Good night good morning

Perjantaina rumpua ja bassoa, perussettiä. Lauantaina romanttinen iltakävely Seinen varrella. Sunnuntaina puistokaljottelua sekä vaalitulosten seuraamista epäuskoisena ja järkyttyneenä ihmetellen (voihan pers......u). Maanantai, tiistai sekä tämä torstai aamusta iltaan lasten kanssa, uimahallireissu x 2 + 1 kerta Pariisiin leikkipuistoon. Eilen oli onneksi vapaata, lähdin seuraneidiksi hakemaan vierailijaa Espanjasta.

Mentiin eilen illalla myös istuskelemaan hetkeksi Seinen varrelle, mutta palattiin kiltisti vikalla junalla kotiin. Sekä Pevellä että Mäyrällä oli vierailijoita, yksi siis Espanjasta ja kolme Suomesta asti. Missä minun muruseni ovat???????

Muutenkin ollu jo jonkin aikaa hassu koti-ikävä, ehkä pitkäkestoisin täälläolon aikana. Vaikka elämä on täällä ihan parasta, enkä oo katunu hetkeäkään tänne lähtöä ja oon tutustunut mitä mahtavimpiin tyyppeihin kuin ikinä uskalsin toivoakaan, niin silti. Kaipaan mun kavereita.

Beth Ditto - Do You Need Someone


Ei hitto tuo Gossipin laulajan soolo-EP toimii.

Concerned mothers of the west, teach your sons how to truly love

 

Tää kappale soi mun päässä valehtelematta koko Berliinin matkan ajan (jos paria virttä ja Tomppaa ei lasketa...):

 

Nyt on Berliinin reissusta selviydytty kotiin asti. Oli kyllä huippukivaa, yleensä tuossa seurassa onkin niin tylsää... Eli lähdettiin Peven ja Mäyrän kanssa perjantai-iltana Pariisista kohti Berliiniä yöjunan luksushytissä (mikä tajuttiin vasta tulomatkalla, mutta eipäs mennä asioiden edelle) kera porkkanamuffinsien ja muiden eväiden. Lauantaiaamuna enemmän tai vähemmän pirteänä suunnistettiin meidän hostellille, joka siis sijaitsi Kreuzbergissä.

 

Lauantaina ehdittiin katsastaa myös East Side Gallery, ennen kuin suunnattiin yömenoihin. Baarissa saatiin ilmaista ruokaa, koska se olis muuten joutunut roskiin, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan, tietenkään. Rane sheikkas tyytyväisenä mm. kanapihvin kanssa. Kill All Hipsters-meiningit oli musiikin suhteen lähes täydelliset, kuumuus vain vaivasi sen verran, että välillä piti mennä ulos puhaltelemaan pulloon.

 

 

Sunnuntaina oli vuorossa suuret markkinameiningit, joiden jälkeen nautittiin auringonpaisteesta ja löysin oikein kivan klubikamun.

 

Vierailukohteina oli myös Holocaust Memorial ja sen alla sijaitseva museo. Ei pysty käsittämään. (Suosittelen muuten katsomaan elokuvan The Pianist.)

 

Kylläpäs takkuaa nyt kirjottaminen, en jaksais selittää kaikkea yksityiskohtaisesti. No, Peve suuntasi kotia kohti työtehtäviin jo maanantaina ja jäätiin Mäyrän kanssa kahdestaan. Ehdittiin kolmistaan tarkastella vielä natsijuttuja, lisää Berliinin muuria ja syödä jäätelöä.

 

 

 

Myös sää suri Peven lähtöä sateen merkeissä. Mäyrän kanssa kierrettiin pari kirpparia, jumitettiin kahvilassa (jossa oli ehkä maailman välinpitämättömin tarjoilija), käytiin modernin taiteen museossa, syötiin superhyvää intialaista, suunniteltiin menevämme progressive techno-menoihin, mutta päädyttiinkin lähibaarista nukkumaan.. 14 tunnin kotimatka (keskiviikko-torstai) taittui yöjunassa kuuden hengen hytissä ja tuurilla siellä oli tietysti lapsiperhe... No, ei kai sillä niin väliä kun luettiin ja nukuttiin vaan.

