Muhun on iskenyt ihan tajuton kukkahulluus.
Joo, on kesä ja kaikkea, mutta luulen suurimman syypään olevan se, että Montrealissa asuin neljä kuukautta ikkunattomassa huoneessa.
Haaveilin leikkokukista suunnilleen maaliskuusta lähtien.
Siispä kun saavuin takaisin Tampereen-kämpilleni, ensimmäinen asia jonka tein, oli parin sireenin oksan nappaaminen ulko-oven edestä (ihan oikeasti, laskin laukut lattialle, nappasin sakset ja astelin pihalle).
Toissapäivänä huomasin kadulla katkenneen punaisen ruusun. Tuumin, oliko jollain tullut ryppyjä rakkauteen ja poimin kukan matkaani. Kotona se pääsi tyylikkäästi tyhjään siideripulloon ikkunalaudalle.
Eilisiltana muistin vihdoin lupiinit ja hetken pusikossa rämpimisen jälkeen kädessä oli kimppu violettia, liilaaa ja vaaleanpunaista.
Miksi maksaa kukista, kun niitä on ojanpientareet pullollaan?
(Vaikka pionit kyllä kovasti houkuttavatkin joka kerta, kun kävelen töihin kukkakaupan ohi.)
Suunnittelen myös yrttien kasvattamista ikkunalaudalla sekä muidenkin hieman pitkäikäisempien kasvien istuttamista.
Kasveja kansalle!