Lounakollektiivi

Hei, tulin kertomaan, että kirjoitan juttuja nykyään yhdessä viiden muun kivan tyypin kanssa sivustolla Lounakollektiivi. Tämä blogi säilyy täällä vielä ainakin toistaiseksi, mutta tuskin päivitän tätä enää tämän enempää. Kiitos ja nähdään muualla, pus!

Can you break sometimes?

Tove Styrke - Sway

King Princess - Holy

Blood Orange - Charcoal Baby

The Internet - Come Over

Hayley Kiyoko feat. Kehlani - What I Need

Seinabo Sey - Breathe

Years & Years - If You're Over Me

Troye Sivan feat. Ariana Grande - Dance To This

>>>

Tällainen pieni testaus, kurkistus, kokeilu vain. Ehkä olisi pitänyt lopettaa tää blogijuttu jo aikoja sitten tai viimeistään nyt kunnolla, mutta katsotaan nyt. Ei ole tällä hetkellä oikein muutakaan paikkaa, missä hehkuttaa mun lempijuttuja eli esim. just näitä musavideoita. Twentygayteen going strong ainakin populaarikulttuurin puolella ja hyvä niin. Näitä kannattaa katsoa, jos haluaa vaikkapa hetkeksi unohtaa ilmastonmuutosahdistuksen näillä helteillä. Mitä puolestaan ei kannata unohtaa, on Janelle Monáen hieman alle tunnin mittainen afrofuturistinen queer-unelma Dirty Computer. Huh vaan hellettä, koittakaa selvitä ja nähdään pian täällä tai muualla!

You don’t need to be somebody’s cause you’re already somebody

Molly Nilsson - About Somebody

J. Views feat. Milosh - Don't Pull Away

Blood Orange - With Him / Best To You / Better Numb

>>>

Lempparijuttuja just nyt: nää biisit ja videot ja elämä.

Haluan taas kirjoittaa

Luin pitkästä aikaa muiden rehellisiä, avoimia ja herkkiä sanoja, lähinnä Kerttulin ja Usvan, ja kyynelten valuessa poskille mietin, että jospa sitä yrittäisi itsekin taas sanoittaa pään sisältöä. Tännekin.

Kaikki on hyvin. Kaikki on niin hyvin, etten välillä ole uskoa tätä todeksi. On tyyntä, tasaista, rauhallista, seesteistä. Ei tarvitse hötkyillä. Syyllistän itseäni välillä siitä, etten tee tarpeeksi tai osallistu tarpeeksi (saati ole tarpeeksi) mutta sitten sanon itselleni, että ehdit myöhemminkin. Aikaa on.

Helsinki tuntuu kodilta, kai, tarpeeksi ainakin. Selviydyin kunnialla korkeakouluharjoittelusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja selkiytin suunnitelmia opiskelujen sekä tulevaisuudessa häämöttävän gradun suhteen. Jaksan uskoa ja luottaa siihen, että valmistun vielä yhteiskuntatieteiden maisteriksi, eikä siihen välttämättä mene montaakaan vuotta. Syksyllä lähden ehkä Ruotsiin, mutta katsotaan nyt.

Naureskelen hieman keskiluokkaiselle ja keski-ikäiselle elämälleni, työlle valtion virastossa, Hesarin tilaukselle ja kissakämppikselle, mutta just ne asiat pitää mut koossa tällä hetkellä. Ja kaikki on kuitenkin vain väliaikaista, kuten aina.

Ei mulla ehkä tällä kertaa ole sen enempää sanottavaa. Luottakaa siihen, että asiat kyllä järjestyy. Niin, ja käykää katsomassa Moonlight, se on järisyttävä.

PS. Tätä blogia aktiivisemmin päivitän ainakin Instagramia, Pinterestia, Tumblria, Twitteriä ja Spotifyn soittolistoja.

soft sunday disco (dancing in the dark edition)

Kidnap Kid - Vehl

Samaris - Wanted 2 Say

HONNE feat. Kill J - FHKD

The xx - On Hold

Yeasayer - Silly Me

Hot Chip - Dancing In The Dark

>>>

Tässä musiikkia synkkään marraskuuhun, niihin hetkiin kun tekee mieli tanssia yksin pimeässä, hieman samaan tapaan kuin tuossa Samaris'n videolla. (Jos et oo vielä kokeillut kyseistä konseptia, niin suosittelen lämpimästi!)

