31.12.2012

No need to talk about the future, baby, we don't need to talk about that

tre3

tre2

tre

Marraskuussa haastoin itseni tekemään uusia asioita. Totta puhuakseni, olisin voinut suoriutua paremminkin. Mutta ei tämä mikään kilpailu ollut ja varmasti tuli tehtyä myös sellaista, jota ei edes tajunnut tekevänsä ekaa kertaa.

Mieleen jäi ainakin ensimmäinen kahvakuulatunti (oli huippua, tätä lisää!). Osallistuin myös kieltenopiskelijoiden ainejärjestön pikkujouluihin ja tulipa minusta sitten kertaheitolla toinen uuden hallituksen kulttuurivastaavista, hupsista.

Eräänlaisena uutena kokemuksena voi pitää sitä, kun menin tenttiin nukkumatta silmällistäkään edellisenä yönä. Lukeminen jäi hieman viime tinkaan. Yleensä en juo kahvia koskaan, sinä yönä meni kaksi kupillista vierasvarana ollutta pikakahvia. Aikamoinen kokemus sinänsä, voitte arvata, kuinka nauroin (lähinnä ihmetyksestä), kun eilen sain tietää tentin menneen läpi.

Tämän ehkä voisi ottaa ihan tavaksi, pyrkiä tekemään ainakin yksi täysin uusi asia kuukaudessa (mielellään kivoja asioita, ei esimerkiksi viimeisenkaltaista tapausta). Siinäpä haastetta vuodelle 2013.

Ensi vuodelta odotan parempaa opiskelumotivaatiota, Protuleirille ohjaajaksi menemistä, kesän festareita sekä, jos kaikki vain menee suunnitelmien mukaan, vaihtoon lähtemistä.

Vuosi 2012 oli hyvä, toivottavasti 2013 on vieläkin parempi! Jännittävämpi ainakin saisi olla.


PS. Tekikö joku jotain uutta tämän innoittamana? Saa kertoa! Saa myös jakaa juttuja, joita pyrkii, suunnittelee tai haaveilee toteuttavansa ensi vuonna.

30.12.2012

'Cause I can't go on if your love isn't strong

december_playlist

Vuoden 2012 viimeinen soittolista, kappas!

Tykkään kyllä kovasti tehdä näitä listoja, näistä näkee kätevästi jälkeenpäin, mitä musiikkia on tullut kuunneltua ja nämä tavallaan pakottavat etsimään (itselleni) uutta musiikkia koko ajan (ei sillä, ettenkö muutenkin koko ajan etsisi).

Idea on edelleen sama, kuukauden aikana kaikesta kuuntelemastani musiikista listalle pääsevät parhaimmat, itseeni eniten kolahtaneet. Pääpaino on melko uudessa musiikissa, suurin osa on siis vastikään tai vähintäänkin parin viime vuoden sisällä julkaistua. Joskus mukaan eksyy toki vanhempaakin settiä.

Ilahduttavaa on ollut huomata, että tekin tunnutte tykkäävän näistä listoista. Sydämeni hypähtää ilosta jokaisesta uudesta soittolistan tilaajasta.

Nyt kysymys kuuluukin, kiinnostaako teitä nämä listat vielä ensi vuonnakin? Tein tuommoisen hienon kysely asiasta sivupalkkiin, sinne vain klikkailemaan! Jos on jotain perusteluja tai muuten vain pidempää tai lyhyempää asiaa, niin kommentoikaa tänne. Olisi oikein tervetullutta kuulla teidän mielipiteitä, 'cause I can't go on if your love isn't strong...

Mennäänpä kuitenkin vielä tähän joulukuun listaan. Kuuntelemaan pääsee vaikkapa tästä!

Kuuntele ainakin nämä:

Haim - Don't Save Me. Mitäpä tästä nyt sanoisi. Luultavasti tämän kuukauden soitetuin biisi omalla kohdallani. Kuunnelkaa ehdottomasti myös listalla olevat Forever ja Send Me Down. Paljon eivät ole vielä Haimin siskokset julkaisseet, mutta jos nämä muutamat biisit ovat näin timanttisia, niin millainen mahtaa olla ensi vuodelle lupailtu esikoisalbumi? Jäädään odottelemaan. Innolla!

