We pretend to be friends on the Internet when in real life we have nothing to say to each other

Lisäisin vielä tähän ne ihmiset, jotka painaa uudestaan sitä suojatien valojen nappia, vaikka saapuvat sinun jälkeesi ja varmasti huomaavat, että siinä palaa jo se odotusvalo. Kiitos, että pidät minua niin tyhmänä, etten muka ole tajunnut painaa sitä jo, ja ei ne valot vaihdu vihreäksi yhtään sen nopeammin, vaikka painelisit sitä nappia sata kertaa.

Usein sapettaa myös ne, jotka kuittaavat kaiken valittamisen huokaamalla "first world problems". Toki on turhaa ja naurettavaa valittaa kaikesta pienestä, vaikka kuinka telkkarin kaukosäädin on liian kaukana tai nettiyhteys hidastelee, mutta se nyt vain on meidän todellisuutta ja kyllä se saa mielestäni ärsyttää sen pienen hetken, eikä se tarkoita sitä, ettei tiedostaisi maailman suuria epäkohtia.

"Yeah, I laugh and live and I have love to give

but sometimes all you can do is hate"

Nyt tosin mieli on niin pehmentynyt auringosta ja pääsiäissuklaasta, etten osaa vihata mitään tai ketään, mutta ajattelin silti jakaa tämän riemukkaan vihausbiisin, joka saa nauramaan. Tällaista vihapuhetta mäkin ymmärrän.

We don't need each other now

Ajattelin vain tulla sanomaan, että hengissä ollaan! Kipeänä kylläkin, mutta elossa. Kuulostaapa nyt siltä, että olisin ollut jotenkin hengenvaarassa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, onneksi.

 

Kaiken tämän sohvalla makoilun jälkeen vain on noussut sellainen suunnaton halu elää. Päästä liikkumaan, tekemään, kokemaan asioita, näkemään ihmisiä.

 

Vielä minusta ei siihen ole, mutta toivottavasti pian taas.

 

Ja koska kaikesta pitää koittaa kaivaa ne hyvätkin puolet esiin, niin onpahan ollut aikaa lukea ja ajatella. Sinä päivänä -kirjan luin nopeammin kuin minkään kirjan pitkiin aikoihin. Lähinnä toki siksi, että oli aikaa, mutta se oli myös mukavan helppo- ja nopealukuinen.

 

Luin myös Jörn Donnerin haastattelun Imagesta, jossa se sanoo, että laiskuuskin voi olla hyvästä ja "kunnolla ajatteleminen on sitä, että ihminen on yksin ajatustensa kanssa". Toisaalta se sanoi myös, että elämän tarkoitus on eläminen.

 

Ja niinhän se on onkin, hitto vie! Me ei todella tarvita toisiamme tämän flunssan kanssa nyt enää.

 

Tekisi niin mieli tanssia, kun tätä kappaletta kuuntelee, äh! Tanssikaa siis tänään munkin puolesta, mä taidan pitää kotibileet teemukin ja villasukkien kanssa.

  

If you're only passing through then take me to heaven with you

Käväisin Turussa toissa viikonloppuna. Matkalla taivas oli niin kaunis, että itketti ja hymyilytti samanaikaisesti. Harmitti, ettei ollut kunnollista kameraa mukana, mutta eipä sitä millään olisi saanut ikuistettua oikein.

Turku oli sumuinen, tehtiin parsakaali-fetapiirakkaa ja käytiin Dynamossa tanssimassa.

Hymyilin ja mulle hymyiltiin.

Elämä ei kuitenkaan ole ikuista lauantai-illan nousuhumalaa, vaan on myös toisenlaisia päiviä. Päiviä, kuten eilinen ja tämä päivä. Kun tekisi mieli näyttää keskisormea jokaiselle, joka vähänkään hymyilee. Tai oikeastaan jokaiselle vastaantulijalle. Mieli on maassa, vaikkei oikein ole edes mitään syytä.

Voisin löpistä nyt siitä, kuinka tällaiset päivät on tärkeitä myös, jotta osaa arvostaa hyviä päiviä. Tällaisina päivinä vain ei tosiaankaan huvita jauhaa paskaa, joten... niin.

Take Me to Heaven by Tennis

Elämä kiinnostaa

...opiskelu ei ihan aina niinkään. Ainakaan silloin, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain muutakin, kuin istua luennoilla, haha. Onneksi nyt pientä lomaa tähän väliin, jee!

   Elämä kiinnostaa (remastered) by Pimeys

I try to talk big but my mouth don't move

Ylitin ja yllätin itseni urheilemalla viidesti viime viikon aikana, vois ottaa melkein tavaksi. Lauantaina oli mahtava piknikkeli (mitään turhia väli-viivoja tarvita) ja ihan kiitettävät melkein kymmenen tuntia tuli oleiltua ulkona. Ensin Pariisin rajaseutumilla ja sitten Sacre Coeurin edustalla. Päivällä oli kuuma, illalla pärjäsi neuletakilla.

Skins vitoskausi oli pettymys, pakko se on myöntää. Ehkä oon tullut vanhaksi tai sitten se on oikeesti huonontunut. Musiikkiin kiinnitin aiempaa enemmän huomiota, vaikka ainahan ne on musahommat osannu. Ilokseni huomasin, että jakso jaksolta kaikki kappalevalinnat selityksineen löytyy täältä. Toinen pettymys oli The Soundsin uusi levy. Okei, kuuntelin sen vain kerran läpi, mutta ei kyllä houkuttele kuunnella sitä enempää, aika surullista.

Jipii, löysin ehdokkaan, jota äänestää. Jännää äänestää ulkomailla ja ehkä ylipäätään äänestää eduskuntavaaleissa. Mua surettaa ihmiset, jotka ei äänestä. Ei muka kiinnosta tai jotain. Onko muka kaikki niin syvästi masentuneita, että mikään ei kiinnosta. Epäilen. Koska politiikka liittyy kaikkeen, halusi sitä tai ei. (Pssst, täältä löytyy vaalikoneita, täältä ulkosuomalaisten ennakkoäänestyspaikat ja täältä puolueiden puheenjohtajien lyhkäisiä haastatteluja YleX:n toimesta!)

Voi Japania. Jos en muuten hirveästi telkkaria täällä katsele, niin Japanin tapahtumia seurasin suhteellisen paljon. Karua katseltavaa, kuvat ennen ja jälkeen.

PS. Kyrsiikö edes, Adele ois esiintyny tänään täällä, mutta complet sekä maanantai...

PPS. Onneksi Greyn Anatomia ei petä koskaan, aina kun luulen, ettei seuraava jakso voi olla parempi kuin aiemmat, niin aina se vaan on.

PPPS. Berjantaina Berliiniin!