90'S KIDDO // SPICE UP UR LIFE

Tota, joo. Kiitos vaan Idalle haasteesta ja Henriikalle tämän koko jutun alulle panemisesta...

Aijaijai mua nauratti kamalasti näitä kampauksia väkerrellessä ja etenkin kuvia ottaessa. AHHAHHAH APUA! Back to the 90's todellakin, huh huh.

Lapsuudessa mulla oli aina ihan superpitkät hiukset ja vaikka en itse niille mitään osannutkaan tehdä, äiti laittoi niitä aina toisinaan jotenkin ja kaikki kaverit halusivat aina letittää ja sykertää hiuksia milloin minnekin suuntaan.

Aika usein sitä jumittuu samoihin kampauksiin ja nyt mulla on pipo pysynyt visusti päässä koko talven, joten oli hauska vähän kreiseillä hiusten kanssa kerrankin.

Tässä muutama 90's kiddo-look, olkaas hyvät:

Nää näyttää musta aika pelottavankin siedettäviltä, saatanpa tämmöset joskus puoliläpällä laittaa jonnekin bileisiin hehheh..

Hah, nää oli musta aika järkyt, mutta koska normisaparot ei oikein näyttäneet miltään, niin päätin sit letittää ne ja oivoi, ei ehkä ois pitäny.. Eikös jollain tyyliin Snoop Doggilla oo joskus ollu tämmönen kampaus..??

Mulla on ihan satavarmasti jossain viikki- tai kuukkiluokan (=vitos- ja kutosluokan teille jyväääskyläää ymmärtämättömille) koulukuvassa tämmönen kampaus!!! Kaikki pompulat piti tietty olla eri väriä!

Tää oli positiivinen yllätys ja taitaa jäädä kuulkaas ihan käyttöön asti! Luulin, ettei mun hiukset ois vielä tarpeeksi pitkät tällaiseen, mutta kappas, väärässä olin! Hiusdonitsin kaa tää ois vielä autenttisempi, ah!

No, mikä oli lemppari vai oliko kaikki ihan kamalia? Mikä oli teidän lempparikampaus lapsena? Entä lempparispaissari? Mä olin aina Baby Spice, tietty, mut kerran sain olla Geri kun mun äiti taiteili huivin ja hiusmaskaran avulla mulle punertavan polkan, ahh!

Suosittelen kaikille tällaista nostalgiatrippiä, kuunnelkaa samalla Spice Girlsiä niin johan alkaa hymyilyttää!

Ainiin, Julia, Katja ja Maukku, haluun nähä teidät ysärihiustyyleissä!!

Viime perjantai

Viime perjantai oli monin tavoin aika ihmeellinen.

Ensinnäkin, raahasin läppärini lähikahvilaan ja oikeasti opiskelin jonkin aikaa, mitä nyt maltoin irrottaa katsettani mielettömän hyvästä kirjasta (josta kerron ihan varmasti lisää sitten, kun saan sen luettua!) ja kevätauringosta.

Lopulta auringon kutsu voitti ja päätin lähteä kävelylle, jota ei ole pitkään, pitkään aikaan voinut edes kuvitella Siperiaa muistuttavan säätilan takia.

Sisällä oli kupliva olo, kuuntelin kesämusiikkia ja ihastelin kuivaa asvalttia ja valossa kylpeviä rakennuksia.

Poikkesin muutamaan kirjakauppaan, mutta haikailemiani postikortteja niistä ei löytynyt. Ei löytynyt myöskään mitään rahan tuhlaamisen arvoista niistä second hand ja vintage-kaupoista, joissa pyörähdin.

Sitten huomasin mukavan näköisen kampaamon, astuin sisään ja kysyin, milloin olisi seuraava vapaa aika hiustenleikkuulle. Vaikka heti, kuului vastaus ja istahdin peilin eteen.

Jonkin ajan kuluttua poistuin otsatukkaisena ja satuinpa hetken mielijohteesta kutsumaan kampaajani illan kotibileisiin.

