Empress Of

>>>

Empress Of oli mun huhtikuun lemppari ja toimii edelleen, vahva suositus!

HUMAN

Harvoin sanon mistään, että kaikkien tulisi katsoa/kuunnella joku asia, mutta nyt sanon: ihan jokaisen ihmisen tulisi katsoa Human-elokuvasarja. Törmäsin tähän Ennin Muslaan kirjoittaman jutun kautta jo pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt kipeänä ehdin katsoa kaikki kolme osaa.

Kaikki kolme Human-filmiä voi katsoa ilmaiseksi HD-laatuisena Youtubesta, jokainen kestää noin 1,5 tuntia. Ihmiset eri puolilta maailmaa kertovat lyhyesti tarinoitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan eri aiheista.

Tarinat ovat hurjan mielenkiintoisia, koskettavia, hauskoja, surullisia, iloisia. Eri kielet ja ihmisten kasvot ovat niin ihmeellisen kauniita kuunnella ja katsoa. Lisäksi näytetään paljon henkeäsalpaavaa kuvamateriaalia eri maista ilmasta käsin kuvattuna. Kannattaa klikata tekstitykset päälle videoiden oikeasta alakulmasta, jolloin näkee henkilön nimen ja maan, jossa häntä on kuvattu.

VOL 1. käsittelee rakkautta, naisia, työtä ja köyhyyttä.

VOL 2. käsittelee sotaa, anteeksiantoa, homoseksuaalisuutta, perhettä ja elämää kuoleman jälkeen.

VOL 3. käsittelee onnellisuutta, koulutusta, vammaisuutta, maahanmuuttoa, korruptiota ja elämän tarkoitusta.

Sitä tuntee aikamoista kiitollisuutta omasta elämästään ja näkee yhä selvemmin omat etuoikeutensa näitä katsoessaan. Vaikka jotkut tarinat ovat todella karuja, paistaa filmeistä kokonaisuudessaan lämpö ja toivo sortumatta kuitenkaan liialliseen sentimentaalisuus-hymistelyyn.

Kannattaa katsoa!

♡ FKA twigs ♡

Ihanista ihanin FKA twigs julkaisi vastikään viisi uutta biisiä M3LL155X-nimisen EP:n muodossa ja samalla myös reilun vartin mittaisen videoteoksen. Niin musiikki kuin videomateriaali on taattua twigsiä, joka tekee ihan omaa juttuaan ihailtavan estottomasti ja täysillä.

Videolla tapahtuu vaikka mitä, erityismaininta ainakin TLC-henkisestä tyttöbänditanssikohtauksesta ja silkkihuivien sisällä liikehtimisestä sekä mielettömistä vogue-muuveista. Ahh!

Mietin juuri yksi päivä, että jos mun pitäisi nimetä oma musiikillisten (ja muutenkin) esikuvien TOP 3, se näyttäisi tältä:

1. FKA twigs (eli Tahliah Barnett)
2. Grimes (eli Claire Boucher)
3. Lauren Mayberry (Chvrches)

On toki monia muitakin, mutta etenkin näillä naisilla on erityispaikka mun sydämessä. Saan mielettömästi energiaa vain siitä tiedosta, että tällaisia valtavan taitavia ihmisiä on olemassa.

Yksi vinkkini huonoihin päiviin ja surkumytty-fiiliksiin on FKA twigsin haastattelu, (jota olen täällä hehkuttanut aiemminkin) johon palaan aina aika-ajoin, kun kaipaan vähän lisätsemppiä elämässä.

Tässä myös yksi video, johon törmäsin jostain syystä vasta nyt. Lisää twigsiä ja tanssia!:

HONNE

Nyt tulee kuuma musasuositus!

Vaikka etsinkin aktiivisesti uutta hyvää musiikkia ja vastaan tulee lupaavia tuttavuuksia lähes päivittäin, harvoin sitä innostuu mistään niin paljon, että haluaa heti saman tien kailottaa koko maailmalle, että kuunnelkaanytkuinkahemmetinhyvätääon??!!

HONNEsta tuli heti sellainen fiilis, kun kuulin biisin The Night. Olin juuri kiirehtimässä töihin, kun kappale alkoi soida kuulokkeista ja harmitti ihan vietävästi, kun en ehtinyt kuunnella sitä loppuun saakka. Odotin koko työpäivän, että pääsen vihdoin kuuntelemaan sen ja sitten se pitikin kuunnella uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja etsiä lisää biisejä ja linkata Facebookiin (saatesanoilla because "too cheesy" is a concept that i'm completely unfamiliar with) ja kirjoittaa tännekin.

