Don't save me

Jos luulitte, että täältä tulee jotain joulufiilistelyä, niin ehei, väärässä olitte! 

Tästä on nyt joulun rauha ja harmonia kaukana, yksi tentti ja yksi luentopäiväkirjan palautus vielä edessä, sitten haistatan pitkät kaikelle vähänkään opiskelua muistuttavalle! (Pariksi viikoksi vain tosin...)

Tekisi mieli päästää kirosanoja enemmän, kuin olisi soveliasta, mutta tämäkin kertoo olotilasta aika paljon (taas kerran).

Harhautan itseäni siis kalifornialaisten siskosten ilakoivalla meiningillä ja heitän (mielikuvissani) läppärin ja kirjat seinään.

Hengitän syvään. Ja odotan sitä hetkeä, kun kaikki on valmista ja voin aloittaa loman:

 

(Este Haim! ♥)

BITS + PIECES.

Pidän hurjasti Bleubird-blogista (ihania kuvia, ihania lapsia, ihana elämä) ja etenkin sen bits + pieces-merkinnöistä. Idea on yksinkertainen, koota yksittäisiä kuvia lähiajoilta, palasia sieltä täältä. Kuvia, jotka ovat ehkä jääneet yli muista postauksista tai sitten semmoisia, jotka tuntuisi hassulta julkaista yksinään, kun ei niistä oikein ole mitään sen ihmeempää sanottavaa. Kätevää ja kekseliästäkin, vaikka näkeehän näitä muissakin blogeissa ilman mitään sen ihmeempää nimeä.

Tässä omia palasiani viime ajoilta:

Taannoiselta Designtorilta lähti mukaan Mari & Arrow'n sulkakaulakoru, jonka hankintaa arvoin jonkun aikaa, koska "en koskaan käytä kaulakoruja". Onneksi oli fiksuja kavereita mukana, jotka muistuttivat, että ehkäpä tuosta tulee juuri se, jota pidän. Ja oikeassa olivat, tätä on pidetty jo monta kertaa. Toimii parhaiten mustan kanssa, muuten ei läpinäkyvyytensä ansiosta oikein tahdo erottua.

Pitkästä aikaa kävin myös kirjastossa (pakko, kun edelliset kirjat on uusittu niin monta kertaa, kuin mahdollista. Enkä edes ehtinyt lukea kaikkia...). Aloitin Khaled Hosseinin kirjasta, kun se on ollut lukulistalla jo vaikka kuinka pitkään. Hyvä lukea joskus jotain englanniksikin.

Lisää koruasiaa! Yleensä käytän vain kultaisia koruja (tai siis kullanvärisiä, jotka kuluvat hetkessä ei-niin-kullanvärisiksi), mutta nyt päätin opetella käyttämään myös hopeisia. Tietää tehneensä onnistuneen hankinnan, kun sitä haluaa vilkuilla koko ajan ja joka vilkaisulla se nostattaa hymyn huulille.

Yksityiskohta uusimmasta aarrekartasta/inspiraatiokollaasista/mistälie, jonka eilen askartelin syksyn kunniaksi.

Lisää kortteja seinille.

Elokuvat, jotka katsoin kipeänä ollessani. Yhdeksän elokuvaa neljän päivän aikana, ei huono saavutus (eilen katsoin vain Six Feet Underia DVD-boksilta...). Kaikki noista oli ihan katsomisen arvoisia, mutta siis Drive! (Kyllä, katsoin sen vasta nyt...) Kaiken sen hehkuttamisen arvoinen ja enemmänkin!

Uskollinen kumppani, jonka löysin viime talvena (keväänä?) kirpputorilta, enkä muita laukkuja enää oikein käytäkään. Tuonne mahtuu aina kaikki tarvittava, sopii kaiken kanssa ja on vaan ah, niin kä-te-vä.

Päätin samalla myös siivota repun sisuksen, kerrankin. Tässä siis, mitä löytyi tänään repustani. Aloitin muuten espanjan opiskelun äsken, hauskaa! Ihanaa, kun on edes yksi kurssi, jossa käydään ihan alkeita ja helppoja juttuja (vs. ranska ja linguistique contrastive...)

Siinäpä ne! Musavinkkinä voisin lopuksi suositella Cat Powerin uutta Sun-albumia, sopii hyvin sateiseen iltaan. Kohta pitää tosin vaihtaa johonkin menevämpään, että pääsee perjantai-illan fiiliksiin, hihhii! Kivaa viikonloppua, ihanat!

