You're lucky to live sad moments

Tässäpä muutama mielenkiintoinen video katsottavaksi!

Aiheellista kännykkäkritiikkiä, mutta paras pointti on se, että "you're lucky to live sad moments". (Kiitos Riikka!)

Puolituntinen dokkari Holy Fire-levyn tekoprosessista. Jos Foals kiinnostaa.

Kehonkuva ja muotimaailma, kyllähän tästä aina välillä puhutaan, muttei edelleenkään tarpeeksi! Tikkulaiha ei ole ainoa oikea vartalomalli.

SMG auttaa aina Suomi-ikävään. Ihana "luomuversio" muuten julkaisemattomasta uudesta kappaleesta.

En tiedä miksi, mutta mua kiehtoo ihan älyttömästi afrohiukset. Omat hiukseni ovat oikeastaan afron vastakohta, mutta tätä oli silti mielenkiintoista seurata. Miksi Michelle Obaman afro olisi poliittinen kannanotto ja muita kiinnostavia pointteja.

Ikicool MGMT. Tää on niitä biisejä, jotka kuulostaa paremmalta videon kanssa kuin ilman.

Saa vinkata kiinnostavista videoista!

Vendredi

Tältä näytin viime perjantai-iltana.

Iltana, jolloin neule farkkutakin kanssa oli ihan liikaa ja sukkahousutkin olisi oikeastaan voinut jättää kotiin. Lämpötilat on täällä edelleen kesälukemissa, vaikka lehdet tippuvatkin jo puista.

Iltana, jolloin scandinavian mafia (muttei yhtään ruotsalaista, ihmeellistä) kokoontui ensin ranskalaisen tytön luokse kahdeksan hengen kimppakämppään, josta oli huikeat näkymät kaupungin yli.

Iltana, jolloin olin yhdellä elämäni täydellisimmistä keikkakokemuksista. Tiedättekö, kun joskus kaikki osaset vaan loksahtavat paikoilleen ja hymyilyttää niin, että poskiin koskee. Näet hädin tuskin lavalle ja edessä oleva tyyppi heiluu hieman liikaa, muttet anna sen häiritä, koska sun sisällä kuplii niin että voisit haljeta onnesta. Kiitos siis Local Natives.

Iltana, jolloin tehdään ensin pit stop pitseriassa (miksei Suomessakin myydä pitsapaloja, vaan aina pitää ottaa kokonainen pitsa?) ja sitten juodaan pari gin tonicia hämyisässä hip hop-baarissa. Päädytään tupakkapaikalla ihan liian synkkiin keskusteluihin tyrmäystipoista, raiskauksista ja raskauksista.

Iltana, josta kävelin kotiin pitkin rue Sainte Catherinea ja ajattelin kuinka onnekas olen, kun saan olla täällä ja tehdä näitä asioita.

Syyskuun soittolista: I know you'll survive, look me in the eyes

Tässäpä olisi taas musiikkia kuunneltavaksi.

Kolmekymmentäyksi kappaletta, joita kuuntelin ahkerasti syyskuun aikana.

Syyskuun soittolistaan pääset käsiksi tästä!

Kuuntele ainakin nämä:

• Woodkid - The Great Escape. Alkukuun ehdoton ykköslevy oli Woodkidin The Golden Age. Woodkidin takaa löytyy ranskalainen jäbä, joka on tehnyt musavideoita mm. Katy Perrylle. Musiikkiin voikin kuvitella liittyvän vahvasti myös visuaalinen puoli, kovin elokuvamainen tunnelma.

• Kings Of Leon - Supersoaker. Vaikka mun sydän sykkiikin useasti melko tuntemattomille, vaikeasti lausuttavan nimen omaaville bändeille, niin siellä on myös paikka radioystävälliselle, suoraviivaiselle rokkirämistelylle. Arvatkaas millä bändillä on tänään ilmaiskeikka Montrealissa.......

• Róisín Murphy - Let Me Know. "I don't belong to you / You don't belong to me / So don't hold on too tightly". Róisínilla on asennetta!