Koska kuunnelkaa nyt kuinka hemmetin hyvä tää on:

Tämä on varmasti just sitä pahimman luokan PBR&B:tä, jolle jotkut naureskelee, mutta minä rakastan tulisesti. Jos pidät esim. Chet Fakerista ja Rhyesta, pidät mitä luultavimmin myös HONNEsta.

Maailman ihanin

 

 

Maailman ihanin on runoblogi, joka on, noh, maailman ihanin. Todella.

 

En vain voi lakata ihmettelemästä sitä sanojen kauneutta ja herkkyyttä, sitä taidokkuutta ja tarkkasilmäisyyttä, jolla kirjoittaja kertoo havaintonsa maailmasta.

 

Todellista lahjakkuutta, joka saa sisimmän hyrisemään ihastuksesta.

 

Kuten vaikka tässä: 

 

ja se, miten ihmisiä tulee ja menee, sitä kuitenkin aina tuntee jäävänsä voitolle
sillä elämä tuntuu tietävän itseäni paremmin
kenestä kiinni pitää (joten seison kämmenet auki
ja annan niiden tulla, jotka haluavat ja ne joiden
elämään en mahdu, heitä en sure)

Tai tämä:

 

sillä se asia sinussa
joka räjäyttää onnen
rinnassasi kuin ilotulitteen

se ei ole poikkeus
se on kaikkeus

Lukekaa ja pakahtukaa!

I asked myself for peace

Saanen esitellä teille tämänhetkisen lempibändini:

Future Islands!

Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni kun aloin kuunnella tätä, oli: miksei kukaan ole kertonut mulle tästä aiemmin?!?! Vaikka kysymys oli täysin väärä; olin kyllä törmännyt kyseiseen bändiin aiemminkin, mutta jostain käsittämättömästä syystä sekoittanut sen mielessäni johonkin mukamas samannimiseen suomalaiseen bändiin, josta en kyllä googlailemalla löytänyt jälkeäkään, eli jota ei todennäköisesti ole oikeasti edes olemassakaan.

Kuitenkin tämä oli johtanut siihen mielikuvaan, etten missään nimessä voisi pitää kyseisestä bändistä, koska muistini mukaan musiikki oli huonoa, eli en ollut sitä sitten kuunnellutkaan yhdenkään biisin verran uudelleen. Mutta kun eräs tuttavani, jonka musiikkimaun tiedän samankaltaiseksi itseni kanssa (moi Laura!) hehkutti Seasons-kappaletta viime vuoden parhaaksi Facebookissa, mielenkiintoni heräsi.

Ja siis huh! Singles-albumi on alusta loppuun sellaista mahtavuutta, että heikompia hirvittää. Harvoin jaksan innostua enää kokonaisista albumeista, vaan noukin sieltä vaan ne parhaimmat biisit soittolistoilleni, mutta tätä levyä oon luukuttanut kokonaisuudessaan nyt parin päivän ajan, eikä vieläkään kyllästytä yksikään biisi.

Sitä vaan, että kantsii kuunnella!

Canvas Festival 22.-23.8. Jyväskylässä

Hoi kaikki jyväskyläläiset! (Ja miksei kaikki muutkin!)

Ihanaa, että Jyväskylässäkin tapahtuu nykyään kaikenlaista kiinnostavaa. Esimerkiksi nyt tulevana viikonloppuna olisi viime vuonna ensimmäistä kertaa järkätty Canvas Festival.

Joku jossain taisi jo tituleerata sitä Jyväskylän Flow'ksi (tamperelaisten kaverieni reaktio tähän: awwww). Itse odotan jotain samankaltaista esim. H2Ö:n kanssa; vähän tuntemattomampia esiintyjiä, joista voi tehdä upeita löytöjä (vaikka onhan siellä esim. Say Lou Lou, Iisa, LCMDF..!), rentoa ja lämminhenkistä tunnelmaa.

Saa nähdä, olenko oikeassa, tulkaa tekin! (Ja tulkaa ostamaan multa lippuja perjantaina!! ^____^)

OooOooooHhhhHHh

AAaaaAahhHHh MAJOR GIRL CRUSHHH!!!

