8.11.2010

I was a dreamer staring at windows

Väsymyksen aste on jotain huikeaa, mutta saan huomenna nukkua hieman pidempään, koska papa vie lapset kouluun, joten voin vielä väsätä tänne jotain.

Parasta on ehkä alottaa torstaista. Koska juokseminen pimeässä metsässä talvella ei mitenkään erityisemmin houkuttele, tehtiin Even kanssa sopimukset naapurikylän kuntokeskukselle ja torstaina käytiin hieman kuntoilemassa (tai lähinnä kattelemassa mitä kaikkea siellä voi tehdä). Kuntosali täynnä pelkkiä pelottavan lihaksikkaita miehiä, saa nähdä uskalletaanko me mennä säätämään niiden laitteiden kanssa... No, jumppaamaan sitten!

Perjantai-iltana mulla oli ensimmäistä kertaa babysittausta ja se oli ihan superhelppoa. Lapset katsoi telkkarista ranskalaisia Selviytyjiä ja pienempi nukahti sohvalle, vanhempikin meni mukisematta heti ohjelman loputtua nukkumaan. Eve tuli meille hengailemaan ja lasten nukahdettua pidettiin leffailtaa (katottiin American History X).
Lauantaina päivällä mun piti käydä pienemmän lapsen kanssa sen uinnissa, enkä kauheasti tykkää käydä siellä.. Lauantaina iltapäivällä oli sitten Paulin 8-vuotissynttärijuhlat, talo täynnä kiljuvia, sokerihumalaisia lapsia ja kaikki lelut ympäri taloa. No, jos lauantaipäivä ei ollut mitä parhain, niin lauantaiyö kyllä korvas kaiken. Tuli tanssittua ja tuli juotua, molempia jopa aavistuksen liikaa. Päästiinpä ainakin meidän tavoitteeseen. Ja aamun junamatka kesti normaalin puolen tunnin sijaan pari tuntia...


Eilen kolmen tunnin unien jälkeen Paulin synttärilounas jolle saapui myös tän perheen viime vuoden au pair, joka oli erittäinkin mukavan oloinen. Sinnittelin hyvin vaikka olo oli kaukana hyvästä.

Ja sitten, eilisilta, yksinkertaisesti huippua. Oon vieläkin niin fiiliksissä kaikesta tästä väsymyksestä huolimatta. Menin kahden Lauran (Suomi & Saksa) kanssa tänne ja näin Kelen livenä! Tokasta rivistä! Ne soitti myös Bloc Partya! Flux oli keikan päätösbiisi! Jos koko sunnuntain olin väsynyt ja paleleva ja heikko, niin Kele paransi kaikki nuo. Ja ennen sitä esiintyi kolme muuta bändiä (Cascadeur, Villagers, Monarchy), kaikki meille ennestään tuntemattomia, mutta ah, kaikki niin hyviä. Etenkin Villagerseille menetin sydämeni välittömästi. Mutta pakko vielä palata Keleen, koska se vaan osas. Laulaa, tanssia, olla hauska, laittaa porukan sekasin. Tai ainakin mut, hehe.

2 kommenttia:

  1. "talo täynnä kiljuvia, sokerihumalaisia lapsia"

    Tää huvittaa mua niin, voin kuvitella. :---DDDDD

    VastaaPoista
  2. Oli se kyllä aikamoista, mun ei onneks tarvinnu kun tarjoilla limsaa ja ottaa valokuvia. Niin ja tosiaan siivota sitten ne lelut lopuksi... :DD

    VastaaPoista