• Arctic Monkeys - Why'd You Only Call Me When You're High? Mulla kesti monen monta kuuntelukertaa, ennen kuin pääsin AM:n sisälle. En ole ihan varma, olenko edelleenkään täysillä perillä tästä uudesta levystä, välillä se on melko raskasta kuunneltavaa. Mutta toisaalta, olisin voinut laittaa oikeastaan jokaisen kappaleen kyseiseltä albumilta tälle listalle. Arctic Monkeys kuuluu ansaitusti mun ikuisuuslemppareihin.

• HAIM - If I Could Change Your Mind. Vihdoin ja viimein!!! Puolet tältä levyltä oli jo ennestään tuttuja ja hyvin paljon luukutettuja biisejä, ja onneksi loputkin on yhtä hyviä! Haim rules!

• Tirzah - Slow Jam. Tämän löysin Nightlife.ca-verkkojulkaisun vinkkaamana ja hitsi vieköön, tää on hyvä!

• PAWWS - Time To Say Goodbye. Tässä on joku pieni ärsytysviba, mutta toimii silti mainiosti.

• Goldfrapp - Thea. Tykkään Goldfrappin uuden Tales of Us-levyn ideasta, että kaikilla kappaleilla on jonkun henkilön nimi. Silti en osannut tarttua kuin tähän Theaan. Ehkä albumi avautuu kunnolla vasta kylmän syysviiman syleilyssä.

• Frank Hamilton feat. Lauren Aquilina - Flaws & Ceilings. Siirappivaroitus! Mutta kun joskus se siirappi on vaan niin herkullista.

• Mia Doi Todd - Spring. Tämän bongasin L'Écume des Jours-leffasta. Elokuva oli hyvin, hyvin outo mutta löytyipä hyvää musiikkia ainakin! (Tarvitseeko edes mainita, että leffanäytös oli ilmainen ja tapahtui yliopiston kampuksella... vähän eri meininki täällä!)

• Koda - Leaving. Vasta neljän minuutin jälkeen alkaa se osio, jonka vuoksi tämä biisi pääsi listalle. Niin haikean kaunista, oi oi.

Toivottavasti kelpaa tämä lista!

Mercredi

Viime keskiviikkona vierailtiin Montrealin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Matkalla sinne nähtiin joku dude tekemässä pyörätemppuja.

Jardin botaniquessa oli mm. pensas- ja puuveistoksia.

 

Käytiin myös Insectariumissa, joka esitteli erilaisia hyönteisiä. Kuolleita seinillä ja eläviä lasikopeissaan. Kaikkea siistiä ja vähän ällöttävää.

Rauhallisen harmonisen japanilaisen puutarhan (jossa nähtiin kettu!) jälkeen päästiin meidän pääkohteeseen, kiinalaiseen puutarhaan. Hienoa ja kaunista oli, mutta ihan kamala ihmistungos, huh huh.

Koettelemuksen jälkeen oltiin nälkäisiä, mentiin siis syömään poutinea. La Banquisen sanotaan olevan kaupungin paras poutinemesta, joten sinne oli päästävä.

Itse otin La Classiquen, eli peruspoutinen ilman mitään ylimääräistä. Poutinessa on siis ranskalaisia, juustoa ja ruskeaa gravy-kastiketta. Sitten siihen voi ottaa lisukkeeksi oikestaan lähes mitä tahansa riippuen paikan valikoimista.

Lopuksi mentiin jälkkäricocktaileille Labiin. Paikka näyttää ulkoapäin suljetulta, joten pitää tietää minne on menossa.

Drinkkien jälkeen seikkailin yöbussilla kotiin melkoisen mutkan kautta, mutta pääsin kotiin kuitenkin.

Hitsin kiva keskiviikko!

Get it wrong, get it right

Erehdyksiä ja onnistumisia. Siinä parin viime päivän teemat.

Kelan paperissa olleen päivämäärävirheen takia olen nukkunut hyvin vähän ja ravannut paikallisessa sairausvakuutus/sosiaaliturvatoimistossa kolmesti kahden päivän sisällä.

Päivien soundtrackiksi sopisivat parhaiten otsikon Feist ja HAIMin Falling (koska "I'll never look back, never give up / and if it gets rough, it's time to get rough").

Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa, huh!

On perjantai, illalla tiedossa Local Nativesin keikka skandinaavijengillä ja löysin kaupasta jotain ruisleivän tapaista.

Nyt voisin ottaa päiväunet.

