Innostaa

Näitä ajatuksia on melko vaikea pukea sanoiksi.

Innostus, tiedonjano, osallistuminen, tekeminen, aktiivisuus.

Niillä sanoilla kuitenkin kuvailisin tämänhetkistä mielentilaani. Halu haastaa itseä ja tehdä asioita.

Vaikka onhan ne aina olleet osa mua, mutta nyt on isketty ihan uusi vaihde päälle.

Olen niin onnellinen, etten luovuttanut yliopiston suhteen. Nyt tuntuu, että opiskelen just enkä melkein niitä asioita, mitkä mua oikeasti kiinnostaa.

Ehkä maailmanparannusajattelu on jonkun mielestä naiivia ja idealistista ja täytyy myöntää, että maailmantuska on välillä aivan valtava ja lamaannuttava.

Mutta silloin on aloitettava päivä aamukymmeneltä elokuvateatterissa Rivieralla sekoilevien muumien voimin ja istahdettava pieneen kahvilaan kosken äärellä kahville ja mustikkapiirakalle (kyllä kiitos vaniljakastiketta!).

Puhua ystävien kanssa kaupungin teatteritarjonnasta ja työelämän mahdollisuuksista. Leipoa korvapuusteja kihlajaisjuhliin, käydä Hervannassa kierrätyskeskus-ekskursiolla ja ostaa eurolla kukkaruukkuja.

Sopia skypetreffejä Atlantin toiselle puolelle ja suunnitella Ikeassa käyntiä. Pysähtyä kotimatkalla istumaan aurinkoon ja kuvaamaan joutsenia. Askarrella tsemppauslappusia peilin yläpuolelle ja tanssia koko hiton ilta baarin tahmealla lattialla like nobody's watching.

Koska lamaannuksen sijasta uskon siihen, että aina on edes yritettävä. Pienikin muutos on muutosta.

Vielä etsin sitä juttua, johon kanavoida kaiken tämän innostuksen, mutta tunnen, että olen koko ajan menossa eteenpäin, johonkin.

Nyt on draivi päällä.

Don't save me

Jos luulitte, että täältä tulee jotain joulufiilistelyä, niin ehei, väärässä olitte! 

Tästä on nyt joulun rauha ja harmonia kaukana, yksi tentti ja yksi luentopäiväkirjan palautus vielä edessä, sitten haistatan pitkät kaikelle vähänkään opiskelua muistuttavalle! (Pariksi viikoksi vain tosin...)

Tekisi mieli päästää kirosanoja enemmän, kuin olisi soveliasta, mutta tämäkin kertoo olotilasta aika paljon (taas kerran).

Harhautan itseäni siis kalifornialaisten siskosten ilakoivalla meiningillä ja heitän (mielikuvissani) läppärin ja kirjat seinään.

Hengitän syvään. Ja odotan sitä hetkeä, kun kaikki on valmista ja voin aloittaa loman:

 

(Este Haim! ♥)

Elämä kiinnostaa

...opiskelu ei ihan aina niinkään. Ainakaan silloin, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain muutakin, kuin istua luennoilla, haha. Onneksi nyt pientä lomaa tähän väliin, jee!

   Elämä kiinnostaa (remastered) by Pimeys

3, 6, 9, you drink wine

♫ ♪ ♫ Cat Power - 3,6,9 ♫ ♪ ♫

Päätin, että Runo on mun lempikahvila, eikä vähiten siksi, että siellä on valtavat teemukit ja lähes yhtä valtava teevalikoima.

Sitseillä syötiin makaronilaatikkoa ja tanssittiin melkein aamuun.

Olen jo lähes päässyt yli en-voi-pukeutua-kokomustaan-kompleksistani, mutta tuntuu se edelleen vähän hassulta. Liian synkältä kai, en tiedä.

Mökillä vanha mainos väitti Suomen olevan romantiikan maa, mutta kotimatkalla tuli kirottua tämän maan sääoloja, kun auton tuuletin ei toiminut ja tuulilasi huurustui niin, että näkyvyys oli mitä oli (siis sitä ei ollut lainkaan).

