Jeaa, tuntuu, että oon vihdoin saanut jonkinlaisen pukeutumisinnostuksen taas takaisin! Koko talven hiihtelin mustissa legginseissä ja villiksissä, nyt tekee mieli jotain värikkäämpää, vaalempaa, raikkaampaa! Musta on tullut täällä lopullisesti pesunkestävä legginsmuija, kreisiprintti-innostus on ollut kuvioissa mukana (eh eh) jo aiemmin.
Kuvassa näkyvät legginsit sai mut tanssimaan sovituskopissa, mikä on aina hyvä merkki mielestäni, hehee.
Löysin myös ne haaveilemani korvarenkaat, ahh! Hooopzz for the win!
Hmm, ei liene vaikeaa arvata tämänhetkistä lempiväriäni. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin inhosin pinkkiä syvästi, haha. Näin se mieli muuttuu.
Kuvissa kynsilakka, jota käytin koko kesän, enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään. Ja huulipuna, jota käytän päivittäin myös poskipunana, toimii!
Repussa ja kengissä on ahkeran käytön jälkiä, pitäisi varmaan putsata niitä useammin (mitenhän muuten tuota reppua kannattaisi puhdistaa?). Kånkeneita näkee täälläkin, ei tosin yhtä paljon kuin Suomessa. Pinkkejä maihareita en ole vielä bongannut keneltäkään toiselta, tänään kylläkin näin mintunvihreät.
Kuvissa myös uusi pipo! Ainokainen sai vihdoin kaverin.
Uudet aurinkolasit tuli myös hankittua, koska edelliset, varmaan viisi vuotta käytössä kestäneet menivät rikki lopullisesti. Monesti takaisin paikoilleen ruuvattu sanka päätti, että nyt riitti.
Ostin myös kirjan, vaikken tiedä milloin oikein ehdin sitä lukea. En ole nähnyt siitä tehtyä tv-sarjaa, koska mulla ei ole Netflixiä. Opiskelijana on pakko tehdä valintoja ja mieluummin maksan Spotifysta. (Psst! Joululahjavinkki sinne valtameren taakse...)
Spotifysta puheenollen, muistin eilen syksysoittolistani olemassaolon ja innostuin päivittämään sitä noin viidelläkymmenellä biisillä, hups!
Päätin, että Runo on mun lempikahvila, eikä vähiten siksi, että siellä on valtavat teemukit ja lähes yhtä valtava teevalikoima.
Sitseillä syötiin makaronilaatikkoa ja tanssittiin melkein aamuun.
Olen jo lähes päässyt yli en-voi-pukeutua-kokomustaan-kompleksistani, mutta tuntuu se edelleen vähän hassulta. Liian synkältä kai, en tiedä.
Mökillä vanha mainos väitti Suomen olevan romantiikan maa, mutta kotimatkalla tuli kirottua tämän maan sääoloja, kun auton tuuletin ei toiminut ja tuulilasi huurustui niin, että näkyvyys oli mitä oli (siis sitä ei ollut lainkaan).
Lähetettiin terveisiä Chileen, ihmettelin ranskalaistyylisen kahvilan kalliita kakkuja ja mielikuvitusmatka jatkui Italiaan, sata pitsavaihtoehtoa tuntuu jo hieman liioittelulta.
Tämä oli tällainen yhdistä kuva ja teksti-tyyppinen juttu. Asiaa vaikeuttaa se, että kaikista kuvista ei ole muuta sanottavaa, kuin että vietin mainioita hetkiä mainiossa seurassa. Vastapainoksi olen lojunut kotona villasukat jalassa harkiten siivoamista. Huomenna sitten. Tai ylihuomenna. Ehkä.
Ja juon kyllä edelleen enemmän teetä kuin viiniä, joten olkaa huoletta.
Elokuun viimeisten viikkojen ja syyskuun ensimmäisten päivien aikana olen mm. juonut viiniä Hervannassa, skumppaa puistossa, tanssinut Klubilla ja Rumassa, syönyt liian monta pakastepitsaa, lounastreffaillut kavereita, kierrellyt kauppoja pitkästä aikaa, lakannut viimeiset kesäkynnet ja hankkinut sitten syysvärit kynsille.
