23 - A song that you want to play at your wedding
Aika mahdotonta sanoa, koska sillä pitää olla merkitystä molemmille. Mutta tässä aika osuva:
2.9.2010
Well I feel like they're talking in a language I don't speak, and they're talking it to me
No joojoo, puhun vähän ja ymmärrän melko pajonkin, mutta välillä turhauttaa.
Eilen käytiin torilla, joka on täällä aina keskiviikko- ja lauantaiaamuisin. Hullun ihana, oispa ollu kamera mukana! Käytiin myös kirjastossa ja lainasin 2 englanninkielistä lehteä ja 2 ranskankielistä ja uskalsin myös lainata yhden kirjan, Into The Wild, ranskaksi, koska oon nähny sen elokuvan (ihan mielettömän hyvä!) joten ehkä ymmärrän jotain, toivottavasti.
Oltais menty ilmeisesti jonnekin uima-altaalle, mutta se oli kiinni, joten mentiin sitten metsään. Tai musta se oli ennemminkin puisto, koska siellä oli kunnon kävelyteitä. Yhessä kohtaa oli semmonen lampi jonka luona sitten hengailtiin. Siellä oli ihana koiranpentu, oi.
Un carabe (=kiitäjäinen suomeksi...), näitä oli siellä tositosi paljon ja tyyliin jokaisen kohdalla se 4-vuotias pysähty ja oli vaan, että katokatokato! ihan innoissaan, haha.
Tämmöseen törmäsin, kun menin vähän kiertelemään semmosille poluille, enemmän oikeesti metsään. En muista enää mikä tää on ranskaks, mutta ilmeisesti jonkinlainen etana...
Eilen käytiin torilla, joka on täällä aina keskiviikko- ja lauantaiaamuisin. Hullun ihana, oispa ollu kamera mukana! Käytiin myös kirjastossa ja lainasin 2 englanninkielistä lehteä ja 2 ranskankielistä ja uskalsin myös lainata yhden kirjan, Into The Wild, ranskaksi, koska oon nähny sen elokuvan (ihan mielettömän hyvä!) joten ehkä ymmärrän jotain, toivottavasti.
1.9.2010
Huh!
Apua, mistä aloittaisin? Mun piti kirjottaa jo eilen, mutta sitten netti ei suostunu yhteistyöhön. Mutta kirjotan nyt jotain nopeesti, koska oon älyttömän väsynyt.
Sunnuntaina siis lensin Helsingistä Pariisiin. En täysin kuivin silmin hyvästelly perhettä, tietenkään, mutta pidin itseni koossa paljon paremmin kuin etukäteen luulin. Lento meni lähinnä nukkuessa, oli niin pilvistä, ettei mitään maisemia missään vaiheessa oikein näkyny. Mutta mielettömiä pilvimuodostelmia välillä kyllä. Ihan kuin pehmeitä pumpulijäävuoria.
Pariisin lentokentällä selvisin erittäin helposti, pientä sydämetykystä tuli odotellessa matkalaukkua, mutta onneksi sekin sieltä lopulta tuli. Ranskaperhe oli vastassa ja ajettiin tänne ranskakotiin. Meni joku puolisen tuntia. Sain tietää, että tän ranskaisän pikkusisko seurustelee suomalaisen (oululaisen) kanssa ja se on joskus käyny Suomessa!
