Magical midsummer

Juhannus vuosi sitten oli taianomainen.

Ajettiin viisi tuntia Savonlinnaan, mukana myös kaveri Kanadasta.

Kerättiin talon kaikki maljakoksi kelpaavat astiat täyteen kukkia, ripustettiin koristeita puihin.

Syötiin lörtsyjä torilla, käytiin Olavinlinnassa, lämmitettiin sauna.

Tuli lisää vieraita, tehtiin kukkaseppeleitä, pelattiin mölkkyä.

 

Kuunneltiin Whitney Houstonia ja vanhoja suomalaisia iskelmiä vinyyleiltä, paistettiin vohveleita.

Laulettiin Scandinavian Music Groupia viideltä aamulla ulkona, kun kaikki muut olivat jo nukkumassa.

Oli ihan pirun kylmä, mutta kaikki oli oikeastaan täydellistä.

Toisinaan, jos kaikki tuntuu liiankin täydelliseltä, sitä alkaa etsimään epäkohtia, jonkinlaisia säröjä, koska eihän mikään voi olla täydellistä.

Nyt osasin kerrankin olla ja ihastella vain.

Se juhannus oli täydellinen, mutta en usko tämänvuotisenkaan olevan ihan kamala.

Tiedossa on ainakin Valtteri-festarit, SMG-teemaiset päivällisetkot ja saunomista ystävien uudessa kodissa.

Ihanaa, taianomaista juhannusta!

2014

Jos kirjoittaisin tästä vuodesta, kirjoittaisin Montrealin kaksimetrisistä lumikinoksista ja kuinka nekin lopulta sulivat ja kuinka sitten istuttiin ahtaasti terassilla ja hihkuttiin toppatakit edelleen päällä, että nythän on melkein lämmin! Syötiin jäätelöä jonkun tuntemattoman kotiportailla supermarketin vieressä.

Kirjoittaisin Kuubasta, tupakkaviljelmistä ja guavamehusta.

Kirjoittaisin kahden viikon liftausseikkailusta ja mansikkapeltojen haravoinnista vesisateessa ja kuinka nähtiin maitovalaiden selkiä kaukaa.

Kirjoittaisin Suomeen paluusta ja siitä, kuinka kaikki ei ehkä mennyt suunnitelmien mukaan, mutta kaikki tuntui silti niin helpolta ja oikealta.

Kirjoittaisin kesästä, puoliksi naurettavan kylmästä, puoliksi hohkaavan kuumasta. Paikallaan lepäävästä lämmöstä ja väreilevästä valosta.

Kirjoittaisin tiedonjanosta, lukemattomista tunneista milloin missäkin yliopiston kolkassa ja illoista töissä, kuinka opin olemaan voivottelematta ja vaan puskemaan eteenpäin, koska oli pakko.

Mutta oikeastaan haluaisin kirjoittaa ystävistä, kohtaamisista, hymyistä, juhlista, naurunpurskahduksista ja siitä, kun joku sanoi, että:

"You know, all these people wouldn't be here if they didn't like you."

Only in the sound of the voices I scream

♡♡♡ Ihana video, ihana Warpaint, ihania skeittipoikia. ♡♡♡

>>>

Warpaint-levystä tulee mulle mieleen luminen ja jäätävän kylmä Montreal, kun aamun täpötäydessä bussissa kuuntelin etenkin Love Is To Die:ta matkalla aamuluennolle.

 

Mutta se on myös potentiaalinen kesäyö-levy sulle, jos et oo vielä kuunnellu!

KIDS

Ai että, vanhat kuva-albumit on kyllä aarteita. Hauskinta on tutkia omia lapsuuskuvia ja muistaa kaikkia hassuja yksityiskohtia.

Esimerkiksi tämä lippis. Olin 6-vuotias ja mummi lupasi ostaa mulle lippalakin. Mummi ehdotti oranssia kukkalippistä, mutta mä halusin ehdottomasti tämän jääkiekkolippiksen, vaikkei lätkä olisi voinut vähempää kiinnostaa. (Saati, että olisin tiennyt, minkä joukkueen logo on kyseessä. Ja nyt oon täällä ihan pelipaikoilla; crazy life, huh?) Tämä päässä ja Barbie-reppu selässä mä sitten viipotin menemään pianotunneille.

Ainiin, pikkusiskolla oli kypärämyssy päässä sen takia, ettei pikkuveli olisi repinyt siltä kaikkia hiuksia irti, hahhah.

Voikukkaseppeleet ja rakkain Karoliina-nukke. Kuka edes nimeää nukkensa oman kolmannen nimensä mukaan? Meitsi.

Kuka muu on pukeutunut lumiukoksi 7-vuotissynttäreillään?! Ha!

Ahhahhaaa, en kestä tuota vasemmanpuoleista kuvaa! Tyyliasiat hallussa since 2000 (?)!!! Poistuin oikeasti kotoa nuo vaatteet päällä jonkun kaverin synttärijuhliin................ Onneksi pikkuveli on ollut überviileä koko ikänsä.

Tuossa kyseisessä albumissa, josta nämä kuvat löysin, oli isoveljistä vain tylsiä jalkapallokuvia, joten sori, ette nyt päässeet edustamaan tänne, haha..

Toivottavasti näillä oli edes jotain huumoriarvoa teillekin, oon nauranut näille ihan kippurassa monta kertaa.