Frank Ocean - Swim Good. Nyt en voi enää väittää, etten pidä r&b-musasta. Tai sitten Frank on vaan poikkeus sääntöön. Vaatinee laajempaa tutkimusta.

El Perro Del Mar - Walk On By. Espanjankielisestä artistinimestä huolimatta on kyse ruotsalaisesta muusikosta ja aika usein El Perroa kuulee verrattavan mm. Lykke Lihin. Yritin joskus kuunnella muutama vuosi sitten julkaistua Love Is Not Pop-albumia, heikoin tuloksin. Jaksoin ehkä kolmanteen kappaleeseen asti. Tällä uudella Pale Fire-levyllä puolestaan tiesin jo toisen biisin kohdalla rakastuneeni. Koko levy on vaan aivan tajuttoman hyvä.

William Fitzsimmons - Psychasthenia. Täydellistä sunnuntaimusiikkia on William Fitzsimmonsin Gold In The Shadow-levy. Herkkää, mutta rentoa. Sanoinko jo, että täydellistä?

Memory Tapes - Thru The Field. Tämä kappale hymyilyttää ja piristää, mua ainakin. Hieman tv-tunnariviboja. Kolmannen minuutin kohdalla ehkä ymmärrätte.

Siri Nilsen - Hodet, hjertet eller magen. Norjankielistä poppia, miksei? Taisin tosin ensin luulla tanskalaiseksi... Yllättävän helposti kappaleen sisällön ymmärtää, vaikkei ruotsi saati norja olisikaan täysin hallussa. Ja jos ei ymmärrä, niin googlaamalla löytyy englanninnos aika nopeasti.

The Smiths - Some Girls Are Bigger Than Others. Nyt seuraa paljastus. En voi millään tapaa kutsua itseäni oikeaksi The Smiths-faniksi, en ole kipuillut teinivuosiani sitä kuunnellen, enkä osaa koko tuotantoa unissani etu- ja takaperin. Ongelma on sama, kuin kaikkien paljon julkaisseiden kulttibändien kohdalla; en tiedä mistä aloittaa! Lähinnä olenkin kuunnellut nimen perusteella biisin sieltä, biisin täältä. Tämä kappale putkahti jostain taas eteeni ja tykästyin kovasti. Niin symppis! Tekisi mieli löpistä tässä kaikenlaista positiivisemman ja hyväksyvämmän kehonkuvan puolesta, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Tykkään kuitenkin tämän kappaleen yksinkertaisuudesta ja toteavuudesta. Toiset tytöt on isompia kuin toiset ja toisten tyttöjen äidit on isompia kuin toisten tyttöjen äidit. Yhtä hyvin tässä voitaisiin laulaa, että toiset ihmiset on isompia kuin toiset. Niin se vaan on.

Antoisia kuunteluhetkiä ja muistakaahan äänestää tuolla sivupalkissa! Tästä pääsee vielä Spotify-profiiliini, josta näkee kaikki julkaisemani soittolistat.

29.12.2012

The Pipo

pipo

En edes muista, milloin viimeksi olen omistanut kunnon pipon. Joskus lukion ekalla ehkä, mutta sekin oli ennemminkin baskerinkaltainen, myssytyyppinen ratkaisu (nyt kyllä kuulosti omituisemmalta kuin se oikeasti olikaan...).

Elin siinä luulossa, että maailmasta tuskin löytyy pipoa, joka sopii päähäni. Tiedättehän, "näytän ihan muna-/pallo-/jätti-/tms-päältä".

Olin pärjännyt hyvin ison hupun ja neulepannan turvin. Nyt sitten niiden ensimmäisten kunnon pakkasten iskiessä päätin, että hitto vie, kyllä pipo sittenkin olisi aika kätevä. Ja aivan varmasti on olemassa edes yksi pipo, joka sopii meikälle.

Valmistauduin kiertämään Tampereen kauppoja kokonaisen aamupäivän. Alusta asti oli selvää, että myös vaatekauppojen miesten puolet kannattaa katsastaa.

Sitten tärppäsi, jo kolmannesta kaupasta, johon astuin. Hetken arvoin vihreän ja sinisen välillä, mutta sininen vei voiton.

