This is the sound of settling

 

 

 

Luentomuistiinpanoja, hyödyllistä tenttiä ajatellen...

 

Paluu arkeen ja kouluun, ei se ehkä ookkaan niin kauheeta. Ootan innolla naistutkimuksen ja ympäristöpolitiikan kursseja. Sais vaan edelliset hommat alta pois nyt. Mutta nyt kyllä tiskaan ensin, onneks se on mun lemppari kotityö, vaikka oishan tiskikone toki kätevä...

 

 

Meitsi sheikkailee ennen approa...

 

Death Cab For Cutie - The Sound Of Settling

Mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt sitä, mitä hän on etsinyt?

 

 

 

Mitähän tännekin pitäisi kirjoittaa, en tiedä. Mikä on olennaista?

Sekö, että autokoulun kakkosvaihe on vihdoin suoritettu. Ratapäivänä join automaattikaakaota niin, että vatsaan sattui koko loppuillan. Mutta kun siitäkin on jo pari viikkoa. Oli myös appro, jossa oli tasaisen kivaa Suvin kanssa, Frederik kuvotti ja Fintelligensistä tuli mieleen lähinnä abiristeily, haha.

 

 

Syyslomaviikon vietin kotikotona Jyväskylässä. Porukoilla on parasta, kun on ruokaa ja telkkari. Niiden parissa se loma pääasiassa sitten menikin. Pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa ja aika lailla elokuvia.

 

 

Jotenkin päädytään aina Sinin kanssa kahdestaan Rumaan, mutta ei se mitään, Rumassa on aina parasta (etenkin kun käydään toivomassa Fluxia ja seotaan sitten kun se soitetaan). Scandinavian Music Group Lutakossa oli ihana kuten aina, perushyvä (vaikka ilmeisesti keikkavarmuus tuo myös vähän liian rentoa otetta, sanojen unohtelusta päätellen).

 

 

Nyt oon taas Tampereella ja Sini oli viikonlopun täällä kylässä. Syötiin, juotiin, puhuttiin, kuunneltiin musiikkia (mm. Anssi Kelaa...), katsottiin stand upia Youtubesta, käytiin UFFin euron päivillä, hengailtiin. Ja eilen oltiin Lost In Musicissa katsomassa Reginaa, Disco Ensembleä ja Huoratronia, oijoi! Tosin mulla oli koko päivän järkyttävä päänsärky, särkylääkkeet loppu ja apteekit kiinni, kiva. Onneksi keikkojen aikana se pääkipu kummasti aina unohtui...

Mun ja Sinin leffateatteri, piti vähän soveltaa...

 

Olennaista elämässä taitaa siis olla hyvä ruoka, hyvä musiikki (etenkin livenä) ja hyvät ihmiset. Mulla on siis kaikki oleellinen. Ja mun on hyvä olla just näin, just tässä. Mutta silti välillä tuntuu, että multa puuttuu jotain. Tai oikeastaan joku.

Chisu - Etsijät

Ja mä päätän sen, kenen oon tai en

Koska täällä blogissa enää harvoin julkaisen muita kuin itse ottamiani kuvia, niin ajattelin tehdä Tumblrin, joka siis löytyy nyt täältä. Siellä on kaikkia mun mielestä siistejä juttuja!

Kuunnelkaa hei uutta Chisua!

Pusuja, hyvää viikonloppua (ja lomaviikkoa kaikille, joilla sellainen on, eli esim. mulle jei!) ♥

Even though I can't get out, in my mind I'm leaving this town

Eilen meillä oli Meijun kanssa omatoiminen Eurooppa-päivä. Ensin käytiin Eurooppalaisella ruokatorilla (nam, juustoja). Tyydyin tosin vain katselemaan, kiitos opiskelijabudjetin.

 

 

 

 

 

 

 

Sitten saatiin kylmyydestä tarpeeksemme ja mentiin Café Europaan lämmittelemään (nam, kaakaota). Saatiin Dumletkin vielä kaupan päälle!

 

 

 

 

 

 

French Films - Take You With Me

England is mine I will take what I want

 

 

 

 

 

Bloc Party - England

I poured my aching heart into a pop song, I couldn't get the hang of poetry

 

En koskaan kuvitellut olevani Converse-tyttö. Ajattelin (ja ajattelen edelleen), että on turhaa maksaa suuria summia tennareista vain tähtilogon takia. Ja sitä paitsi, kaikilla on converset. No, sitten erään kerran Pariisissa kirpparilla pyöriessä edessäni oli juuri oikean kokoinen pari, juuri oikean värisenä (oikeasti kirkkaampi vihreä kuin kuvissa!), neljä euroa. Arvatkaa, montako sekuntia harkitsin. Oikein, en ainuttakaan.