Tänään kävin ostamassa lisää kynttilöitä, hyasintin ja jouluteetä ihan vaan koska hyggeily best. Seuraavaks vois sit vähän jorailla näiden biisien tahtiin.

nice vids

>>>

Siinäpä sitä olis; Jemima Kirke piirustelemassa, Grimes Stella McCartneyn haastateltavana, dreamy hajuvesimainos, puolituntinen dokkari Etelä-Korean kauneusihanteista ja laittomista tatuoinneista, Alice Neel maalaamassa sekä pari musavideota, joissa on asennetta. Jos tänne vielä vaikka joku eksyisi, hehs.

Empress Of

>>>

Empress Of oli mun huhtikuun lemppari ja toimii edelleen, vahva suositus!

Spill your thoughts, will you

Kesä kodittomana kulkurina on ollut paras päätös hetkeen. Aika on taipunut loppukesän puolelle taas niin kepeästi ja kuin huomaamatta. On elokuun alku ja suunnittelen mustikka-laventeliginin tekemistä.

Mutta edelleen tää maailma väsyttää mua. Turkki, Syyria, Välimeri, Brexit, Trump, mitä näitä nyt on. Kuitenkin taas pitkästä aikaa olen jaksanut perehtyä asioihin ja seurata uutisia. Ei kai kellään ole varaa vain pitää päätään pensaassa loputtomiin. (Paitsi ehkä niillä, joilla oikeasti on varaa eli rahaa: massikingeillä.)

Ystävälle kirjoitin viestiin, että on ollut aika seesteistä. Olen keskittynyt itseeni ja omaan olemiseeni, mikä ei aina ole kaikista helpointa. Olen ollut rentoutuneempi ja paljon vähemmän ahdistuneempi kun ei ole ollut minkäänlaisia velvoitteita ketään tai mitään kohtaan. Aika on soljunut eteenpäin ja minä siinä mukana.

Olen aina aika-ajoin miettinyt, että vaikka kuinka pidänkin sosiaalisesta mediasta ja edelleen jaksan ylistää esimerkiksi Instagramin ihanuutta, niin välillä mietin että mitä järkeä siinäkin on. Kun avaa jonkun sovelluksen ja ensimmäinen ajatus on, että se oma ihana elämä ei riitä. Että mä en riitä, koska en ole noin kaunis tai pätevä tai osaava tai menevä tai suosittu tai mitä hittoa nyt taas. Sitä pitää vetää keuhkot täyteen ilmaa ja muistuttaa itseään kaikesta hyvästä mitä jo on ja mitä tulee olemaan.

Koska eikö me kaikki vain yritetä selviytyä tästä elämästä parhaamme mukaan?

Päässä on pyörineet myös sanat vanhasta päiväkirjasta: jos on vihannut itseään jo niin kauan, ni voisko sen vaan lopettaa?

Olen nähnyt Beyoncén, elänyt aprikooseilla ja Ässämix-mehujäillä, myynyt lippuja Sodankylän elokuvajuhlilla, nukkunut ystävien lattioilla, sängyissä, sohvilla, lukenut liian vähän mutta lukenut kuitenkin, kokannut protuleirillä, uinut lämpimässä merivedessä ja kylmissä järvissä, kertonut tädille biseksuaalisuudestani, salakuljettanut punaviiniä festareille, syönyt kantarellikeittoa ja nähnyt kahdet ilotulitukset. Ja sen sellaista, muun muassa.

Niin, on ollut aika seesteistä.

I am flirting with this guy just to pretend I'm fine

HINDS - Chili Town

Mura Masa - What If I Go?

Jessy Lanza - It means i love you

Radiohead - Daydreaming

Beyoncé - Sorry

>>>

Joku pieni yritys palata tänne, ehkä.

Uomissa

Seison niemennokassa katselemassa siniharmaata järvimaisemaa. Jäidenlähtö ja paluumuuttavien lintujen huuto, väreilevät valot vastarannalla. Taas se olo, että kaikki tulee menemään ihan hyvin lopulta.

