28.10.2010

Ne on päiviä vain, muuttolintuja syksyllä

Oi mikä ilo ja onni oli huomata aamulla, että netti toimiikin! Korjaaja kävi tosiaan tiistaina, mutta musta se ei korjannu mitään, jätti vaan osotteen minne pitää mennä sen modeemin kanssa. Mutta en valita kyllä yhtään! Tää päivä siis meni koneen ääressä, kun vihdoin ja viimein, puolentoista viikon jälkeen pääsin kunnolla nettiin. Okei, pääsin välillä koululla koneelle ja Even luonakin kävin tiistaina datailemassa, mutta ei se oo sama asia. Pakotin itseni kyllä käymään kirjastossa, koska oli viimeinen palautuspäivä ja käytän mamanin kirjastokorttia, enkä halua että se joutuu maksamaan mitään mun myöhästymismaksuja, jos semmosia täällä ees tulee, en tiedä. Ja piti mun käydä ostamassa myös kilo omenoita ja puoli kiloa klementiinejä, mamanin pyynnöstä, heh.
Vietettiin myös leffa-iltaa Even kanssa, (liian) paljon herkkuja lähikaupasta ja elokuva nimeltä Annie Hall. Tykkäsin siitä kovasti, ja hyvä että tuli katsottua, koska se on niin tunnettu Woody Allenin leffa, klassikko suorastaan. Oon aina aatellu, että Allen on (näkemättä varmaan ainuttakaan sen elokuvaa) yliarvostettu, mutta ainakin toi leffa oli hyvä. Erilainen, mutta erittäin hyvä.
En tiedä mitä kertoa, toisaalta ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä, toisaalta paljonkin. Lapsilla on nyt siis niiden syysloma, Toussaint-loma, joka kestää ensi viikon torstaihin asti. Nyt ne on mummolassa lauantaihin asti ja kävin viemässä ne sinne, mutta siitä kerron joskus enemmän.
Avasin ranskalaisen liittymän (vihdoin) ja sain hullun hienon puhelimen mukana. Kosketusnäyttö, wou! Sain hoidettua asian täysin ranskaksi, yksin, mistä oon hyvin ylpeä. Keskustelin myös viime viikolla leikkipuistossa yhden noiden lasten kaverien äidin kanssa mm. yliopisto-opinnoista, ranskaksi luonnollisesti. Maman sano mulle joku aika sitten, että mulla on kaunis ranskan aksentti, mikä oli ihana kuulla, koska tuntuu, etten osaa lausua mitään oikein. Eli edistystä tapahtuu!
Niin ärsyttävää kuin netin toimimattomuus olikin, oli siinä se hyvä, ettei iltaisin ollu kiire koneelle. Siis kun olin saanut lapset suihkutettua ja pukemaan pyjamat, jäin lukemaan niille kirjaa (hyvää ääntämysharjottelua) tai leikkimään legoilla ennen illallista.
Huomenna (tänään, kröhöm..) jatketaan Even kanssa tiistaina kesken jäänyttä kauppojen ravaamista, joten mun ois parasta ehkä mennä nukkumaan...

27.10.2010

'Cause you're the only song I want to hear

Rakastuin uudelleen Death Cab for Cutieen. Löysin sen uudelleen toissa sunnuntaina ja siitä lähtien oon kuunnellu lähes pelkästään sitä.

Miksimiksimiksi Youtubessa ei ole enää maailman ihaninta videota Your Heart Is An Empty Roomiin? Onneksi se on turvassa mun mp3-soittimella Se oli se kappale johon ensin rakastuin (ja on edelleenkin mulle se kappale). Tämä oli toinen:
 
 Ja ei, en löytänyt Death Cabia O.C.:n kautta, en itseasiassa kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota silloin, tajusin vasta jälkeenpäin, että tosiaan, Seth kuunteli sitä...

kuvat weit

26.10.2010

Tout baigne!

