I'm so glad I've found this

Viikonloppu taas takana. Perjantaina iltapäivällä P:n koululla oli vanhempainilta ja maman meni sinne, P halus mukaan, joten olin C:n kanssa hetken kaksin. Siitä oli ylisiistiä ja ihmeellistä katsoa, kun puhalsin purkkapalloja. Tottakai se yritti perässä ja yritin neuvoa sitä parhaani mukaan, mutta neljävuotiaat nyt harvoin oppii tommosta. Mutta pääasia, että sillä oli kivaa ja se pysy tyytyväisenä. Yritän pitää lapset mahdollisimman hyvällä tuulella niin on helpompaa, en kylläkään salli niille kaikkea tai lahjo niitä karkeilla tms. Perjantaina olis ollu myös ensimmäinen tilaisuus katsastaa Pariisin yöelämä, mutta jätin sen käyttämättä, huoh.
Koska, lauantaina suuntasin tän perheen kanssa huvipuistoon nimeltä la Mer de Sable (=hiekkameri). Olin ymmärtäny, että se on joku Linnanmäen/Särkänniemen tyyppinen, mutta se oli ennemminkin pienille lapsille suunnattu elämyspuisto. Siis oli siellä laitteita (joissa mulla tulee aina huono olo, en siis erityisesti pidä huvipuistoista), mutta ne oli aika kesyjä. Siksi pystyin käymään melkein kaikissa, haha. Mulla vaan oli koko päivän kauhea päänsärky, eikä auringonpaahde tosiaan parantanu oloa. Roikuin kuitenkin reippaasti mukana koko päivän. Sinne en ottanu kameraa mukaan, koska maman selitti jotain isoista laukuista tms.

Ainiin, matka sinne oli melko tapahtumarikas. Sinne oli noin tunnin ajomatka, papa oli menny edeltä pyörällä (se harrastaa triathlonia; pyöräily, uinti, juoksu, jee) ja me loput tultiin siis autolla. Maman ajo, tietysti (oon niin helpottunu, ettei mun tartte ajaa täällä autoa). Eksyttiin aluksi ja ajettiin sitten CDG:n lentokentän niiden terminaalien edestä, muutama taksi ja muitakin autoja kiitettävästi. Selviydyttiin lopulta oikealle tielle, mutta hetken päästä poliisi pysäytti meidät. Luulen, että se äiti ajoi hieman ylinopeutta, koska jotain se joutu maksamaan, mutta en kehdannu kysyä. Oli aika villiä...
Sunnuntaina kävin Even kanssa semmosessa infotilaisuudessa, jossa oli esillä kaikki mahdolliset aktiviteetit, mitä täällä Saint-Leussa voi harrastaa. Oltiin siellä kuitenkin lähinnä urheiluklubin takia. Harkitsen kortin ostamista sinne, pääsisin vihdoin kokeilemaan joogaa! Eikä se oo ees kovin kallista, mutta saa nähdä, koska jumppailut ei oo ihan parhaimpiin aikoihin...

Infojutun jälkeen lähdettiin junalla Pariisiin (minä, Eve ja sen kaveri Riikka) tarkoituksena katsastaa Picasso-museo. No, kierrettiin rakennus ympäri etsien sisäänkäyntiä, kunnes älyttiin lukea ilmoitus, että se on remontissa vuoteen 2012 asti... Eipä siinä, onneksi näillä oli toinenkin museo valmiiksi mietittynä (quai Branly, kuvat sieltä, paitsi ensimmäinen), suunnattiin sinne ja seuraan liittyi myös Laura. Museon aihe oli siis alkuperäiskansat ja siellä oli paljon mm. patsaita ja koruja. Oli se suht mielenkiintoinen, mutta oon ihan onnellinen, että päästiin EU:n kansalaisina ilmaiseksi...

Ja sunnuntain aikana tuli kyllä ainakin syötyä jos ei muuta, Quick (belgialainen hampurilaisketju), Subway, jätskiä... Ihan ku täällä ei muuten sais ruokaa, heh.

Omistan nyt myös shekkivihon, koska avasin tilin tänne Ranskaan, maukasta. Oottelen vielä mun Carte Bleue Visaa, tai sitten mun pitää hakee se pankista, en oo ihan perillä asiasta.

Nyt tiedän myös, että oman jaksamisen takia mun ei kannata viettää viikonloppuja tän perheen kanssa. Siis tykkään näistä ihan mielettömästi ja oon edelleenkin ihmeissäni, kuinka hyvä tuuri mulla kävi. Mutta lauantaina tajusin, että pakko saada välillä pientä lomaa näistä, etten kerkee ärsyyntyä näihin, tai nää muhun. Tätä on melko hankala selittää vaikuttamatta kauhean negatiiviselta...