--

Ääripäästä toiseen ailahtelevat tunnetilat: sittenkin parempi vaihtoehto kuin turta, tasapaksu tyytyväisyys. Pohjalla ollessa kaikki todella on musertavaa, mutta parhaat hetket tuntuu sitten siltä kuin voisi räjähtää onnesta. Erityisherkkyys on ehkä tämän hetken muotisana, mutta se myös sanoitti itselleni sellaisia asioita, joita ennen kuvittelin vain omiksi outoiluiksi. Yksi pahimmista peloistani on se, että menettäisin kyvyn itkeä.

--

Välillä tuntuu, etten tunnista itseäni peilistä ja koko todellisuus tuntuu isolta vitsiltä. Miten olla tässä maailmassa on se kysymys, johon palaan yhä uudelleen. Ei mulla ole vastauksia enkä odota että kellään muullakaan olisi. On vain tekemisen ja olemisen tapoja ja ehkä mä haluaisin vain, että kärsimys vähenisi tässä maailmassa. Mutta miten hemmetissä sitä koskaan osaa auttaa ketään, jos sitä ei osaa poistaa edes itseltään? Kun en edes osaa pyytää apua keneltäkään, pitää vaan osoittaa, että pärjää. (Älä huoli, kyllä mä pärjäänkin.)

--

Elämä on uomissaan, päivät kulkevat sievässä jonossa peräjälkeen ja katson pakokauhuisena vierestä kuinka aika valuu. Pelkään, että kevät lamaannuttaa enkä saa mitään aikaiseksi taaskaan. Ehkä luovutan liian helpolla, ehkä en vain osaa pitää puoliani, ehkä en kestä tarpeeksi. Kyseenalaistan kaiken ja samalla itseni, eikä mikään riitä. Ja samalla kaikki on tarpeeksi. Osaisinpa vain itse olla itselleni tarpeeksi.

--

Kokoelma ajatuksia 27.3.2016 klo 00:35.

FEEL GOOD VIDEOS

Ihan vaan siltä varuilta, että joku tarvitsee vähän ekstrapiristystä tälle lauantaille:

>>>

Siis: hieman taikaa, mun tän illan tanssimuuvit (ehhehh), ihanan hersyvä Adele, reaktio Beyoncén uuteen videoon sekä jäätävää myötähäpeää aiheuttava haastattelu, johon palaan aina tasaisin väliajoin, koska se on vaan niin hillitön.

Jeejee, kivaa viikonloppua mussukat!

It's good to love

FKA twigs - Good To Love

James Blake - Modern Soul

HONNE - Woman

>>>

Spreading some love eli uutta musiikkia FKA twigsiltä, James Blakelta ja HONNElta. Kivaa loppuviikkoa!

(Kirjoitan pian jostain muustakin kuin musiikista. Ehkä.)

all the way till sundays

Monday, Tuesday, every single weekday

I stumble on emotions

"Control them", they say

>>>

Kiitos Valoa Festival, tiedän taas, mitä kotimaista kuunnella.

Kiinnostaa

Tällä hetkellä kiinnostaa:

Master of None, musiikki jossa voi kellua (esim. Daughter: Not To Disappear ja ikirakkaus Bloc Partyn uusi albumi HYMNS), Patykan Huile Absolue naamalle ja sheavoi muulle kropalle (esim. tämä Flow kosmetiikan kehäkukalla terästetty, niin herkku tuoksu!), Loldiers of Odin, kandi, ruotsin kieli (vaikka oonkin ihan surkea siinä), jallu, sokerin vähentäminen (vaikka ostinkin just kuukauden semisokerittoman kauden jälkeen pussillisen irtokarkkeja), Haruki Murakami, Charles Bukowski, antirasismi, LÄSKI. Rasvainen monologi lihavuudesta, mustavalkoisuus pukeutumisessa (muttei ajattelussa), Carol.

Ei kiinnosta:

loska, "naisten suojelu" tekosyynä rasismille (tein just lahjoituksen Naisten Linjalle ja suosittelen tekemään samoin, jos vain suinkaan rahatilanne niin sallii), kandi, omistaminen, sydänsurut, ikäkriiseily (täytän huomenna 25 vuotta!!).

Do not ask me to dance if you don't know the song

Jaakko Eino Kalevi feat. Farao - Everything Nice (Popcaan cover)

 

+++

Shy Shy Shy - Do Not Ask

 

(Kiva biisi mutta niin kökkö video, et ei kantsi vaivautua katsomaan. Paitsi nyt tietty kun sanon näin, niin kaikki katsoo sen uteliaisuudesta, hah!)