Hei kaikki, hiljaisuus täällä blogissa johtuu siitä, että internet ei toimi kotona, ei oo toiminu puoleentoista viikkoon, enkä tiedä milloin se saadan korjattua. Toivottavasti pian... Nuhaa lukuunottamatta kaikki on ok, lapsilla on lomaa koulusta, joten mullakin on lomaa, jea!

14.10.2010

Forgive me autumn

En ole koskaan erityisemmin pitänyt syksystä. Kun ystäväkirjoissa kysyttiin lempivuodenaikaa, vastasin aina kesä, sen kummemmin miettimättä. Kaikkienhan lempivuodenaika lapsena oli kesä. Lomaa koulusta, saa siis nukkua ja tehdä mitä huvittaa. Syödä paljon jätskiä ja mansikoita. On niin kuuma, että asvaltti polttelee jalkapohjia matkalla uimarannalle. Järvivesi on aluksi ihan liian kylmää mutta lopulta ihanan virkistävää.
Pidän siitä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. On vaihtelua ja jokaisessa on omat erikoisuutensa. Hyvät ja huonot puolet. Talvella kun sataa glitteriä taivaalta ja lumihanki on täynnä timantteja. Mutta sitten on räntäpäivän jälkeinen pakkaspäivä ja kävelytiet on salakavalaa liukumäkeä. Keväällä ensimmäiset lämpimät päivät, niin että tarkenee ilman takkia ulkona ja auringonsäteet tuoksuvat jo aavistuksen kesältä. Mutta sitten se sama aurinko, viiltävän kirkas ja julma valo, joka aiheuttaa päänsärkyä, takatalvi murskaa taas kaikki haaveet.
Syksyssä rakastan niitä kirpeän kuulaita aamuja, kun aurinko paistaa, mutta hengitys höyryää. Ja puiden räiskyviä värejä. Mutta syksyllä saapuu kylmyys ja pimeys. Mulla on aina kylmä. Aina. Paitsi helteellä. Päivä päivältä lisääntyvä ja aikaistuva pimeys on musta aukko, joka imee mut sisäänsä. Se aika ennen lunta ja alastomat puut, se on hirveintä. Pelkkää mustaa, pimeyttä, synkkyyttä. Pidän kovasti alkusyksystä, mutta vihaan loppusyksyä.
Oon ehkä vähän myöhässä tän syksyaiheen kanssa, kerta Suomessa on satanut jo lunta. Mutta täällä talvesta ei ole vielä tietoakaan. Sunnuntaina auringossa oli kuuma. Nyt on vain plus kymmenen ja se tuntuu jäätävältä. Ostin onneksi villatakin ja on ihanaa, kun ei palele niin paljoa. Pakko hankkia niitä lisää. Miksen omista monia pehmeitä ja lämpöisiä villapaitoja? Miksi oon värjötellyt neuletakeilla ja ihme viritelmillä kaikki aikaisemmat syksyt ja talvet?
Täällä puiden lehdet on vieläkin enimmäkseen vihreitä, mutta niitä varisee silti maahan vähitellen. Metsätiet on täynnä vihreitä piikkipalloja, kastanjoita. Ihmiset kulkee siellä muovipussien kanssa ja kerää niitä ruskeita juttuja piikkipallojen sisältä. Täällä jos on ruskeat silmät tai vähän tummempi iho, ne on marron, kastanjanruskeita. Maistoin yksi ilta kastanjavanukasta/moussea (ihan kaupasta ostettua), ei mitenkään erityisen hyvää.
Tajusin oikeastaan vasta vuosi sitten, syksyllä, että muistakin vuodenajoista voi ja saa tykätä, kuin kesästä. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä pidän eniten. Ennen se oli selkeästi kesä, nyt sanoisin ehkä alkusyksy. Tai loppukesä. Tai alkukesä. Tai jotain. Kuka pystyy sanomaan, milloin syksy vaihtuu lopullisesti talveksi, kuka määrittelee sen hetken? Ranskassa ilmeisesti ne on ihan virallisia päivämäääriä, ainakin maman ilmoitti mulle (tästä on jo paljon aikaa), kun oli syksyn ensimmäinen päivä.
Mua pelottaa, että talvi on täällä kuin Suomen marraskuu, mun painajainen. Ei lunta, pelkkää pimeyttä ja tuulta ja sadetta. Mutta aion selvitä. Hankkia monta lämmittävää villatakkia. Onneksi mulla on jo mun Hai-saappaat täällä mukana Sekä piristävä ja ilostuttava sateenvarjo

