Omituinen kesä

En tiedä, mitä tänne pitäisi kirjoittaa. Olen aloittanut tämän tekstin niin monta kertaa niin monena eri ajankohtana, etten enää hahmota sen muotoa tai ääriviivoja.

Haluaisin kuitenkin kertoa jotain. Kesästä, ehkä.

Haluaisin kertoa, kuinka tämä kesä oli omituinen. Omituinen, mutta ihan hyvä silti.

En tehnyt mitään ja tein kaikkea.

Haluaisin kertoa, mutta mitkään sanamuodot eivät tunnu sopivilta. Kun ei ole oikein mitään kerrottavaa, mutta on kuitenkin jotain. Aina on jotain.

Kerron vaikka siitä, kuinka oli kolme hellepäivää ja pilkoin vesimelonia ja nektariineja lasipurkkiin ja menin puistoon lukemaan Tove Janssonin elämänkertaa. Kuinka oli viileää ja satoi satoi satoi (mutta senhän te jo tiedättekin) ja menin kahviloihin tai jäin kotiin sittenkin ja luin runoja. Siihen asti kunnes oli pakko mennä töihin.

Ja siitä, kuinka vannoin, etten mene yksillekään festareille edelliskesän festariähkyn jälkeen, mutta menin kuitenkin muutamalle. Kuinka Perfume Geniousin keikalla päässäni pyöri vain yksi ajatus: kaikki tulee menemään aivan hyvin.

Haluaisin kertoa, kuinka yksinäiseksi itseni tunsin ja kuinka samalla kuitenkin nautin itsekseni olemisesta ja aamukahveista sisäpihalla ja vahingossa syntyneistä rusketusrajoista ja jokaisesta vesiväreillä maalatusta taivaasta ja toinen toistaan hehkuvammista auringonlaskuista.

Voisin kertoa myös viikon mittaisesta lomasta, pyhitetyssä järvessä uimisesta ja yöllisestä automatkasta, kun isoveli peruutti takaisinpäin vain, jotta saisin kuvattua palan punertavaa taivasta.

Ja kuitenkin eniten haluaisin kertoa siitä, kuinka näin 11 tähdenlentoa tunnin aikana ja kuinka aloin taas jaksaa ihmisiä ja muutenkin. Kuinka hyvältä elokuu ja elokuun lämpö tuntui ja kuinka tajusin vihdoin miksi se on paras aika vuodesta. Kuinka järvivesi oli hetken lämmintä ja aurinko polttavan kuuma ja illoissa syksyn hento kuiskaus mutta koko elämä tuntui yhdeltä seikkailulta.

Tai ehkäpä haluan kertoa vain siitä, kuinka kirjoitin päiväkirjaani, että hetken vähän itketti, mutta ei sit kuitenkaan.

Kaupunkijuhannus

Tällä kertaa ei ollut kukkaseppeleitä, grillausta, järvessä uimista tai mitään edes etäisesti mökkiä muistuttavaa.

Sen sijaan tehtiin sushia ja kesärullia, saunottiin kerrostalossa, jammailtiin monella keikalla ja polkupyöräiltiin vesisateessa.

Seitsemää sorttia kukkia löydettiin, vaikka pitikin hieman soveltaa (sori, orvokit!). Eivät ne tosin tyynyn alle päätyneet, unohtuivat pyörän tarakalle. Enkä mitään unia nähnyt, paitsi seuraavana yönä kissoista. (Ja mitähän sekin sitten mahtaa tarkoittaa?)

Juhannus kaupungissa ei ollut yhtään hassumpi ja vaikka Klubilla olikin maailman huonoin dj, saatiin sentään kehuja tuntemattomalta meidän moshauksesta Smells Like Teen Spiritin tahtiin, winning.

Voisko nyt tulla ne helteet?

SUMMER HITS 2015

Näin keskikesän juhlan kunniaksi on hyvä julistaa omat kesäbiisini tälle vuodelle.

Ja nehän olis nämä kaksi:

A$AP Rocky feat. Rod Stewart, Miguel & Mark Ronson - Everyday

Every day I spend my time drinking wine, feelin' fine

Kwamie Liv - Higher

Whoever told you you're not brave enough, damn them

They lied, they lied

>>>

Satakoot vaan, kesä ei ole säästä kiinni ja tanssiminen pitää lämpimänä!