Siitä lähtien minä ja Pipo olemme olleet erottamattomat.

pipo457804

22.12.2012

Solitude's my best friend

IMG_1859 copy

IMG_2157 copy


Parhautta lähiaikoina:

Lohkeava jogurtti raparperi. Aika harvoin enää syön maustettuja jogurtteja koska niissä on niin paljon sokeria, mutta tää onkin mulle kuin karkkia, mm-mm.

Oranssinpunainen kynsilakka. Tiesin haaveilevani oranssinpunaisesta lakasta, mutta koska olin kauemmin haikaillut kirkkaanoranssin perään, niin kaupassa törmätessäni lähes neonoranssiin pulloon, päätinkin kotiuttaa sen. Mutta; sepä osoittautuikin aivan täydelliseksi punaoranssiksi! Jossain valaistuksessa kynnet on enemmän oranssit ja toisessa enemmän punaiset, mutta that's the way a-ha a-ha I like it! Sattumalta osuinkin ihan napakymppiin, jea!

Friday Night Lights. Tämä tv-sarja kuulostaa paperilla juuri sellaiselta, etten ikimaailmassa alkaisi tätä katsomaan. Kertoo teksasilaisen pikkukaupungin amerikkalaisen jalkapallon high school-joukkueesta. Huh! Mutta, tässä on vaan ihan mielettömät henkilöhahmot ja näyttelijät ja kaikki. Tämä tuli Suomessakin telkkarista joitakin vuosia sitten nimellä Unelmien kentät, jolloin katsoin tätä satunnaisesti, ja nyt reilu kuukausi takaperin löysin tämän uudestaan. Nyt on ole hetkeen ehtinyt katsoa, mutta ykkös- ja kakkostuokkarit ahmin parissa viikossa. On mullakin elämä, hahah!

Livemusiikki. Tämä nyt on ikuisuusparhautta, mutta aina sitä ei muista, mitä hyvä keikka saakaan aikaan. Viime viikon torstaina olin kuuntelemassa Laura Moisiota (kovat Anna Puu-vibat, mutta tykkäsin Laurasta enemmän, lisää vaan omaa matskua niin hyvä tulee!), Ochre Roomia (entisenä trumpetistina annan trumpetista aina plussaa, ja muutenkin ihan jees livenä, mutten ehkä jaksaisi kuunnella kotona) sekä Jukka Ässää (kuten eräs keikkaseuralaisistani asian ilmaisi: "Nää on ihanan positiivinen bändi!"). Hymyilyttää vieläkin!

El Perro Del Mar sekä William Fitzsimmons.



Niin, onhan se joku joulukin tulossa, mutta uskon kaikkien olevan siitä tietoisia ilman, että erikseen mainitsen asiasta, heh. Rentoa joulua kaikille!

PS. On se järkkäri hyvä olla, että voi kuvailla jogurttipurkkia ja omia kynsiään, oh boy... Noh, ehkä nyt jouluna saan aikaiseksi kuvata muutakin. Suklaakonvehteja ehkä.

20.12.2012

You ain't got nothing but time

IMG_2128 copy

IMG_2129 copy

IMG_2130 copy

Viime aikoina olen useampaankin otteeseen ja monenkin ihmisen kanssa todennut sen, että etenkin silloin, kun on oikein kiire, tulisi ehdottomasti varata aikaa myös kivoille asioille.

Kavereiden näkemiselle, reissulle Helsinkiin ja huimalle baari-illalle, jolloin juodaan salaa jallua vessassa ja tanssitaan jalat kipeiksi.

Aika moni on varmasti törmännyt siihen tarinaan tai urbaanilegendaan, jossa joku professori kaatoi lasiin kiviä, soraa, hiekkaa ja lopuksi kaljaa osoittaakseen oppilailleen, mikä elämässä on tärkeää. Aina on aikaa parille kaljalle ystävän kanssa.

Siksipä eilen, tentin ja työvuoron välissä, pyöräytin pannukakun ja sain kivan kyläilijän kotiini.

Aikaa ei ollut paljon, mutta sitä oli tarpeeksi.

PS. Cat Power - Nothin But Time. Toimii edelleen älyhyvin, eikä syyttä löydy tältä listalta.

