Olen ihastellut sinisiä hetkiä ja lumisia maisemia. Kylmyyskään ei haitannut, kun oli niin kaunista.
Olen matkustanut junalla Tampereen ja Jyväskylän sekä Tampereen ja Helsingin väliä. Yksin ja seurassa, aamulla ja illalla. Kuunnellut musiikkia, lukenut lehtiä, syönyt eväitä, nukkunut ja antanut ajatusten vaeltaa.
Tavannut uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Miettinyt ihmisiä ja ihmissuhteita, keskustellut niistä.
Ollut pikkujouluissa, yllätyssynttärijuhlissa ja First Aid Kitin keikalla. Piilotellut sängyssä lämpimän peiton alla tekemättömiä velvollisuuksia.
Enää pari viikkoa ja sitten voin oikeasti hengähtää hetkeksi. Olla vain, tekemättä mitään, stressaamatta mistään. Paitsi siitä, mahtuuko mahaan vielä yhtä joulutorttua.
(Konsertin helmi oli, kun siskokset kysyivät yleisöltä, "Are you ready to abandon modern technology?" ja esittivät tämän laulun täysin akustisesti yhdellä kitaralla säestettynä, ilman mikrofoneja ja vahvistimia.)
PS. Jospa seuraavaan merkintään osuisi ihan oikealla kameralla otettuja kuvia?