PS. Lisää kesämusaa löytyy ENDLESS SUMMER-soittolistalta, vinkvink!

Magical midsummer

Juhannus vuosi sitten oli taianomainen.

Ajettiin viisi tuntia Savonlinnaan, mukana myös kaveri Kanadasta.

Kerättiin talon kaikki maljakoksi kelpaavat astiat täyteen kukkia, ripustettiin koristeita puihin.

Syötiin lörtsyjä torilla, käytiin Olavinlinnassa, lämmitettiin sauna.

Tuli lisää vieraita, tehtiin kukkaseppeleitä, pelattiin mölkkyä.

 

Kuunneltiin Whitney Houstonia ja vanhoja suomalaisia iskelmiä vinyyleiltä, paistettiin vohveleita.

Laulettiin Scandinavian Music Groupia viideltä aamulla ulkona, kun kaikki muut olivat jo nukkumassa.

Oli ihan pirun kylmä, mutta kaikki oli oikeastaan täydellistä.

Toisinaan, jos kaikki tuntuu liiankin täydelliseltä, sitä alkaa etsimään epäkohtia, jonkinlaisia säröjä, koska eihän mikään voi olla täydellistä.

Nyt osasin kerrankin olla ja ihastella vain.

Se juhannus oli täydellinen, mutta en usko tämänvuotisenkaan olevan ihan kamala.

Tiedossa on ainakin Valtteri-festarit, SMG-teemaiset päivällisetkot ja saunomista ystävien uudessa kodissa.

Ihanaa, taianomaista juhannusta!

It is still summer, but the summer is no longer alive

Viimeisimmän noin kuukauden aikana olen muun muassa uinut järvessä alasti viideltä aamulla, nukkunut pommiin työaamuna,

matkustanut yöjunalla pohjoiseen, rapsutellut ylisuloista koiranpentua, joka herätti mut vierailuni ensimmäisenä aamuna kello kuusi oksentamalla viereeni, vahinkolaukannut hevosella, jolla on sama nimi kuin itselläni,

ostanut kiloittain luumuja (euron kilo, oi onnea!) ja leiponut luumuhyvettä niin, että pian alkaa jo melkein kyllästyttää,

istuttanut ja nimennyt kasveja (ikkunalautoja koristaa nykyään Hertta-Hillevi Hottentotti, Carlos Kaktus ja Bertta Basilika),

käynyt ilmaiseksi Särkänniemessä, vaikka mun maha ei sitä kestäkään, potenut selittämätöntä alakuloa ainakin viikon verran, salakuljettanut viinaa niin pyöräily- kuin farkkushortseissakin,

todistanut kosintaa, saanut etanapostia, lainannut kirjastosta tenttikirjoja sekä kaksi viimeistä osaa Harry Potterista (aion vihdoin lukea ne!),

lakannut kynnet pionimereksi, humaltunut vaaleanpunaisesta viinistä ja tanssinut itseni hikeen ja niin, että koko kehoa särki seuraavana päivänä.

Vielä ennen kuin kesä kuolee kokonaan, aion käydä yleisessä saunassa, valmistaa hilloja, mennä katsomaan Kesäkaverit-elokuvan ja pelata katukorista.

Oi, elokuu.

"It has come to a standstill; nothing withers, and fall is not ready to begin."

(Lainaukset Tove Janssonin Kesäkirjasta, jota en ole vielä lukenut, enkä edes viime Helsingin-reissullani ehtinyt Ateneumiin, mutta kaikki aikanaan. Enkä joo jaksanut etsiä lainauksia suomeksi...)

FLOWWWWW

Oli Flow ja mun oli hankala olla.

Ihmisvihaaja-erakko-olotilassa ei todellakaan kannattaisi lähteä festareille.

Kaikki ihanimmatkin tyypit ärsytti, mikä ei tietysti ollut niiden vika alkuunkaan. Kaikki ärsytti ja sitten ärsytti se, että ärsytti.

Musiikki auttoi aina hetkellisesti ja olin mielissäni kaikista ihanista keikoista, mutta olen myös helpottunut, että nämä festarit on nyt ohi.

(Ja oli mulla oikeasti ihan kivaa suurimman osan ajasta, en vain jaksa teeskennellä, että oli parasflowikinä, kun ei ollut. Pus!)

