin paljon, että ostin ihan albuminkin, mitä nykyään teen enää aniharvoin. Siis CD-levyn, huh!

▲ Elokuvien lainaaminen kirjastosta. Ainakin Tampereen pääkirjaston leffavalikoimat on yllättävän hyvät ja sieltä löytyy myös melko uusia elokuvia. Kipeänä ollessani turvauduin viereiseen Filmtowniin, mutta suosittelen kirjastoa, kun se on hei ilmainen!

▲ #myfriendsaremarried-blogi. "My friends are getting married, and I'm just 25 and drunk." Aivan hervottoman hauska!!!

Now my life is sweet like cinnamon

 

Tiistaina oli viimeinen päivä 20-vuotiaana. Heräsin väsyneenä, vaihdoin vaatteita ainakin viisi kertaa, laitoin hiukset kymmenen kertaa uusiksi, tuijotin peilikuvaa kyynelten läpi. Lopulta menin tuntia myöhemmin kouluun kuin olisi pitänyt.

Eilen keskiviikkona heräsin auringonpaisteeseen ja helmikuuhun 21-vuotiaana. Laitoin päälle vain lempiasioita, lempimekon (voisin kirjoittaa oodin tuolle mekolle), lempineuleen, lempikengät jne. Illalla Haaviston tukiklubi oli melko vaisu, mutta Yona ja Samae Koskinen pelastivat paljon.

(Psst, hapankorppu/ruisleipä + avokado + ripaus suolaa = supernam!)

Ja nyt sitä tosiaan saa, Lana Del Reyta levyllisen verran nimittäin! Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olo oli jotenkin - pettynyt. Toisaalta Video Games nosti odotukset niin korkealle, että olisi ollut mahdotonta yltää kokonaisen levyn osalta samaan.

Lana Del Rey - Radio

Baby love me cause I'm playing on the radio

Älä huoli Lana, kyllä mä susta tykkään.

I poured my aching heart into a pop song, I couldn't get the hang of poetry

 

En koskaan kuvitellut olevani Converse-tyttö. Ajattelin (ja ajattelen edelleen), että on turhaa maksaa suuria summia tennareista vain tähtilogon takia. Ja sitä paitsi, kaikilla on converset. No, sitten erään kerran Pariisissa kirpparilla pyöriessä edessäni oli juuri oikean kokoinen pari, juuri oikean värisenä (oikeasti kirkkaampi vihreä kuin kuvissa!), neljä euroa. Arvatkaa, montako sekuntia harkitsin. Oikein, en ainuttakaan.

Onneksi myös Tampereen kirpparitarjonta näyttää olevan hyvin suosiollinen, lauantaina ehdin kiertää vain kolmessa ja hamusin sellaisen lottopotin, että oli pakko lopettaa ennen vararikkoon joutumista. Kivan värinen silkkitoppi, ihana pieni nahkalaukku, päheet nahkakengät, täydellinen tummansininen takki (etsinnöissä ollut jo vaikka kuinka kauan, nyt odotan vain säiden kylmenemistä) ja mahtava anorakki. Hymyilin kilpaa auringon kanssa pyöräillessäni kotiin. Ja tajusin juuri, että ne kaikki on kotimaista tuotantoa, siistiä! Jos olisin oikeaoppinen muotibloggari, niistä kaikista olis tietty kuva täällä, mutta... Noh, sanotaanko vaikka, että mun mielestä sana "muoti" on tästä blogista melko kaukana... Ei sillä, ettenkö lukisi sellaisia blogeja vähän turhankin paljon, heh.

Kävin eilen kokeilemassa rugbya, oli kivaa, mutaista ja vei voimat aika tehokkaasti, menin nukkumaan kymmeneltä... Ja tänään särkee joka paikkaan, ihanaa! Tuli mieleen koripalloajat, jea.

Ihme Arctic Monkeys-kausi nyt meneillään. En valita, päinvastoin!

  

"Baby, I was made to break your heart"