All I have to say now baby, you had me at hello

 

Elämä on jännä juttu. Jokainen pyörii omassa kuplassaan päivästä toiseen yrittäen tehdä edes jotain mielekästä. Joskus sitä epäilee omia valintojaan ja tekojaan ja ahdistuu, kun mahdollisuuksia on samanaikaisesti liikaa ja liian vähän. Toisinaan kokee pieniä tai vähän suurempia valaistuksia. Tarvittiin vain yksi lähes kolmituntinen luento ja pyöräilin kotiin hymyillen, innostuneena, miettien, onko tyhmää suunnitella jo nyt gradua, väitöskirjaa, tutkimusta, tulevaa uraa, mitä lie kaikkea suureellista. Ja ihan hetki sitten olin vielä sitä mieltä, että yliopisto ei ehkä sittenkään oo mun juttu.

Mikään ei ole ikinä varmaa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin hyvinkin katsella Tamperetta pidempäänkin, ehtii sitä ulkomaille uudestaan myöhemminkin. Unohdin linkittää tänne oivallisia sanoja mm. lähtemisestä. Muistinpas nyt kuitenkin, lukekaahan!

Minäkin sanon, että lähde. Jos et nyt ihan heti maailman toiselle puolelle, niin edes sinne kehonhallintatunnille, vaikket punttijumppaan jaksanutkaan. Ja sinne ranskanopiskelijoiden pikkujouluihin, joihin lähtemistä mietit useammin kuin kahdesti. Koska saattaa käydä niin, että se onkin päivän paras päätös.

Ja sitten vesitän hienon kannustuspuheen olemalla lähtemättä mihinkään tänä iltana, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Mutta ei ihan aina jaksa ja sitä paitsi lauantaina lähden Helsinkiin, superia!

 

PS. Ainiin, mulla kävi kyläilijöitä ja sain kirjaimellisesti lisää valoa elämään, jei!

Ewert And The Two Dragons - You Had Me At Hello