(Välihuomio: on ihmisiä, jotka pohtivat latvojensa tasausta viikkotolkulla ja sitten on ihmisiä, jotka saavat päähänpinttymän tietystä hiustyylistä ja sitten se on saatava ihanhetinytpaikalla. Saatatte arvata, kumpaan kategoriaan kuulun. Lähes vuosi sitten pätkäytin polkan ja nyt sitten päätin kokeilla otsista. Mielessä oli lähinnä jotain tällaista: klik, klik ja klik. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin eniten tältä: klik. Noh, hiukset onneksi kasvaa eikä mun maailma kaadu, vaikka mulla onkin hetken aikaa hassut hiukset.)

Huomasin eräällä kadulla hylätyn, pienen, vaaleanpunaisen ja pyörällisen hyllykön, jonka hikeä puskien kärräsin kotiin. Olinkin jo kaipaillut jonkinlaista kirjahyllyä!

Kävin ostamassa papaijan, kiiwejä sekä limejä koska plussa-asteiden innoittamana järjestettiin kavereiden kanssa kesäbileet kesädrinkkeineen.

Ilta kuluikin karm... kauniiden kesähittien parissa, leit kaulassa ja arskat päässä (näistäkin juhlista saatan kertoa lisää, jos julkaisukelpoista kuvamateriaalia löytyy...).

Kyllä se kevätaurinko vain vähän sekoittaa päätä. Ja perjantait nyt ainakin.

Summer hair

Leikkasin kesätukan.

Pää tuntuu kevyeltä.

Blonde redhead

(Blonde Redhead on myös bändi, mutta nyt ajattelin puhua ihan vaan hiuksista.)

Päätin vähän kokeilla noita värjäyshommia. En siis ole eläissäni värjännyt ns. koko päätä, ainoastaan laitattanut jotain raitoja satunnaisesti kampaajalla ja viimeisimmästä kerrastakin on jo vuosia. Oma väri on tuntunut tutuimmalta, vaikka toisinaan sen harmaus ja ei-minkään-värisyys ärsyttääkin.

Nyt, ennen kuin kesän aurinko taas vaalentaa hiuksia, oli hyvä hetki tämmöiseen kokeiluun. Kestoväriä en halunnut missään nimessä, joten ostin sellaista sävytettä, jonka pitäisi lähteä kymmenessä pesussa pois. Tarvittiin kolme kokeilukertaa, ennen kuin väriä tarttui hiuksiin, koska noudatin myyjän neuvoa sekoittaa väriä shampoon sekaan, haha. Eihän siitä mitään tullut, joten kolmannella kerralla iskin väriä sellaisenaan päähän.

Haaveissa oli saada sellaista oranssia sävyä hiuksiin, mutta tämmöset tuli. Näillä siis mennään jonkin aikaa.

Mielenkiintoisinta tässä on ollut huomata se, kuinka paljon hiusten väri muuttaa ihmistä. Alkuun olikin pieni shokki, kun en mielestäni näyttänyt yhtään minulta. Nyt alan jo hieman tottua näihin, vaikka edelleen tuntuukin oudolta katsoa peiliin.

Siinä muutama muikistelukuva, vaikka vähempikin olisi ehkä riittänyt. No, onpahan mistä valita!

I'm feeling good as new

Kävinpä sitten viime perjantaina pätkäisemässä hiuksia hieman lyhyemmäksi! Unohdin ottaa minkäänlaista ennen-kuvaa, mutta täältä näkee suurin piirtein, kuinka hurjan pitkiksi ne olivat jo ehtineet kasvaa. Harmi vaan, että latvat olivat semmoista kuivaa heinäkasaa, että harvoin niitä pystyi pitämään aukinaisina. Nuttura oli kova sana. (Ja on edelleen, kunhan keksin miten näiden kanssa kikkaillaan. Valkin tai sukan kanssa ehkä?)