♡_______♡

Sinead Harnett tänään repeatilla ++ PERJANTAI ++ mulla on vapaapäivä JA palkkapäivä!

Että repikäähän siitä BABEZZ!!

(++ SOME ATTITUDE for today!!)

Oodi Mangomalenille

Luen nykyisin aika laiskasti muiden blogeja. Bloglovinin Lempparit-ryhmässäni niitä on noin sata, joista hyvä jos neljäsosaa seuraan säännöllisesti.

On kuitenkin muutama blogi, joista sydän hypähtää yhden ylimääräisen ilonläpätyksen joka kerta, kun huomaa uuden postauksen päivittyneen.

Yksi niistä on kaimani kirjoittama Mangomalen.

Roosa on yksi taitavimmista kirjoittajista, joita tiedän.

Lähes jokainen kirjoitus saa kyyneleet silmiin, joko ilosta tai koskettavuudesta. Etenkin reissupostaukset ja -ajatukset toivat sellaisia samaistumisen tunteita, vaikka itse olinkin hikisen kuuman Australian sijaan jäisen kylmässä Montrealissa. On ollut pakko säilöä Roosan sanoja jonnekin talteen, että niihin voi palata, kun omat ajatukset kaipaavat selkeyttäjää.

Tässä muutama erityisen osuva virke:

"En kaipaa takaisin, koska en anna itseni kaivata. Mutta hetkittäin haikeus iskee.

...

Hetkittäin muistot vain kietovat nostalgianpulleat kätensä kaulan ympäri ja jäävät siihen roikkumaan. Eivät ne vihlo, pikemminkin hämmentävät."

(Yhä vilkutan laivoille)

"Sillä vaikka matka päättyy, onnen ei tarvitse päättyä. Samaa helppoutta voi kokea kaikkialla, sillä aito rauha ei riipu mantereesta tai mielialasta. Se riippuu milloin mistäkin: yleensä hellittämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että kuuntelee tahtojaan ja toteuttaa ne. Siitä, että oppii tunnistamaan omat solmunsa ja sen, mikä niissä auttaa."

(Värit palaavat pikkuhiljaa)

"Vaikka matka on lopussa, elämä on toivottavasti vasta alussa.

Joskus, etenkin kotona, sitä alkaa pitää helppoja asioita kovin monimutkaisina. Sitä luulee, ettei rutiineille ole vaihtoehtoja, ja unohtaa, miten uskomaton paikka maailma on. Miten suuri ja ihana, ja miten käden ulottuvilla.

Sitä unohtaa, että kaikki nämä paikat ovat olemassa ja mahdollisia kokea ihan koska vain.

Mutta ennen kaikkea sitä unohtaa, miten yksinkertaista kaikki on, kun antaa sen olla. Miten onni ei synny maantieteellisestä sijainnista, vaan läsnäolosta.

Riittää, että istahtaa alas, katsoo lattialle heijastuvaa valoa ja sanoo:

juuri nyt elämä on valmis."

(Anna papukaijan istua päähän ja elämän olla valmis)

"Ystävät kotona eivät täysin käsitä elämää, jota täällä elän, kun taas täällä olevat ihmiset taas eivät täysin käsitä minua. No, onneksi en itsekään käsitä mistään sen enempää."

(Iloisesti kuutamolla)

"Syvä ilo tuntuu joskus suorastaan syvältä kivulta. Sitä tavallaan räpistelee onnea vastaan, eikä hyväksy, miten täydellistä kaikki on. En tiedä miksi. Onni ei ole kevyttä, se on painava varmuus rintalastan päällä, ja joskus arvokkaan hetken painoa on vaikea kantaa. Etenkin, kun tietää, että kohta lähtee pois."

"Muistikirjaan kirjoitin:

Tämä on elämää, jota haluan elää. Ainakin hetken."

(Lehdet heiluivat tuulessa, juoksin meressä ja nauroin)

Elämäntuntu. Se välittyy Roosan blogista täydellisesti. Tulee todella tunne, että elämä on kaunista ja onnellista. Välillä tietysti myös aivan takapuolesta, mutta lopulta se kuitenkin kantaa.

Ja vaikka elämä kantaakin juuri nyt erityisen hyvin, vielä joku päivä minäkin lähden Australiaan seikkailemaan. 

