Idoleista ja elämästä

On ollut kaikenlaista tapahtumaa tässä, elämässä.

Lettukestejä, ilmaiskeikkoja, lounaita rallikaupungissa, puistoissa istuskelua, after work-viinilasillisia ja melkein-palaneita olkapäitä.

Ja kaiken keskellä lähdön valmistelua. Paniikin väistelyä. Paniikin, joka hiipii iltaisin ja saa sydämen lyömään nopeammin, hengästymään.

Ja kuitenkin törmään koko ajan merkkeihin, että teen ihan oikein. Löysin uuden idolinkin, taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin. Se sanoo uusimman NHL:n haastattelussa mm. näin:

"Ajattelen, että koskaan ei saa olla liian kiintynyt kotiin. Jos haluaa oppia asioita, sun täytyy lähteä ja oppia liikkumaan. Sillä on oma hintansa. Menestykseen elämässä, jos sitä hakee, pitää olla kunnianhimoa ja energiaa. Suuri maailma ei oo niiden ihmisten juttu, jotka sanoo, että voi ilmaista asioita vaan äidinkielellään."

-Tiina Rosenberg, NHL 2/2013

Asennemuija kaikin puolin ja sellainen mäkin haluan olla isona.

Siksi mä lähden liikkumaan.

PS. Tänään oli tokavika työpäivä, enkä jaksanut kuivata hiuksia.

We don't want the fame // Oh, we want the fame

Tietysti juuri silloin, kun on edellisenä iltana ajatellut, että kyllä hiukset vielä yhden päivän menevät pesemättä ja nutturalla vielä kolmannenkin päivän, on nukkunut yön huonosti ja aamulla pukeutuminen on kiinnostanut, kuin kilo, noh, sitä itseään, laittanut päälleen vain jotain mahdollisimman mukavaa ja jotenkuten puhdasta, vähiten rikkinäiset sukkahousut ja kaiken lisäksi kumisaappaat, koska näytti uhkaavasti siltä, että alkaa sataa, niin totta kai juuri silloin Aamulehden toimittaja ja kuvaaja haluavat haastatella tyyli- ja muotiasioista.

Tässä siis meikän 15 minuuttia kuuluisuutta, ehheh. Ja ei, en halunnut tässä valittaa, että iiks, jouduin lehteen (tai vastaavasti brassailla, että hei meikän pärstä on lehdessä), mutta tuo koko tilanne huvitti minua vain niin suunnattomasti. En muista puhuneeni mistään kupeista, vaan astioista yleensä (tai ehkä puhuinkin, tilanne kun oli melkoisen kuumotteleva, sano siinä sitten jotain järkevää..), mutta ehkä nuo pääpointit tulivat esille.

Joo-o, nyt saa nauraa.

    Santigold "Fame"

"Your stripper name is Rebecca Johnson?" -"Boobies Johnson. Two Boobs Johnson."

 

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi ihannoida Zooey Deschanelia. Koska a) Zooey on naimisissa Ben Gibbardin kanssa (Death Cab for Cutien laulaja), b) (500) Days of Summer on yksi mun lempielokuvista, c) Zooey tekee indiemusaa She & Himissä, d) Zooey on nätti ja käyttää söpöjä mekkoja ja muutenkin aika kivoja vaatteita.

Mutta. Jostain syystä Zooey ärsyttää mua. Ei samalla tapaa kuin turhat johannatukiaiset tai saanaparviaiset, vaan jollain aivan toisella tasolla. Siten, että kun kaikki tuntuu olevan kohdallaan, niin kaikki ei juuri siksi olekaan. Zooey on jo vähän ällösöpö. Tajusin tämän lopullisesti, kun luin Imagesta Anu Partasen avautumisen samasta aiheesta (Söpö, söpömpi, Zooey).

Mutta. Sitten aloin seuraamaan uutta komediasarjaa New Girl, jota ensin välttelin juurikin Zooeyn takia. Ja kappas, tykästyin sarjaan suurestikin (eikä tähän vaikuta yhtään eräs Jake M. Johnson......). Zooeyhan onkin aika kelpo komedienne! Epäilen, että tulen ikinä täällä kirjoittamaan Zooeysta ihania naisia-tunnisteen alla, mutta jollain oudolla tavalla pidän Zooeyn esittämästä Jessistä. Tai niinpä tosiaan, ehkä tykkäänkin vain roolihahmosta..?