Koulu jatkuu ensi viikolla, hurjaa! Mutta aika kivaa oikeastaan, nyt olen sata kertaa innostuneempi opiskelusta, mitä viime vuonna.
Leppoisaa sunnuntaita, tyypit!
PS. Miten löysin Russian Redin vasta nyt?? Tai no kyllähän olin Cigarettesia kuunnellut, mutta en oikein muuta. Viimeisin girl crush ja nyt kyllä kolahti ja kovaa!
Tietysti juuri silloin, kun on edellisenä iltana ajatellut, että kyllä hiukset vielä yhden päivän menevät pesemättä ja nutturalla vielä kolmannenkin päivän, on nukkunut yön huonosti ja aamulla pukeutuminen on kiinnostanut, kuin kilo, noh, sitä itseään, laittanut päälleen vain jotain mahdollisimman mukavaa ja jotenkuten puhdasta, vähiten rikkinäiset sukkahousut ja kaiken lisäksi kumisaappaat, koska näytti uhkaavasti siltä, että alkaa sataa, niin totta kai juuri silloin Aamulehden toimittaja ja kuvaaja haluavat haastatella tyyli- ja muotiasioista.
Tässä siis meikän 15 minuuttia kuuluisuutta, ehheh. Ja ei, en halunnut tässä valittaa, että iiks, jouduin lehteen (tai vastaavasti brassailla, että hei meikän pärstä on lehdessä), mutta tuo koko tilanne huvitti minua vain niin suunnattomasti. En muista puhuneeni mistään kupeista, vaan astioista yleensä (tai ehkä puhuinkin, tilanne kun oli melkoisen kuumotteleva, sano siinä sitten jotain järkevää..), mutta ehkä nuo pääpointit tulivat esille.
No siinä on ekana meikä Monkin aleista ostetuissa shortseissa, jotka näyttää hameelta, mutteivat siis ole. Niissä yhdistyy kaikki mun enemmän tai vähemmän inhokkivärit eli violetti, oranssi ja vaaleanpunainen. Ja silti hankin ne, vai ehkä juuri siksi, en tiedä. Ehkä tää on sitä mukavuusalueelta poistumista. Blingi krokotiilivyö on Saint-Leu-La-Forêt'n katukirpparilta, Ranska-aikojen alkutaipaleelta. Maksoi euron ja on erihieno mielestäni.
Kilo lakua on aika hc, mutta onpahan aina jotain, kun karkkihammasta kolottaa. Tai oli...
Mallashovissa on kovin opiskelijaystävälliset hinnat, mutta silti otettiin bisset puoliksi, kun oli niin kiire mukamas.
Kuuntelemaan Burning Heartsia, Big Wave Ridersia ja French Filmsiä Yo-Talolle nimittäin.
Tuoppeja, tanssia, tuttuja ja tuntemattomia tyyppejä ja sen sellaista, kyllä te tiiätte. Oli kivaa. Seuraavana päivänä töissä ei niinkään.
Tää biisi on kiva, mutta en vaan saa otetta tästä musiikista. Ihan kivaa, muttei sen enempää, vaikka kuinka haluaisin tykätä.
Hyvä uusi biisi, mutta tää video... ehkä en vaan tajuu.
Ohhoh, kylläpäs minä nyt päivittelen tätä blogintekelettä tiuhaan tahtiin! Ei ole katsokaas muutakaan tekemistä... Hahhah, ei vaan, seuraavana vuorossa jatsailua Porissa! Pitäkäähän kiva viikonloppu tekin!
Olen viettänyt ainakin puolitoista vuorokautta kuulostaen Paula Koivuniemeltä potenssiin kymmenen, jos ääntä on tullut ollenkaan. Olen siis leikkinyt mykkää ja juonut kymmeniä litroja teetä hunajan kera. Onneksi äiti ja lääkärikirja auttoi ja nyt ääni tuntuu hieman palautuneen. Ehdin kuitenkin syödä aika suuren määrän jäätelöä, ennen kuin äiti kielsi kaiken kylmän syömisen ja juomisen, hupsista. No jospa se tästä.
