Ottawa

(Kurpitsaterveisiä Alisalle! ♥)

Pari viikkoa sitten lyöttäydyttiin McGill-yliopiston (maailman parhaiden yliopistojen top 35:ssa...) politiikan opiskelijoiden matkaan ja käytiin päiväreissulla Kanadan pääkaupungissa.

Ottawa oli kylmä ja tyhjä, yksi päivä siellä riitti mainiosti.

Vierailtiin Kanadan parlamentissa ja lentokenttätasoisen turvatarkastuksen jälkeen päästiin kuuntelemaan eräänlaista kyselytuntia. Aikamoista jauhamista tuntui olevan, samasta asiasta väännettiin kättä vaikka kuinka pitkään hallituksen ja opposition kesken ja "oman puolen" puheenvuoroille taputettiin joka kerta raikuvasti. Puheenvuoroja pidettiin sekä englanniksi että ranskaksi, mikä oli mahtavaa, täällä kaksikielisyyttä todella arvostetaan ja pidetään voimissaan.

Parlamentin jälkeen syötiin marokkolaista ruokaa lounaaksi ByWard Marketilla ja Helena osti vaahterasiirappikarkkeja, jotka maistuivat, noh, vaahterasiirapilta.

Lopuksi vuorossa oli taidemuseo, National Gallery of Canada, joka tuntui uuvuttavammalta kuin Louvre konsanaan. Eksyin eurooppalaisen taiteen osastolla ja naureskelin, että just tän takiahan mä tänne Kanadaan tulinkin... Oli siellä oikeasti hienoja juttuja, mutta liika on liikaa.

Ottawa, olit ihan kiva, mutta tuskin näemme enää uudestaan.

PUS PUS!

{Click the images for sources}

Tasan neljä vuotta sitten, 4.11.2009, aloitin tämän blogin. Oli abisyksy ja ilmeisesti liikaa aikaa ja jonkinlainen pakottava tarve jakaa ajatuksia jossain.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja lukijamääräkin kasvanut melkoisesti. Arkistot tosin ulottuvat enää elokuulle 2010, juuri ennen au pair-vuotta Ranskassa, kun joskus hetkellisessä ahdistuspuuskassani piilotin sitä vanhemmat julkaisut.

Jotkut jaksavat pitää blogia vain hetkisen tai aloittavat uuden aina aika-ajoin. Täällä mä oon kuitenkin pysynyt, samassa paikassa ja samalla osoitteella koko ajan. Eikä kertaakaan ole käynyt mielessä lopettaa. Taidan olla jotenkin kasvanut kiinni tähän ja tuntuisi oudolta olla ilman.

Vaikka kuinka jonkun mielestä tämä saattaakin olla narsistista oman navan kaivelua, niin musta vaan on parasta olla tämmöinen oma paikka, jossa saan höpistä just siitä mikä kiinnostaa.

Ja ehdottomasti parasta on se, kun kuulee, että on sanoillaan, kuvillaan, vinkeillään tai ihan vaan olemassaolollaan ilahduttanut jotakuta.

Musta tuntuu kuin mulla olisi yksi kaveripiiri lisää täällä, internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja aika onnekas olen, kun niin samanhenkisiä tyyppejä on tänne löytänyt. Niin mukavia, ihania ja kannustavia. Ainoastaan yhden negatiivisen kommentin muistan neljän vuoden ajalta ja se on aika hyvin se!

Suuret kiitokset teille, jotka täällä käytte ja luette ja kommentoitte ja tykkäilette, klikkaatte sydämiä Bloglovin'issa ja fiilistelette mun kanssa.

Lupaan jatkaa fiilistelyä niin kauan kuin fiilistelyn aiheita riittää. Luultavasti aika kauan siis.

by Maukku

(Aina yhtä hurjaa ja mieltä lämmittävää on saada tunnustusta muilta; klik & klik. Saati, että joku tekee susta fanikuvan! Kreisiä!)

So keep your heart strong
And love long
And give kisses when you can