ICE TEA

Vaikka joku kuumien maiden vinkki onkin juoda lämpimällä ilmalla lämmintä (minttuteetä tms.), niin mua se ei nyt kyllä ole houkutellut sitten laisinkaan.

Siispä olen tehnyt jääteetä! Miten naurettavan helppoa ja makoisaa!

Käsittääkseni jääteetä voi tehdä kahdella tapaa, joko kuuma- tai kylmähauduttamalla. Itse olen käyttänyt kuumahaudutusta, mutta molemmilla keinoilla pääsee varmasti ihan kelpo lopputulokseen.

Tätä voi myös varioida vaikka millä mitalla; teen laadulla, hedelmillä, marjoilla...

Tässä kuitenkin aika hyvä perusohje:

Simppeli jäätee

1 l vettä

2-3 pussia haluamaasi teetä (jos käytät irtoteetä, niin sen verran kuin nyt yleensä teekannulliseen laitetaan) 

1 lime / ½ sitruuna

0,5-0,75 dl sokeria

Keitä vesi ja hauduta teeladun mukaan. Pilko lime ja laita se sokerin kanssa kannuun. Kaada tee limen ja sokerin päälle ja sekoita. Maista, onko sokerin määrä oikea. Anna jäähtyä (voit nopeuttaa jäähtymistä kylmävesihauteella, yleensä jäähdyttelen kannullisen huoneenlämpöiseksi ja sitten annan olla yön yli jääkaapissa, jolloin aamulla odottaa kylmä ja virkistävä tee!).

Jos käytät kylmähaudutusta, tarvitset enemmän teepusseja ja haudutusaika on myös pidempi. Toisaalta taas jäähtymistä ei tarvitse odotella.

Sokerin voi korvata hunajalla ja jääpaloja voi laittaa jos niitä löytyy. Nyt olen käyttänyt vain maustamatonta vihreää teetä, mutta oman maun mukaan kannattaa teelaatu valita. Jääteehen käy hyvin myös ne kaapin perälle unohtuneet huonolaatuisemmatkin teepussit!

En été

Tämä kesä on ollut hyvä kesä.

Olen käynyt jo kolmesti torikahveilla, mikä on enemmän kuin noin kymmenenä aiempana vuotena yhteensä.

Olen kerännyt luonnonkukkia maljakoihin ja käynyt uimassa monta, monta kertaa.

Aiempina kesinä vain haaveilin siitä, kuinka ennen töihin menoa loikoilisin puistossa ja lukisin koukuttavaa kirjaa tai ihania lehtiä. Nyt olen oikeasti toteuttanut tämän haaveen, ja useasti.

Olen kiertänyt festareita, nukkunut teltassa ja muiden lattioilla. Istunut junissa ja busseissa lukemattomia tunteja.

Viilettänyt pyörällä ympäri kaupunkia hiukset ja helmat hulmuten.

En ole antanut kesämelankolian vallata mieltä, kuten edellisinä kesinä.

Vaikka on ollut kaikenlaista. Onnettomia ihastuksia, joiden toivottomuuden olen onneksi tajunnut (melko) ajoissa. On ollut myös rahallisesti tiukinta, mitä koskaan. Mutta tiedättekö, köyhyys tekee kekseliääksi.

Olen leiponut, paljon. Sämpylöitä, banana breadia, suklaamuffinseja, kaurakeksejä. Kaikkea sellaista helppoa ja halpaa, joihin löytyy ainekset aina kaapista, vaikka tilillä olisi alle vitonen.

Ja mikä parasta, tätä kesää on vielä jäljellä!

Monet tuntuvat odottavan jo syksyä, minä aion edelleen nauttia jokaisesta lämpimästä päivästä, myös niistä tukalan kuumista. Palella ehtii sitten monta kuukautta, nyt hikoilen hartaasti.

Elokuu tulee ja kesä jatkuu. Elämä jatkuu.

Tässä on hyvä nyt.

I'm not alone, I'm just focused in my zone

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole niitä naisia, jotka kulkevat korkokengissä kaikkialle; töihin, kauppaan, bileisiin.

Maltillisia korkoja olen kuitenkin vastahakoisesti toisinaan pitänyt, koska "ne nyt kuuluvat juhliin".