Kuvat weit

13.10.2010

26

26 - A song that you can play on an instrument

Yritän saada tämän projektin piakkoin loppuun, ettei veny ihan ikuisuuksiin. No, enää neljä tämän jälkeen, koittakaa kestää (se, että näitä on enää/vielä neljä tulossa)!

Soitin eskari-ikäisenä vuoden pianoa, jolloin opin nuotit jotenkuten suunnilleen. Nykyään osaan soittaa pianoa yhdellä kädellä jos mulle isketään nuotit eteen. Ala-asteella soitin viisi vuotta trumpettia ja olin sen myötä myös puhallinorkesterissa mukana. Tää on vähän outo valinta, koska en todellakaan osaa soittaa tätä kokonaisuudessaan, enkä varmaan enää laisinkaan, mutta tää on ainoa kappale, jonka muistan, että esitettiin orkesterin kanssa jossain. Oisin laittanut tähän sen biisin, joka esitettiin lukiossa musiikin ykköskurssilla, kun meiät jaettiin "bändeihin". Silloin viimeksi soitin trumpettia. Mutta kun en kuollaksenikaan muista, mikä se biisi oli?! (Ja pakko vielä mainita, että oli erittäin hämmentävää törmätä tähän kyseiseen teokseen täällä!)

Finlandia

11.10.2010

Others came before me, others to come

Toivon, että tappelu nettiyhteyden kanssa olisi nyt ohi ja tää toimis jatkossa yhtä hyvin, kuin se toimi viime keskiviikkoon asti. Se on niin totta, kun sanotaan, että jotain oppii arvostamaan vasta kun menettää sen. Haha, kyllä, puhun nyt nettiyhteydestä, mutta se on mun kontakti ulkomaailmaan täällä!
Päivät on sujuneet oikein hyvin ilman nettiäkin. Sain vihdoin mun kulkuvälinekortin (Navigon, jolla siis pääseen matkustelemaan Île-de-Francen alueella, junilla, metroilla jne...) ja elämä helpottui, kun ei tarvitse miettiä junalippujen ostamisia.
Muuten, Elle maksaa täällä vain kaksi euroa! Ja se on muuten aika ruma lehti visuaaliselta ilmeeltään, liikaa tekstiä liian pienellä ahdettu yhdelle sivulle. Mainoksille tilaa kyllä löytyy. Okei, en oo vielä lukenu sitä kokonaan, mutta. Kaipaan esim. Trendin kauneutta ja silmäämiellyttävyyttä (anteeksi, leikitään etten osaa enää suomea).
 
Tänään sunnuntaina heräsin yhtä aikaisin kuin arkipäivisin, vaikka oli sunnuntai ja vapaapäivä. Siitä syystä, että suunnattiin Mäyrän ja Anniinan kanssa kirpputorimarkkinoille. Bongasin sen mun Paris Insider's Guidesta (ihan mielettömän kätevä, siellä on kaikki mahdollinen tieto mitä tarvitsee ♡). Se oli aika samantyyppinen pöytiä kadulla-juttu kuin meidän pikkukaupungissa jokin aika sitten. Se vain on siellä joka la-su vuoden ympäri. (Kuvat tältä päivältä muuten.)
Koska kirppari oli suhteellisen nopeasti kierretty, loppupäivä hengailtiin Montmartren ja Bastillen kaupunginosien suunnilla, koska siellä oli jotain tapahtumia myös. Nähtiin hienoja seiniä metrotunnelissa. Törmättiin julkiseen, ilmaiseen, itsepuhdistautuvaan (mutta hitaaseen) vessaan sekä valokuvanäyttelyyn aiheena wc:t eri puolilla maailmaa..