18.12.2012

Don't save me




Jos luulitte, että täältä tulee jotain joulufiilistelyä, niin ehei, väärässä olitte! 

Tästä on nyt joulun rauha ja harmonia kaukana, yksi tentti ja yksi luentopäiväkirjan palautus vielä edessä, sitten haistatan pitkät kaikelle vähänkään opiskelua muistuttavalle! (Pariksi viikoksi vain tosin...)

Tekisi mieli päästää kirosanoja enemmän, kuin olisi soveliasta, mutta tämäkin kertoo olotilasta aika paljon (taas kerran).

Harhautan itseäni siis kalifornialaisten siskosten ilakoivalla meiningillä ja heitän (mielikuvissani) läppärin ja kirjat seinään.

Hengitän syvään. Ja odotan sitä hetkeä, kun kaikki on valmista ja voin aloittaa loman:

 

(Este Haim! )

9.12.2012

And I found myself attached to this railroad track

ihanatalvi

mbar_helsinki

kiasma

Olen ihastellut sinisiä hetkiä ja lumisia maisemia. Kylmyyskään ei haitannut, kun oli niin kaunista.

Olen matkustanut junalla Tampereen ja Jyväskylän sekä Tampereen ja Helsingin väliä. Yksin ja seurassa, aamulla ja illalla. Kuunnellut musiikkia, lukenut lehtiä, syönyt eväitä, nukkunut ja antanut ajatusten vaeltaa.

Tavannut uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Miettinyt ihmisiä ja ihmissuhteita, keskustellut niistä.

Ollut pikkujouluissa, yllätyssynttärijuhlissa ja First Aid Kitin keikalla. Piilotellut sängyssä lämpimän peiton alla tekemättömiä velvollisuuksia.

Enää pari viikkoa ja sitten voin oikeasti hengähtää hetkeksi. Olla vain, tekemättä mitään, stressaamatta mistään. Paitsi siitä, mahtuuko mahaan vielä yhtä joulutorttua.

(Konsertin helmi oli, kun siskokset kysyivät yleisöltä, "Are you ready to abandon modern technology?" ja esittivät tämän laulun täysin akustisesti yhdellä kitaralla säestettynä, ilman mikrofoneja ja vahvistimia.)

PS. Jospa seuraavaan merkintään osuisi ihan oikealla kameralla otettuja kuvia?

1.12.2012

Tristesse/Joie

14juillet

paris03

paris04


ciel

paris01

ilfaitgris


kir

paris02

paris05


defense2

paris07

karahviii


stmartin2

paris06

yeye

jazzdefense


paris08

Leikittelin mielessäni, miltä Ranskavuoteni olisi näyttänyt Instagramissa, ja siitä se ajatus lähti... Kaikki ranskapuhelimella otetut kuvat eivät sopineet neliöön, joten jätin ne suosiolla alkuperäiseen muotoonsa.

Mukaan laitoin myös musiikkia, jota kuunnellessa ajatukset karkaavat aina Ranskaan.

Aika lailla kokonainen vuosi siinä meni, ennen kuin lakkasin ikävöimästä joka solullani takaisin. Kaipaus tietysti pysyy, mutta enää en hingu takaisin nythetipaikalla. Lähes päivittäin kuitenkin jokin asia muistuu mieleen ja pistää hymyilyttämään. Välillä kaikki tuntuu katkeransuloiselta unelta.

Jos joku haluaa lukea au pair-vuoteni aikaisia höpötyksiä, kannattaa selailla arkistoja vuoden 2010 syyskuun alusta vuoden 2011 heinäkuun loppuun asti. (En tiedä oikeasti, kannattaako, mutta jos jotakuta hassua vaikka kiinnostaisikin, heh.)

#france #aupair #paris #besttimeofmylife

PS. Niin, ja jos joku haluaa seurata ihan oikeaa Instagramiani, löydyn sieltä nimimerkillä @bisousroosa (seurata voi tosiaan myös ihan tietokoneenkin kautta nykyään, jos niin mielii!)