What does she have to celebrate? It's not a party if I'm not there, just her stupid friends and a birthday cake

25 - A song that makes you laugh

Muutamia viikkoja sitten aloin kuunnella Eelsin Tomorrow Morning-levyä, koska Keskisuomalaisessa oli siitä arviointi otsikolla hyvän mielen musiikkia. Levy on ihan ok, tarvitsee ehkä vielä lisäkuuntelua. Pidin enemmän Bonus EP:n kappaleista kuin sen varsinaisen levyn. En löytänyt tätä mistään, varmaankin koska levy on uusi ja tämä on nimenomaan niitä bonuskappaleita, mutta kuunnelkaa jos omistatte Spotifyn (sori jos ette).

Eels - Let's Ruin Julie's Birthday

Omistan tän Juulille, jolla oli synttärit maanantaina, onnea vielä hurjasti, onneks en oo siellä pilaamassa sun bileitä!!! Nyyh.

Some people talk about ya like they know all about ya

Eilen tuli taas käytyä lenkillä Sereinan ja Even kanssa, etanoita väistellen. Täällä oli pari yötä kylässä mamanin siskontyttö Julie, pari vuotta mua vanhempi. Siitä oli apua ainakin eilen, kun onnistuin säheltämään jotain tän talon varashälyttimen kanssa. Täällä siis pitää lukita ovi aina (vaikka siis ois kaikki kotona) ja kun lähtee ulos, pitää muistaa painaa yhtä nappia, että hälytykset on päällä ja sitten kun tulee takas kotiin, pitää näppäillä semmonen koodi. Mutta hälyttimelle ei ilmeisesti tarvii tehä mitään, jos talo ei jää tyhjilleen (sain tietää siis eilen tämän). Olin vieny lapset kouluun ja palasin kotiin, jossa Julie oli. Näppäilin koodin ja hälytin vähän piippaili ylimäärästä, mutta aattelin, ettei se oo mitään vakavaa, koska välillä se piippailee ja välillä ei. No, puhelin alko soida ja rohkaistuin vastaamaan. Joku nainen soitti sieltä turvapaikasta (security..?) ja yritin epätoivoisesti selittää vähäisillä ranskantaidoilla, että oon näiden au pair. Ymmärsin, että mun ois pitäny sanoa joku salasana, mutta mulle ei ollu kerrottu sellaista, joten tökkäsin puhelimen Julielle, joka selitti jotain sinne. Huh! Olin vähän paineissa, että aiheutin jotain vahinkoa, mutta ilmeisesti kaikki on ok, maman sano, että se kirjottaa sen salasanan lapulle.

Kysyin myös elokuvien kielestä ja maman sano, että kieltä saa vaihdettua, jehuu! Tosin en vieläkään löytäny kaukosäädintä ja unohdin kysäistä, missä se on. Katoin tänään sitten Ensemble, c'est tout (Kimpassa) ja siinä oli jostain syystä valmiiksi ranskankieliset tekstitykset, mikä vain helpotti ymmärtämistä. Oon kattonu sen aikasemminkin, eli juonen tiesin jo. Tykkäsin siitä enemmän kuin ekalla katselukerralla.

Huomasin, että täällä talossa on aika hyvä akustiikka, ja astianpesukoneen tyhjennys tai ruuanlaitto sujuu mukavasti pääasiassa SMG:tä hoilotellen. On muuten hullun kiva tehä täällä päivisin ruokaa itelleen, maman sano, että saan käyttää kaikkea mitä kaapeista löytyy, joten voin soveltaa kaikenlaista. On tullut tehtyä mm. lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-vesimeloni-kana-juustosalaattia ja kesäkurpitsa-tomaatti-juustomunakasta. Iltaruualla kun on yleensä jälkiruokana jugurttia, parasta on maustamaton jugurtti johon lisätään hedelmäsokeria, namii!

Tässä lisää mun lemppareita ranskalaisilta musakanavilta:

Tää on mun ykköslemppari tällä hetkellä, korvaa aika hyvin sen, etten pysty täällä kuuntelemaan Ginger Ninjaa enkä Donkeyboyta.

Bongasin tän ekan kerran aikaa sitten täältä, mutta tää tanssi on vaan niin smoothia!

