Nyt, vihdoin ja viimein, kerron teille hieman
lisää viime marraskuisesta reissusta Québec Cityyn.
Yritettiin herätä suht aikaisin, koska ei haluttu hukata päivää nukkumiseen (vaikka uni olisi kyllä maittanut itse kullekin..). Jätettiin hyvän tavan mukaiset viestit hostille liitutauluun ja lähdettiin liikkeelle.
Törmättiin tuollaiseen taideteokseen, jossa metallituoleihin oli kaiverrettu runoja.
"Minun täytyy sanoa kaikki kielellä, joka ei ole äitini. Se on matkustamista." Noin niin kuin vapaasti suomennettuna (huh, kuinka huono käännös, mutta aivot ei nyt pysty parempaan).
Ooohhh brunssi! Itse tosin olin jostain kumman syystä melko huonovointinen, mutta taistelin puolet omeletista sisääni ja onneksi oli appelsiinimehua!
Sitten mentiin kruisailemaan elikkä miniristeilylle!
Maisemat ihan semi ok kasiplus.
Nää tyypit ♥ (Nikos, Marion ja Lilli. Constance oli koko tuon päivän järjestelemässä ystävän häitä, joten ei päässyt mukaan.)
Fiilistelin siistejä heijastuksia joka puolella.
Supersosiaaliset ystäväni.
Niin paljon kuvattavaa kaikkialla, ah!
Edestakaisen joenylityksen jälkeen lähdettiin taas kävelemään ympäri kaupunkia.
Karkkikaupassa huumaannuttiin suklaan tuoksusta, mutta ostin vain tuollaisia karkkikeppejä, joilla oli hauskoja nimiä kuten tropical punch ja caribbean mama tai jotain sinnepäin.
Aurinko paistoi ja olo oli huoleton.
Kolme hobittia kiipeämässä kukkulalle.
Québec oli hiljainen ja kaunis.
Tuolla alla oli joku museo, mutta ulkona oli niin nättiä, ettei menty sisään.
Oi oi.
Ulkona alkoi hämärtyä, joten oli cupcake-aika. Miten ne onkaan niin kivan näköisiä mutta hyvin harvoin todella hyvän makuisia?
Lilli lähti takaisin Montrealiin ennen muita, koska sen piti ehtiä James Blaken keikalle (johon en ehtinyt saada lippua, yhyy). Me muut mentiin sitten tappamaan aikaa kirjastoon, joka sijaitsi entisessä kirkossa. Lopulta oli meidänkin aika jättää hyvästit Québecille ja suunnata kimppakyydin tapaamispaikalle. Autossa oli kuuma mutta uni maittoi Montrealiin asti.