Lähetettiin terveisiä Chileen, ihmettelin ranskalaistyylisen kahvilan kalliita kakkuja ja mielikuvitusmatka jatkui Italiaan, sata pitsavaihtoehtoa tuntuu jo hieman liioittelulta.

Tämä oli tällainen yhdistä kuva ja teksti-tyyppinen juttu. Asiaa vaikeuttaa se, että kaikista kuvista ei ole muuta sanottavaa, kuin että vietin mainioita hetkiä mainiossa seurassa. Vastapainoksi olen lojunut kotona villasukat jalassa harkiten siivoamista. Huomenna sitten. Tai ylihuomenna. Ehkä.

Ja juon kyllä edelleen enemmän teetä kuin viiniä, joten olkaa huoletta.

All those years we've spent running away

 

Välillä haluaisin kirjoittaa hienommin, jotenkin merkityksellisemmin. Leikitellä sanojen sävyillä ja mutkistaa lauseiden muotoja. Siten, että jostain yksinkertaisestakin asiasta joku ajattelisi, että onpa säväyttävästi sanottu. Että kunpa minäkin osaisin kirjoittaa noin. Mutta ehkä on vain hyväksyttävä, että en osaa. Eikä mun tarvitsekaan, koska onneksi on muita, jotka osaavat. Tiedättekö, sellaisia, jotka osaavat kertoa asioita kuulostamatta korneilta tai tekotaiteellisilta teeskentelijöiltä. Ehkä on vain myönnettävä, että suomi ei ole mun kieli. Tai siis onhan se, muttei sillä tavalla, että kokisin siihen erityistä intohimoa. En nyt tiedä, onko ranskakaan se mun kieli, mutta se jaksaa edelleen joka kerta ihastuttaa, tosin myös vihastuttaa aivan yhtä lailla.

Onhan se nyt lapsellista jatkaa ranskan opiskelua yliopistossa siksi, että se kuulostaa hienolta. Vaikka aina kun joku sanoo niin, hymähdän, että oikeasti se on aika hemmetin tylsää. Ja salaa hykertelen mielessäni ja mielissäni. (Okei, oli myös toinen syy, saamattomuus. En siis jaksanutkaan lukea uudestaan pääsykokeisiin.)

Haluaisin myös olla niitä, jotka tekevät nopeita ratkaisuja, "hei mä päätinkin lähteä Ruotsiin opiskelemaan" tai "menen kesätöihin Italiaan". Vaikka ei kai ne päätökset oikeasti niin nopeita ole, kuin ne ulkopuoliselle vaikuttavat. Oon välillä vaan vähän liikaakin sellainen, no kattellaan nyt -tyyppi. Että ehtiihän sitä. Toisaalta sain tietää Ranskaan lähdöstäni vain viikkoa aiemmin, joten kai minäkin kykenen nopeaan toimintaan tarpeen vaatiessa.

Kiitollinen olen siitä, että on aina joku, joka jaksaa muistuttaa, että tämä blogi kelpaa tällaisenaan ja että minäkin kelpaan tällaisena. Että vaikka en ole sellainen überviileä tyyppi, vaan vähän hupsu haihattelija, joka kirjoittaa tänne vähän mitä sattuu, hymyilee ja ajattelee toisinaan liikaakin, mutta puhuu usein aika vähän, niin meikä kelpaa silti.

Niin, että kiitos. Ihan jokaiselle siellä.

   Ladyhawke - Cellophane

PS. Saanko syyttää tästä tunteilusta Ladyhawken uuden levyn toiseksi viimeistä kappaletta, joka sai miettimään kaikkea, vaikkei siinä oikein mitään erikoista sanotakaan? Tai edes kaapista kaivettua huivia, joka mukamas tuoksuu vielä Pariisilta ja katupölyltä, vaikka on todellisuudessa lojunut käyttämättömänä ainakin puoli vuotta?