Iskin kuitenkin silmäni vaaleanruskeisiin nahkasandaaleihin huimalla korolla varustettuna ja niitä muutaman kerran mallailtuani päätin, että ehkä musta voisikin tulla korkkarimuija.

(Omilla rahoillani en tosin olisi kenkiä ostanut, kiitos kuuluukin hyvin jalomieliselle äidilleni!)

Tai ainakin osa-aikainen korkkarimuija.

Sellainen, joka käyttää korkoja vain vapaapäivänä, kun ei ole kiire mihinkään.

(Koska korkokengillä tepastelu: ok, korkokengillä kiiruhtaminen: hell no!)

Ehtii höpötellä ystävän kanssa nurmikolla, syödä litran herneitä ja lukea koivun varjossa vuorotellen kirjaa, vuorotellen ottaa pieniä nokosia.

Mekko kyseisten kenkien kanssa olisi tuntunut liialliselta pröystäilyltä, jonka säästän sitten juhliin (saa muuten kutsua kesäjuhliin, ne kengät on kuin tehty puutarhajuhlia varten! Koska sitten ne voi myös riisua tarpeen tullen...), joten puin päälle kevyen kirjavat kesähousut.

Illemmalla, pahimman helteen hellitettyä, korkkarit vaihtuivat kuitenkin lenkkareihin, kun teki mieli taas lähteä pinkomaan.

En ollut käynyt vielä kertaakaan missään lähistön uimarannoista, koska jostain syystä päähäni oli juuttunut ajatus, että uimaan pitää tehdä erillinen uimaretki ja erityisesti jonkun kaverin kanssa.

Tajusin kuitenkin, että uimaan voi mennä hyvin yksinkin ja jopa juoksumatkan varrella.

Siispä, kun sain tarpeeksi urheilemisesta, jätin päälle vain pikkuhousut ja urheilurintsikat ja kahlasin lämpimään järviveteen.

Kelluin linnunmaidossa niin pitkään, että sormista ja varpaista tuli ryppyisiä rusinoita.

Jotenkin tuntuu, että musta on tullut tyyppi, joka entisen jahkailun ja "sitten kun"-pohdiskelun sijaan vain tekee asioita.

Alkaa käyttää korkokenkiä, koska haluaa ja käy alusvaatteisillaan uimassa, koska se on kätevintä.

Ehkä tää on vaan joku kesätyyppi, mutta tästä tyypistä mä tykkään!

On kivaa

H2Ö aka hillitty hipsterifestari.

Eikä edes mitenkään pahalla sanottuna. Tunnelma oli mukavan rento ja rauhallinen, alue rosoinen ja kotikutoinen.

Pääosassa oli musiikki, eikä örvellys.

Perjantai-iltana lipunmyyntikojulla oli lämmin ja raukea tunnelma.

Seuraavana päivänä solmin pitkät helmat solmulle, kun hurautin lainapyörällä Ruissalon telakalle.

Yksi kiva kysyi, onko kivaa ja mä sanoin, että on kivaa ja tarkoitin sitä koko sydämestäni.

Kysyjä kai lähinnä tarkoitti festareita, vastasin koko elämän puolesta.

Jaakko Eino Kalevin keikalla päässä pyöri vain yksi ajatus:

"Oon kotona."

Mä kuulun nyt tänne.

Jatkoiltiin vanhan vankilan vieressä grindaus-musan tahdissa, jaettiin viimeiset karkit, kaljat ja tupakat.

Aamu alkoi sarastaa.

Sunnuntaina oli ukkosmyrsky ja menin kaverin luokse darrateelle, vaikkei darraa ollutkaan.

Aurinko alkoi taas paistaa ja istuin pikajunan kyytiin.

Oon kotona.

Suosittelen just nyt:

Kynsilakan mätsäämistä mehujäähän tai taloyhtiön kukkaistutuksiin.

Tai molempiin.

♡♡♡♡

Elämä on seikkailu, ei suunnitelma

Kävin festari-ilakoimassa Joensuussa. Hytisin kymmenen tuntia kylmyydestä ja tylsyydestä perjantain ja lauantain välisenä yönä ja otin leirintäalueen portilla enemmän ja vähemmän humalaisia majoittujia vastaan.