 

 

Berliini on kyllä enemmän chill ja relax, kun Pariisi on enemmän chic. U-Bahneja kulkee harvemmin kuin metroja, mutta silti kukaan ei juokse niihin. Ihmiset tuntuu paljon rennommilta ja osaa englantia paremmin. En edes yrittänyt elvyttää täysin unohtuneita saksan taitojani... Rumempi Berliini kyllä on, vaikka graffitit onkin hullun hienoja. Mutta kaikenkaikkiaan Berliini ois lähes täydellinen - jos siellä puhuttais ranskaa.

Tulipa kuiva teksti, mutta ehkä kuvat kertoo myös jotain. Eilisen ja tämän päivän superdatailuputki katkeaa kohta iltamenoihin, hyvä vaan. Pääsykoekirjat saapui eilen, vois alkaa lukemaan. Ihan kohta.

I'm gonna throw up

Kävin maanantaina Mäyrän, tulevan biologin, kanssa jännässä paikassa. Luurankoja vaikka muille jakaa (mm. ihmissikiöiden), purkeissa lilluvia kaksipäisiä kissoja ja muuta mukavaa. Oli oikeesti aika mielenkiintoista, eikä (paljoakaan) ällöttävää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten muihin aiheisiin. Flow julkisti esiintyjiään ja voi että! Nyt ei harmita kyllä tippaakaan, jos en oo vielä Ruisrockin aikaan Suomessa. Je suis très contente!

The Do - Gonna be sick !

I try to talk big but my mouth don't move

Ylitin ja yllätin itseni urheilemalla viidesti viime viikon aikana, vois ottaa melkein tavaksi. Lauantaina oli mahtava piknikkeli (mitään turhia väli-viivoja tarvita) ja ihan kiitettävät melkein kymmenen tuntia tuli oleiltua ulkona. Ensin Pariisin rajaseutumilla ja sitten Sacre Coeurin edustalla. Päivällä oli kuuma, illalla pärjäsi neuletakilla.

Skins vitoskausi oli pettymys, pakko se on myöntää. Ehkä oon tullut vanhaksi tai sitten se on oikeesti huonontunut. Musiikkiin kiinnitin aiempaa enemmän huomiota, vaikka ainahan ne on musahommat osannu. Ilokseni huomasin, että jakso jaksolta kaikki kappalevalinnat selityksineen löytyy täältä. Toinen pettymys oli The Soundsin uusi levy. Okei, kuuntelin sen vain kerran läpi, mutta ei kyllä houkuttele kuunnella sitä enempää, aika surullista.

Jipii, löysin ehdokkaan, jota äänestää. Jännää äänestää ulkomailla ja ehkä ylipäätään äänestää eduskuntavaaleissa. Mua surettaa ihmiset, jotka ei äänestä. Ei muka kiinnosta tai jotain. Onko muka kaikki niin syvästi masentuneita, että mikään ei kiinnosta. Epäilen. Koska politiikka liittyy kaikkeen, halusi sitä tai ei. (Pssst, täältä löytyy vaalikoneita, täältä ulkosuomalaisten ennakkoäänestyspaikat ja täältä puolueiden puheenjohtajien lyhkäisiä haastatteluja YleX:n toimesta!)

Voi Japania. Jos en muuten hirveästi telkkaria täällä katsele, niin Japanin tapahtumia seurasin suhteellisen paljon. Karua katseltavaa, kuvat ennen ja jälkeen.

PS. Kyrsiikö edes, Adele ois esiintyny tänään täällä, mutta complet sekä maanantai...

PPS. Onneksi Greyn Anatomia ei petä koskaan, aina kun luulen, ettei seuraava jakso voi olla parempi kuin aiemmat, niin aina se vaan on.

PPPS. Berjantaina Berliiniin!

