H2Ö aka hillitty hipsterifestari.
Eikä edes mitenkään pahalla sanottuna. Tunnelma oli mukavan rento ja rauhallinen, alue rosoinen ja kotikutoinen.
Pääosassa oli musiikki, eikä örvellys.
Perjantai-iltana lipunmyyntikojulla oli lämmin ja raukea tunnelma.
Seuraavana päivänä solmin pitkät helmat solmulle, kun hurautin lainapyörällä Ruissalon telakalle.
Yksi kiva kysyi, onko kivaa ja mä sanoin, että on kivaa ja tarkoitin sitä koko sydämestäni.
Kysyjä kai lähinnä tarkoitti festareita, vastasin koko elämän puolesta.
Jaakko Eino Kalevin keikalla päässä pyöri vain yksi ajatus:
"Oon kotona."
Mä kuulun nyt tänne.
Jatkoiltiin vanhan vankilan vieressä grindaus-musan tahdissa, jaettiin viimeiset karkit, kaljat ja tupakat.
Aamu alkoi sarastaa.
Sunnuntaina oli ukkosmyrsky ja menin kaverin luokse darrateelle, vaikkei darraa ollutkaan.
Aurinko alkoi taas paistaa ja istuin pikajunan kyytiin.
Oon kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.