Länge lever sommaren den som kom och gick igen snabbare än någonsin förut

♫ Veronica Maggio - Sju sorger ♫

Päällimmäisenä kesästä 2012 jäi mieleen jatkuva sade ja tympivät työillat. Se, ettei tullutkaan Suurta Seikkailujen Kesää.

Mutta kun alkaa muistella tarkemmin, niin kyllä sekin oikein kelpo kesä oli.

Tapahtuikin jotain. Vietin tähänastisen elämäni parhaan juhannuksen, kävin ottamassa tatuoinnin, lumouduin Regina Spektorista Garden Partyissa, pääsin Santigoldin lavalle tanssimaan Ruisrockissa, tarkastin lippuja ja rannekkeita Flow'ssa, järjestin puistokirppiksen Idan kanssa.

Hyviä, villejäkin hetkiä monessa kaupungissa monien ihanien tyyppien kanssa.

Jopa niissä lähes jokapäiväisissä pyörämatkoissa työn ja kodin välillä Veronica Maggiota fiilistellen oli oma viehätyksensä.

Joskus kannattaakin kokonaiskuvan sijaan tarkastella yksityiskohtia.

Tristesse/Joie

Leikittelin mielessäni, miltä Ranskavuoteni olisi näyttänyt Instagramissa, ja siitä se ajatus lähti... Kaikki ranskapuhelimella otetut kuvat eivät sopineet neliöön, joten jätin ne suosiolla alkuperäiseen muotoonsa.

Mukaan laitoin myös musiikkia, jota kuunnellessa ajatukset karkaavat aina Ranskaan.

Aika lailla kokonainen vuosi siinä meni, ennen kuin lakkasin ikävöimästä joka solullani takaisin. Kaipaus tietysti pysyy, mutta enää en hingu takaisin nythetipaikalla. Lähes päivittäin kuitenkin jokin asia muistuu mieleen ja pistää hymyilyttämään. Välillä kaikki tuntuu katkeransuloiselta unelta.

Jos joku haluaa lukea au pair-vuoteni aikaisia höpötyksiä, kannattaa selailla arkistoja vuoden 2010 syyskuun alusta vuoden 2011 heinäkuun loppuun asti. (En tiedä oikeasti, kannattaako, mutta jos jotakuta hassua vaikka kiinnostaisikin, heh.)

#france #aupair #paris #besttimeofmylife

PS. Niin, ja jos joku haluaa seurata ihan oikeaa Instagramiani, löydyn sieltä nimimerkillä @bisousroosa (seurata voi tosiaan myös ihan tietokoneenkin kautta nykyään, jos niin mielii!)

Posse

Posse, pitsaa ja Party Aliasta. Perjantai sopisi jatkoksi, mutta tämä kyllä taisi olla lauantai-ilta. Jyväskylässä tietysti.

Letti-Laura

 

Mestarikampaaja-Emma

Kanadanvahvistus-Sini ja Pitsaorganisaattori-Nelli
 

Jumppapalloilija-Kerttu

Maito!
 

Instagrammaaja-Juuli

Game on!

Olvi-Veikko

Lukioaikojen sijaan taidettiin nostalgisoida enemmän vanhoja hittikappaleita, mutta hauskaa oli. En valitettavasti enää löytänyt juuri niitä parhaimpia videoita, mutta tästäkin saa jo aikaan monet "onko tästä jo näin kauan?!"-huudahdukset.

Kuinka monta muistatte?

Good enough

XOXO

XOXO

XOXO

XOXO

XOXO

XOXO

XOXO

En ole piirtänyt kunnolla vuosiin. Ala-asteen kävin epävirallisesti kuvaamataitopainotteisella luokalla (opettaja siis painotti kuvista todella paljon ja tehtiin kaikkia siistejä juttuja) ja lapsena piirsin muutenkin todella paljon, olin siinä kai ihan hyväkin.

Sitten se vaan jäi, joskus yläasteella ehkä, ja kun yritin innostua uudestaan lukiossa, niin tajusin, että kaikki muut olivatkin niin paljon parempia ja muutaman vuoden tauko oli todella ollut virhe.

Kesäharjoittelussa päiväkodissa ja au pairina ollessani piirtelin lapsille värityskuvia ja vaikka niitä kovasti kehuttiinkin, niin ajattelin niiden olevan vain semmoisia sutaisuja; perhosia, sudenkorentoja, papukaijoja, koiria, kissoja ja nallekarhuja, joissa olisi mahdollisimman paljon värityspinta-alaa.

Nyt muistin, kuinka rentouttavaa värittäminen onkaan ja sain idean - miksi ostaa jotain kallista värityskirjaa tylsine kuvineen, kun Tumblr on täynnä suloisia ihmisiä, sen kun piirtää tietokoneen ruudun läpi ääriviivat ja alkaa väritellä.

Ostin halvat puuvärikynät Tigerista Helsingissä käydessäni. Se kauppa on ihana, täynnä kaikkea turhaa, mutta ah, niin tarpeellista (kiitos Sanni vinkistä, jos luet tätä!).

Kuvien alla on linkit alkuperäisiin kuviin ja saanen huomauttaa, että omien luomusteni ei ole tarkoituskaan olla identtisiä kopioita alkuperäisistä ja tässä vasta yritän herätellä vanhoja piirustustaitojani.

Ehkä vielä joskus osaan piirtää hienosti, tällä hetkellä näin on ihan tarpeeksi hyvä.

   XXYYXX - Good Enough