Kuvat ja lainaukset: Mangomalen

5 vinkkiä

Eli viisi ihan parasta juttua just nyt:

Musiikki: Chet Faker - Built To Glass. Chetin uunituore albumi on just niin hyvä (ja parempikin) kuin mitä odotin.

Dokumentti: Miss Representation. Naiset ja media, aijai. Hyvin vahva jenkkinäkökulma, mutta antoi paljon ajattelemisen aihetta asiaan aika hyvin jo perehtyneellekin.

TV-sarja: Toisen kanssa. Olen aina hyvin ennakkoluuloinen suomalaisia sarjoja kohtaan (tönkköä dialogia, jäykkää näyttelemistä, aina ne samat näyttelijät jne.) mutta jostain syystä annoin tälle kuusiosaiselle sarjalle mahdollisuuden ja ai vitsit, tykkään hurjasti! Neljä jaksoa löytyy jo Areenasta, nyt pitäisi enää malttaa odottaa kahta viimeistä.

Valokuvaus: Mile End by Alex Godbout Simard. Kuvasarja mun huudeilta, eli missä olen asustellut täällä Montrealissa joulukuun lopusta lähtien.

Sarjakuva: Don't let fear stop you from traveling. Etenkin naisia varoitellaan aina yksin matkustamisen vaaroista, mutta kuten tässä tulee hyvin esille: Everyone dies. I would like to live a little first. Älä siis anna varoittelujen ja pelkojen estää tekemästä asioita, joita haluat tehdä!

ON REPEAT: Jungle

Törmäsin tähän BBC:n Sound of 2014-listaukseen ja kuuntelin satunnaisesti niitä artisteja, jotka olivat itselle uusia tuttavuuksia.

Junglea kuunnellessa sitten tajusin, että Drops löytyykin jo mun viime joulukuun soittolistalta.

Nyt biisejä oli ilmestynyt lisää ja ai että, aina vaan paranee! Ja entäs nää tanssivideot sitten, ihan kreisikhuuleja kaikki!

Vahva suositus!

PS. Arvatkaas kellä on lippu listan ykkösen, Sam Smithin, keikalle parin viikon päähän? Hihii.

FLOW 2013

Olipas ihana Flow, taas kerran! Oon vieläkin ihan mielissäni, aijai!

Torstaina lähdin harmaudesta aurinkoiseen Helsinkiin, vietettiin iltaa Kalliossa kaljoitellen ja keskustellen ja kävelinpä myös ukkosmyrskyssä Lauttasaaren siltaa salamoiden iskiessä mereen. Ihan mieletöntä, vaikka sainkin seuraavana aamuna kuivatella kenkiä hiustenkuivaajalla.

Perjantaina seisoin portilla tarkastamassa lippuja ja rannekkeita ja oli niin haipakkaa, etten edes taukoa ehtinyt pitää. Mutta mikäs siinä, mä niin kovasti tykkään olla tuolla talkoolaisena, en keksi muita haittapuolia kuin sen, että saattaa missata pari esiintyjää, mutta tällä kertaa mulla kävi tuuri ja sain tosi hyvät vuorot.

Perjantaina ehdin nähdä Kendrick Lamarin (bitch, don't kill my vibe), Cat Powerin (oih!), Alicia Keysin (huh huh!) ja Huoratronin (bileet!).

Lauantain työvuoro oli vähän rennompi, odottelua lähinnä. Sitten olinkin vapaa ja vuorossa oli Nicole Willis & The Soul Investigators (vaskipuhallinosasto oi oi), Ebo Taylor & the Odapajan (siis HUH, ihan mieletöntä settiä Ghanasta! Onneks nää soitti kaksi keikkaa niin saatiin tanssia sydäntemme kyllyydestä! Menee kirkkaasti parhaimpien keikkojen kärkikastiin!) ja Beach House (kuulin Other Peoplen ja se riitti mulle, oli kiire tanssimaan Ebo Taylorin tahtiin, heh).

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Tavastian Lauantaidiskossa, onhan se ehkä semmonen must-juttu, joka pitää joskus kokea. Vai? No hauskaa oli!

Söin tänä päivänä myös elämäni parhaimman kasvishampparin Groteskin kojusta, aivan taivaallista.