'Cause we're funny people, beautiful inside

Elokuun viimeisten viikkojen ja syyskuun ensimmäisten päivien aikana olen mm. juonut viiniä Hervannassa, skumppaa puistossa, tanssinut Klubilla ja Rumassa, syönyt liian monta pakastepitsaa, lounastreffaillut kavereita, kierrellyt kauppoja pitkästä aikaa, lakannut viimeiset kesäkynnet ja hankkinut sitten syysvärit kynsille.

Tänään tein superlöydön Moron järjestämällä peräkonttikirppiksellä; vihdoin ja viimein löysin Sen Oikean farkkutakin, jehuu! Designtorilla Ojakadulla oli ihan liikaa kaikkea ihanaa ja valinnanvaikeus oli suuri, mutta en sieltäkään tyhjin käsin poistunut, hihii.

Koulu jatkuu ensi viikolla, hurjaa! Mutta aika kivaa oikeastaan, nyt olen sata kertaa innostuneempi opiskelusta, mitä viime vuonna.

Leppoisaa sunnuntaita, tyypit!

PS. Miten löysin Russian Redin vasta nyt?? Tai no kyllähän olin Cigarettesia kuunnellut, mutta en oikein muuta. Viimeisin girl crush ja nyt kyllä kolahti ja kovaa!

I heard that you like the bad girls honey, is that true?

 

Kuinka paljon voikaan ihminen rakastaa villapaitaa. Äärettömästi, sanoisin. Eihän mulla oikeasti olisi varaa ostaa yhtään mitään, mutta jos jotain, niin tässä marraskuussa tarvitaan piristäviä asioita. Superlämpimiä, 0 % akryyliä sisältäviä (sen sijaan mm. puuvillaa ja hieman angoraa), kivan värisiä asioita. En olisi vielä vuosi sitten uskonut sanovani sinapinkeltaista (?) kivaksi väriksi. Alan lämmetä jopa ruskealle, niin. Palatakseni uuteen rakkaudenkohteeseeni, oon asunut tässä valehtelematta ainakin viikon ja tulen pitämään tätä koko talven aivan varmasti. Yritin laittaa tänään päälle jotain muuta, mutten osannut. Kuinka pitkään samaa vaatetta saa käyttää putkeen, kertokaa! Paljon asiaa yhdestä vaatekappaleesta, mutta se ansaitsee jokaisen sanan, vaikkei nämäkään tee sellaista oikeutta kuin pitäisi.

Kerrankin muistin kysäistä keikkajulistetta kotiin vietäväksi, hyvä minä!

Muitakin piristäviä asioita onneksi löytyy. Esimerkiksi 2 Broke Girls, hulvattoman hauska uusi komediasarja. Yleensä inhoan valmiiksi naurettuja sitcomeja, mutta tää on niin hyvä! Tapahtuu Brooklynissä, nauraa hipstereille, Max on parhautta ja jokaisen jakson jälkeen tekee mieli cupcakeja. Jaksot löytää esim. täältä.

Muistakaa myös, että jumppa piristää!

Myös musiikki auttaa aina. Video Games on jumalaisen kaunis kappale ja tiedän, etten tosiaan ole ainoa joka on tätä mieltä ja hyvä niin. Lisäksi Adele + Pariisi + just tämä laulu = täydellistä.

Joka aamu herätessäni ajattelen, että jos selviän tästä päivästä, selviän mistä tahansa. En käsitä, kuinka ikinä selviydyin lukiossa täysistä jaksoista, kun en ollut lintsaajatyyppiä laisinkaan. Ja nyt on sentään vain neljä päivää koulua viikossa.

PS. Kertokaa joku, mikä tuo Gothise on ja miksi tänne löytää sen kautta ihmisiä?

And the heart is hard to translate it has a language of its own

 

On ihanaa, kun perjantaisin ei ole koulua ollenkaan ja viikonloppu on huumaavan pitkä. Nyt se tuli vietettyä kotikotona Jyväskylässä, mm. French Filmsin keikalla ystävien seurassa. Lippuja Chisun keikalle ei riittänyt, pitää siis seuraavalla kerralla olla nopeampi.

Suvi sanoi jokin aika sitten: "Sä oot edelleen ihan Ranska-sfääreissä!" Ja minä: "Niin oonkin, enkä haluu poistua täältä!" Mutta päivä päivältä se vuosi on kauempana takana ja yritän epätoivoisesti pitää muistikuvista kiinni, roikkua niissä ja muistaa pienimmätkin asiat, tunteet, ajatukset, tunnelmat. Ei ole päivääkään, jolloin en ajattelisi jotain Ranskaan liittyvää.

