27.1.2011

I'm losing touch

28 - A song that makes you feel guilty

The Killers - Losing Touch


Vielä ei oo iskeny kunnolla ikävä. En tiiä, onko hirveetä sanoa noin. Kyllä mä hetkittäin kaipaan. Oon (ainakin ennen ollu) huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Mutta se ei tarkota sitä, ettenkö ajattelisi ihmisiä tai haluaisi nähdä niitä. En vain aina saa aikaiseksi tai en uskalla. Että mitä jos sillä on parempaakin tekemistä tai hauskempaa seuraa. Jokin aikaa sitten vielä murehdin, mitä tapahtuu, kun olen niin pitkään pois kaikesta. Sitten tajusin, että ne ihmiset, joilla on merkitystä, ne pysyy vaikka en näkisi niitä aikoihin. Ei pidä tarrautua väkisin, muttei saa olla välinpitämätönkään. 

Noin olin kirjottanu syyskuussa. Ja oon itse asiassa edelleen aika samaa mieltä. Ikävä tulee ohimenevinä hetkinä, joku pieni asia muistuu mieleen tai jokin muistuttaa jostain. Ainoa hetki, jolloin oon oikeasti toivonut olevani kotona Suomessa oli kun olin kuumeessa ennen joulua. Silloin jopa itkin koti-ikävää.

Oon aika tyytyväinen tähän yhteydenpitotasoon tällä hetkellä. Totta kai aina voi parantaa ja heti tulee ihmisiä mieleen, joista en oo kuullu mitään hetkeen. Mutta oon tainnu päästä eroon tosta "en uskalla ottaa yhteyttä, haluaako se muka oikeesti hengata mun kanssa"-jutusta, kuinka helpottavaa ja vapauttavaa.
Onpa hassua kirjottaa tämmöistä pitkästä aikaa, kun oon lähinnä kertoillu pintapuolisesti mitä oon tehny milloinkin. Tuntuu oudolta ja paljastavalta.

2 kommenttia:

  1. just tän takia tykkään susta, oot niin herttanen tyyppi. ikävä on hassu ja välillä ihan hyvä asia.

    <3

    VastaaPoista