30.11.2012

You don't want to dance with me

november_playlist

Joko teitä kyllästyttää nämä soittolistat? Toivottavasti ei, koska tässä olisi taas uusi:


Kuuntele ainakin nämä:

Paul Banks - The Base. Paul Banks on siis Interpolin laulaja, joka on julkaissut soololevyn myös Julian Plenti-nimellä (ja on muuten hyvä levy sekin!). Tältä uudelta Banks-albumilta tuntui julmalta irrottaa yhtäkään kappaletta tälle soittolistalle, koska se on niin tiivis kokonaisuus. Suosittelen siis koko levyn kuuntelemista alusta loppuun ja useita kertoja, koska se ei ihan ensimmäisellä kerralla taida aueta. Mulla taisi mennä ainakin viisi kertaa, ennen kuin sain siitä jonkinlaista otetta. Mutta mistäs minä tiedän, ehkä teille uppoaa heti tai sitten ei koskaan. Kokeilemalla selviää!

Poliça - Form. Tämä puolestaan iski heti, oi kyllä! Joitain saattaa ärsyttää laulun kaikuefekti, jota käytetään reippaasti koko levyn ajan, mutta itseäni se ei häirinnyt, toi vaan kivaa fiiistä hommaan. Koko Give You The Ghost-levy vaan kuunteluun tässäkin tapauksessa!

alt-J - Dissolve Me & Matilda. Tämän kuukauden superlempparibändi, jota on tullut kuunneltua hyyyvin paljon. Ehkä hipsterein bändinimi ikinä, mutta ei anneta sen häiritä! Toistan itseäni, mutta kuunnelkaapa koko An Awesome Wave-albumi.

Vacationer - Good As New. Tämä kappale auttaa, kun ulkona on pimeää, eikä millään tekisi mieli nousta lämpimän peiton alta. Mieletön fiiliksennostattaja! Määrään tätä aamupalalle klementiinien ja D-vitamiinin kanssa nautittavaksi.

Monarchy - You Don't Want To Dance With Me. Näin Monarchyn livenä Pariisissa syksyllä 2010 ja muistan, että ihan hyvä oli, muttei yhtä hyvä kuin muut sen illan aikana esiintyneet. Jotka tosin olivat Kele, Villagers ja Cascadeur, joten kovassa seurassa olikin. Nyt tämä kappale hyppäsi jostain esiin ja tykästyin siihen parin kuuntelukerran jälkeen. Mä ainakin haluun tanssia sun kaa!

Crystal Castles - Sad Eyes. En ole vielä täysin muodostanut mielipidettä uudesta levystä, mutta tää biisi toimii! Etenkin kreisibailaus- ja raivojuoksulenkkimusiikkina.

Siinäpä ne, saa kertoa mielipiteitä!

29.11.2012

The breath I've taken and the one I must to go on

IMG_20121116_232903

IMG_20121125_150724

IMG_20121125_151337

Oon ottanut ihmeen iisisti kaksi viimeisintä viikonloppua ja ehkä sen takia käyn ihme kierroksilla. En sellaisella aktivoivalla tavalla, vaan sellaisella lamaannuttavalla.

En nyt sano, että pitäisi joka viikko vetää pää täyteen "tuulettuakseen", mutta kaipaan tanssiaskelia ja paljon ihmisiä ympärille. Nyt mua ympäröi vain tekemättömät luentopäiväkirjat, lukemattomat kirjat ja neljä seinää. Tosin, vaikka olen mestari lykkäämään asioita, nyt olen jopa saanut asioita aloitettuakin.

Helppo olisi syyttää tätä marraskuuta, ja kai silläkin on osansa. Onneksi kohta sekin on ohi ja pian pitäisi tulla luntakin. Kyllä tämä tästä.

23.11.2012

You would look a little better, don't you know, if you just wore less make-up

Olen omaan tapaani rauhassa ja hieman sivusta seurannut blogeissa levinnyttä Naked Truth-"kampanjaa", jonka Tyyliä metsästämässä-blogin Veera laittoi alulle. Perimmäinen idea siinä on mielestäni hyvä ja jalo, mutta jostain syystä se sai minut myös hieman ärsyyntymään.

Hyviä ja oivaltavia ajatuksia ovat kirjoittaneet ainakin Sara K-blogin Sara (Millaisessa maailmassa ruma on aidompaa kuin kaunis?) sekä Ite puin-blogin Tiiti (Koska pitäähän tytön olla nätti.).