Mietin, pitäisikö lähteä jo ensi vuonna vaihtoon. Houkuttelisi niin kovasti taas ulkomaat ja seikkailut. Tuntuu välillä, ettei mun elämässä tapahdu mitään nyt Suomessa. Vaikka tapahtuukin ja kai se on vain omasta asenteesta kiinni.

Ja tiedän, että ikävöin Ranskavuotta juuri sellaisena kuin se oli. Eli jos lähtisin uudestaan, ei se olisi sama asia. Ei samat ihmiset, samat tapahtumat, sama minä. Juuri siksi se oli niin upeaa kuin oli, koska tapasin juuri ne ihmiset, juuri niissä paikoissa.

Eniten arveluttaa, että jaksanko taas aloittaa alusta. Ranskaan lähtiessä olin huojentunut, kun sain aloittaa täysin uudestaan, puhtaalta pöydältä, kuten sanotaan. Tampereelle muuttaessa ajattelin, että onko mun pakko taas aloittaa alusta, löytää kavereita, oppia tää kaupunki. Vastahan mä tein niin, en jaksais.

 

Oon alkanut jo ehkä liikaakin kiintyä tähän yksiööni ja päivien tiettyyn kaavaan, ei pitäisi ruveta liian mukavuudenhaluiseksi tai muuten huomaa unelmien lipuvan ulottumattomiin.

Onneksi mun ei tarvitse päättää just nyt. Voin hymyillen muistella sitä iltaa, kun sain sähköpostin, että ne haluaa mut au pairiksi, pääsisinkö viikon päästä. Päässä pyöri miljoona ajatusta, muttei pelkoa ollenkaan vaan silkkaa riemua. Ja kuinka kuuntelin Coldplayn Don't Panicia repeatilla montamontamonta kertaa.

 

Ja onneksi on glögiä, kirsikkatomaatteja sekä Florence + The Machinen uusi albumi (joka ei ehkä ole ensimmäisen veroinen, mutta upea silti). Mutta ihan parasta kaikessa on, että ylihuomenna odottaa OULU ja rakkain ex-naapuri!

Florence + The Machine - All This And Heaven Too

I simply want him more because he looks the other way

 

Tän viikon aikana fiilikset on liikkuneet The Nationalista Two Door Cinema Clubiin, yleensä vielä saman päivän aikana. Järjetöntä väsymystä ja paljon koulujuttuja, jotka vaan tulee lisääntymään. Ennen olin niin tunnollinen koulun suhteen, saatoin yöunien sijaan lukea kokeisiin ja halusin pärjätä. Ranskavuoden aikana muhun on tarttunut jostain hällä väliä-asenne, liika huolettomuus, kaikki on ihan sama. Joissain asioissa se on varmasti ihan hyväkin muutos ja tervettä, mutta opiskelujen suhteen ei-niin-toivottavaa.

 

 

 

 

Mua pelottaa marraskuu. Se musta, kaiken imevä pimeys. Voin sanoa, että vuosi ilman kaamosmasennusta (vaikken voikaan väittää, että mulla sellainen ihan oikeaoppisesti olisikaan) oli ihana.

 

 

Mutta onneksi on ihmisiä, joiden kanssa voi viettää lettukestejä keskellä tentteihinlukua. Kuten tehtiin Suvin kanssa keskiviikkona. Torstaina taas katsottiin ranskalainen elokuva muutamien ranskanopiskelijoiden kanssa. Ja eilen juhlittiin Riikan synttäreitä, saatiin mm. tanssibattlerinki aikaiseksi Klubilla. Oon niin ylpeä itsestäni, että menin juhliin, vaikken tuntenut sieltä kuin pari tyyppiä jotenkuten.

 

Tän piti esittää jotain, mutten muista enää mitä..

 

Tää biisi on ihana, samoin video!

This is the sound of settling

 

 

 

Luentomuistiinpanoja, hyödyllistä tenttiä ajatellen...

 

Paluu arkeen ja kouluun, ei se ehkä ookkaan niin kauheeta. Ootan innolla naistutkimuksen ja ympäristöpolitiikan kursseja. Sais vaan edelliset hommat alta pois nyt. Mutta nyt kyllä tiskaan ensin, onneks se on mun lemppari kotityö, vaikka oishan tiskikone toki kätevä...

 

 

Meitsi sheikkailee ennen approa...

 

Death Cab For Cutie - The Sound Of Settling

Something tells me I'm into something good

Eilinen oli oivallusten päivä:

♣ En saanut yöllä heti unta, joten rupesin selailemaan Tampereen yliopiston hyväksymispapereita ja muita lappusia. Innostuin toden teolla, ehkä Tampere on hyvä just mulle. Kiva muuten saada tietää, että on päässyt myös Turkuun opiskelemaan sen jälkeen, kun Tampereen paikka on jo pitänyt hyväksyä. No, eipä tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa sen suhteen. Ja kai se on ihan hyvin, että pääsi kolmeen yliopistoon niistä neljästä, joihin haki.

