25.6.2015

"Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä."

olo01

Pari päivää oli paska fiilis. Sellainen selittämätön alakulo, joka toisinaan iskee, vaikka kaikki olisi oikeasti ihan todella hyvin.

Koitin tehdä kivoja asioita ja teinkin, katsoin Orange is the New Black-maratonia, kävin yksin elokuvissa ja uudessa kahvilassa, ostin uuden kalenterin ja mutteripannun kahville (vihdoin). Juoksin hyvän musiikin tahtiin ja söin kakkua ulkona ystävien kanssa.

Ja kaikki se oli kivaa, hetken. Hiertävä olo palasi kuitenkin joka kerta. Tuntui lohduttomalta, yksinäiseltä, tyhjältä. En osannut olla seurassa, mutten halunnut olla yksinkään.

olo02

Lopulta auttoi, ihme kyllä, töihin paluu ja se, että samassa paikassa työskentelevä ystävä ehdotti jätskitaukoa. Vähän rakennetta päiviin ja se, että joku laittaa viestin juuri oikealla hetkellä, ei sitä ihmeempiä ihminen tarvitse.

Aloin myös lukemaan runoja. Lainasin syksyllä pinon runokirjoja, mutten sitten syventynytkään niihin Arno Kotroa enempää.

Nyt kuitenkin tartuin Edith Södergraniin ja Arja Tiaiseen ja huumaannuin sanojen herkkyydestä, voimasta.

Elämänjano palasi ja päätin kääntää unirytmin kohdilleen.

Jospa se tästä taas.

8 kommenttia:

  1. Edith Södergranin Tähdet on yks ihanimmista runoista ikinä. Pitäis lukea enemmän runokirjoja itekki, oon vaan jumittunu Richard Sikenin Crushiin, se on täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, se on kyllä, ihan mielettömän kaunis runo! luulin, etten ollut aiemmin lukenut södergrania, kunnes tajusin, että juurikin tuo tähdet-runo oli joskus yläasteella äikänkirjassa ja jo silloin se iski kuin tuhat volttia, vou. pitääpä lisätä crush lukulistalle, kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Voin niin samaistua. Se outo alakulo, jolle ei tahdo löytyä mitään järjellistä syytä. Kai sitä tarvitsee vain välillä sellaisia päiviä, jotta onnelliset päivät tuntuisivat selkeästi paremmilta päiviltä.Oon myös huomannut sen, miten usein elämänrytmin normalisoituminen auttaa pääsemään tuosta fiiliksestä eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jotenkin noin sen oon kanssa ajatellu, että on hyvä välillä olla paskamaisia päiviä, jotta osaa arvostaa niitä muita, parempia päiviä. mutta vaikka kuinka tietää, että paska olo menee jossain kohtaa ohi ja niitä kivoja päiviä tulee vielä, niin se ei silti paljoa lohduta niinä mustina päivinä. ja kai tää johtuu joo vaan siitä, että mun koko päivärytmi on ollut ihan nurinkurin, oon valvonu yöt ja nukkunu päivät. mikä on välillä ihan kivaa ja sallittua, mutta pidemmän päälle siitä tulee vaan sekava olo.

      Poista
  3. kommenttisi kosketti aivan kovin paljon! tiedätkö, kun en ole kirjoittanut oikein ikinä. aloitin kirjoittamaan joskus vuosi sitten ja se, että saa kuulla positiivista tai siis mitä tahansa palautetta....menen sanattomaksi, taivas valaisee jotenkin toisella tavalla kuin yleensä ja tuntee luottamusta tuntemattomiinkin! kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi sinä, ansaitset kaikki kauniit sanat ja kehut, mitä tämä maailma tuntee. sulla on selkeästi lahja kirjoittamiseen, joten kirjoita kirjoita kirjoita! kirjoita, vaikka epäilyttäisi, pelottaisi, kyllästyttäisi, turhauttaisi. kunhan kirjoitat, itsellesi tai muille. (toivon tietysti, että myös muille, koska tekstejäsi on ilo lukea, mutta välillä on tarpeellista kirjoittaa ihan vain itselleen.) sydän!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.