4.10.2010

Sinä saatat olla juuri se, joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta

En oo jostain syystä oikein jaksanu kirjotella tänne hetkeen mitään, mutta tässä nyt jotain sepustusta.
Torstaina oli ensimmäinen civilisation-tunti kielikoulussa, tullaan kurssin lopussa pitämään jonkinlainen esitelmä ryhminä. Mulla on joka päivä eri opettaja koulussa, siis tiistain ope, torstain ope ja perjantain ope. Eipä siinä, ne kaikki on mukavia. Torstaina lounastettiin muutamien au pairien kanssa Oopperan portailla, koska se meiän koulu on ihan siinä lähellä. Kuvat torstain lounashetkeltä, eikä tosiaan kestäny yhtään latailla niitä tänne...
Perjantaina kävin koulun jälkeen ostoksilla Even kanssa naapurikaupungin jättimarketissa. Ilta sujui hyvin karkkien ja Greyn Anatomian parissa. Nyt kun tiedän, mistä niitä voin katsoa, niin en jää jälkeen Suomen tahdista, jehuu! Ja nyt kun katsoin sitä, niin muistin kuinka oonkaan sitä kaivannut ja kuinka mahtavuutta se sarja onkaan.
Lauantaina alkoi C:n uinti ja kävin siellä sen ja mamanin kanssa. Sain tosin tietää vasta juuri kun oltiin lähtemässä, että munkin pitää uida. Koska se ei ollukkaan mikään ohjattu uintikerho tms, vaan allas on täynnä leluja ja lapset ui vanhempien tai vastaavien kanssa siellä sen ajan. Altaan johtaja kyllä huutelee välillä ohjeita, mutta niitä ei kuulemma tarvii noudattaa, öh. Tapasin myös näiden lasten toiset isovanhemmat, kun ne tuli vierailulle ja tuomaan niiden vanhan koiran yhdeksi yöksi tänne, ilmeisesti ne käytti sitä lääkärissä Pariisissa tai jotain. Sitä koiraa kävi vähän sääliksi, koska se oli kuuro ja vanha ja sairas, oivoi.
Lauantai-iltana suunnattiin yllättäen Pariisiin. Siellä oli Nuit Blanche, kaikenlaisia taidetapahtumia ympäri kaupunkia. Kyllä me jotain juttuja nähtiin, mutta enimmäkseen vaan kuljeskeltiin kaduilla välillä jossain baareissa käväisten. Erittäin jees. Paitsi että harkitsen hiusten värjäämistä ruskeiksi ja ymmärrän hyvin niitä musliminaisia, jotka käyttää burkhaa omasta tahdostaan.
Sunnuntaina tapasin vihdoin Anniinaa ja istuskeltiin tovi jos toinenkin Oopperan (se on helppo tapaamispaikka!) luona. Illemmalla kävin Even ja Lauran (tai siis Mäyrän) kanssa syömässä maukasta intialaista.
Tänään on vaan väsyttänyt ja lähinnä ärsyttänyt kaikki. Ehkä koska aamu oli kamala, loppuvaiheessa yhtä itkua lapsilta, huhhuh. Enkä ehtiny tehdä oikein mitään, koska nukuin lisää, kun olin vieny lapset kouluun. Samoin ens viikonlopun suunnitelmat ei varmaan toteudukaan, höh. Mulle ois kelvannu MGMT:n ja Pendulumin keikat kyllä mieluusti.