>>>

Everything is nice, yeah.

 

Varovaisesti vihellellen tähän uuteen vuoteen.

(Saas nähdä, lähteekö tää bloggailu enää rullailemaan...)

PS. Moi!!?

TALKS

 

Tässä hieman aktiviteettia välipäivien tylsyyteen (ainakin muutamalle muulle musiikkinörtille):

 

 

Viiden minuutin minidokkari, jossa Grimes kertoo uudesta Art Angels-levystään (joka on mun tämän vuoden suosikkialbumi, kirkkaasti).

The Nationalin ja CHVRCHESin solistit eli Matt Berninger ja Lauren Mayberry juttelevat keskenään mm. esiintymisestä ja musiikin tekemisestä. Kannattaa tsekata myös liveveto, jossa Lauren duetoi Mattin kanssa I Need My Girl-biisin The Nationalin keikalla Treasure Island Music Festivalilla.

Norjalainen Aurora Bergenin vuorten keskeltä kertoo tulevasta albumistaan ja sen vaikutteista.

 

 

>>>

Toivottavasti oli mukava joulunaika, iloista vuodenvaihdetta ja nähdään ensi vuonna!

SOITTOLISTA / SEP15

SEP15 - SO GOOD

Syyskuussa olin tosi ihastunut ja onnellinen ja se ehkä näkyy tällä soittolistalla ainakin osittain, heh.

Kuuntele ainakin nämä:

Foals - Birch Tree. Foalsin uusi levy What Went Down ilmestyi itselleni vähän puun takaa, olin lähes unohtanut koko yhtyeen olemassaolon, hups. Tykkään kuitenkin tyyppien meiningistä ja levy on tosi ehjä kokonaisuus, ei yhtäkään biisiä joka tekisi mieli skipata yli.

Iisa - Korttipeli. Totta puhuakseni, en vieläkään oikein osaa päättää mitä mieltä olen Iisasta. Tykkään uudesta Kukaan ei oo kenenkään-albumista enemmän kuin esikoisesta ja se oli ihan täydellinen soundtrack tähän alkusyksyyn, mutta en ole edelleenkään täysin hullaantunut, toisin kuin olen aistinut ainakin some-hypestä joidenkin olevan. No mutta, onneksi mun ei tarvitsekaan tehdä mitään lopullista päätöstä vaan fiilistellä just sen verran kuin itseä huvittaa.

Kwamie Liv feat. Angel Haze - Pleasure This Pain. Sekä Kwamie Liv että Angel Haze on molemmat sen verta kovia tyyppejä, että toivon molempien musiikin saavan paljon paljon enemmän huomiota kuin he tuntuvat tällä hetkellä saavan. Tää yhteisbiisi on silkkaa kultaa!

Braids - Miniskirt. Tästä bändistä mulle vinkkasi eräs ystäväni, joka vietti myös vaihtovuotensa Montrealissa ja oli siellä käynyt Braidsin keikoilla. Miniskirt-biisi vakuutti mut saman tien ja koko Deep In the Iris-levy on ihan tajuttoman hyvä!

Odesza feat. Little Dragon - Light. Harvoin mulle tulee mistään musiikista sellaista fiilistä, että hitsi kun sais suunnitella tähän jonkun koreografian (useimmin mietin millainen musiikkivideo johonkin sopisi), mutta tän biisin soidessa näen joka kerta ilmiselvästi edessäni kaikkia liikkeitä, jotka mun mielestä sopis tähän ihan älyttömän hyvin.

Nao - Apple Cherry. Jos et ole vielä kuunnellut Naoa, niin nyt hopi hopi kuuntelemaan! Huhh mitkät vibat äänessä!

Beach House - Space Song. Loistavasti nimetty Depression Cherry ei ehkä sittenkään noussut miksikään elämää suuremmaksi levyksi mulle, mutta kuuntelin sitä kyllä todella paljon sen ilmestyessä ja onhan siellä vaikka mitä helmiä, esim. just tää Space Song.

Shy Girls - Synthesize Me. Shy Girls on niitä artisteja, joista en edes osaa nimetä, että miksi se kuulostaa niin pirun hyvältä, mutta niin se vaan tekee. Älkää antako ruman levynkannen hämätä, haha.