PS. HAIMista puheen ollen, maanantaina ilmestyvää levyä voi ennakkokuunnella täällä! EDIT: Se löytyykin jo Spotifysta!!!

Let me know when you're lonely, babe

Asioita, joista iloitsen tällä hetkellä:

~ Tämä kynsilakka, joka saa kynnet näyttämään siltä kuin niissä olisi tähtipölyä.

~ Ajatusten muistiin kirjoittaminen. Mukana kulkee aina valkokantinen muistikirja listoja ja nopeita hutaisuja varten, jonka lisäksi kirjoitan päiväkirjaa pipopäisen jääkarhun vartioitavaksi kun on enemmän aikaa ja asiaa. Kalenteriin yritän muistaa kirjata ylös juttuja, jotta muistaisin mitä, missä ja milloin jotain tapahtuu.

~ Norjalaisen, Lontoossa asustavan Mariellin hjartesmil-blogi. Saa elämän näyttämään helpolta ja yksinkertaisen kauniilta, mutta uskaltaa kirjoittaa ikävistäkin asioista.

~ Róisín Murphyn Overpowered-levy, jota on tullut popitettua ahkerasti viime aikoina. Kuulen kaikuja nuoresta Madonnasta, hitsin kova tanssittaja!

~ Montreal. Tapahtumat, keikkatarjonta, uudet tuttavuudet, metromatkat... Kaikki on uutta ja jännittävää, jopa ruokakaupassa käynti. Tää oli kyllä niin nappivalinta mulle!

Day 13

Viime tiistaina iski ikävä ensimmäistä kertaa.

Ehkä asialla oli jotain tekemistä sen kanssa, että oli ensimmäiset luentoni, enkä tunne yliopistolta vielä ketään. Missasin orientaatioviikot ja parit ekat luennot jokaiselta kurssilta, joten olen hieman ulalla vähän kaikesta.

Uskalsin kuitenkin pyytää muistiinpanoja yhdeltä tytöltä ja olin niin ylpeä itsestäni, heh.

Ja helpotti muistaa, että ihan yhtä yksinäiseltä tuntuu Suomessakin massaluennoilla, jos ei tunne kurssilta ketään.

Löysin vihdoin asunnonkin! Facebook oli loppujen lopuksi kaikista tehokkain asunnonetsintäväline ja nyt elelen leveästi libanonilaistytön kämppiksenä. Leveästi todella, sillä jo makuuhuone on lähes samankokoinen kuin yksiöni Tampereella.

Viikonloppuna telttailin erään toisen yliopiston vaihtareiden kanssa maissipellon vieressä sijainneella leirintäalueella, noin tunnin ajomatkan päässä Montrealin keskustasta. Perille päästiin sellaisella keltaisella koulubussilla, joita näkee elokuvissa. Niitä siis käytetään oikeastikin täällä koululaisten kuljetukseen.

Telttailu koostui hot dogeista, vaahtokarkeista, nuotiosta ja puoli-alastomista ihmisistä kun osa porukan (miespuolisista) jäsenistä päätti hylätä vaatekappaleet kalsareita lukuunottamatta. Hyvin mielenkiintoinen meininki siis, mutta tutustuinpahan uusiin ihmisiin.

Lauantaina olin niin poikki, että nukuin koko päivän. Siis kirjaimellisesti, sunnuntaiaamuun asti.

Sunnuntaina hoidin kaksi perimontrealilaista tapahtumaa saman päivän aikana, ensin suunnattiin Tam-Tams-rummuttelutapahtumaan Parc Mont Royaliin ja sen jälkeen tämän vuoden viimeiseen Piknic Électronikiin. Ja välissä söin vielä poutineakin! Sää oli kalsea, mutta tanssiminen (ja viini) piti lämpimänä.

Olen vahingossa soluttautunut enemmän enkunkielisen Concordia-yliopiston piireihin kuin omaan UdeMiini, mutta mikäs tässä. Concordia sijaitsee parin kadunpätkän päässä kämpiltä ja nyt tiedän, että sieltä saa ilmaista (!) vegaani(!)lounasta joka päivä (!!) sekä kahvikupin vähän päälle dollarilla. Ihan kohta menen sinne ilmaiseen elokuvanäytökseen.

La vie est belle, life is good ja niin edelleen.