 

kuvat: we♥it

Illassa on lupaus kesästä

Olin maanantaina jo melkein ärsyttävän reipas. Kävin juoksemassa metsässä ennen puoltapäivää ja valmistin smoothieita Anniinalta lahjaksi saadun tammikuun Trendin (♥) jutun innoittamana (huomasin juuri Trendin sivuilta jotain kivaa, JKL!!). Oli ihan alkuaikojen fiilis, siis samankaltainen kuin silloin, kun saavuin tänne elokuun lopussa. Aurinko paistoi, oli lämmintä, päivisin oli aikaa käydä juoksulenkeillä ja valmistaa ruokaa kiireettömästi. Ihan kuten eilen. Parasta on myös tanssia kakskymppisen kalastusmusan tahdissa yksin kotona.
Tuntuu jo niin keväältä. Tänään tuntui jo melkein kesältä, kun kuuntelin junassa SMG:tä.

Yläasteaikojen kunniaksi:
Bowling For Soup - Smoothie King

Others came before me, others to come

Toivon, että tappelu nettiyhteyden kanssa olisi nyt ohi ja tää toimis jatkossa yhtä hyvin, kuin se toimi viime keskiviikkoon asti. Se on niin totta, kun sanotaan, että jotain oppii arvostamaan vasta kun menettää sen. Haha, kyllä, puhun nyt nettiyhteydestä, mutta se on mun kontakti ulkomaailmaan täällä!

Päivät on sujuneet oikein hyvin ilman nettiäkin. Sain vihdoin mun kulkuvälinekortin (Navigon, jolla siis pääseen matkustelemaan Île-de-Francen alueella, junilla, metroilla jne...) ja elämä helpottui, kun ei tarvitse miettiä junalippujen ostamisia.

Muuten, Elle maksaa täällä vain kaksi euroa! Ja se on muuten aika ruma lehti visuaaliselta ilmeeltään, liikaa tekstiä liian pienellä ahdettu yhdelle sivulle. Mainoksille tilaa kyllä löytyy. Okei, en oo vielä lukenu sitä kokonaan, mutta. Kaipaan esim. Trendin kauneutta ja silmäämiellyttävyyttä (anteeksi, leikitään etten osaa enää suomea).

 

Tänään sunnuntaina heräsin yhtä aikaisin kuin arkipäivisin, vaikka oli sunnuntai ja vapaapäivä. Siitä syystä, että suunnattiin Mäyrän ja Anniinan kanssa kirpputorimarkkinoille. Bongasin sen mun Paris Insider's Guidesta (ihan mielettömän kätevä, siellä on kaikki mahdollinen tieto mitä tarvitsee ♡). Se oli aika samantyyppinen pöytiä kadulla-juttu kuin meidän pikkukaupungissa jokin aika sitten. Se vain on siellä joka la-su vuoden ympäri. (Kuvat tältä päivältä muuten.)

Koska kirppari oli suhteellisen nopeasti kierretty, loppupäivä hengailtiin Montmartren ja Bastillen kaupunginosien suunnilla, koska siellä oli jotain tapahtumia myös. Nähtiin hienoja seiniä metrotunnelissa. Törmättiin julkiseen, ilmaiseen, itsepuhdistautuvaan (mutta hitaaseen) vessaan sekä valokuvanäyttelyyn aiheena wc:t eri puolilla maailmaa..

Well I feel like they're talking in a language I don't speak, and they're talking it to me

No joojoo, puhun vähän ja ymmärrän melko pajonkin, mutta välillä turhauttaa.

Eilen käytiin torilla, joka on täällä aina keskiviikko- ja lauantaiaamuisin. Hullun ihana, oispa ollu kamera mukana! Käytiin myös kirjastossa ja lainasin 2 englanninkielistä lehteä ja 2 ranskankielistä ja uskalsin myös lainata yhden kirjan, Into The Wild, ranskaksi, koska oon nähny sen elokuvan (ihan mielettömän hyvä!) joten ehkä ymmärrän jotain, toivottavasti.

Oltais menty ilmeisesti jonnekin uima-altaalle, mutta se oli kiinni, joten mentiin sitten metsään. Tai musta se oli ennemminkin puisto, koska siellä oli kunnon kävelyteitä. Yhessä kohtaa oli semmonen lampi jonka luona sitten hengailtiin. Siellä oli ihana koiranpentu, oi.

Un carabe (=kiitäjäinen suomeksi...), näitä oli siellä tositosi paljon ja tyyliin jokaisen kohdalla se 4-vuotias pysähty ja oli vaan, että katokatokato! ihan innoissaan, haha.

Tämmöseen törmäsin, kun menin vähän kiertelemään semmosille poluille, enemmän oikeesti metsään. En muista enää mikä tää on ranskaks, mutta ilmeisesti jonkinlainen etana...

Ujous on jees

Kauneus & Terveys kertoo totuuden. Ehkä oon ihan hyvä näin.