4.7.2013

Be afraid but do it anyway

IMG_20130624_225047

IMG_20130702_143040


Moni sanoo, että olen rohkea, kun lähden vaihtoon. Yksin toiselle puolelle maapalloa.

Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea tähän lähtemiseen tarvitsee päättäväisyyttä ja tahtoa. Halua lähteä.

Mutta kyllä, mua pelottaa.

Luulin, että lähteminen olisi helpompaa, kun sen on kerran tehnyt. Niin se olisi ehkä ollutkin, jos olisin lähtenyt heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Sitten ehdinkin juurtua jo toisen vuoden verran tänne Tampereelle. Ehdin löytää paikkoja ja ihmisiä.

Ranskaan au pairiksi lähtiessäni halusin pois jonnekin, missä kukaan ei tunne mua. Halusin aloittaa alusta. Tunsin jääneeni jumiin tietynlaisiin rooleihin ja halusin niistä irti. Vaikka se tuntuukin nyt ehkä hassulta, niin tavallaan halusin luoda itseni uudelleen.

Ja osittain ehkä siinä onnistuinkin. Se vuosi muutti mua todella paljon. Ja samalla opin hyväksymään itsessäni sellaisia asioita, joita olisin halunnut muuttaa, mutten kuitenkaan kyennyt. Opin pitämään niistä. Opin pitämään itsestäni. Ja tajusin, että ehkä muutkin ihmiset voi pitää musta. Että mä oonkin ihan hyvä tyyppi.

Ranskavuosi oli käännekohta ja pidän sitä edelleen parhaimpana asiana, mitä mulle on tapahtunut. Vaikka olinkin hiton naiivi ja lapsellinen siellä. (Ei sillä, että olisin vieläkään kovin aikuinen.)

Nyt lähden kuitenkin ihan eri fiiliksillä pois.

Mulla on kaikki hyvin täällä. Siis aivan todella, todella hyvin. Mun tulee ikävä niin montaa ihmistä.

Ja toisaalta kerran lähteneenä tiedän, että vuosi on melkoisen lyhyt aika, eikä mikään niin kamalasti muutu sen aikana. Ne ihmiset pysyvät mukana, jotka ovat pysyäkseen.

Minimalenin Roosa kirjoitti pelosta oivallisesti sekä kesäkuun Trendiin että omaan blogiinsa. "Luin joskus jostain, että rohkea ei ole se, joka pelkää, vaan joka tekee silti."

Niinpä.

Be afraid but do it anyway.


Se on nykyisin mottoni, vaikka vihaankin sitä, että kaikilla pitäisi olla jokin motto.

Niin että uskaltakaa. Unelmoikaa isosti. Olkaa päättäväisiä. Olkaa rohkeita.

Ja pelätkää.


PS. Kaksi kuukautta Suomessa. Montreal mielessäin... 

12 kommenttia:

  1. Täälläkin aika jännät fiilikset lähdöstä, vaikken ihan noin kauas lähdekään. Mulla vielä eka kerta yksin kaukana. Mut siitä tulee varmasti upeeta, meille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sehän tässä onkin, tiedän vaihtovuodesta tulevan ihan mielettömän ja silti tämmöset mietityttää. mutta kai se on ihan luonnollista, kaikki uusi jännittää jollain tapaa. oon innoissani ja peloissani yhtä aikaa. innostus taitaa kuitenkin voittaa, koska lähden silti :--) kyllä me pärjätään!

      Poista
  2. Siistii! Lähet vaihtoon woo! Se on totta et omat unelmat pitää keksii ite, eikä sais juurtuu liialti, mut toisaalta onko paha jos on onnellinen pysähtyneeseen elämään.....njaa. Mut innolla odotan kanadajuttuja! Tällä hetkellä tulee vaa kaikkia HIMYM-Robinin kertomukset....heheh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei musta oo ollenkaan paha olla tyytyväinen tämänhetkiseen elämään. oon mäkin aika tyytyväinen, mutta silti jokin vetää mua ulkomaille. ja enemmän harmittais jättää tekemättä jotain, koska epäilyttää. mäkin ootan innolla kanadajuttuja, hahhah! woohoo!