Sen jälkeen kaksi vapaapäivää olin sulaa kuumuudesta, teltta kun muuttui jossain vaiheessa aamua aina saunaksi, eikä varjoa ollut missään. Heitin vihdoin talviturkinkin, kun koko viikonlopun ainoa pesupaikka oli järvi.

Pestiin hiuksia järvivedellä ja vieressä pojat leikkivät jallupullonnoutoa.

Nukahdin rantahiekalle ja poltin selkäni.

Kaikesta huolimatta ja juuri siksi festarit on kyllä ihmisen parasta aikaa, olo on huoleton ja vapaa. Kun puhelimesta loppuu akku, sitä on turha ladata, sillä kenttää ei ole kuitenkaan ja jos hukkaa kaverit, ne löytää aina jossain vaiheessa teltalta. Ja jos ei, niin aina löytää uusia. Sellaisia kesäkavereita, joihin tutustuu ruokatauolla ja jotka illalla lähettää juoksukisaan raviradan ympäri ja lupaa palkkioksi lämmintä kaljaa.

Olen ruskettuneempi kuin koko elämäni aiempina kesinä yhteensä, enkä yhtään tiedä, miten tässä näin kävi. Pohdittiin, että ihmisiä on kahdenlaisia: papuja ja rapuja (pätee tietysti lähinnä vaaleaihoisiin).

Tajusin, ettei tänä kesänä ole vielä iskenyt kesäblues. Se kuuluisa summertime sadness on (onneksi) pysytellyt loitolla, luultavasti siksi, että olen koko ajan menossa. Sekaisin olin muutaman päivän ainoastaan, kun katsoin liian monta jaksoa My Mad Fat Diarya putkeen (siitä lisää joskus toiste, mutta vahva suositus!).

En pysähdy vahingossakaan ikävöimään muualle, varsinkaan valtameren toiselle puolen.

Aloin idättää avokadon siementä ja tarkoitus olisi myös yrittää kasvattaa appelsiinipuu. Jonkun kaktuksenkin voisi ehkä hankkia. Seuraavalta reissulta palattuani ainakin täytän tyhjän suolakurkkupurkin maitohorsmilla, se on vissi.

Huomenaamulla tie vie taas Turkuun, jo toisen kerran tämän kesän aikana. Olen käyttänyt vitosen junalippuja lähiaikoina varmaan enemmän kuin kukaan koskaan minua ennen.

Olisi tehnyt mieli ostaa taas uusi kynsilakka, mutta vähävaraisena päätin säästää ja hain vintiltä vuoden jemmassa olleet lakkaputelit. Mikään sävy ei tuntunut juuri tähän hetkeen sopivalta, joten yhdistelin itselleni riemunkirjavat karkkikynnet. Ihanan lapsekasta, asiallinen ranskalainen manikyyri nyt ei vaan oo mun juttu sitten yhtään.

Tänään aamupäivällä kävin juoksulenkillä fiksusti juuri kuumimpaan aikaan, vaihdoin lähikauppaa ja ostin banaania, sokeria ja vanhan kunnon Amppari-mehujään.

Leivoin banana breadia, keitin puuroa ja polkaisin töihin.

Illalla piti käydä uuden baarin avajaisissa, mutta tulinkin kotiin leipomaan sämpylöitä.

Että tällaista mulle noin niin kuin suurin piirtein kuuluu.

"Enää en ajattele, että kaikki menee lopulta huonosti. Tiedän, että elämään mahtuu sekä kamalia että ihania ääripäitä.

Jos pelkää koko ajan pahinta, ei ehdi huomata, että juuri nyt on hyvä olla."

Näin järkeili Maria Veitola jossain Trendin kolumnissaan ja oikeassapa olet, Maria.

Onnenkyyneleitä

Kävin eilen ostamassa pyörän.

Ette uskokaan, kuinka mahtavalta tuntuu omistaa ikioma, oikean kokoinen polkupyörä kaikkien niiden vuosien jälkeen, jolloin on joko lainannut äidin tai pikkusiskon pyörää taikka polkenut polvet koukussa esiteini-iässä käyttämäänsä vinkuvaa, polkupyöräksikin joskus kutsuttua, rötjäkettä.

Olin niin onnellinen, että poljin kyyneleet silmissä kotiin.

