Ne, jotka tuntevat mua yhtään tietävät, että rakastan käydä keikoilla.
Livemusiikki, konsertit, festarit ovat mun happea, ravintoa, huumetta. Niistä ja niille mä elän.
Pari viikkoa sitten näin Antero Lindgrenin toista kertaa livenä. Ensimmäisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosi, mutta tiesin odottaa suuria.
Join itselleni punaviinihuulet ja istuin koko keikan kyyneleet silmissä, kylmien väreiden juostessa pitkin kroppaa. Mulla oli kyyneleet silmissä, mutta mä hymyilin.
Ja koko sen pienen hetken ajan olin ihan helvetin onnellinen.
Soita mulle Antero Lindgreniä, niin olen sulaa vahaa.
Viime viikolla oli The Hearingin vuoro ihastuttaa.
Ensimmäisen kerran näin The Hearingin viime syksyn MOPissa, jolloin hurmaannuin hetkessä. Toisella kerralla, kuukausi sitten Artturissa, jaksoin hämmästellä edelleen Ringan upeaa ääntä, varsinkin kun puheääni oli tuolla kerralla pelkkää pihinää flunssan tai vastaavan takia.
Viime keskiviikon Telakan keikka oli sekin silkkaa parhautta, tästä kuullaan vielä! Uskaltaisin väittää, että tässä on Suomen paras naisartisti (Antero on paras miesartisti). Tässä on Suomen Grimes! (Jos jotain vertauksia nyt on ylipäänsä mielekästä hakea.)
Syksyllä ilmeisesti ilmestyy The Hearingin esikoisalbumi, enkä malta odottaa!
Käykää keikoilla. Rahansa voi käyttää paljon huonomminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.