Sunnuntai siis meni ihmetellessä kaikkea ja purkaessa tavaroita. Maanantaina ranskaäitillä oli vapaapäivä ja kierrettiin tätä kaupunkia, Saint-Leu-la-Forêtia, joka sijaitsee siis 20 km Pariisista pohjoiseen. Joku 15 000 asukasta ja ihan mielettömän ihana! Kapeita katuja, omakotitaloja ja ah niin kaunista! Käytiin myös Pariisissa junalla, tästä talolta kävelee muutamassa minuutissa asemalle ja junalla menee se n. 30 min Pariisiin. Kävin tekemässä tasotestin mun tulevalla kielikoululla, oli monivalintaa, vähäsen kirjotusta ja puheosuus, jossa olin aika jäinen koska se nainen puhu melko nopeesti ja piti mm. perustella, että oisko hyvä idea kieltää tupakointi kaduilla Ranskassa. Kyllähän se suomeksi onnistuis, mutta ranskaks ööh. Oon nyt kuitenkin kai jollain keskitasolla, ilmeisesti niitä on kolme tasoa..? Mutta se kielikurssi alkaa vasta syyskuun lopussa, että sitä ootellessa. Ja oon semmosella mikä on pelkästään au paireille.
Tänään olin koko päivän kolmistaan noiden lasten kanssa, koska niillä alkaa vasta torstaina koulu. Sujui kai aika hyvin, vaikka ei käytykään puistossa eikä kirjastossa, kuten se äiti oli neuvonu, mutta leikittiin tässä pihassa ja pelattiin Wiitä (jota pelasin ekaa kertaa, ihan hauskaa). Onnistuin myös ruuan teossa, täällä kun siis on aina alkuruoka, pääruoka, juustot ja jälkiruoka, joka on tässä perheessä yleensä ilmeisesti hedelmiä tai jogurttia. Esim tänään mun piti valmistaa alkuun "pientä tomaattisalaattia" näin vapaasti suomennettuna, eli tomaattia, jotain öljyä, balsamiviinietikkaa (?), suolaa ja pippuria, pääruuaksi lämmitin jotain öö ne oli varmaan papuja ja porkkanoita, säilykepurkista ja sitten oli semmosia ohuita kanasiivuja, vähän niinkuin kinkkua meillä mutta paljon isompia, ne siis kylminä ja sitte juustoja (parasta, se äiti selitti, että näillä syödään paljon juustoja, paljon tietty Ranskassa yleisesti, mutta etenkin tässä perheessä! Aa parmesaani ja gouda jajaja..!!) ja sitte lopuks luumuja. Nyt ku tietää sen kaavan nii tää on aika selvä homma. Mutta se vanhempi poika oli ilmeisesti sanonu, että päivä meni tosi hyvin, eli ihan kunnialla selvisin.
Tässä perheessä on siis isä ja äiti, jotka työskentelee vakuutusalalla, kutsun niitä täällä vastedes papa ja maman, nii on helpompaa. Ja kaksi poikaa, 7- ja 4-vuotias, tästä lähtien P ja C. P puhuu koko ajan ja lähes kaikki menee ihan ohi. C puhuu välillä aika paljonkin, lähinnä se haluaa halailla, ihanuus. On vaan melko hankalaa komentaa niitä tai kommunikoida muutenkaan kun en osaa sanoa niille paljoakaan. Mutta kyllä tässä pärjätty on. Vanhempia ymmärrän aika hyvin, sillon varsinkin kun ne suuntaa puheensa vartavasten mulle. Ja ne jaksaa toistaa niiden puheita ja on muutenkin tosi ymmärtäväisiä, sanoo vaan, että oon kuin perheenjäsen ja saan tulla puhumaan niille koska tahansa yms.
Maman ei työskentele koskaan keskiviikkoisin ja lapsilla ei oo keskiviikkosin koulua. Mutta niillä on siis huomenna viimeinen kesälomapäivä ennen koulun alkua. Voisin mennä nukkumaan, oon koko ajan tosi väsyny, koska pitää keskittyä täysillä kuuntelemaan puhetta ja nyt alussa niin paljon kaikkea muistettavaa. Täällä on muuten ihan sairaan kylmä täällä talossa, onneks on villasukat mukana! Niin, ja näillä on myös sairaan hyvää vihreetä teetä, vaikka se on maustamatonta, nam! Ja näillä on kaapit täynnä ruokaa ja suklaalle oma laatikko. Viiniä en oo nähny vielä kuin ruokakaupassa, mutta heti sunnuntai-iltana mulle tarjottiin aperitiiviksi vaikka mistä valita ja siemailin sitten hieman martinia, heh.
