I'm on the pursuit of happiness and I know everything that shine ain't always gonna be gold

Torstaina oli le 14 juillet, Ranskan kansallispäivä. Paras kommentti tuli kauppiaalta; "C'est pas ma fête!", ei se ole minun juhlani, koska se oli arabi. Täällä mennään chez arab, kun käydään pikkupikkuruokakaupoissa, joita pitää maahanmuuttajat. Ne on auki melkeinpä aina (mutta ne on kalliimpia kuin normisupermarketit), joten ei huolta mistä saa viiniä kello yhdeksän jälkeen, heh.

Oltiin Mäyrän kanssa Seinen varrella (yllättäen..), lähellä Pont des Artsia. Ilotulitukset (le feu d'artifice) Eiffeliltä näytti aika pieniltä, ennen kuin tajuttiin nousta sillalle. Mikään ei koskaan kuitenkaan peittoa Juurikkasaaren tulituksia, kun istuttiin Suvin kanssa laiturin nokassa ja ihan yllättäen alkoi mieletön show. (Edelleen ilotulitukset on mun mielestä silti mitä pahinta rahantuhlausta..)

Perjantaina alkoi mun yksinelo, kaikki on nyt hyvästelty, au revoir ja à bientôt! Kävin yksin elokuvissa ja yksin teatterissa. Ja se oli oikeasti tosi kivaa. Totta kai se ois voinu olla vielä kivempaa jonkun seurassa, mutta mua ei nolottanut yhtään, kuten joskus ennen olisi saattanut (ja miksi edes pitäisi, kyllä leffassa voi käydä yksinkin, it's not a big deal).

Kotimatkalla juttelin junassa toistamiseen yhden kiinalaisen naisen kanssa. Ensimmäisen kerran tavattiin reilu viikko sitten viimeisessä junassa ja vaihdettiin muutama sana. Nyt juteltiin koko junamatka ja tajusin taas, kuinka omat asiat on paremmin kuin hyvin ja kuinka onnekas olen. Toiset joutuu työskentelemään hurjan kaukana perheestään, jotta voi maksaa lastensa koulutuksen. Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, jo kolmatta vuotta ilman ystäviä. En ihan ymmärtänyt kaikkea, koska se nainen puhui aika heikosti ranskaa, mutta ihan riittävästi keskustelun aikaansaamiseksi. Se oli niin iloinen, että tuntee nyt jonkun St. Leussa, harmi että lähden pois ihan kohta.

Kid Cudi feat. MGMT & Ratatat - Pursuit Of Happiness

"Jos osaat unelmoida, osaat lentää"