♣ Sinä samaisena yönä sain myös kuningasidean. Tatuointiin nimittäin. Nykyään on kai omaperäisempää olla ottamatta tatuointia, mutta ku muutkin nii minäki! Tai siis... Oon muistaakseni aina pitänyt tatskoista, mutta en osannut kuvitella niitä itselleni ennen kuin ehkä pari vuotta sitten eräänä kesänä huomasin valvoneeni aamuviiteen tuijotellen mitä kivoimpia kuvia mm. täältä. Oon vain halunnut odottaa, että saan jonkun oikeasti hyvän idean siihen.

♣ Huomasin, että mun vihreä Picnic in the park-kynsilakka loppuu ihan kohta. Se on huono asia, koska a) en tajunnut hamstrata sitä mukaani Pariisista, b) mun on pakko lakata koko ajan kynsiäni, sillä toi lakka ei ihan hevillä poistu, vaan kynsistä jää kauniin vihertävät ja c) tykkään tästä kovasti, en oo koskaan saanut näin paljon kehuja kynsien väristä. Mm. siltä lentokentän virkailijalta, jolle maksoin ylimääräisestä matkalaukustani ja siltä homomieheltä Batofarilla, jonka kanssa päädyin hetkeksi tanssimaan.

♣ Iloitsin taas, ehkä miljoonannen kerran, kuinka kivoja kavereita mulla onkaan. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla ja sen jälkeen kävin toisten tyttöjen kanssa kahvilla (eli kaakaolla) ja kirpparilla, jossa...

♣ ...ihmettelin, miksi olen koskaan alkanut keräämään astiastona perustylsääkokoa, kun kirppareilta löytää ihania astioita? Tuleehan niistä aikamoinen sekamelska, kun ostaa aina pari lautasta kukallisia ja sitten toiset pari raidallisia, mutta aika suloinen sekamelska mielestäni. No, ei kai astioita voi koskaan olla liikaa?

♣ Muistin, ettei mulla ole tällä hetkellä hajuvettä laisinkaan. Viime vuoden sinnittelin joltain lomamatkalta lentokoneesta tuliaisina saamilla minipulloilla Lancômen tuoksuja sekä Sephoran (meikkikauppaketju, toimii ainakin Ranskassa) näytelahjoilla (joita siis sai yleensä aina kun osti sieltä jotain). Kipitin siis The Body Shopiin ja pikaisen harkinnan jälkeen päädyin kirsikankukkiin, koska ajattelin selviytyväni Suomen pimeästä talvesta nuuhkien Pariisin kevättä (pullon kyljessä tosin lukee Japanese cherry blossom, mutta ei anneta sen häiritä). Haaveilun kohteena pysyy kuitenkin edelleen Chanelin Chance Eau Fraîche (kirotut kylkiäislahjat!).

♣ Tuumin, että tämänvuotinenkin Flow taitaa mennä siten, että tiedän paljonkin tyyppejä, ketkä on sinne menossa, mutta en ole oikein menossa kenenkään kanssa. Tai siis että en oo menossa jollain tietyllä porukalla samalla junalla samassa paikassa yötä hengataan yhessä koko viikonloppu -tyyppisesti. Mutta kaikki järjestyi viime vuonnakin ja nyt en edes stressaa asiasta, toisin kuin vuosi sitten hieman. Hyvä vaan jos voi vaihtaa porukkaa aina fiiliksen ja bändin mukaan, heheh.

Kuinka paljon ihminen saakaan jaariteltua hajuvesistä ja kynsilakoista? Aika paljon näköjään.

Voisin jaaritella vielä siitä, kuinka kivaa olisi, jos tämä laulu kertoisi mun elämästä. Mutta ehkä jaarittelu riittää jo tälle kerralle.

The Bird And The Bee - I'm Into Something Good


Kaikki kuvat we♥it, kuinkas muutenkaan.

Like punching in a dream

Parasta on se, kun tajuaa elävänsä unelmaansa. Juuri sellaista elämää, josta on aina haaveillut. Olla juuri (tai ainakin lähes) sellainen ihminen, jollainen on aina haaveillut olevansa. Sellaista oli Ranskassa ja näyttää, että se meno tulee jatkumaan (toivottavasti) täällä Suomessa. Pitää vain olla tarkkana, ettei ajaudu samoihin käyttäytymismalleihin, kuin aiemmin.