Eikä edes haitannut, että jouduin odottelemaan ukkoskuuron loppumista alikulkutunnelissa ainakin vartin verran, hymyilin niin, että vaikutin varmasti joltain hurumummolta.

Tänään aamulla hyvästelin ulkomaanvieraan, kun Coco jatkoi Euroopan-reissuaan Suomesta eteenpäin.

Vaikka on ihanaa, että saa majoittaa ystävän (tai tädin tai siskonkin), on tällaisen parin viikon rumban jälkeen mieletöntä ylellisyyttä olla yksin kotona.

Mieletöntä on myös leikkiä, että on varaa syödä aamupalaa torilla, käydä elokuvissa ja ostaa ruusulimonadia, pari kukkaruukkua ja vielä lounastaa kivassa kahvilassa. (Vaikkakin aamupalasämpylä oli eilispäivän puoli-hintainen, leffalippu maksoi vain vitosen ja ruukutkin oli kirpparilta, josta tarttui mukaan myös musta toppi, à 20 senttiä.) Onneksi palkkapäivä on maanantaina ja makaronia kaapit pullollaan.

Olkootkin kylmä ja satakoot vaikka piru vie sitä lunta, nautin tästä kesästä toden teolla.

Pyörällä viilettäen ja pipo päässä piknikillä.

Kukkia! Kukkia! Kukkia!

Muhun on iskenyt ihan tajuton kukkahulluus.

Joo, on kesä ja kaikkea, mutta luulen suurimman syypään olevan se, että Montrealissa asuin neljä kuukautta ikkunattomassa huoneessa.

Haaveilin leikkokukista suunnilleen maaliskuusta lähtien.

Siispä kun saavuin takaisin Tampereen-kämpilleni, ensimmäinen asia jonka tein, oli parin sireenin oksan nappaaminen ulko-oven edestä (ihan oikeasti, laskin laukut lattialle, nappasin sakset ja astelin pihalle).

Toissapäivänä huomasin kadulla katkenneen punaisen ruusun. Tuumin, oliko jollain tullut ryppyjä rakkauteen ja poimin kukan matkaani. Kotona se pääsi tyylikkäästi tyhjään siideripulloon ikkunalaudalle.

Eilisiltana muistin vihdoin lupiinit ja hetken pusikossa rämpimisen jälkeen kädessä oli kimppu violettia, liilaaa ja vaaleanpunaista.

Miksi maksaa kukista, kun niitä on ojanpientareet pullollaan?

(Vaikka pionit kyllä kovasti houkuttavatkin joka kerta, kun kävelen töihin kukkakaupan ohi.)

Suunnittelen myös yrttien kasvattamista ikkunalaudalla sekä muidenkin hieman pitkäikäisempien kasvien istuttamista.

Kasveja kansalle!

ON REPEAT x 2

(HEYHEY's Grand Piano Remix toimii vielä tykimmin, vaikka on tää alkuperäinenkin ihan menevä.)

Nää soimaan, eikä mikään voi pilata hyvää fiilistä!

Kesäfiilistä nimittäin!

(Vaikka aikamoisen reality checkin tänään sainkin. Silti, kesä!!)

(Summer)times

 

Oi, kesä!

Joko saa haikailla kesän perään? Pidän tästä syksystäkin kyllä, mutta kesä 2013 oli yksi parhaista ikinä.

Tässa muutama filmikuva kesäkerttikseltä (kertakäyttökameralta siis), tapahtumapaikkoina lähinnä Ruissi ja Ilosaari.

Pidän eniten viimeisestä, hassusti "palaneesta" kuvasta. Olin kävelemässä kotiin maha täynnä lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa, iloisena kahden rakkaimman ystävän tapaamisen jälkeen. Päätin jostain syystä kävellä eri reittiä kuin yleensä, rannan kautta. Aurinko oli laskemaisillaan ja värjäsi taivaan violetiksi. Pysähdyin ottamaan kuvan ja siinä hetkessä tajusin viimeistään kunnolla, kuinka paljon pidän Tampereesta ja kuinka pian lähtisin kauas pois. Kuinka mun tulisi ikävä kaikkea ja kaikkia. Mutta samalla mulla oli sellainen varmuus, että näin sen pitääkin mennä. Ja että tänne on hyvä palata.

All I need is here on my wishlist:

Beer

Cigarettes

You

And whiskey