Mind the gap - the last one

Lontoo, maanantai 8.4.2013.

Suvi lähti kolmelta aamuyöllä lentokentälle lentääkseen takaisin Saksaan.

Oma lentoni lähti vasta neljältä iltapäivällä, enkä oikein osannut päättää, mitä tekisin. Olin vain, ja fiilistelin. En ottanut ainoatakaan valokuvaa, ei huvittanut.

Ennen lähtöä latasin puhelinta hostellilla. Samaan pöytään istui 73-vuotias afrikkalaismies. Taisi olla Ghanasta, jos oikein muistan.

Muhkeiden viiksien takaa se alkoi puhella kaikenlaista. Aksentti oli niin paksu, etten välillä ihan pysynyt kärryillä, muttei se tuntunut haittaavan.

Miehen mielestä Obama ei olisi voittanut presidentinvaaleja, jos sillä olisi ollut valkoihoinen vaimo.

Suomessa ei mukamas ole rasismia, koska Gahanassa näkyy paljon suomalaisia ja saksalaisia naisia.

Miehen mielestä kaikki tiedotusvälineet ovat seksuaalivähemmistöjen hallinnassa. Mutta monessa Afrikan maassa homoille käy huonosti.

Se kysyi, mikä ammatti tulevalla aviomiehelläni pitäisi olla. Että haluaisinko lakimiehen vai lääkärin.

Se kirjoitti lapulle puhelinnumeron, johon pitäisi soittaa sitten kun tulisin Ghanaan häämatkalle. Pyytää the chief puhelimeen ja kaikki hoituisi.

Kuulostaa ehkä omituiselta mutta hitsit, sillä miehellä oli karismaa. Uskoin sen sanomisia, vaikken kaikesta ollutkaan samaa mieltä. Mitä sitten, jos puoletkaan sen jutuista ei olleet totta.

Kohtaaminen tuskin muutti koko elämääni, mutta muistan sen varmasti loppuikäni.

Roshambo

Free People Presents "Roshambo" from FreePeople on Vimeo.

Jos putoaa korkealta ja kovaa, on kai hyvä olla jotain pehmentämässä laskua.

Vaikkapa tällaisia kevyitä ihastuksenhuokaisuja aiheuttavia videoita.

Toivottavasti teillä on vähän pehmeämpi tiistai.

High on life

 

 

Perjantaina asunto oli täynnä ihania tyttöjä, ilmapalloja, ruokaa, puhetta, musiikkia, naurua. 21 vuotta ja 23 neliömetriä juhlistettiin asianmukaisesti ja löydettiin jopa Rumaankin, tanssimiseksihan se meni.

Toiset osaa, toiset ei...

PS. Kivoilta tyypeiltä pitäisi aina muistaa pyytää puhelinnumero. Tai tajuta kysyä edes sukunimi, höh.

Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)

PPS. Nyt kun innostuin jullkaisemaan soittolistoja, niin tästä pääsette kuuntelemaan hieman pitkää synttäri + tupari-soittolistaa!

Ainiin, ja osasta kuvia kunnia kuuluu Anniinalle!

Dancing in the night, dancing through the days

I'm on the pursuit of happiness and I know everything that shine ain't always gonna be gold

Torstaina oli le 14 juillet, Ranskan kansallispäivä. Paras kommentti tuli kauppiaalta; "C'est pas ma fête!", ei se ole minun juhlani, koska se oli arabi. Täällä mennään chez arab, kun käydään pikkupikkuruokakaupoissa, joita pitää maahanmuuttajat. Ne on auki melkeinpä aina (mutta ne on kalliimpia kuin normisupermarketit), joten ei huolta mistä saa viiniä kello yhdeksän jälkeen, heh.

Oltiin Mäyrän kanssa Seinen varrella (yllättäen..), lähellä Pont des Artsia. Ilotulitukset (le feu d'artifice) Eiffeliltä näytti aika pieniltä, ennen kuin tajuttiin nousta sillalle. Mikään ei koskaan kuitenkaan peittoa Juurikkasaaren tulituksia, kun istuttiin Suvin kanssa laiturin nokassa ja ihan yllättäen alkoi mieletön show. (Edelleen ilotulitukset on mun mielestä silti mitä pahinta rahantuhlausta..)

Perjantaina alkoi mun yksinelo, kaikki on nyt hyvästelty, au revoir ja à bientôt! Kävin yksin elokuvissa ja yksin teatterissa. Ja se oli oikeasti tosi kivaa. Totta kai se ois voinu olla vielä kivempaa jonkun seurassa, mutta mua ei nolottanut yhtään, kuten joskus ennen olisi saattanut (ja miksi edes pitäisi, kyllä leffassa voi käydä yksinkin, it's not a big deal).

Kotimatkalla juttelin junassa toistamiseen yhden kiinalaisen naisen kanssa. Ensimmäisen kerran tavattiin reilu viikko sitten viimeisessä junassa ja vaihdettiin muutama sana. Nyt juteltiin koko junamatka ja tajusin taas, kuinka omat asiat on paremmin kuin hyvin ja kuinka onnekas olen. Toiset joutuu työskentelemään hurjan kaukana perheestään, jotta voi maksaa lastensa koulutuksen. Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, jo kolmatta vuotta ilman ystäviä. En ihan ymmärtänyt kaikkea, koska se nainen puhui aika heikosti ranskaa, mutta ihan riittävästi keskustelun aikaansaamiseksi. Se oli niin iloinen, että tuntee nyt jonkun St. Leussa, harmi että lähden pois ihan kohta.

Kid Cudi feat. MGMT & Ratatat - Pursuit Of Happiness

"Jos osaat unelmoida, osaat lentää"