Mitä pidemmälle mä tuun sitä huonommin muistan kaiken muun

Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

(Se 2009-versio on kyllä mun mielestä kivempi)

Junassa tuli istuttua enemmän kuin tarpeeksi, mutta olihan se sen arvoista. Pääsin ratsastamaan (!!!), nukkumaan päiväunia, katsomaan X-Factoria, tsiigailemaan yöelämää, hoitamaan eläimiä, bjuutikuvauksiin metsään ja syömään ihan liikaa kaikkea.

Ben & Jerry's-aamupala, perus!

Itse Oulua en kyllä kauheasti nähnyt kuin sumun peitossa ja pimeällä, mutta sitä ihmettelen, miten oululaiset onkin niin mukavia ja puheliaita! Toisaalta tapasin lähinnä Peven perhettä ja kavereita, joten ei kai pitäisi ihmetellä, heh.

Löytyi jotain maahisiakin metsästä...

 

On se mallin työ vaarallista kun voi pudota vaikka kuoppaan kesken kuvausten!

 

Tämmöset viikonloppureissut on ihania, kun voi unohtaa kaiken muun hetkeksi. Aina sanotaan, että loman jälkeen jaksaa taas tylsää arkea paremmin, mutta mun mielestä nyt arki ja koulutehtävät tuntuu vaan kahta kauheammalta. Yhyy Peve miksi asut niin kaukana siellä pohjoisessa? Tajusin myös, että nähtiin nyt kunnolla sitten kesäkuun, kun Peve lähti Ranskasta. Ja se on paljon se, kun on jotakuta nähnyt lähes päivittäin noin vuoden ajan.

Night time... Day time! Siinä meidän perjantai-illan tanssimuuvit, jotka joku herrasmies käski lopettaa kun olisi saanut kuulemma paniikkikohtauksen muuten, ha!

Päivät valuvat, välillä ootan ja makaan

Tavarat löytää paikalleen erittäin hitaasti ja epävarmasti. Toisaalta koulua on ihan liian vähän ja toisaalta ihan liikaa. Tekemistä ois mutta en saa aikaan.

Oon niin heikko. Mutta oli hyvä tarjous ja luumun väriset kynnet sopii paremmin syksymielialaan. Nyt mulla on Milanoa sormissa ja Pariisia varpaissa. Eilen kävin superkivan tytön kanssa elokuvissa, nähtiin Woody Allenin Midnight in Paris. Hykertelin koko ajan mielessäni "aa tää on täältä, joo just tässä oon kävelly, nii tuolla tapahtui sitä ja sitä". Ei varmaan tarvitse mainita, että haluan Pariisiin takaisin esim. nyt heti. Mutta onneksi Tampereelta löytyy sympaattisin leffateatteri Niagara, joka ikinen tiistai liput viisi euroa, jee! Ja symppis kahvila-ravintola siinä samassa, magnifique! Mun täytyy myös selkeesti ottaa projektiksi katsoa kaikki woodyallenit.

Yläastekavereiden jälleennäkeminen ja parasta junaseuraa!

En muista enää, oliko mulla jotain oikeeta asiaakin. Tai no onko mulla ikinä. Välillä haluaisin kirjoittaa isoista ja tärkeistä asioista, mutta niistä kirjoitetaan kirjoja mua viisaampien toimesta. Pienet asiat, ne laittaa hymyilyttämään. Kuten se, että mun lempisanonta ranskaksi on "Oh la vache!" Eli voihan lehmä, siis "Voi hitto!". Suomeksi sanotaan, että sikakivaa, ranskaksi jokin voi olla lehmäisesti cool, vachement cool.

Regina - Päivät valuvat


Ainiin! Huomisesta lauantaihin on Monsters of Pop ja mulla on kolmen päivän passi, superjee! Puolistakaan bändeistä ikinä kuullutkaan, mutta odotankin yllätyksiä. Vihdoin, vihdoin Regina livenä, onnistun aina missaamaan sen kaikilla festareilla. Vaikken olekaan tosifani, tää uusin levy on ehkä ainoa jota jaksan oikeesti kuunnella. Tiedän että pitäisi perehtyä niihin aiempiinkin. Kuten miljoonan muunkin bändin ja artistin juttuihin.

...tiedämme missä on kaverit olleet

Kertomus eräästä lauantaipäivästä.

Vaikka oli ensimmäinen lomapäivä, kala (aka. rausku) ja hamsteri heräsivät aikaisin kauppaan. Tai ainakin toinen, hamsterikin kyllä lopulta vipelsi paikalle vain hieman myöhässä.

Kauppassa haahuilun jälkeen eläimet ottivat junan kohti Pariisia.

Suuntana oli nimittäin erikoistarvikeliike eräänlaisille eläimille (vihjeenä voi kertoa, ettei esim. hamstereille tai kaloille).

Tämä seutu Pariisia oli täysin tuntematonta kalalle ja hamsterille, mutta he urheasti tarpoivat eteenpäin lumituiskeessa.

Matkallaan he törmäsivät sangen mielenkiintoiseen arkkitehtuuriseen rakennelmaan, joka edusti heidän mielestään hyvin perinteistä Pariisilaista kulttuuriperintöä.

Kävelyreitin varrella he ohittivat myös ehkä turhankin asiallisen ja virallisen kulkupelin.

Jonkin aikaa käveltyään eläinystävämme huomasivat edessään siintävän Riemukaaren.

Parin turistiotoksen jälkeen eläimet ottivat RERin alleen ja suuntasivat kauppakeskukseen syömään ja tapaamaan eläinystäväänsä mäyrää.

Lounastreffien päätyttyä hamsteri ja kala hyvästelivät mäyrän ja kirmasivat junaan, jolla he pääsivät hamsterin kotihäkille.

Siellä aina nälkäiset eläimet alkoivat siivouksen (hamsterin osalta) ja laiskottelun (kala...) jälkeen ruuanlaittoon.

Kala halusi havainnollistaa ulkona olevan lumen määrää taiteellisilla otoksilla sekä sivistää itseään lukemalla sanomalehteä.

Hamsteri sen sijaan olisi halunnut pitää naamiaiset.

Päivän päätteeksi eläinystäviemme mahat täyttyivät tukevasta illallisesta, läskipiirakasta.

 Ja niin päättyi kertomus eräästä lauantaipäivästä kalan ja hamsterin seurassa.