It's a cruel cruel world to face on your own

30 - Your favorite song at this time last year

Silloin kun alotin tän, luulin olevani hieman nopeampi ja ajattelin laittavani tämän kappaleen. Nyt kuitenkin siitä syksystä, jolloin haravoin lehtiä Gossipia kuunnellen, on jo yli puolitoista vuotta... Vuosi sitten tähän aikaan taisin kuunnella eniten City and Colouria sekä Lapkoa. Innostuin tässä vähän aikaa sitten uudelleen Lapkosta, mutta se innostus kesti ainoastaan pari päivää, mikä mua vaivaa?

City and Colour - The Death Of Me

All my life I've been good but now I'm thinking what the hell

Oivoi, on pitäny kirjottaa monesti, en vaan saa aikaiseksi. Ihan ensiksi semmoista, että tietokoneella on joku ongelma ja kaikki mun kuvat ja musiikit yms on kadonnu. En tiedä onko lopullisesti, kai ne saa jotenkin ongittua vielä. Onneksi melkein kaikki kuvat on edelleen kameran muistikortilla, on hyötyä olla ylivarovainen, koska aina mitä jos..? (Mutta voishan ne kuvat säilöä jotenkin paremmin vielä..)

Ja tosiaan, täti ja pikkusisko oli täällä kyläilemässä muutama viikko sitten. Huono tuuri sään (oli kylmä), metrolippujen (toimi vaihtelevasti) ja junien (kauheeta säätöä illalla) suhteen. Turisteiltiin, faire du tourisme, urakalla, mm. kiivettiin Riemukaaren päälle ja käytiin Sacre Coeurin sisällä. Onnistuin rikkomaan mun kamerasta objektiivin, onneksi Ansku oli kuvausvalmiudessa. Tosin nyt ne senkin kuvat, jotka kerran jo siirsin koneelle on jossain poissa, zut!

Tässä lähiaikoina oon ainakin ajanu tandem-pyörällä elämäni ensimmäistä kertaa (helppoa, jos istuu takana..), pitänyt piknikkejä puistoissa (perjantaina + 20 !), ostanut uuden objektiivin, käynyt White Liesin keikalla Mian kanssa, juhlinut (kolmas kerta toden sanoi erään paikan suhteen), pitänyt silmällä hulivilejä pikkupoikia nyt 5-vuotiaan Clémentin synttärijuhlilla (vain yksi tippui pihan koristelampeen...) ja hyvästellyt Laura-Sophien (nähdään Berliinissä ma belle!). Tämänpäiväisen ranskalaistyylisen seitinohuen iltapäiväkännin vaikutukset alkaa hiljalleen häipyä, naamaa ei enää kuumottele (paljoa).

Päätin muuten, etten jatka enää kielikoulua, eli perjantaina oli vika tunti siellä. Nyt päivisin mulla on vaan aikaa. Lukea pääsykokeisiin...

So pick your friends, forget the rest, you can't live life being second best

Juhlimisen jälkeisistä (työ)aamuista selviydytty kunnialla, perjantainakin hulvattoman hauskaa, kunnes.. Viikonlopun aikana nukuin valehtelematta lähes kokonaisen vuorokauden putkeen. Nyt pitäis taas jaksaa. Ja jäinpähän ehkä mieleen Juliukselle, Suomi-vieraalle.. Sunnuntai sujui hyvin vaellellen ympäriinsä, Peven kanssa romanttisesti Seinen varrella muun muassa. Tulipahan selväksi paikkojen etäisyydet toisistaan, kun yleensä sitä on niin tottunut vaan menemään maan alla metrolla, ettei tajua kuinka kaikki onkin ihan vierekkäin. Illallisella jälkiruokaa joutui odottamaan ihan hävyttömän kauan, mutta loppujen lopuksi Rane oli mielissään.

Vaikka onkin kiva, että tuntee jo paremmin Pariisia, alkaa tehdä mieli matkoille. Nähdä jotain uutta. Välillä tuntuu, että on liiankin kaavoihin kangistunut. Koulumatkan osais jo vaikka unissaan, tietää mihin kohti metrolaituria asettuu ja kannattaako jäädä oven eteen vai pyrkiä istumaan, jos haluaa päästä mahdollisimman nopeaa. Aionkin kyllä matkustaa ja muutamia juttuja on viritteillä, varmistus vaan puuttuu.