One day like this

 

Heräsin klo 09:00 ja ihme kyllä en torkuttanut, vaan nousin heti sängystä huonosti nukutun yön jälkeen. Huonosti nukutun, koska illalla alkanut outo selkäkipu hankaloitti kyljeltä toiselle kääntymistä ja selkään sattui vielä aamullakin. Tyhmää.

Teevesi kiehumaan, hampaittenpesu, naamanpesu ja muut semmoiset perus aamutoimet. (Kiva toi spooky eye...)

 

Ois sen voinu pedatakin, mutta äh kuka jaksaa.

 

Miniaurinkokylpy naamalle parvekkeen ovensuussa, ohiajavat autot vähän häiritsee harmoniaa.

 

Aamupalaksi: sitruunalla maustettua vettä, vihreää chai-teetä, voideltuja hapankorppuja ja turkkilaista jogurttia säilykepapaijapalojen kera (joita muuten maistoin ekaa kertaa, oli ihan ok-hyviä, harmi että ne on sokeriliemessä).

 

Sillä välin, kun tee jäähtyy, meikkaan naaman kuosiin ja sitten juon teen fiilistellen hyvää musiikkia. Sitten tiskaan kaikki kerääntyneet likaiset astiat, koska niitä on jo aikamoinen määrä.

 

Valikoin vaatteet päälle, kriteerinä "tänään haluan laittaa housut". Sitten pitääkin saada hiukset jotenkin, onneksi pesin ne edellisenä iltana, eli harjaus ja jakauksen puolen päättäminen riittää. Etuhiukset kiepautan pinneillä kiinni ja valmista on. Myöhemmin ajattelen, että ois sittenkin pitäny laittaa kiinni koko tukka.

 

Kello onkin jo melkein puoli kaksitoista ja tulee kiire pakata, koska lähden iltapäivällä Jyväskylään. Oon supernopea ja saan pakattua vartissa, huh!

 

On niin lämmin, ettei tarvitse sukkia, jes!

 

Klo 12-14 lukupiiri yliopiston päätalon Alakuppilassa. Tehdään lukupiirinä kansainvälisen politiikan perusopintoihin kuuluva Toinen maailmanpolitiikka: 10 käsitettä feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen. Tällä kertaa vuorossa luvut Rauha sekä Turvallisuus.

 

Olen asemalla vähän turhankin hyvissä ajoin, onneksi. Korjausmiehet säätää jotain lippuautomaattien luona, joten käyn ostamassa lipun tiskiltä.

 

Matkan maisemia ehkä jostain Jämsän seuduilta.

 

Junailu on kivaa mutta vähän tylsää jos matkustaa yksin, onneksi on musiikkia ja Pikku Prinssi ranskaksi.

 

Perillä Jyväskylässä! Äiti hakee onneksi asemalta ja kotona odottaa pikkusiskon valmistama päivällinen. Aamupalan jälkeen söin vain omenan junassa, eli nälkä on kova. Ruokaaaa!

 

Muut lähtee kauppaan tai kuka mihinkin ja saan lukea rauhassa päivän sanomalehden teen ja manteleiden kera.

 

Sarjakuvat pitää kans lukea aina!

 

Kello on tuon verran ja katossa kiva valoilmiö. Vähän tylsää, päätän lukea vielä viime perjantaisen Nyt-liitteen.

 

Kappas! Mutta tästä on siis kyse!

 

Avaan telkkarin, mutta sieltä ei tule mitään kiinnostavaa. En osaa enää katsoa telkkaria "turhaan", koska en omista sellaista Tampereella. Katson netistä vaan ne tietyt ohjelmat, joista tykkään.

 

Huh, onneksi porukat palaa kaupasta ja pääsen purkamaan kauppakassit.

 

Sitten auttelen pikkuveljeä ruotsinläksyissä, vaikkei näillä taidoilla paljon autella...

 

Päätän lähteä tämän veijarin kanssa lenkille.

 

Päivän suosikkibiisi!