Kannattaa myös kuunnella Mt. Desolationia, jossa on mukana The Killersin rumpali ja jäseniä semmosista bändeistä kuin Keane, Noah and the Whale ja Mumford and Sons! Ihastuin palavasti ainakin toiseen kappaleeseen, joka löytyy Spotifysta.

I'll marry my lover

Vielä vähän aikaa sitten en tiennyt, mitä haluan häiltäni, mutta nyt kiitos jotain tällaista:

"Njal proposed to Elin at the Band of Horses show in Oslo earlier this year. When the Bride and Groom heard that BoH was to play a festival in Tromso on the same day of their wedding, they contacted the band and told them their story. With all the coincidences surrounding the wedding, the band said, "What the hell" and decided to surprise the couple. The band showed up minutes after landing in Tromso to play Marry Song at their ceremony. BoH was honored to be a part of the couple's special day. Congratulations Njal and Elin!" Liikutun kyyneliin kun katon tätä.

Unohdin kertoa, että täällä oli eilen lakko (ehkä ranskalaisinta mitä voi olla, lakot..), koska eläkeikää meinataan nostaa ja jotain. Isoja mielenosoituksi ympäri maata (ei kuitenkaan täällä pikkukaupungissa) ja esim. junia kulki tosi harvoin. Tänään satoi koko päivän. Tänään myös leivoin suklaakakkua ja oli pientä soveltamista, sain sen kuitenkin suht hyvin onnistumaan, hieman se kärähti uunissa, mutta oli ihan syötävää.

It's been a hard enough for me

En oikein tiedä, mitä ajatella Brandon Flowersin sooloilusta. Tykkään sen äänestä mielettömästi. Mutta The Killers on mun rakkaus, enkä voi olla vertailematta bändiä ja tätä sooloprojektia. Mutta nyt Flamingoa kuunnellessa, ei se ole ollenkaan hassumpi. Ehkä muutaman kuuntelukerran jälkeen tykästyn tähän yhtä lujaa kuin Kelen The Boxeriin. Tästä videosta tosin en hirveesti pidä, vaikka siinä on Charlize Theron ja kaikkea..

Ehdin jo innostua tän perheen dvd-kokoelmasta, siellä on vaikka mitä, semmosia joita oon aina halunnu nähä, mutta vielä ei oo tullu tilaisuutta. Kuten Fight Club tai Pianisti. Mutta, ne taitaa olla kaikki dubattu ranskaksi, eiih. Ja ne kaikki näyttää siltä, että ne on poltettu tms, eli en tiiä saako kieltä muutettua. Enkä löytäny dvd-soittimen kaukosäädintäkään. Ääh.

Spotify-mainokset ei muuten ärsytä tippakaan, kun ne on ranskaksi. Mun huoneessa on myös radio ja löysin hyvän kanavankin, Virgin Radio. Sieltä tulee superhyvää musiikkia, paljon esim. Gossipia, Coldplayta, välillä myös ranskalaista.

En oo hirveesti jaksanu kattoa telkkarista mitään sarjoja, mutta päivisin pyykkiä lajitellessa ja muutenkin mulla on auki musiikkikanavat, en oo ainakaan huomannu, että täällä ois MTV:tä, mutta surffailen kahden kanavan välillä, Direct Star ja W9, vähän sen mukaan, kummasta tulee aina parempaa musiikkia. Aika samat videothan ne aina pyörii, mutta en oo vielä ehtiny pahasti kyllästyä. Näistä tykkään, esimerkiksi:

 

Eilen kävin juoksulenkillä tuolla metsässä Eveliinan kanssa. Siellä on ihan hullun hyvä juosta! Ja nyt on ilmeisesti kuherrusvaihe ohi lasten kanssa, pienempi sai eilen semmosen raivokohtauksen kun ois pitäny mennä suihkuun, että huhhuh. Puoli tuntia parkumista. Kunnon tahtojen taistelu, yritin rauhoittaa laulamalla SMG:tä ja vaikka sun mitä, mutta vaan äiti ois kelvannu. Olin eilen illalla niin väsyny juoksemisesta ja muutenkin, aivot toimi hyvin hitaasti, joten ruokapöydässä en tajunnu heti mitään mitä ne mulle puhu, vasta parin toistamiskerran jälkeen jotenkin. Meninkin puoli kymmeneltä nukkumaan.

PS. Ooh, Hurtsin albumi kuunneltavissa Spotifyssa, jehuu!