Kirjotin ehkä enemmän kuin oli tarkotus, mutta onpahan nyt. Täällä on muuten kello sitten tuntia jäljessä Suomen ajasta, mutta kello on jo puoli yksi ja nukahdan kohta tähän, että joo, öitä!
Sunnuntaina siis lensin Helsingistä Pariisiin. En täysin kuivin silmin hyvästelly perhettä, tietenkään, mutta pidin itseni koossa paljon paremmin kuin etukäteen luulin. Lento meni lähinnä nukkuessa, oli niin pilvistä, ettei mitään maisemia missään vaiheessa oikein näkyny. Mutta mielettömiä pilvimuodostelmia välillä kyllä. Ihan kuin pehmeitä pumpulijäävuoria.
Pariisin lentokentällä selvisin erittäin helposti, pientä sydämetykystä tuli odotellessa matkalaukkua, mutta onneksi sekin sieltä lopulta tuli. Ranskaperhe oli vastassa ja ajettiin tänne ranskakotiin. Meni joku puolisen tuntia. Sain tietää, että tän ranskaisän pikkusisko seurustelee suomalaisen (oululaisen) kanssa ja se on joskus käyny Suomessa!
Sunnuntai siis meni ihmetellessä kaikkea ja purkaessa tavaroita. Maanantaina ranskaäitillä oli vapaapäivä ja kierrettiin tätä kaupunkia, Saint-Leu-la-Forêtia, joka sijaitsee siis 20 km Pariisista pohjoiseen. Joku 15 000 asukasta ja ihan mielettömän ihana! Kapeita katuja, omakotitaloja ja ah niin kaunista! Käytiin myös Pariisissa junalla, tästä talolta kävelee muutamassa minuutissa asemalle ja junalla menee se n. 30 min Pariisiin. Kävin tekemässä tasotestin mun tulevalla kielikoululla, oli monivalintaa, vähäsen kirjotusta ja puheosuus, jossa olin aika jäinen koska se nainen puhu melko nopeesti ja piti mm. perustella, että oisko hyvä idea kieltää tupakointi kaduilla Ranskassa. Kyllähän se suomeksi onnistuis, mutta ranskaks ööh. Oon nyt kuitenkin kai jollain keskitasolla, ilmeisesti niitä on kolme tasoa..? Mutta se kielikurssi alkaa vasta syyskuun lopussa, että sitä ootellessa. Ja oon semmosella mikä on pelkästään au paireille.
Tänään olin koko päivän kolmistaan noiden lasten kanssa, koska niillä alkaa vasta torstaina koulu. Sujui kai aika hyvin, vaikka ei käytykään puistossa eikä kirjastossa, kuten se äiti oli neuvonu, mutta leikittiin tässä pihassa ja pelattiin Wiitä (jota pelasin ekaa kertaa, ihan hauskaa). Onnistuin myös ruuan teossa, täällä kun siis on aina alkuruoka, pääruoka, juustot ja jälkiruoka, joka on tässä perheessä yleensä ilmeisesti hedelmiä tai jogurttia. Esim tänään mun piti valmistaa alkuun "pientä tomaattisalaattia" näin vapaasti suomennettuna, eli tomaattia, jotain öljyä, balsamiviinietikkaa (?), suolaa ja pippuria, pääruuaksi lämmitin jotain öö ne oli varmaan papuja ja porkkanoita, säilykepurkista ja sitten oli semmosia ohuita kanasiivuja, vähän niinkuin kinkkua meillä mutta paljon isompia, ne siis kylminä ja sitte juustoja (parasta, se äiti selitti, että näillä syödään paljon juustoja, paljon tietty Ranskassa yleisesti, mutta etenkin tässä perheessä! Aa parmesaani ja gouda jajaja..!!) ja sitte lopuks luumuja. Nyt ku tietää sen kaavan nii tää on aika selvä homma. Mutta se vanhempi poika oli ilmeisesti sanonu, että päivä meni tosi hyvin, eli ihan kunnialla selvisin.