Kuvissa näkyvät housut ei sitten ole mitkään pyjamahousut, jos joku niin erehtyi luulemaan, ei ei. Ne on vuosi sitten Pariisista hankitut kreisiprinttihousut, joita rakastan palavasti, vaikka onhan ne aika huomiota herättävät. Eräskin tyttö St Leun leikkipuistossa kommentoi niitä kaverilleen, että pukeutuisi itse samoin vain karnevaaleihin. Luuli varmaan, etten ymmärrä ranskaa, haha. Hauskaa muuten, kun nyt tuntuu tuommoisten printtihousujen ja kaikenlaisten inkkarikuvioiden olevan kovassa huudossa, niin omani hankin tosiaan vuosi sitten (kuten myös täällä näkyvän inkkaripaidan). Oon siis selkeesti true fashionista ja edelläkävijä, hohoh!
Ei mulla oikeasti muuta asiaa ollut, kuin että toukokuun soittolista on valmistunut, tästä vain kuuntelemaan!
Tai oikeastaan, eniten huomionarvoinen asia on tämä cover, jota kuuntelin repeatilla koko eilisen päivän. Huh, tää tyttö osaa laulaa! En ole aiemmin lämmennyt Jessie J:lle, mutta nyt kyllä nousi pisteet roimasti!
Tampereella aloitin lenkkeilykauden, näin leskenlehtiä ja bongasin lintuja (västäräkistä vähäsen!) sekä pukeuduin kokonaisen viikon ajan vain mekkoihin.
Jyväskylässä kiertelin kauppoja äitin kanssa, sain nimipäivälahjaksi raidallisen mekon ja jouduin katsomaan jääkiekkoa, onneksi sen jälkeen pääsin tanssimaan eturiviin French Filmsin tahtiin (kolmas ja paras kerta tähän mennessä, kun näin ne livenä, mutta edelleen tykkään enemmän Big Wave Ridersista, jonka uuden sinkun voi muuten kuunnella täältä!).
Molemmissa kaupungeissa elämän soundtrackinä on soinut viime ajat repeatilla Lapkon uusi levy. Kyllä kelpaa!
Juhlittiin myös monia synttäreitä, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ostin vihdoin, pitkän haaveilun jälkeen, rakkaustopin Helsingin-reissulla, kun käytiin katsomassa Zola Jesusta livenä (hitto se nainen on lyhyt!). Laukkuja mulla oikeastaan olisi jo ihan tarpeeksi, mutta kun rakkaus ilmestyy eteen niin eihän siitä nyt kannata kieltäytyä, eihän?
Kuninkaallista postia sain, kun voitin ensimmäisetä kertaa elämässäni blogiarvonnan (elswears). Paketista kuoriutui mm. kaksi huulijuttua, joista toinen sanoo, että Patience, please ja toinen puolestaan että Kiss me quick. Malttiin kehottavassa huulikiillossa näytän tosin aivan Johanna Tukiaiselta, harmi sinänsä. Sitä suuremmalla syyllä pussailisin mielihyvin merimiehiä, jos niitä tapaisin. Kuvan pinssi on matkamuisto Helsingin Tivolin tanssilattialta viime joulukuulta.
The Shinsin uus levy on niin tasaisen hyvä, että mun on vaikea päättää lemppareita!
PS. Kävin eilen elokuvissa ja suosittelen, että menette katsomaan Kohta 18. Pääosanäyttelijöiden ulkonäkö ei haittaa katselukokemusta ollenkaan, hehee.
PPS. Syökäähän paljon suklaamunia, kivaa pääsiäistä!
Meikä
on lomalla, jee! Asioita riittää silti hoidettavaksi, joten täysin
pelkkää lahnailua ei pysty harrastamaan. Fiilis silti erittäin hyvä, toi
aurinko saa mut sekoamaan. Aamu ei voi alkaa huonosti, jos tiskikaapin
ovessa virnistää vilautteleva Roosa viis vee sekä pari pallokalaa
Italian-lomalla vuodelta öö en edes muista. Tietokone on ystävä, että saa hommat hoidettua ja taustakuva napattu lempivalokuvablogista: Fanny Latour-Lambert.