Mennä ulos alle sinisen taivaan, kuunnella lintuja

Eilen vietin päivän Serainan kanssa. Ensin mentiin jonnekin järvelle, joka on suht lähellä täältä, junaradan varrella. Ei tiedetty, voiko siellä uida, mutta kun saavuttiin sinne niin huomattiin heti, että ketään ei ollu uimassa. Eikä toisaalta ihmekään, vesi oli aika likaista. Oli ihana ilma, aurinko kuumotteli ja päätettiin mennä ajelemaan sellasella polkuveneellä. Olihan sillä hintaa, mutta kerrankos sitä.

Syötiin myös jätskiä sen paikan ainoassa kahvilassa (tooosi outoa, että siellä oli vaan yksi) ja maksoin viisi euroa semmosesta pikkupikkuannoksesta, yhyy. Oli sentään hyvää suklaajätskiä.

Sitten mentiin junalla Pariisiin kuljeskelemaan, Notre Damen lähistölle.

Notre Damen lähellä oli semmonen silta, joka oli täynnä lukkoja. Oon kuullu, että monissa muissakin kaupungeissa on näitä. Eli siis rakastavaiset laittaa lukon siltaan ja heittää avaimen jokeen, ikuisen rakkauden merkiksi. Aika suloista.

Kuljeskeltiin vaan ympäriinsä vaikka kuinka kauan. Oi että ootan sitä, ettei oo enää niin paljoa turisteja Pariisissa.

Käväistiin myös Le jardin du Luxembourgissa, joka on siis iso puisto, mutta sitä alettiin just sulkemaan kun mentiin. Siellä sulkemisaikaan vartijat alkaa puhaltaa pilleihin ja huudella, että nyt se puisto suljetaan, se oli aika koomista.

Käytiin vielä syömässä kivassa paikassa ja tarjoilija ei alkanu puhua meille englantia, jes! Tuli pikkunen yliannostus juustoja, koska söin neljän juuston pizzaa, huhhuh!

Hieman monta kuvaa, sori... Ja mulla ei oo sitten mitään kuvanmuokkausohjelmaa tässä koneella, että nää on ihan originaaleja. Tosin en yleensä muutenkaan hirveesti kuvia muokkaile, mitä nyt jotain pikkujuttuja säätelen.

Sinä lähdit Pariisiin, sanoit olevasi onnellinen

Aa joo hm, mitäs kaikkea oon tehny... No öö lapsilla alko torstaina koulu, papa oli ottanu vapaapäivän, eli saatettiin pojat yhdessä kouluun aamulla. Päivällä hengasin tuolla puutarhassa auringossa lehteä lukien ja kävin vähän kiertelemässä Saint-Leuta kameran kanssa. Täällä on niin helppo liikkua kun tää on niin pieni kaupunki ja asutaan niin lähellä kaikkea. Tästä lentää jatkuvasti lentokoneita yli, vähintään pari tunnissa, yleensä enemmän, koska tää on just sillä reitillä, mistä lentsikat lentää Charles de Gaullen (nää kutsuu sitä Roissyksi) kentälle.

Perjantaina tapasin Eveliinan, suomalaisen au pairin, joka asuu tässä samassa kaupungissa. Istuttiin kahvilassa monta tuntia.

Joo heh heh...

Eilen meillä oli piknik Eiffel-tornin juurella, isolla au pair-porukalla. Meitä oli varmaan 20! Paljon suomalaisia ja ruotsalaisia, pari meksikolaista, yksi jenkki ja mitähän vielä. Kaikkien kanssa ei ihan ehtiny jutella koska meitä oli niin paljon, mutta aika monen kanssa kuitenkin, jee! Oli välillä vaikeuksia vaihtaa kieltä, kun hullun pitkään yrittäny puhua vaan ranskaa, nyt puhuttiin enimmäkseen englantia ja suomalaisten kanssa suomea, huh! Illemmalla mentiin vähän pienemmällä poppoolla Sacre Coeurin lähelle Montmarten (?) kaupunginosaan syömään. Väsytti aika lailla ja lähettiinkin sitten Even ja Sereinan (sveitsiläinen, asuu myös Saint-Leussa) kanssa junalla kotiin. Täällä jos haluaa lähtee juhlimaan, niin pitää olla sitte koko yö aamuun asti, koska tänne menee viimenen juna joskus 12-01 aikaan ja sitte ekat alkaa kulkee 06-07 aikoihin.

Kohta lähetään Sereinan kanssa jonnekin järvelle. Se puhuu aika hyvää ranskaa, se on siis saksankielinen, mutta Sveitsissä on ilmeisesti pakollista lukea sitten jotain toistakin sen maan virallisista kielistä. Mutta sen kanssa on kiva (yrittää) puhua ranskaa, koska sen äidinkieli ei kuitenkaan oo ranska.