Uusien hiusten kanssa on aina aluksi hassua, kun ei oikein tiedä, miten ne käyttäytyy. Ennen tiesi tasan tarkkaan mihin suuntaan ja miten niitä kannatti kieputtaa saadakseen hyvän nutturan, nyt tuntuu, ettei nämä tahdo asettua kiinni oikein mitenkään. Mutta tykkään näistä kyllä kovasti, ihanan sileät ja pehmeät eikä takussa ollenkaan. Ja niin helpot, oih!

Ja on se vaan hassua, miten sellainenkin asia, kuin hiusten leikkaaminen vaikuttaa omaan olemukseen ja olemiseen. Tuntuu, kuin kaikki vaatteetkin näyttäisi nyt erilaisilta. Itse en ole koskaan ollut värjäilijätyyppejä, mutta ehkä sen takia niin monet värjäilee hiuksiaan, vaihtelun vuoksi, hmm. 

Ja näin pään karvoista puhuttaessa (öh), pakko sanoa, että on marraskuussa ainakin yksi hyvä asia: Movember nimittäin. Koska viikset (ja parrat!) on parhaita! Lisää naamakarvahehkustusta löytyy mm. Jennin ja Jeminan blogeista.

   Good As New by Vacationer

PS. Hieman naurattaa nämä kylpyhuoneen peilin kautta puhelimella otetut kuvat, mutta menkööt nyt, eiseoonniivakavaa.

Kaiku vastaa ei riitä, kyllä pystyt parempaan

Mun uusi lempikampaus on sivulla oleva kalanruotoletti. Opettelin vasta nyt miten se tehdään, vaikka se on ehkä maailman helpoin ja oon tykänny näistä varmaan ikuisuuden. Tässä ensimmäinen versio, joka onnistui yllättävän hyvin, pitäisi vaan malttaa tehdä vielä ohuemmat noista "ruodoista".

Ilostuttavia asioita on myös täysi hedelmäkori, halvat ja helposti kuorittavat appelsiinit sekä esikypsytetyt avokadot melkein-lähikaupassa. Myös aamuauringon säteisiin herääminen ja lumen sulaminen ilostuttaa, koska sehän tarkoittaa, että on kevät! Huisia!

Mutta miksi en saa mitään aikaan, edes semmoisia asioita, jotka mua oikeasti kiinnnostaa? Muutenkin tuntuu, että toistan itseäni. Kirjoitan tänne samoja sanoja, jotka oon kirjoittanut jo aiemmin. Kuvaan samoja kuvia, jotka oon kuvannut jo aiemmin. Kaikki on yhtä hiton isoa déjà vuta koko ajan.

No mutta, päätin nyt julkaista jo helmikuun soittolistan, vaikka kuukausi vaihtuukin vasta viikon päästä. Lista tuntuu kuitenkin jo nyt niin valmiilta, etten vaan malta oottaa. Olkaas hyvät siis! Klikkaa tästä niin pääset kuuntelemaan hyvää musiikkia! Erityismaininta Pariisin Kevään ja Sleigh Bellsin uusille albumeille, joita oon fiilistelly ihan viime päivinä, huikeita! Kylläpäs tuli nyt monta huutomerkkiä!!!

Mustavalkeaa

Kirpputorit on rakkautta ja nyt solmin rakkaussuhteita koulusalkkuun ja pitsiseen synttärimekkoon. Kieputin tukkaa ja nukuin sukkahousut päässä mutta feikkipermis epäonnistui silti. Kaupassa ei ollut enää avokadoja, joten ostin emmental-juustoa, söin siitä jo puolet. Postiluukusta tipahti vaaleanpunaista silkkipaperia. Olin niin väsynyt, että melkein unohdin pestä hampaat, katsoin silti uusimman jakson Täydellisiä naisia. Löydän uusia lempparibiisejä päivittäin ja kyllästyn niihin seuraavina. Miljoona syytä olla onnellinen.

Regina - Mustavalkeaa