So pick your friends, forget the rest, you can't live life being second best

Juhlimisen jälkeisistä (työ)aamuista selviydytty kunnialla, perjantainakin hulvattoman hauskaa, kunnes.. Viikonlopun aikana nukuin valehtelematta lähes kokonaisen vuorokauden putkeen. Nyt pitäis taas jaksaa. Ja jäinpähän ehkä mieleen Juliukselle, Suomi-vieraalle.. Sunnuntai sujui hyvin vaellellen ympäriinsä, Peven kanssa romanttisesti Seinen varrella muun muassa. Tulipahan selväksi paikkojen etäisyydet toisistaan, kun yleensä sitä on niin tottunut vaan menemään maan alla metrolla, ettei tajua kuinka kaikki onkin ihan vierekkäin. Illallisella jälkiruokaa joutui odottamaan ihan hävyttömän kauan, mutta loppujen lopuksi Rane oli mielissään.

Vaikka onkin kiva, että tuntee jo paremmin Pariisia, alkaa tehdä mieli matkoille. Nähdä jotain uutta. Välillä tuntuu, että on liiankin kaavoihin kangistunut. Koulumatkan osais jo vaikka unissaan, tietää mihin kohti metrolaituria asettuu ja kannattaako jäädä oven eteen vai pyrkiä istumaan, jos haluaa päästä mahdollisimman nopeaa. Aionkin kyllä matkustaa ja muutamia juttuja on viritteillä, varmistus vaan puuttuu.