Pääsin Tampereelle opiskelemaan ranskan kieltä, ihme kyllä! Olin täysin varma, että Tampereelle en ainakaan pääse, mutta kappas. Eniten oon ehkä innoissani siitä, että pääsen pois Jyväskylästä. Vaikka ei mulla mitään Jyväskylää vastaa olekaan, haluan vain jotain muuta.

Tulin tiistaina Suomeen ja Jyväskylään 14 tunnin junissa, busseissa, lentokoneessa ja autossa matkustelun jälkeen. 40 kiloa matkatavaraa, olin aika poikki kyllä. On ehtinyt olla jo kavereitten tuparit, kadunvaltausta, läksiäisiä ja sen semmoista. Kaupunki on täynnä rallijuntt-, anteeksi, -turisteja.

Vaikka täällä on hyvä olla, niin välillä kaipaan Ranskaan. Sitä, että ympärillä puhutaan ranskaa ja että itsekin pääsi puhumaan sitä. Kaipaan Seineharmoniaa, puistopiknikkejä, drum'n'bass-menoja, tekemistä. En kuitenkaan kaipaa hassunmuotoisia pussilakanoita, ainaista juoksemista metroon (vaikka seuraava tulee kahden minuutin kuluttua), kusenhajuisia metrokäytäviä tai sitä, että kaikki polttaa.

Huomenna lähdetään Iisan kanssa kokkaamaan viikoksi Protulle. Saa nähdä, mitä Team KK (KuurotKokit) saa aikaan. Oon niin kaivannut protuilua!

 

PS. Norjan kammottavista tapahtumista en itse osaa oikein sanoa mitään, mutta onneksi jotkut muut osaavat.

PPS. Kaksi viimeisintä kuvaa on Pariisin kesämenoista, Paris Plages.

You gave to me all I know I will stay here I will not go

Saanko sanoa vielä kerran, kuinka parasta on, kun talo on tyhjillään? Voi kutsua ystävän kylään ja jumittaa aamuyöhön asti viinin virratessa, illallistaa romanttisesti kynttilän valossa, nauttia toisen rajoittamattomasta Spotifysta ja lisäillä kappaleita vuorotellen soittolistaan nimeltä "ranen ja mäyrän parhaat". Tänä aamuna Mäyrän (a.k.a. Märskin a.k.a. Märtsiboin a.k.a. Lauran) lähtiessä seitsemän jälkeen töihin ajattelin nukkua vielä hetken ja sitten mennä juoksemaan. Alkoikin ukkostaa ja nukuin sitten vielä hetken lisää. Isä soitti, että mulla on opiskelupaikka Jyväskylässä. Pelkään, että käy niin, että pääsen vain Jyväskylään, kun halusin mihin tahansa muualle kuin Jyväskylään. No, viikon päästä selviää.

 

Mullakin on nyt vihdoin kesäloma! On ollut tosi hassua ajatella, että Suomessa ihmiset on olleet kesälomalla (tai no ketkä nyt lomalla ja ketkä kesätöissä, mutta kuitenkin) jo vaikka kuinka kauan. Nyt on jo melkein heinäkuun puoliväli, kesähän on kohta ohi, hei mitä ihmettä! Ranskaperhe lähti kesäloman viettoon lauantaina, hyvästelyt sujui hämmästyttävän sujuvasti. On hyvä tietää, että on aina tervetullut kylään. Paul (se 8-vuotias) suunnitteli lähtevänsä mun mukana Suomeen ja antoi halauksia viimeisen kuukauden ajan joka toinen sekunti. On aika surullista, kuinka nopeasti lapset unohtaa.

Beat boxaus kuulosti mahetsulta (mellevältä, muikeelta, mistä mä tämmösiä sanoja nappasin?) maailmanmestareiden (ne on ranskalaisia, en tosin tiedä minkä vuoden mestareista oli kyse..) suusta/kehosta. Ei voinut olla hymyilemättä. Toisena päivänä lopulta mentiin elokuviin (Omar m'a tuer), sen jälkeen ei hymyilyttänyt.

Oon juonut litroittain teetä, syönyt liikaa omatekemää briochia, kuunnellut Spotifyn kuunteluajan loppuun ja yrittänyt löytää majoitusta Lontoosta. CouchSurfing houkuttaa, mutta saa nyt nähdä. Suunnittelin turistoivani hulluna viimeisen kokonaisen Pariisiviikon kunniaksi, mutta eilisen suurin saavutus oli kaupassa käynti ja tänään en ole edes käväissyt ulkona. Siellä sataa ja mä oon lomalla!

 

Se on siinä, mun kesäbiisini tälle kesälle:

Bombay Bicycle Club - Shuffle