Olipas ihana Flow, taas kerran! Oon vieläkin ihan mielissäni, aijai!
Torstaina lähdin harmaudesta aurinkoiseen Helsinkiin, vietettiin iltaa Kalliossa kaljoitellen ja keskustellen ja kävelinpä myös ukkosmyrskyssä Lauttasaaren siltaa salamoiden iskiessä mereen. Ihan mieletöntä, vaikka sainkin seuraavana aamuna kuivatella kenkiä hiustenkuivaajalla.
Perjantaina seisoin portilla tarkastamassa lippuja ja rannekkeita ja oli niin haipakkaa, etten edes taukoa ehtinyt pitää. Mutta mikäs siinä, mä niin kovasti tykkään olla tuolla talkoolaisena, en keksi muita haittapuolia kuin sen, että saattaa missata pari esiintyjää, mutta tällä kertaa mulla kävi tuuri ja sain tosi hyvät vuorot.
Perjantaina ehdin nähdä Kendrick Lamarin (bitch, don't kill my vibe), Cat Powerin (oih!), Alicia Keysin (huh huh!) ja Huoratronin (bileet!).
Lauantain työvuoro oli vähän rennompi, odottelua lähinnä. Sitten olinkin vapaa ja vuorossa oli Nicole Willis & The Soul Investigators (vaskipuhallinosasto oi oi), Ebo Taylor & the Odapajan (siis HUH, ihan mieletöntä settiä Ghanasta! Onneks nää soitti kaksi keikkaa niin saatiin tanssia sydäntemme kyllyydestä! Menee kirkkaasti parhaimpien keikkojen kärkikastiin!) ja Beach House (kuulin Other Peoplen ja se riitti mulle, oli kiire tanssimaan Ebo Taylorin tahtiin, heh).
Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Tavastian Lauantaidiskossa, onhan se ehkä semmonen must-juttu, joka pitää joskus kokea. Vai? No hauskaa oli!
Söin tänä päivänä myös elämäni parhaimman kasvishampparin Groteskin kojusta, aivan taivaallista.
No entäs sunnuntai sitten! Paras keikkapäivä ja huh mikä kattaus! Antero Lindgrenin (niin ihana aina) jälkeen chillailtiin ja kerättiin voimia, koska sitten alkoi keikalta toiselle juokseminen.
Angel Haze, se räppimuidu, päätti hylätä lavan ja veti keikan yleisön seassa ja lopuksi teltan ulkopuolellakin, toimi! Keikan parasta antia oli tosin Haimin siskosten tanssahtelu lavan takana.
Mutta Haimista puheenollen! Reilun puolen tunnin venailu palkittiin, tokassa rivissä oli mukavaa ja olin aivan superinnoissani kun ihan lopussa pääsin eturiviin asti. Ainut miinus oli, ettei ne soittaneet Don't Save Me:ta, mutta annan sen anteeksi, koska kaikki muu oli upeutta.
Of Monsters And Men oli ihan hauska, ihmettelin silti, että se oli laitettu päälavalle.
Mutta sitten. Bat For Lashes. En osaa sanoin kuvailla sitä upeutta. Siellä se jotenkin iski, että kohta en näe mun ystäviä melkein vuoteen. Ja mä itkin. Lauran aikana etenkin, en ennen tajunnut sen biisin hienoutta, mutta livenä se iski kovemmin kuin mikään. Tulee vieläkin kyyneleet silmiin sitä hetkeä ja keikkaa ajatellessa.
Kraftwerkin 3D-show olis varmaan ollut vakuuttavampi, jos mulla olisi ollut omat lasit, mutta nyt vain kurkin pari kertaa kaverien lasien läpi, heh. Vikana esiintyneeltä Grimesilta odotin ehkä liikoja, vasta vikat biisit sai bileet aikaan. Oli sillä taitavat tanssijat kuitenkin.
Että semmoista! Ensi vuonna uudestaan! Erityisterveisiä niille muutamalle, jotka uskaltautuivat tunnustautua lukijoiksi, olitte söpöjä hih!
