Favourite study spot

Opiskelu saattaa puuduttaa hyvinkin usein, mutta ainakaan maisemissa ei ole valittamista.

Gotta love the 14th floor of Concordia University's EV building (Engineering and Visual Arts Complex).

We'll laugh until our ribs get tough

Kivoja asioita:

- (Dokumentti)elokuvat. Maanantaitraditioksi on muodostunut Cinema Politica Concordia-yliopistolla, laadukkaita dokkareita ilmaiseksi, jes! Parhaillaan täällä myös meneillään ranskankielisen elokuvan festarit (Cinemania), eiliselle ei enää saatu lippuja mutta tänään illalla mennään katsomaan closing film. Koko ensi viikko luultavasti ravataan dokkarifestareilla (RIDM), kun arkisin ennen viittä opiskelijat pääsee ilmaiseksi katsomaan näytöksiä.

- Sivukadulta sattumalta löytynyt meksikolainen ravintola, josta sai hurjan määrän fajitaksia ja jättimäisen margaritan viidellätoista CADilla.

- Joulusuunnitelmat. Vaikka yleensä karsastan liikaa jouluintoilua, niin nyt alan jo olla innoissani aatoksi suunnitellusta superillallisesta sekä joulupäivän leffalöhöilystä. Myös joulua edeltäville päiville on alettu laatimaan Suuria Suunnitelmia, heh.

- Electro Swing. Tämä tuskin on ainoastaan montrealilainen erikoisuus, mutta täällä electro swing-bileet on hyvin suosittuja. En tiedä swingistä tippaakaan, mutta kummasti onnistuttiin tanssimaan itsemme hikeen viime perjantaina.

- Ystävät, joiden luokse pääsee yöksi, jos ei jaksa seikkailla yöbussilla kotiin illan päätteeksi. (Eräässä paikassa vierashuonetta kutsutaan nykyään nimellä Roosa's room...)

- Kunnon brunssit ja tyypit, jotka jonottaa sun takia yli tunnin brunssipaikkaan, koska satuit nukkumaan pommiin...

- Lorde. En varmasti ole ensimmäinen, joka hehkuttaa Lordea, mutta tää muikkeli on kyllä ansainnut kaiken hypen.

(but that will never be enough)

I need $

Sattuipas sopivasti, ihana Iisa, ihana Poliça ja manimanimani.

Onhan maailmassa tärkeämpiäkin asioita, toki.

Mutta kuten Iisa sen osuvasti lallattelee:

Paljonko maksaa, ettei vaan aina painais rintaa?

Ikävästä

Lähtemisessä on puolensa. Kaikki se uusi ja ihmeellinen, kutkuttava jännitys ja tuntemattoman kohtaaminen. Samalla mukaan tulee kuitenkin ottaneeksi välimatkan ja ikävän.

Vaikka kuinka eläisi hetkessä, olisi onnellinen ja löytänyt ihania ihmisiä ympärilleen.

Se saattaa iskeä juuri sillä epäsuotuisammalla hetkellä, kun on uusien ystävien kanssa nauranut mahansa kipeäksi ja ollaan tanssimassa kylki kyljessä. Pitämässä hauskaa.

Se iskee ja salpaa hengityksen ja et enää kestä muiden hymyjä ja sun on pakko päästä hetkeksi pois.

Luovit tiesi vessaan, mutta lukittu koppi vain lisää painetta rintakehässä.

Ulkona vedät keuhkot täyteen kirpeää yöilmaa ja hoet mielessäsi, että

älä

putoa

sinne

alas.

Mielessä pyörii nimiä, keille haluaisit soittaa ja sanoa, että älä katoa. Mutta puhelin ei toimi kuin nykyisessä kotimaassa ja tekstiviestitse ei kuule toisen ääntä.

Siispä hengittelet syvään ja hetken päästä ne uudet, tämän paikan sun ihmiset tulee kysymään, onko kaikki ok ja päätät, että on.

Koska nämä ihmiset on tässä ja nyt, ihan samoin kun ne toiset tulee olemaan sitten taas.

Ei ne katoa.

(Ettehän?)

Halloween

 (1, 2, 3)

Halloween on täällä melkoisen iso juttu. Viikkoja etukäteen kaduille ilmestyy vain Halloween-tavaraa myyviä kauppoja ja jotkut Halloween party centret ovat auki ympäri vuoden. Jos kauppojen valmisasuvalikoimia on uskominen, se juttu on pukeutua mahdollisimman paljastavasti, Mean Girls-tyyliin.

Samaan aikaan on myös kurpitsasesonki ja pumpkinseja näkee kaikkialla. Osallistuttiin Lillin kanssa kurpitsan kaiverrukseen ja tehtiin kurpitsatalo kattoterasseineen ja poreammeineen, haha.

Ja vaikka Se Päivä on 31. lokakuuta, bileitä järjestetään useampana iltana. Itse otin osaa kolmiin bileisiin ja aika elokuvateemalla meni pukuvalinnat.