Osuin
sattumalta UFFille, kun niillä on nyt niitä euron päiviä, eilen taisi
olla max. 4 euroa kaikki. Löysin vihdoin ja viimein täydelliset farkut
(miesten puolelta!), joista leikata shortsit. Miesten XL-kokoinen
Jenkki-mainos-t-paita tarttui myös mukaan kun tuo purkkapallopoika on
niin kiva. Leikkelin sitä hieman ja nyt se yrittää esittää toppia, tosin
näyttää ehkä enemmän tyynyliinalta, muttei anneta sen häiritä! Kesä ja
festarit, tulkaa jo, I'm ready!
Puhutaanpa hetki festareista. Hihkuin riemusta, kun Ruisrock julkisti esiintyjiään, sillä Azealia Banks, Explosions In The Sky, Two Door Cinema Club ja Metronomy! Pakko päästä. Ja sitten Flow,
minkä teitkään, taas kerran. Bon Iver, The Black Keys, Ane Brun ja
Feist. Ei mulla taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin maksaa mansikoita
siitä lipusta. Toisaalta, koskaan en ole katunut niitä rahoja, jotka on
menneet keikkoihin tai festareille. Kun taas ilman joitain vaatteita,
kenkiä yms. olisin pärjännyt varmasti aivan hyvin.
Ennen kesää on kuitenkin hoideltava tämä kevät ja lumet pois alta. Eilen uskalsin jo laittaa kevättakin päälle ensimmäistä kertaa, eikä edes (kovin) kylmä tullut. Ja aurinkolasit, oujee!
Tuossa vielä pari kovaa muijaa (joista toisen näin viime vuoden Flow'ssa) ja ihan ässäbiisi!
I wear my clothes like this because I can I wear my hair like this because I can I walk around like this because I can
And I do my thing like this cause it's who I am
Käytän aika harvoin tuota mekkoa, koska en oikein osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Tai tykkään kyllä, mutta en aina itseni päällä. Kuvia on myös hyvä ottaa siinä vaiheessa, kun miettii elämän tärkeintä kysymystä, eli miten laittaa hiukset. Jos haluatte tietää, miltä oikeasti sitten näytin tuona iltana, katsokaa kuvia Millan läksiäisistä. Singstar toimii aina, ei lisättävää.
Viikonloppukin oli ihan loistava, vaikka ei mennytkään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Seitsemästä ystävästä vain yksi pääsi paikalle, pidettiin hauskaa sitten muidenkin puolesta. Ehkä parempi näin, sillä päästiin Meijulle katsomaan Putouksen finaali (onnea Leenalle, vaikka surkea töihinottaja Usko olikin mun suosikki!), kun en omista tv:tä. Loppuillasta Klubi, indiedisko, tuttuja naamoja ja tanssimista, ei mitenkään yllättävää, hehheh.
En ole koskaan ollut kauhea kookosfani. Kookoshiutaleet kakkujen päällä tai Bountyt ei aiheuta mussa riemunkiljahduksia, mutta en nyt niitä täysin inhoakaan. Siksi pelkäsinkin, että kookosöljyssä on sellainen imelä kookoksen tuoksu, mutta onneksi se onkin hyvin mieto ja jopa ihana. Nyt reilun kuukauden verran kokeiltuani tätä ihmeainetta, kylmäpuristettua kookosöljyä, en aio siitä enää luopua. Käytän sitä siis meikinpoistoon ja naamanpesuun (joskus myös koko kropan pesuun jos on oikein kuivan tuntuinen, ah se tuoksu!). Tällä lähtee jopa vedenkestävä ripsiväri! Ai että, mun iho ei oo ollu näin hyvässä kunnossa vuosiin (etenkään talvisin) ja se on paljon se! Eihän mun iho edelleenkään oo lähelläkään hyvää ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, mutta silti. Seuraavan kerran kun joku sanoo, ettei rasvoittuvalle iholle kannata laittaa mitään öljyjä, niin nauran räkäisesti päin naamaa. (Okei, öljyillä on eroja, je sais...)
Tässä mun uusi suosikki-Clipper! Normaalisti juon kaikkia vihreitä ja hieman valkoisiakin maustettuja teelaatuja, mutta tämä hauduke/infusion/mikälie on ihan mielettömän hyvää! En ois varmaan tätä itse uskaltanut hankkia juurikin tuon kookoksen takia, mutta onneksi sain lahjaksi, hihii! Mmm nam.