Tässä perheessä on siis isä ja äiti, jotka työskentelee vakuutusalalla, kutsun niitä täällä vastedes papa ja maman, nii on helpompaa. Ja kaksi poikaa, 7- ja 4-vuotias, tästä lähtien P ja C. P puhuu koko ajan ja lähes kaikki menee ihan ohi. C puhuu välillä aika paljonkin, lähinnä se haluaa halailla, ihanuus. On vaan melko hankalaa komentaa niitä tai kommunikoida muutenkaan kun en osaa sanoa niille paljoakaan. Mutta kyllä tässä pärjätty on. Vanhempia ymmärrän aika hyvin, sillon varsinkin kun ne suuntaa puheensa vartavasten mulle. Ja ne jaksaa toistaa niiden puheita ja on muutenkin tosi ymmärtäväisiä, sanoo vaan, että oon kuin perheenjäsen ja saan tulla puhumaan niille koska tahansa yms.
Maman ei työskentele koskaan keskiviikkoisin ja lapsilla ei oo keskiviikkosin koulua. Mutta niillä on siis huomenna viimeinen kesälomapäivä ennen koulun alkua. Voisin mennä nukkumaan, oon koko ajan tosi väsyny, koska pitää keskittyä täysillä kuuntelemaan puhetta ja nyt alussa niin paljon kaikkea muistettavaa. Täällä on muuten ihan sairaan kylmä täällä talossa, onneks on villasukat mukana! Niin, ja näillä on myös sairaan hyvää vihreetä teetä, vaikka se on maustamatonta, nam! Ja näillä on kaapit täynnä ruokaa ja suklaalle oma laatikko. Viiniä en oo nähny vielä kuin ruokakaupassa, mutta heti sunnuntai-iltana mulle tarjottiin aperitiiviksi vaikka mistä valita ja siemailin sitten hieman martinia, heh.
Kirjotin ehkä enemmän kuin oli tarkotus, mutta onpahan nyt. Täällä on muuten kello sitten tuntia jäljessä Suomen ajasta, mutta kello on jo puoli yksi ja nukahdan kohta tähän, että joo, öitä!
29.8.2010
It's like you're in some kind of hurry to say goodbye
Say goodbye to everyone
you have ever known
you are not gonna see them
ever againSiltä musta nyt tuntuu, vaikka tiedän, ettei se oo totta. Je vous aime ♥
28.8.2010
26.8.2010
Sillä kaikki voi muuttuu
Lähtöpäivän lähestyessä mun huomio kiinnittyy pikkuseikkoihin ja epäolennaiseen. Että en näe Greyn anatomiaa kun se taas jatkuu. Tai Täykkäreitä tai muutakaan. Pääsen maanpakoon BB:tä, huh. Onneksi Ranskassa toimii Spotify, mutta en tiiä mitä suomalaista siellä on kuunneltavissa. Siksi(kin) ostin Pariisin Keväät, iloinen yllätys oli Meteoriitti vitosella Anttilassa, ei tehnyt pahaa maksaa toisesta "kunnon" hinta. Joudun selviämään miniläppärillä lähes vuoden, apua. Mutta kuinka kätevää olla oma kone siellä. Hyi kuulostaa siltä, että oon aatellu viettää siellä koko ajan koneella tai tv:tä tuijottaen. Hei en sentään! Tv-ohjelmat on siellä dubattuja, inhoan sitä. Siellä on vielä lämmin, kun täällä syksy jo puhaltaa kylmyyttä.
Olennaista on, että Suomeen jää kaikki.
Onko kolme tuntia tarpeeksi aikaa siirtyä henkisesti uuteen elämään?
kuvat ffffound
kuvat ffffound
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)