Onneksi myös Tampereen kirpparitarjonta näyttää olevan hyvin suosiollinen, lauantaina ehdin kiertää vain kolmessa ja hamusin sellaisen lottopotin, että oli pakko lopettaa ennen vararikkoon joutumista. Kivan värinen silkkitoppi, ihana pieni nahkalaukku, päheet nahkakengät, täydellinen tummansininen takki (etsinnöissä ollut jo vaikka kuinka kauan, nyt odotan vain säiden kylmenemistä) ja mahtava anorakki. Hymyilin kilpaa auringon kanssa pyöräillessäni kotiin. Ja tajusin juuri, että ne kaikki on kotimaista tuotantoa, siistiä! Jos olisin oikeaoppinen muotibloggari, niistä kaikista olis tietty kuva täällä, mutta... Noh, sanotaanko vaikka, että mun mielestä sana "muoti" on tästä blogista melko kaukana... Ei sillä, ettenkö lukisi sellaisia blogeja vähän turhankin paljon, heh.

Kävin eilen kokeilemassa rugbya, oli kivaa, mutaista ja vei voimat aika tehokkaasti, menin nukkumaan kymmeneltä... Ja tänään särkee joka paikkaan, ihanaa! Tuli mieleen koripalloajat, jea.

Ihme Arctic Monkeys-kausi nyt meneillään. En valita, päinvastoin!

  

"Baby, I was made to break your heart"

But what's it gonna cost to be gone?

 

Sitä mietin paljon lähtiessäni Ranskaan. Kun tulin takaisin, alussa tuntui, että kaikki on kuten ennenkin. Mikään ei ole muuttunut, ainoastaan minä itse jonkin verran. Kuitenkin mitä kauemmin aikaa kuluu paluusta, huomaan kuinka asiat on muuttuneet. Ei välttämättä mitenkään radikaalisti, enkä tiedä vielä hyvään vai huonoon suuntaan, vai voiko sitä edes arvioida. Varmasti voin sanoa ainoastaan, että minä olen muuttunut tavoilla, joita en välttämättä itsekään huomaa ja niin ovat kaikki tuntemani ihmiset.

 

Vuosi on suhteellisen lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin ajassa ehtii tapahtua. Valtavasti asioita, oi että mitä kaikkea. Valvoin viime yönä lähes lehdenjakeluun saakka, kun kirjoitin kaikkea tapahtunutta ylös. Koska en halua unohtaa. En halua, että koko se seikkailu haalistuu vain yhdeksi vuodeksi elämästä, silloin kun olin Ranskassa. Vaikka tiedän, että niin tapahtuu väistämättä.

 

Toisinaan mietin, ärsyttääkö ihmisiä, kun puhun Ranskasta ja kaikesta siellä tapahtuneesta. Kun kerron, kuinka Pariisissa se ja se asia oli siten ja siten. Kuinka sekin yksi kerta kun kävi niin ja niin. En halua millään tavalla ylpeillä ja retostella sillä, että olin siellä ja ajatella, että olen jotenkin parempi muita kun vietin vuoden Ranskassa, enkä jäänyt Suomeen, en todellakaan. Se vain on tosiasia ja fakta, että vietin siellä aika hemmetin pitkän ajan, melkein vuoden, 11 kuukautta, elämäni tähän asti onnellisimmat kuukaudet (jos siis lasketaan vain ne kuukaudet, jolloin olen tiedostanut, mitä sana onnellisuus tarkoittaa).

 

Joskus sitä alkaa miettimään kaikkea typeryyksiä, kuten niitä joulu- ja synttärikortteja, joita mulle lähetettiin kavereiden toimesta pyöreät nolla kappaletta. Ja joo, olen todella saamaton ihminen itsekin, ei siinä mitään, ymmärrän. Pitäisi vain välittää enemmän, minun, kaikkien. Ei, en puhu enää turhista korteista vaan ihan kaikesta.

 

No, ennen kuin tämä kaikki riistäytyy käsistä ja alan julistamaan maailmanrauhaa, tässä muutama asia, joita listasin viime yönä:

 

Jumitus Starbucksissa kielikoulun jälkeen. "Ajetaan Tavernyyn". Kirpparitaivas Porte de Montreuil ja euron vaatekasat. Siniset hetket Sacre Coeurin juurella (siihen näkyyn kiteyttäisin Pariisin). Alottelut rottamiehen luona. Käytäväbileet katakombeissa. Nukkuminen junassa päätepysäkille asti. Maailmanparannuskeskustelut ja täydellinen Yves. Demi-Pêche. Unelmahyvät kermakaakaot jossain random kahvila-leipomokaupassa. Maraisin falafelit. Dexter. Liben norjalaispoika. Autojen väliin... Omat kuntoilut Vital Formissa ja Finitsu. Aina jonon ohi Batikselle (kiitos Lillille). Ekan metron ja ekan junan odottelut.

 

Mutta ei mun sanat riitä kertomaan.

Band Of Horses - Detlef Schrempf