Lil Silva feat. Banks - Right for You. Lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki, missä Banks on mukana ja tääkin featuring on ihan napakymppi. Sopii rauhalliseen iltafiilistelyyn, ei mikään kaikista hilpein kipale.

>>>

Koko lista Spotifyssa, aiemmat soittolistat löytyy nekin Spottarista, mutta myös blogin arkistosta täältä.

HUMAN

Harvoin sanon mistään, että kaikkien tulisi katsoa/kuunnella joku asia, mutta nyt sanon: ihan jokaisen ihmisen tulisi katsoa Human-elokuvasarja. Törmäsin tähän Ennin Muslaan kirjoittaman jutun kautta jo pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt kipeänä ehdin katsoa kaikki kolme osaa.

Kaikki kolme Human-filmiä voi katsoa ilmaiseksi HD-laatuisena Youtubesta, jokainen kestää noin 1,5 tuntia. Ihmiset eri puolilta maailmaa kertovat lyhyesti tarinoitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan eri aiheista.

Tarinat ovat hurjan mielenkiintoisia, koskettavia, hauskoja, surullisia, iloisia. Eri kielet ja ihmisten kasvot ovat niin ihmeellisen kauniita kuunnella ja katsoa. Lisäksi näytetään paljon henkeäsalpaavaa kuvamateriaalia eri maista ilmasta käsin kuvattuna. Kannattaa klikata tekstitykset päälle videoiden oikeasta alakulmasta, jolloin näkee henkilön nimen ja maan, jossa häntä on kuvattu.

VOL 1. käsittelee rakkautta, naisia, työtä ja köyhyyttä.

VOL 2. käsittelee sotaa, anteeksiantoa, homoseksuaalisuutta, perhettä ja elämää kuoleman jälkeen.

VOL 3. käsittelee onnellisuutta, koulutusta, vammaisuutta, maahanmuuttoa, korruptiota ja elämän tarkoitusta.

Sitä tuntee aikamoista kiitollisuutta omasta elämästään ja näkee yhä selvemmin omat etuoikeutensa näitä katsoessaan. Vaikka jotkut tarinat ovat todella karuja, paistaa filmeistä kokonaisuudessaan lämpö ja toivo sortumatta kuitenkaan liialliseen sentimentaalisuus-hymistelyyn.

Kannattaa katsoa!

nyt en haluu haluta enää / en haluu näin paljon kokee

MURA MASA FEAT. SHURA - LOVE FOR THAT

BEAT CONNECTION FEAT. CHELSEY SCHEFFE - THINK/FEEL

YONA - EI OO HALUU

>>>

Flunssaiset terveiset peittokasan alta! Viettäkää te vähän iloisempi lauantai-ilta, meitsi taitaa mennä keittelemään lisää kurkumamaitoa..

The year of not needing to be something and finally just being.

CLICK THE IMAGES FOR SOURCE

>>>

2015 by Kristina Haynes:

The year of quiet and yearning and music and dancing and touch and tender and giving. The year of bruises, fire, dresses that are too tight, lipstick stains on everything, fake lashes left on my best friend’s sister’s dresser, aching feet from walking twenty blocks on Halloween, smoking too many cigarettes that it’s embarrassing, that I should be dead, I am so sorry: lungs, body, forgive me. The year of cake and conversations about pop music and oh my god Kim still looks gorgeous with all that water weight. The year that I’m still not correcting people on how to spell my name but I’ll get there, this year or the next. The year of not needing to be something and finally just being. The year I developed a palette for coffee, absinthe, jazz. The year of moving on. The year of breaking things, of piecing them back together. The year when I stepped outside on a night where it just rained and rained and I let myself be consumed by it. The year I did not quiet anything about myself. The year that I lived open, honest, like a wound with no bandage. At least the air can get to it. At least the scar won’t heal ugly. Even if it does. The year I accepted that I am my father’s child and that I inherited his big clumsy heart. The year of lonely, the year I finally did something about it. The year the poems came out from under the bed, the closet, from beneath the floorboards, leaked out of the mirrors, put their tiny hands on me, said hush, said come here. The year of sleeping all day and up all night, the year of running, the year of staying, the year of cinnamon, salt, vanilla. The year of yes. The year of finally. And always, the year of love, so much love that I am dizzy up to my ears with it. The year I loved myself back, claimed myself back. The year I needed. The year I am most proud of. The year I could just kiss myself for.