13.2.2012

Darling I'll grow weary, happy still with just the memory of your face


Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo ainakin useamman kuukauden ajan, mutten ehkä edelleenkään tiedä miten. Olematta liian syyttelevä tai osoitteleva. Koska ei kai tämmöiset asiat ole loppujen lopuksi kenenkään syytä varsinaisesti.

Luin jostain naistenlehdestä jutun, jossa pohdittiin, voiko ystävästä erota ja miten. Siis siten, kuin tyttö- ja poikaystävistä. Siinä sanottiin hyvin, että ystävyyssuhteet ovat ainoita, joita ei pohdita asianomaisten kesken. Kaikki muut ja kaikkien toistenkin suhteet ruoditaan ja analysoidaan puhki, mutta kaksi ystävystä tuskin koskaan puhuvat keskenään suhteesta toisiinsa.

Ranskavuoden aikana opin, millaisten ihmisten kanssa viihdyn parhaiten. Kaikkien kanssa kyllä tulee toimeen edes jollain tasolla, mutta vain niiden, joiden kanssa klikkaa, kannattaa viettää enemmän aikaa. Tapasin vuodessa ihanimpia ihmisiä, mutta myös ärsyttäimpiä, mitä koskaan tähän asti elämässäni.

Oon jo oppinut hyväksymään sen, että ihmisiä tulee ja menee. Joidenkin kanssa elämää kuljetaan vain hetki yhdessä ja oli se kuinka siistein tyyppi ikinä, joskus (näin kliseisesti) vaan lähdetään eri suuntiin.

Tajusin hiljattain, että oikeastaan lähes kaikki uudet ystävät Tampereella ja myös ne kaikki "vanhat" ja uudet ympäri Suomea tai maailmaa, ovat sellaisia, jotka on viettäneet pidemmän aikaa ulkomailla. Toki poikkeuksiakin on, mutta oli se silti aika shokeeraava valaistuminen. Koska en todellakaan valikoi ihmisiä sen perusteella. En ole kuitenkaan vielä keksinyt mitään järkevää selitystä asialle.

IMG_9347

"Se, että jokin kohtaaminen jäi lyhyeksi, ei tee siitä vähemmän arvokasta." Hyvin sanottu Eevalta. Mutta sitä enemmänhän se surettaa, mitä pidempään on tunnettu.

Pitäisi kai osata päästää irti. Teeskennellä, ettei se satu. Mietin, että kun on niin paljon ihania ihmisiä elämässä, miksi vaivaan päätäni sellaisilla, joita ei selvästi kiinnosta. Niille ihmisille kyllä löytää aina aikaa, joille haluaa.

"...People change so that you can learn to let go...", sanoi Marilynkin.

Pahinta on kuitenkin tajuta, että oli tuskin itse koskaan yhtä tärkeä sille toiselle, kuin se toinen oli itselle.

(Nämä molemmat kappaleet tässä yhteydessä kertoo suhteista, ehkä ennemminkin seurustelu-sellaisista, mutta yhtä hyvin ne kai käyvät ystävyyteenkin.)


Now you're just somebody that I used to know

6 kommenttia:

  1. Oon pyöritelly samansuuntasia ajatuksia päässäni tässä viime aikoina aika paljonkin, ehkä toi vauhdilla lähenevä vaihto vähän vaikuttaa ajatuksen kulkuun :)

    Sillon muutama vuos sitten Jenkeistä kotiinpaluu oli aika helvetillistä. Jotenkin ne odotukset, että jee ihana nähdä taas kavereita, ei oikeen täyttyneet. Tietty joidenkin kanssa on edelleen tosi hyvä kaveri, mutta monien kanssa välit meni poikki. Tai ei ehkä poikki suoranaisesti, mutta hiipu silleen pikkuhiljaa, että enään ollaan vaan hyvänpäivän tuttuja.
    Sinäänsä surullista ja vatvoinki tätä sillon ihan liian pitkää ja onnistuin vaan aiheuttamaan ittelleni huonon fiiliksen siitä. Myöhemmin on jotenkin tajunnut, että ei se ollu kenenkään vika. Enkuks drift away on hyvä sana, mutta miten suomeks voi sanoa??

    Jännä sinänsä, että suurin osa kavereista, joiden kanssa välit aika lailla katkes, oli sellasia, joiden kanssa ennen vaihtoa oli jatkuvasti tekemisissä. Sitten taas ne kaverit, joita näkee vähän harvemmin on pysyny matkassa mukana vuodesta toiseen ja juttua riittää aina.

    Nyt kun vaihtoon on taas aikaa enää pari viikkoa, niin on iskeny sellanen jännä paniikkitila. Lähteminen tuntuu ihanalta, mutta se paluu kauhistuttaa jo nyt. Vaikka puol vuotta on kyllä tosi lyhyt aika ja nyt on muutenkin ihan eri tilanne kun silloin aikoinaan. Sillon oltiin kamalia teinidraamakuningattaria ja porukka ehkä muutenki muuttu siinä vaiheessa aika paljon. Ja onhan sen jo huomannut, että vaikka 1,5 vuotta asunu Treellä, niin kyllä ne Helsingin kamut siellä edelleen on ja pysyy. Että eiköhän tässä voi hyvillä mielin lähteä matkaan :D

    Musta tuntuu, että voisin kirjottaa aiheeseen liittyen vaikka romaanin, mutta ehkä jätän tältä erää tähän ja paneudun tenttikirjoihin. Ihanaa viikkoa!! <3

    VastaaPoista
  2. tämä oli tosi hyvä ja siinä mielessä mielenkiintonen kirjotus, että tajusin ite miettineeni samaa jo pitemmän aikaa. tai no, en ollu ihan varma, mistä asiat minun mielestä kiikasti, mutta tämä sai minut tajuamaan, että ehkä ihmiset tosiaan voi kasvaa erilleen ilman että se olis kenenkään syy tai mitenkään estettävissä. eihän se tietenkään tee asioista mitenkään helpompia, irtipäästäminen on aina vaikeaa, mutta on lohduttavaa tietää, että niin käy muillekin.

    VastaaPoista
  3. miffa: kiitos ihanan pitkästä kommentista! ihana kuulla, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. ja nyt kun sanoit ton, että suurin osa niistä katkenneista väleistä oli semmosten kanssa, joitten kaa ennen oli paljon tekemisissä, niin mulla itse asiassa aika sama juttu! outoa... mutta ehkä ei pitäis vatvoa tämmösiä vaan keskittyä niihin tyyppeihin, joitten kanssa on helppoa olla :-) ihanaa viikkoa ja ihanaa vaihtoa! ♥

    VastaaPoista
  4. tiina: kiitos ♥ niin se vaan menee, että ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet muuttuu, toiset säilyy mukana ja toiset ei. onhan se aina surullista huomata, ettei jutut toimi samalla tavalla kuin ennen, mutta oishan elämä ihan hemmetin tylsää jos kaikki pysyis aina vaan täysin ennallaan.. :-)

    VastaaPoista
  5. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tykkäsin tästä, hyvin sanottu!

    VastaaPoista
  6. sini: kiitos ihana ♥

    (kylläpäs mä nyt jaan sydämiä, mut ootte vaan niin kivoja ♥ ♥ ♥ )

    VastaaPoista