No entäs sunnuntai sitten! Paras keikkapäivä ja huh mikä kattaus! Antero Lindgrenin (niin ihana aina) jälkeen chillailtiin ja kerättiin voimia, koska sitten alkoi keikalta toiselle juokseminen.

Angel Haze, se räppimuidu, päätti hylätä lavan ja veti keikan yleisön seassa ja lopuksi teltan ulkopuolellakin, toimi! Keikan parasta antia oli tosin Haimin siskosten tanssahtelu lavan takana.

Mutta Haimista puheenollen! Reilun puolen tunnin venailu palkittiin, tokassa rivissä oli mukavaa ja olin aivan superinnoissani kun ihan lopussa pääsin eturiviin asti. Ainut miinus oli, ettei ne soittaneet Don't Save Me:ta, mutta annan sen anteeksi, koska kaikki muu oli upeutta.

Of Monsters And Men oli ihan hauska, ihmettelin silti, että se oli laitettu päälavalle.

Mutta sitten. Bat For Lashes. En osaa sanoin kuvailla sitä upeutta. Siellä se jotenkin iski, että kohta en näe mun ystäviä melkein vuoteen. Ja mä itkin. Lauran aikana etenkin, en ennen tajunnut sen biisin hienoutta, mutta livenä se iski kovemmin kuin mikään. Tulee vieläkin kyyneleet silmiin sitä hetkeä ja keikkaa ajatellessa.

Kraftwerkin 3D-show olis varmaan ollut vakuuttavampi, jos mulla olisi ollut omat lasit, mutta nyt vain kurkin pari kertaa kaverien lasien läpi, heh. Vikana esiintyneeltä Grimesilta odotin ehkä liikoja, vasta vikat biisit sai bileet aikaan. Oli sillä taitavat tanssijat kuitenkin.

Että semmoista! Ensi vuonna uudestaan! Erityisterveisiä niille muutamalle, jotka uskaltautuivat tunnustautua lukijoiksi, olitte söpöjä hih!

F FOR YOU

 

 

 

Huomenna taas Flow'hun, jo neljäntenä vuonna peräkkäin, ah! Kyllä mä vaan siitä niin tykkään, vaikka kuinka hipsteriksi haukkuisitte.

Kuten viimekin vuonna, olen taas parina päivänä porteilla tarkastamassa lippuja ja rannekkeita. Onneksi paras päivä, eli sunnuntai, on kokonaan vapaa.

Moikataanhan jos tavataan!

(Harmittaa, että missaan Disclosuren, koska Bat For Lashes on samaan aikaan, nyyh.)

(Flow 2011 ja Flow 2012)

And it felt like life

Ne, jotka tuntevat mua yhtään tietävät, että rakastan käydä keikoilla.

Livemusiikki, konsertit, festarit ovat mun happea, ravintoa, huumetta. Niistä ja niille mä elän.

Pari viikkoa sitten näin Antero Lindgrenin toista kertaa livenä. Ensimmäisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosi, mutta tiesin odottaa suuria.

Join itselleni punaviinihuulet ja istuin koko keikan kyyneleet silmissä, kylmien väreiden juostessa pitkin kroppaa. Mulla oli kyyneleet silmissä, mutta mä hymyilin.

Ja koko sen pienen hetken ajan olin ihan helvetin onnellinen.

Soita mulle Antero Lindgreniä, niin olen sulaa vahaa.

Viime viikolla oli The Hearingin vuoro ihastuttaa.

Ensimmäisen kerran näin The Hearingin viime syksyn MOPissa, jolloin hurmaannuin hetkessä. Toisella kerralla, kuukausi sitten Artturissa, jaksoin hämmästellä edelleen Ringan upeaa ääntä, varsinkin kun puheääni oli tuolla kerralla pelkkää pihinää flunssan tai vastaavan takia.

Viime keskiviikon Telakan keikka oli sekin silkkaa parhautta, tästä kuullaan vielä! Uskaltaisin väittää, että tässä on Suomen paras naisartisti (Antero on paras miesartisti). Tässä on Suomen Grimes! (Jos jotain vertauksia nyt on ylipäänsä mielekästä hakea.)

Syksyllä ilmeisesti ilmestyy The Hearingin esikoisalbumi, enkä malta odottaa!

Käykää keikoilla. Rahansa voi käyttää paljon huonomminkin.