      Poista
  3. Ihan hullua että lähdetkin ihan tolleen yhtäkkiä! Itellä Brysseli on vielä kaaaaukainen ajatus :--D huhhuh mutta hurjasti onnee, Montreal on varmaan ihana =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh joo, ranskaankin lähdin kyllä viikon varoitusajalla, joten pari kuukautta tuntuu musta hurjan pitkältä ajalta :--D kiitti, mäkin ootan paljon montrealilta! ja varmasti brysseli on ihan mahtava sulle! :)

      Poista
  4. Kade! Minäkin tahon maailmalle! Poden täällä kamalaa maailmantuskaa, kun en tiiä pitäiskö lähteä uudelleen vaihtoon, hommata joku harjottelupaikka vai ehkä vaan lähteä rehellisesti reissaamaan. Mutta montreal kuulostaa niin hyvältä sulle!
    Ja nyt mulla soi SMG:n montreal päässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. go go go girrrrrl! siitä vaan ulkomaille! ihan vaan reissaaminen ois kyl niin unelma. heh, arvaas millä biisillä mun montreal-soittolista alkaa...

      Poista
  5. Ihana kirjoitus <3 itselläni on ollut jotenkin super onnellinen olo pari päivää! tajusin että kaikki on hyvin ja mikä parasta olen haastanut itseäni tekemään asioita joita en olisi ikinä uskonut tekeväni.
    Luulin että kaikki lainaukset siitä miten itsensä pitää haastaa ja pelot pitää voittaa ja vasta sitten voi jotain saavuttaa on vain yhtä suurta ylisuorittaja ihmisten propagandaa. Kyllä sitä taas saa itsensä todeta tyhmäksi ja laiskaksi kun ajatteli että ei toi kyllä noin mee mun elämässä menemään... En ole kyllä mitään isompaa saavuttanut pelkojen voittamisella. Jatko opiskelupaikkaa ei ole vaikka välivuosia on jo kolme takana ja taas yksi edessä, eikä ihan sataprosenttista tietoa mihin edes hakisi ensi vuonna. No tarviiko tietää. EI. Tänä keväänä ja kesänä opin että elämä on tässä ja nyt! Että mun ei tarvitse pelätä että tämä onnellisuus kestää vain hetken. Vaikka kovasti murehdin maailman epäreiluutta ja sitä miten minä olen saanut niin paljon enemmän kuin monet muut, se murehtiminen ei tee kenekään kärsimyksistä yhtään pienempiä. Se ei tee omasta olosta yhtään parempaa ja kaikenlisäksi ainainen stressaaminen ja asioista valittaminen vain pahoittaa ympärillä olevienkin mielet. (ja noidankehä on valmis)
    Ei tarvitse pelätä sanoa ääneen että olen tosi onnellinen. Ennen pelkäsin. Luulin että se tullaan viemään minulta pois, että leuhkat tyypit ei ansaitse onnellisuutta. Mutta totuus on että kun sinä olet onnellinen alat huomaamaan että ympärilläsi on myös onnellisia ihmisiä ja haluat levittää sen onnellisuuden niin kauas kuin saat. (eikä tarvitse alkaa parantamaan koko maailmaa...) hyväksyä että elämä on sellaista. Elämää...
    kello 1.32 ja kommentti lähti käsistä mutta hei mä sain selkiytettyä mun aivot. kiitti! :--D sun blogi on ihana ja ihanaa aikaa sulle kanadassa!! nauti ja ole onnellinen <3
    t. emilia (nähtiin dynamossa turussa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi emilia! IHANA kommentti! :'-) komppaan kyllä täysin, on täysin ok myöntää itselleen ja muille olevansa onnellinen. siitä tulee vielä onnellisemmaksi, kun onnen jakaa muiden kanssa. vaatii uskallusta sanoa se ääneen ja tuskin kukaan tekee sitä leuhkimismielessä. turhaan tosiaan ei kannata murehtia, asiat tuppaa aina järjestymään. ihan aina, jollain tapaa. kiitos paljon ja onnellisia kesäpäiviä sulle, pus pus!

      Poista
  6. ihana teksti! mäkin haluaisin elää enemmän tuon "be afraid but do it anyway"-moton mukaan. päätin tosin tänä kesänä että aion hakea vaihtoon kevääksi 2015 kun saan ensin tuon kandin (ja toivottavasti myös hum.kand. tutkinnon) tehtyä :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mua karmaiseekin ajatus kandista, mutta vaihdolle näytän peukkua! toivottaavasti pääset sinne, minne haluat! :-)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.