 

Koiranulkoilutusvaatteet päälle siis ja menoksi!

 

Teen vähän vahingossa kunnon leikkipuisto-tourin ja kuljen veturipuiston, laivapuiston (onko se edes sen niminen?) ja hattivattipuiston (jota ei enää kyllä ole) ohitse.

Katson puolella silmällä uutisia ja urkkiruutua (=Urheiluruutu), niiden jälkeen alan seuraamaan kakkosen Känni-iltaa mandariinin ja ruusunmarjateen kanssa. Kiroilen mielessäni joidenkin puheenvuoroille. (Ja Päivi Räsänen kännissä 12-vuotiaana, herranjestas!)

Suihkuun!

Ja sitten Känni-illan takia missattu Iholla-jakso netistä ja muutaman blogin pikainen lukeminen. Ehkä myös piipahdus Facebookissa ja Tumblrissa, mutta väsyttää liikaa, joten nukkumaan!

Sellainen oli minun päiväni 15.5.2012.

PS. Psst, katsokaapa tämä! Plus tässä vielä linkki tuohon projektiin, jos muistit kuvata!

I know it's worth a little more

Kivaa on...

...jumittaa liian pitkään lounaan jälkeen yliopiston ruokalassa ja höpötellä koulukavereiden kanssa, vaikka sekin aika pitäisi käyttää tentteihin lukemiseen.

...viettää teehetkeä hyvien tyyppien kanssa ja mennä sitten yhdessä kasvattamaan lihaksia punttijumppaan (siis mitä lihaksia, hahhah).

...kävellä auringonpaisteessa kesäistä musiikkia kuunnellen niin, että alkaa väkisinkin hymyilyttää.

...kun vielä yhdeksältä illalla linnut laulaa ja taivas on vaaleanpunainen.

...voi heräillä omaan tahtiin ja makoilla peiton alla naapurin pianonsoittoa kuunnellen (arvelen, että kyseessä on ihan ammattipianisti).

...askarrella kevätkollaasi. Vaikka vanha kollaasi onkin ihan pätevä edelleen, niin kaipasin jotain raikkaampaa.

...saada soittolista valmiiksi. Tästä näin pääset kuuntelemaan huhtikuun soittolistaa! En ole ihan varma itsekään, mitä Rebecca Ferguson tai Dawn Richard siellä tekevät, mutta ei se niin vakavaa ole. Tämän kuun ehdottomat suosikit ovat Grimes, Sbtrkt ja Jonquil. The Jezabelsin albumi oli pienoinen pettymys, mutta kyllä sieltäkin kivoja kappaleita löytyy.

Toivottavasti teilläkin on kivaa! Saa kertoa, jos on mielen päällä jotain erityisen kivaa! Kiva, ihan liian aliarvostettu sana, heheh.

Like the deserts miss the rain

 

Viime viikolla Tampereen yliopiston ylioppilaskunta eli Tamy järjesti Naiskulttuuripäivät musiikki-teemalla ja tarjolla oli kaikenlaista ohjelmaa. Olin ihan liekeissä, koska sukupuolentutkimus kiinnostaa opiskelujen kannalta ja musiikki nyt tietty muuten vaan. Kävin kuuntelemassa paria mielenkiintoista paneelikeskustelua ("Musiikki on sukupuoletonta" ja "Naiset ja arabikevät") sekä Telakalla paria bändiä (The Splits ja Euforia).

Kaikista siistein juttu oli kuitenkin Kulttuurikahvila Hertassa järjestetty DJ-työpaja, jota pitivät turkulaiset Gayborhood DJ:t. Oli ihan real deal ku soitettiin vinyylejä! Cool!

(Klikkailkaahan noita linkkejä kun niitä ystävällisesti laitoin..)

Huomatkaa mun ja DJ KI KI:n samisvaatetus, hahhah!

 

Juuli heittämässä settiä!

Kuvista kiittäkäämme Juulia ja sen kameraa! Dj Ranesta kuullaan vielä!