Améliena menin kotibileisiin kahdeksan tytön opiskelijakämppään, jotka päättyivät jo puoli kahdelta, kun joku oli soittanut poliisit paikalle.

Overdosed Mia Wallace olin jonkun tyypin loft-asunnossa ja oltiin juuri päivittelemässä, että multa puuttuu John Travolta, kun käännyin ympäri ja mun takana seisoi tyyppi Vincent Vegaksi pukeutuneena. Sillä kyllä oli jo oma Mia mukana, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Pientä turnausväsymystä oli jo havaittavissa kolmantena juhlailtana, joten pinkki peruukki sai riittää ilmentämään Lost In Translationin Charlottea. Ilta oli yksi kummallisimmista ikinä mutta bileissä, joihin päädyttiin, oli sentään ruokaa tarjolla...

(Paras Halloween-video, katsokaa!!)

Ottawa

(Kurpitsaterveisiä Alisalle! ♥)

Pari viikkoa sitten lyöttäydyttiin McGill-yliopiston (maailman parhaiden yliopistojen top 35:ssa...) politiikan opiskelijoiden matkaan ja käytiin päiväreissulla Kanadan pääkaupungissa.

Ottawa oli kylmä ja tyhjä, yksi päivä siellä riitti mainiosti.

Vierailtiin Kanadan parlamentissa ja lentokenttätasoisen turvatarkastuksen jälkeen päästiin kuuntelemaan eräänlaista kyselytuntia. Aikamoista jauhamista tuntui olevan, samasta asiasta väännettiin kättä vaikka kuinka pitkään hallituksen ja opposition kesken ja "oman puolen" puheenvuoroille taputettiin joka kerta raikuvasti. Puheenvuoroja pidettiin sekä englanniksi että ranskaksi, mikä oli mahtavaa, täällä kaksikielisyyttä todella arvostetaan ja pidetään voimissaan.

Parlamentin jälkeen syötiin marokkolaista ruokaa lounaaksi ByWard Marketilla ja Helena osti vaahterasiirappikarkkeja, jotka maistuivat, noh, vaahterasiirapilta.

Lopuksi vuorossa oli taidemuseo, National Gallery of Canada, joka tuntui uuvuttavammalta kuin Louvre konsanaan. Eksyin eurooppalaisen taiteen osastolla ja naureskelin, että just tän takiahan mä tänne Kanadaan tulinkin... Oli siellä oikeasti hienoja juttuja, mutta liika on liikaa.

Ottawa, olit ihan kiva, mutta tuskin näemme enää uudestaan.

PUS PUS!

{Click the images for sources}

Tasan neljä vuotta sitten, 4.11.2009, aloitin tämän blogin. Oli abisyksy ja ilmeisesti liikaa aikaa ja jonkinlainen pakottava tarve jakaa ajatuksia jossain.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja lukijamääräkin kasvanut melkoisesti. Arkistot tosin ulottuvat enää elokuulle 2010, juuri ennen au pair-vuotta Ranskassa, kun joskus hetkellisessä ahdistuspuuskassani piilotin sitä vanhemmat julkaisut.

Jotkut jaksavat pitää blogia vain hetkisen tai aloittavat uuden aina aika-ajoin. Täällä mä oon kuitenkin pysynyt, samassa paikassa ja samalla osoitteella koko ajan. Eikä kertaakaan ole käynyt mielessä lopettaa. Taidan olla jotenkin kasvanut kiinni tähän ja tuntuisi oudolta olla ilman.

Vaikka kuinka jonkun mielestä tämä saattaakin olla narsistista oman navan kaivelua, niin musta vaan on parasta olla tämmöinen oma paikka, jossa saan höpistä just siitä mikä kiinnostaa.

Ja ehdottomasti parasta on se, kun kuulee, että on sanoillaan, kuvillaan, vinkeillään tai ihan vaan olemassaolollaan ilahduttanut jotakuta.

Musta tuntuu kuin mulla olisi yksi kaveripiiri lisää täällä, internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja aika onnekas olen, kun niin samanhenkisiä tyyppejä on tänne löytänyt. Niin mukavia, ihania ja kannustavia. Ainoastaan yhden negatiivisen kommentin muistan neljän vuoden ajalta ja se on aika hyvin se!

Suuret kiitokset teille, jotka täällä käytte ja luette ja kommentoitte ja tykkäilette, klikkaatte sydämiä Bloglovin'issa ja fiilistelette mun kanssa.

Lupaan jatkaa fiilistelyä niin kauan kuin fiilistelyn aiheita riittää. Luultavasti aika kauan siis.

by Maukku

(Aina yhtä hurjaa ja mieltä lämmittävää on saada tunnustusta muilta; klik & klik. Saati, että joku tekee susta fanikuvan! Kreisiä!)

So keep your heart strong
And love long
And give kisses when you can