Sara kirjoitti:

"...kun otetaan pino kauniita bloggareita, ja heidät valokuvataan ilman meikkiä, saadaan pino kauniita kuvia bloggareista ilman meikkiä."

"En koe tarvetta tulla hyväksytyksi kaikkine virheineni, koska pidän niin itsestään selvänä, että minut hyväksytään."

Tiiti kirjoitti:

"Minusta on "kaikki ovat kauniita" -ajattelutapaa vapauttavampaa ajatella, että olen persenaamaisimmillaankin ihan täysin validi ihminen ja nainen."

Suosittelen lämpimästi lukemaan molemmat jutut kokonaan ajatuksella läpi!

En halua todellakaan nyt arvostella niitä, jotka julkaisivat itsestään meikittömiä kuvia, koska positiivisemman minä-/nais-/kehonkuvan puolesta on aina hyvä kampanjoida. Kaukana vain taitaa olla se päivä, kun ei enää tarvitsisi kampanjoida. Milloinkohan loppuu keskustelu siitä, kuinka lihava tai laiha saa olla, kuinka paljon meikkiä saa tai ei saa käyttää, mikä nyt on kaunista ja mikä ei. Voisi olla vaan semmonen, kuin tykkää olla.

 

(Otsikon lainaus tästä biisistä: Two Door Cinema Club - Eat That Up, It's Good For You)
kun otetaan pino kauniita bloggareita, ja heidät valokuvataan ilman meikkiä, saadaan pino kauniita kuvia bloggareista ilman meikkiä.

Lähde: http://trendi.fi/blogi/sara-k/millaisessa-maailmassa-ruma-aidompaa-kuin-kaunis#ixzz2D34lcNw6
kun otetaan pino kauniita bloggareita, ja heidät valokuvataan ilman meikkiä, saadaan pino kauniita kuvia bloggareista ilman meikkiä.

Lähde: http://trendi.fi/blogi/sara-k/millaisessa-maailmassa-ruma-aidompaa-kuin-kaunis#ixzz2D34lcNw6

22.11.2012

I'm feeling good as new

new_hair

Kävinpä sitten viime perjantaina pätkäisemässä hiuksia hieman lyhyemmäksi! Unohdin ottaa minkäänlaista ennen-kuvaa, mutta täältä näkee suurin piirtein, kuinka hurjan pitkiksi ne olivat jo ehtineet kasvaa. Harmi vaan, että latvat olivat semmoista kuivaa heinäkasaa, että harvoin niitä pystyi pitämään aukinaisina. Nuttura oli kova sana. (Ja on edelleen, kunhan keksin miten näiden kanssa kikkaillaan. Valkin tai sukan kanssa ehkä?)

Uusien hiusten kanssa on aina aluksi hassua, kun ei oikein tiedä, miten ne käyttäytyy. Ennen tiesi tasan tarkkaan mihin suuntaan ja miten niitä kannatti kieputtaa saadakseen hyvän nutturan, nyt tuntuu, ettei nämä tahdo asettua kiinni oikein mitenkään. Mutta tykkään näistä kyllä kovasti, ihanan sileät ja pehmeät eikä takussa ollenkaan. Ja niin helpot, oih!

Ja on se vaan hassua, miten sellainenkin asia, kuin hiusten leikkaaminen vaikuttaa omaan olemukseen ja olemiseen. Tuntuu, kuin kaikki vaatteetkin näyttäisi nyt erilaisilta. Itse en ole koskaan ollut värjäilijätyyppejä, mutta ehkä sen takia niin monet värjäilee hiuksiaan, vaihtelun vuoksi, hmm. 

moustache

Ja näin pään karvoista puhuttaessa (öh), pakko sanoa, että on marraskuussa ainakin yksi hyvä asia: Movember nimittäin. Koska viikset (ja parrat!) on parhaita! Lisää naamakarvahehkustusta löytyy mm. Jennin ja Jeminan blogeista.


PS. Hieman naurattaa nämä kylpyhuoneen peilin kautta puhelimella otetut kuvat, mutta menkööt nyt, eiseoonniivakavaa.