Tänään illalla ajattelin laittaa oranssit sukkahousut jalkaan ja mennä ensin katsomaan pikkusiskon tanssahtelua vanhoissa, sitten itse tanssahtelemaan Reginan keikalle. Kivaa, toivottavasti teilläkin on!
Tiistaina oli viimeinen päivä 20-vuotiaana. Heräsin väsyneenä, vaihdoin vaatteita ainakin viisi kertaa, laitoin hiukset kymmenen kertaa uusiksi, tuijotin peilikuvaa kyynelten läpi. Lopulta menin tuntia myöhemmin kouluun kuin olisi pitänyt.
Eilen keskiviikkona heräsin auringonpaisteeseen ja helmikuuhun 21-vuotiaana. Laitoin päälle vain lempiasioita, lempimekon (voisin kirjoittaa oodin tuolle mekolle), lempineuleen, lempikengät jne. Illalla Haaviston tukiklubi oli melko vaisu, mutta Yona ja Samae Koskinen pelastivat paljon.
Ja nyt sitä tosiaan saa, Lana Del Reyta levyllisen verran nimittäin! Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olo oli jotenkin - pettynyt. Toisaalta Video Games nosti odotukset niin korkealle, että olisi ollut mahdotonta yltää kokonaisen levyn osalta samaan.
Kuvamateriaalia
ja todisteita siitä, että käytän vaatteita. En oikein jaksanut pyöriä
alennusmyynneissä, mutta sen kerran kun pyörähdin, niin jouduin
pyörtämään periaatteeeni. Mukaan tarttui jotain mustaa ja pelkkää akryyliä,
mutta kun se oli rakkautta ensituntumalta. Sellaisen ohi ei pidä kulkea
taakseen katsomatta, vaan tarttua tiukasti kaksin käsin eikä päästää
enää koskaan irti.
Huulipunan arkikäyttöön on vielä totuteltava, mutta luulen onnistuvani. Pitää vain malttaa levittää sitä ei-niin-runsaalla kädellä, ainoastaan sillai töps töps töps. Ainakin jos ainoa huulipuna on kirkuvan punainen.
Olin jo ehtinyt unohtaa miltä tuntuu, kun reidet jäätyy pisteleviksi pakkasessa. Mutta vaikka Ranskassa oli enimmillään -5 C pakkasta, niin oli sielläkin kylmä, uskokaa pois. Se kylmyys vaan on erilaista. Talojen sisäistä kylmyyttä niin, että nenänpää jäätyi ja joutui hytisemään viltin alla, jos oli päivisin kotona, koska lämmitykset meni päälle vasta iltapäivällä. Pariisissa Seinestä hohkaava kylmyys, metroasemien vihlova kylmyys. Etenkin Gare du Nordin tajuton luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys. Hrrr.
Tänään ei enää ollut ihan niin kylmä, mutta lunta tuli senkin edestä. Ai että miten kauniilta ulkona näyttääkään. Sokerikuorrutettuja puita ja timanttihiutaleita. Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Kerroinhan joskus mun varastetusta pyörästä? No, Meiju laittoi eilen viestiä, että oli löytänyt hylätyltä näyttävän pyörän ja kysyi, oliko sen merkkinen mun pyörä. Ei valitettavasti ollut. Kerroin omani tuntomerkit ja Meiju vitsaili pitävänsä silmät auki. Muutaman tunnin kuluttua Meiju sitten soitti ja kysyi, oliko mun pyörässä sininen soittokello ja kuvaili muitakin yksityskohtia. Huusin vaan puhelimeen että JOO ja mitä hittoa. Se pyörä oli kuulemma vaan hengaillu jotain lyhtypylvästä vasten. Ihan kreisiä! Nyt mun pitää vaan keksiä, miten saan sen lukon sulatettua, että saan sen tuotua kotiin turvaan. Ahhaha, en kestä!
Oon löytänyt taas paljon hyvää uutta musiikkia. Tässä parhaimmistoa, Zola Jesus. Kuvailisin sanoilla astetta synkempi Florence. Jos tykkäät Florence + The Machinesta ja Lykke Li:stä, tykkäät aika varmasti tästä! Niistä muista löydöistä sitten ehkä jokin toinen päivä.
